Ruotsiin jäi kadoksiin n. 15 000 suomalaislasta 2. maailmansodan jälkeen.
Sen sijaan,että ruotsalaiset olisivat antaneet humanitääristä apua lasten äideille ja perheille he itsekkäästi nappasivat 15 000 suomalaislasta itselleen.
Nykyään sanottaisiin kidnapattiin.Lapset eivät osannet enää suomea,koska tarkoitus oli täydentää Ruotsin "väestövajautta". Siihen aina tarvittu suomalaisia.
Noina aikoina ei ollut iltapäivälehtiä. Ja toisekseen Suur-Ruotsin ajoilta suomalaisten ja ruotsalaisten välillä on selkärangassa sellainen työnjako,että tästä ei saa puhua väärillä sanoilla.
Ne väärät sanat on varattu aasiaislapsia koskevien tapahtumien käsittelyyn. Niinpä en käytä niitä että tätä ei poistettaisi sivuilta.
Onhan palvelu ruotsalaisomisteinen.
Sen sijaan,että ruotsalaiset olisivat antaneet humanitääristä apua lasten äideille ja perheille he itsekkäästi nappasivat 15 000 suomalaislasta itselleen.
Nykyään sanottaisiin kidnapattiin.Lapset eivät osannet enää suomea,koska tarkoitus oli täydentää Ruotsin "väestövajautta". Siihen aina tarvittu suomalaisia.
Noina aikoina ei ollut iltapäivälehtiä. Ja toisekseen Suur-Ruotsin ajoilta suomalaisten ja ruotsalaisten välillä on selkärangassa sellainen työnjako,että tästä ei saa puhua väärillä sanoilla.
Ne väärät sanat on varattu aasiaislapsia koskevien tapahtumien käsittelyyn. Niinpä en käytä niitä että tätä ei poistettaisi sivuilta.
Onhan palvelu ruotsalaisomisteinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Laskekaa huviksenne millainen suonenisku oli 4-miljoonaiselle kansalle se,että toinen valtio vei siltä 15 000 lasta.
Sen rinnalla tämä nykyinen lapsikatastrofi on pientä. Indonesiassa on 130 000 000 asukasta.
Lapset vietiin turvaan Ruotsiin. Lapset saivat trauman jo siitä, että eivät osanneet ruotsia mennessään Ruotsiin. Olisiko lapset pitänyt traumatisoida uudestaan tuomalla heidät takaisin Suomeen, kun he eivät osanneet enää suomea? Tuskin olisivat sitä siinä vaiheessa enää kunnolla oppineetkaan, eli siitä olisi seurannut vain vielä kielivammaisempia, syrjäytyneitä ihmisiä.
Ajattelin vain tuoda toisen näkökulman tähän keskusteluun. Ja muistuttaa vielä siitäkin, että menneitä on ehkä turha kaivella ja yrittää ennemmin ratkaista tämän hetken kriisit parempaan päin. Sillä jos keskitytään vain menneisyyteen, jäävät nykyajan hommat hoitamatta ja jälkipolvetkin saavat päiviteltävää.
Sukuni on äitini puolelta Vaasasta. Isoäitini pikkuveli oli yksi noista lapsista joka sodanjaloista evakuoitiin Ruotsiin. Ruotsiin tuo äitini eno jäikin ja asuu siellä edelleen joskin puhuu suomea ja kävi suomessa armeijan ja on edelleenkin suomen kansalainen. Asia on sellainen ettei suvussani ole ollut tapana puhua siitä.
No Ruotsalaiset kuitenkin auttoivat suomalaisia sodan aikana ja sen jälkeen (2000 rintamamies taloa on ruotsalaisten lahjoittamia).