Niinistö nöyrtyi taas Putinin edessä.

OTTI

OTTI

Mut

Niin

Venäjä sai rajanäytelmästä kaiken mitä halusi

SUOMEN ja Venäjän rajasopimus syntyi Suomen tahdosta, tasavallan presidentti Sauli Niinistö vakuutti keskiviikkona. Niin syntyikin, sillä mihin Venäjä olisi sitä tarvinnut? Ei laiton ihmisvirta itärajan yli ollut sille ongelma, vaan keino koetella pientä naapuriaan. Suomelle se oli ongelma, joka olisi voinut kasvaa ties kuinka suureksi.

Niinistö kiisti arviot, että Suomi nöyrtyi Venäjälle sopimusneuvotteluissa. Miksi kukin haluaa ilmiötä nimittää, mutta koko prosessi noudatti nuotilleen ja nootilleen Moskovan tahtoa ongelman synnystä sopimukseen pääsyyn.

Venäjä loi itse kriisin, jonka sai sitten itse ratkaista – ja antaa siinä sivussa hieman kunniaa ratkaisusta myös Suomen yhteistyöhaluiselle presidentille.

TURVAPAIKANHAKIJOIDEN virta pohjoisten raja-asemien kautta Venäjältä Suomeen alkoi viime vuoden lopulla heti sen jälkeen, kun Norja oli sulkenut rajansa. Se saattoi alkaa paikallisesti ja spontaanisti, kun rikolliset ihmissalakuljettajat ja heidän kanssaan yhteistyötä tehneet korruptoituneet viranomaiset tarvitsivat uuden reitin tuottoisalle bisnekselleen.

Ehkä Moskova heräsi hyödyntämään ilmiötä poliittisesti vasta, kun ihmisvirta rajan yli oli jo käynnistynyt. Ehkä virta saattoi olla alusta lähtien poliittisesti tarkoin harkittu operaatio. Vain se on varmaa, ettei rajalla tapahtunut mitään, mitä turvallisuuspalvelu FSB ja presidentti Vladimir Putin eivät olisi tienneet ja hyväksyneet. Venäjän rajavartiolaitos on FSB:n alainen, ja FSB:n päälliköllä on vain yksi esimies, Putin.

Itärajan ongelmat koskivat EU:n ja Schengen-alueen yhteistä ulkorajaa. Nyt tehty sopimus sulkee pohjoiset raja-asemat muilta kuin suomalaisilta, venäläisiltä ja valkovenäläisiltä. Tällaisesta sopimiseen Suomella ei ole edes oikeutta. Suomen olisikin pitänyt tukeutua EU:hun – periaatteessa. Käytännössä se ei ehkä olisi ratkaissut ongelmaa.

VENÄJÄ pyrkii horjuttamaan EU:n yhtenäisyyttä. Siksi se ei halua neuvotella unionin kanssa, vaan kahdenkeskisesti jäsenmaiden kanssa. Tämä sopi Suomelle, joka korostaa erityissuhdettaan Venäjään. Se sopi yllättäen myös EU:lle.

EU:n voimavarat kuluvat tarkoin isompien ongelmien ratkaisemiseen eivätkä riitäkään. Siksi EU-maiden johtajat ja Brysselin byrokraatit taisivat olla vain helpottuneita, kun heidän ei tarvinnut sekaantua sittenkin vähäiseen ongelmaan unionin etäisellä koillisrajalla.

EU:lla ei edes ole yhtenäistä turvapaikkapolitiikkaa, jota Venäjä olisi voinut horjuttaa. Pieni Suomi muistaa kuitenkin taas vähän aikaa, että sen rajanaapurina on suurvalta, joka voi ryhtyä kuinka hankalaksi tahansa.

Rajasopimus on vain puolen vuoden mittainen, Venäjän tahdosta. Tämä voi johtaa jatkuvaan neuvottelukierteeseen ja painostukseen.

On tietenkin hyvä, että pohjoisille raja-asemille on saatu edes tilapäinen järjestys. Ehkä rajasopimus on niin hyvä ratkaisu kuin oli mahdollista saada, kuten eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Antti Kaikkonen (kesk.) sanoo (Iltalehti 13.4.).

VAIKEA sopimusta on kuitenkaan Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan voittona pitää. Venäjä saavutti sekä koko prosessissa että sopimuksessa kaiken mitä halusi. Tapahtumasarja osoitti, kuinka heikoilla pieni maa on yrittäessään selviytyä yksin ongelmista, joita suurvaltanaapuri tieten tahtoen luo.

Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan jäsenet eivät saa kertoa, mitä sisäministeri Petteri Orpo (kok.) kertoi heille viime viikolla rajasopimuksesta (Iltalehti 13.4.). Eipä yllätä. Poliitikkojen suut tukittiin jo silloin, kun itärajan ongelmiin vasta alettiin etsiä ratkaisua.

Rajasopimusta ei olisi ehkä syntynyt, jos ongelmista olisi puhuttu avoimesti ja oikeilla nimillä. Yleiseksi toimintalinjaksi ei vaientamisesta ja vaikenemisesta kuitenkaan ole. Elintärkeät ulko- ja turvallisuuspoliittiset asiat ovat jo nyt karkaamassa demokraattisen päätöksenteon ulottumattomiin.

http://www.hs.fi/politiikka/a1460598724418

Mutta

UUD

Lup

Ihanaa

Habaa

VOI

NIIN

Nöyryys