Jotkut muistavat tapahtumia tosi varhaisilta
lapsuusajoilta.
lapsuusajoilta.
Mikä on varhaisin lapsuusmuistosi!
huonomuistinen
194884
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 10 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
jopa ajalta 'ennen syntymää'? Mikä niistä?
mummoni hautajaiset. Ihmettelin mitä kaikki vetistelevät ja ovat mustissa asuissa.
Kyllä mä ainakin muistan moniakin tapauksia.
Tarkalleen en kyllä muista monen vanha olin.
Ei ne mitään erikoisia muistoja ollut, mutta kumminkin...
Muistan kun pyöräilin kolmipyöräisellä pyörällä itsekseni silloisen kotimme takapihalla ja ihailin erikoisen näköisiä kukkia (myöhemmin selvisi, että ne olivat päivänkakkaroita.)
Muistan, kun olin isäni veljen vaimon kanssa syvän ojan luona leikkimässä (sisko, 2 serkkua oli jossain), sitten hän otti yhtäkkiä selästäni kiinni ja huusi:"Varo, ettet tipu!!!" Mä säikähdin niin, jotta meinasin tipahtaa siihen ojaan.
Tämänki muistan kun oltiin hoidossa naapurissa, niin kiusasin naapurin poikaa haukkumalla hänen piirrustuksiaan ja karehdin kun siskollani oli niin paljon poikia ystävinä ja hän sai leikkiä autoilla (siis oon itekki tyttö.)
Sen mä muistan ku muutettiin tohon nykyiseen asuntoon (olin silloin 4 vuotias.)
Mä muistan myös sen ku olin 5 vuotias ja satoi lunta tosi paljo, mulla oli lunta olkapäille asti ku yritin kävellä puutarhassa! Vähä vanhempana ihmettelin, miksi ei lunta enää tuu niin paljo, mutta enpä ottanu huomioon, että mähän oon kasvanu sen jälkeen!!!
Mä muistan aikasta paljo siitä lähtien ku täytin 3 vuotta, niitä on mukava muistella aina välillä mitä on pienenä tehny ja kuinka on ihmetelly, että kaikki on ollu niin isoa.
..ei muista paljoa, eikä ketään sellaista, jolta voi kysyä tarkennuksia tms, ole enää elossa? Olen suuren sisarusparven vanhin, joten sisarusten lapsuusmuistot ovat mielessä, omat ei...harmi, kun ei ole valokuviakaan. On niinkuin osa elämästä puuttuisi.
Se on se lääkärin ottama kuva kohdun sisältä tietenkin...Se todiste on vielkin tallella.
no se kun laskimme (tai minä laskin, olin nimittäin koekaniini. aina.) nukenvaunujen koppa osalla portaat alas. eikä siinä hyvin käynyt. nurinhan ne meni. äiti vähän huuti isosiskolle että taas maikki on laitettu asialle!
on noin 45 vuoden takaa oleessani viisi-vuotias....mummolan huutokaupassa meni mun rakas räsynukke.Samalta iältä kun muut lähti kylään ja minä jäin papan kanssa navetalle jossa potalla istuin.Myöhemmät muistikuvat noin kuusi-seitsen vuotiaana...mutta niitä en edes haluaisi muistaa...)))))
potalla istuskelin sukulaisten pihalla kesällä...oli juuri syntynyt uusi sukulaistyttö...eli minulla ikää reilu 2 vuotta!
niin nentöppöset, mutta kun muistan kävelemään oppimisekin. siskot ringissä ja minä vuoron perään jonkun luo muistan kun aatokset kävi että en uskalla mutta kun kovasti kehottivat et tuu tuu tänne ja kädet ojossa ja kun horjahdin niin ottivat kiinni etten kaatunut.mitäpäs siihen sanot. olen nyt jo 46 akka et silleen .
muistikuvani on illalla,minä täkin ympärillä kapalossa,ja unissa oli tuli tai se oli sellai hella puulämmitteinen jossa meillä kokattiin ja leivottiin.meillä oli vain pieni keittiö ja olohuone jonka lattialla nukuimme minä keskellä.niin olin äitini sylissä ja muistan sen hyvän tunteenkun tekis mieli antaa unelle periksi,äiti hyräili jotain laulua ja tuli rätisi hellassa,ja äitini tuoksu oli muka todella hyvä.olin varmaan puolitoista vuotias,muistan myös kun kinusin tuttipulloon illalla maitoa,äiti ei antanut kun yleensä sitten yöllä oksensin.menin kinumaan isältä ja isihän käski antamaan sitä maitoa,muistan kuinka voitonriemuinen olin.on muitakin muistikuvia,mutta ei nyt tämän enempää tällä kertaa.
