Asioista voi selviytyä

Jotain 8 vuotta sitten olin lopussa. Pitkällinen uskonetsintäni oli johtanut loppuunsa helluntailaisten kynsissä. Monta vuotta sitten tännekin kirjoitin hädissäni tekstin orastavasta alkoholisoitumisestani ja masennuksestani.

Tiedän etteivät kaikki helluntailaiset samanlaisia ole, mutta nämä yksittäistapaukset olivat minulle aivan tarpeeksi.

On säälittävää että ihmiset, joiden lapset ovat huostaanotettuja tai jotka oireilevat koulussa ja joiden hengellinen ura on täynnä rikkinäisiä ihmisiä ja joilla on kolme avioeroa takanaan ovat edelleenkin omasta mielestään ainoita oikeita uloskutsuttuja paikkakunnallaan, joilla on auktoriteetti neuvoa ja nuhdella muita, alempiarvoisia uskovaisia. Ne entiset vaimot, lapset ja muut uskovaiset vain ovat olleet täynnä demoneita ja petturuuden henkeä.

Eikä siinä mitään, rikkinäisiä me kaikki ollaan, mutta oltaisiin edes rehellisesti sitä eikä teeskenneltäisi kaiken jälkeen olevamme niin hyviä ja hienoja ihmisiä.

Yrittivät minutkin rikkoa, onnistuen siinä tietysti määräaikaisesti. Kun ihminen rikkoutuu hengellisesti, ja mukaan tulevat vielä kaikki klassiset jutut kuten kaikki on omaa vikaa ja harhaoppia ja se että kun yrittää omaa hätäänsä tuoda esiin
hengellisessä piirissä, hengellisellä piirillä on kova kiire puhdistaa oma pesänsä mutta kun se on tehty, ei yhden ihmisen hätä enää kiinnosta. Ei ole meidän syytä, häh hää.

Yritin oksentaa vihaani netissä jonkin aikaa, vuoden tai kaksi. Tietysti se on typerin paikka, koska siellä kohtaa kaikkein sekopäisimmät kaappijuoppo-helluntailaiset ja muut hihhulit, joilla ei ole elämää, ei edes seurakuntaelämää, vaan fantasioissaan kuvittelevat keskustelufoorumeilla pauhaamisen olevan kovinkin hurskasta toimintaa. On varma että täyslaidallinen tulee takaisin.

Kun tuska oli kaikkein suurin, päätin luopua kristinuskosta ja tulla satanistiksi. kuuntelin päivät pitkät Black metalia ja päätin, että minusta ei tule mitään uhria. Kuntoilin ja opiskelin ja tein töitä, en viillellyt itseäni ja päätin tehdä hyvää lähimmäisilleni, hoitaa talouttani kunnolla, elää suht päihteetöntä elämää, hoitaa lapsiani kunnolla. Eli tein kaiken ymmärtääkseni päinvastoin kuin useat tuntemani uskovaiset.

Yllätyksekseni minusta ei tullutkaan satanistia, päinvastoin aloin taas uskomaan Jumalaan ainakin tietyllä tavalla. Jotenkin vaikka Black Metallista saa paljon voimaa, aina koen saatanan siinä jotenkin ylimääräisenä, keinotekoisena tuontiuskontona
jolla houkutellaan epävarmoja nuoria ja uskonnollisia traumoja saaneita vanhempia ihmisiä ostoaikeisiin.

Nyt kahdeksan vuotta myöhemmin voin uskomattoman paljon paremmin kuin silloin, kun olin vielä tiettyjen uskovaisten raadeltavina. Ja joka kerta kun kuulen uutisia näistä hienoista uskovaisista, miten kaapissa tehdyt teot paljastuvat ja mihin suuntaan elämä menee, olen erittäin tyytyväinen omiin valintoihini. Raadelkoon he vain itseään, sika pysyköön karsinassaan. haluaisin toki heidätkin saattaa pelastukseen omalta itseltään mutta varsin hyvin tiedän etten pysty siihen, itse vain rikkoisin oman jo nytkin hataran harmonian elämässäni.