Mulla on täysin mahdoton muisto. Joskus juttelin näistä asioista äitini kanssa ja kerroin miten muistan että olimme olleet äitini kotitalon pihalla ja isoveljeni oli leikkinyt hienolla vekottimella, joka oli yksinkertaisesti keppi jonka päässä oli rengas ja sitä hän työnteli pitkin pihaa.
Sanoin tuosta äidilleni, kuvailin sen talon ja tuon tilanteen, niin kappas kummaa: Äiti sanoi että "et sinä tuollaista voi muistaa, se talo myytiin jo ennen kuin sinä synnyit!"
Mutta minä muistan. Ihan selvästi.
pihallamme nökötti sukulaisteni rakentama puupöytä vuosikausia, kunnes se tässä taannoin liian lahonneena sitten purettiin. muistan kun alle koulu ikäisenä tutkailin etanaa siinä pöydällä ja kun tässä jokunen aika sitten kerroin äidilleni muistavani sen pöydän rakentamisen ja että olin istunut sitä piha kiikussa katsomassa ja että siinä oli ollut mukana myös eräitä kaukkaisempia isän puolen sukulaisia, hän vain sanoi naurahtaen.. ethän sinä ollut edes tuolloin vielä syntynyt.. ei sinua ollut edes olemssa silloin. en tullut kysyneeksi minä vuotena se pöytä sitten oli rakennettu.. nyt on jo liian myöhäistä kysyä
Olimme juuri muuttaneet kerrostaloon, upouuteen
sahanpurua lattialla, kaikui. Oltiin veljen kanssa ulkona, menin rappuun pidin ovesta kiinni en päästänyt veljeä sisään, Veli hyvä noukki maasta kiven ja viskasi ikkunan paskaksi, ei pidetty 3 v. synttäreitä kummallekaan.
ensimmäisiä muistikuvia on niiltä ajoilta kun olin jo oppinu puhumaa,kerroin äidille pellon laidalla palavasta talosta,jonka edessä oli kuollut mies,muistan edelleen miehen kasvot,vaikka oli pimeää ja satoi.ja talo oli ukkosen sytyttämä.
äiti torui minua sellasten kertomisesta,kun ei sellaista ollut tapahtunut.me asuttiin kaupungissa kerrostalossa,ehkä olin nähnyt tosi elävän unen,mutta että neljävuotias näkisi tuollaista unta...minua mietityttää edelleen mistä olen moisen muistikuvan päähäni saanut.
Muistan vieläkin kun kammotti pitkät ajat sen jälkeen. Palossa kuoli nainen ja vain hänen käsivartensa jäi jäljelle, se pisti esiin tuhkakasasta. Olin silloin hyvin pieni.
Ehkä olin kuullut radiosta jonkin uutisen tulipalosta, en tiedä. En ainakaan ole oikeasti nähnyt mitään sellaista.
varhaisin muistoni on pikkusiskoni kastejuhla kun olin vähän päälle 2-vuotias...
muistan kun tuo sarja tuli teeveestä joskus -65 tai -66 olin silloin 2-3 vuotias.
Se käveli pitkää käytävää jossa oli paljon erilaisia ovia. tommonen on jääny ja paljon muitakin muistoja mieleen.
Tulee uusintana ja paras kohta on alku ja loppu :)
Istuin pikkutyttönä lattialla ja katselin kun Kaspernukke lauloi telkkarissa 'traitraittrallallaa',lauloin itse mukana tlaittlait...Eka selvä muistikuva.
Seuraava kun lähdettiin maalle ja autossa istuessamme sanoin että tutti jäi kotiin,sitä ei haettu enää,vaan huusin pitkään autossa.