Koiran arkuus ja agressiivisuus - mitä tehdä?

Eläinlääkäriä varten kannattaa pitää päiväkirjaa, johon kirjailet päivän tapahtumia, tämä voi auttaa sinuakin hahmottamaan, milloin koira hampaitaan käyttää, tämä auttaa toki kouluttajaakin. Aggressio on erittäin harvoin ns idiopaattista, eli ei mistään johtuvaa. Jos terveyspuolelta ei löydy mitään selitystä, syy löytyy yleensä ympäristöstä.

Stressiin tutustuminen voisi olla kohdallanne hyvä paikka aloittaa. Stressaantunut koira on reaktiivinen, jolloin kaikenlaiset ylilyönnit käytöksessä tulevat herkemmin kuvioihin. Stressi ei ole aivan yksiselitteinen juttu, stressiä aiheuttaa monet asiat, aina kivusta, pelottaviin tilanteisiin joutuminen kuin palloleikitkin. Se mikä sinun koiraa stressaa ja missä kohtaa teidän koiralla kulkee sietoraja stressin suhteen on täysin yksilökohtaista.. Aggressiossa on aina mukana stressi, joko käytöksen laukaisevana tekijänä tai itse käytöksen aiheuttamana stressinä, joten kummin päin vain asiaa katsookin, tähän kannattaa tutustua ja miettiä, miten tieto omaan koirayksilöön istuu.

Koulutusohjeita en edes yritä teille antaa, pelko on ihan vierestä katsottunakin vaikea kouluttaa, joten netin kautta ohjeet menevät lähes varmasti metsään. Pelosta noin yleisesti sen verran, että pelko ei koskaan lopu pelkäämällä. Yleisin virhe on viedä koiraa pelottaviin tilanteisiin "siedättymään", tämä voi toimia, jos homma tehdään oikein, jos se tehdään väärin, tullaan vain vahvistaneeksi pelkoa. Pelottavissa tilanteissa koiraa kiinnostaa ensisijaisesti se, miten se pääsee tilanteesta pois, jota usein tullaan tahtomattaan vahvistaneeksi. Esim järjestetään "makkararinki", joka on joskus toimiva keino, mutta jos koira juuri ja juuri uskaltaa mennä ihmisen luokse ja napata makkaran, jonka jälkeen se vetäytyy nopeasti pois tilanteesta, koiralle jää päällimäisenä mieleen, miten se pääsi tilanteesta pois ja tässä tapauksessa se oli enemmän pelkääminen ja tässä vahvistuukin täysin päinvastainen asia kuin oli tarkoitus.. Varsinaiseen ongelmakäytökseen kannattaa siis ehdottomasti palkata kouluttaja, koska nämä ei ole helppoja koulutushaasteita edes ammattilaiselle. Tilanteiden välttely ja mahdollsimman mukaviksi/neutraaleiksi tekeminen on hyvä alku, ongelma ei ainakaan pääse pahenemaan.

Kiitos paljon, kun jaksoit kirjoittaa noin selkeän pitkän kommentin. Koirankouluttamisessa on aina se ongelma, että eri ihmiset ovat siitä niin kovasti eri mieltä - ammattilaisetkin. Tähän asti meidän haukkua on koulutettu lähinnä positiivisella vahvistamisella, palkinnoksi kelpaa kehut ja silitykset, namit ja leikit - on aika "kaikkiruokainen" miellyttämishaluinen kaveri siinä mielessä.

Mutta jäämme kyllä pohdiskelemaan tuota stressiasiaa ja tarkkailemaan koiran käytöstä! Tuo päiväkirjan pitäminen on myös hyvä asia. Ehkä se sitten tosiaan paremmin hahmottuu, että mikä ja miksi koira aina välillä käyttäytyy noin. Joku tuolla puhuin esim. lihasjumeista - en ole koskaan edes tajunnut ajatella tuollaista näkökulmaa, niin täytyypä alkaa oikein seuraamaan, että onko siinä joku yhdistävä tekijä milloin koira reagoi aggressiivisesti, vaikka ne tähän asti onkin tuntuneet aika yllättäviltä tilanteilta.

En mä aatellut että mitään kauheen ihmeellistä ruvettaisiin tekemään, mutta on varmaan joitakin sellaisia esim. koiran itseluottamusta vahvistavia harjoituksia, mitä voi ihan turvallisin mielin kotona tehdä ja joista ei ainakaan ole haittaa?

Ei ihan hirveästi ole sellaisia selkeitä pelon kohteita, muovipussi metsässä on kuulemma joskus pelottanut miehen mukaan. Ei esim. pelkää muita koiria, vastaantulijoita tms. Arkuus tulee vähän muunlaisissa tilanteissa ja reaktioissa joihinkin uusiin asioihin (esim. jos uusi ihminen tulee meille kylään, ensimmäiset 5 minuuttia saattaa arastella ja sen jälkeen yleensä rauhoittuu ja on jopa ihan sylikaveri - aluksi saattaa haukkua ja ujostella. Eikä reagoi samalla tavalla kaikkiin, jotkut hyväksyy nopeammin. Jos pahasti arastelee, niin meillä on auttanut kun vieras ihminen antaa vaikka namin, sitten yleensä ollaan jo kavereita ja tajuttu, ettei tuo oo paha tyyppi).

Jotkut ihmiset on helpommin lähestyttäviä kuin toiset jännitys/olemus, mielenlaatu, puhetyyli jne. Koirasi lukee ihmistä. Voiko tuohon luottaa, onko vaaraksi, mikäs tyyppi tää on? Se myös varmasti tarkkailee sinun ja muiden perheen jäsentesi reaktioita. Jos kaikki ihmettelee ja odottaa miten koira reagoi, kokeilee erilaisia jippoja lukien tilanteita väärin niin menee koira siitä sekaisin. Se ei tiedä mitä te siltä haluatte. Kyllähän se ketuttaa varmasti kun yrittää parhaansa mukaan palvella ja olla läsnä, mutta mikään ei sitten kelpaa vaikka ripaskaa tanssisi. Odotetaan koiralta jotain mitä se ei itsekään ymmärrä, tai ymmärtää, mutta ihmisen mielestä väärin. Koirat ja ihmiset toimivat tunnetasolla tai miten sen nyt haluaa ilmaista hyvinkin samalla tavalla. Reaktiot eri asioihin ja tilanteisiin ovat jopa samankaltaisia. Koiran mieli on "melkein" kuin ihmismieli. Koirat ovat kuitenkin koiria ja ihmiset ihmisiä.

Juu ja ei me odoteta että koira on kaikkia kohtaan heti paras ystävä. Saahan se ihmetellä ja tutustua. Tuo uudet ihmiset talossa ei mun mielestä oo mikään sen kummempi ongelma, otin sen esimerkkinä millä tavalla meidän koiran arkuus tai vähän "epävarmempi" luonne tulee esille. Esim. tuttavan koirat on heti suorastaan hyppäämässä päälle ja tervehtimässä ja hännät heiluu ja into on suuri. Meidän koira on verkkaisempi ja enemmän varuillaan. Jos se ei oikein meinaa tajuta, että uusi ihminen on ihan ystävällinen ja sen kaveri, niin sitten käytetään nameja rohkaisemaan koiraa tutustumaan ja yleensä tilanne siitä rauhoittuu aika välittömästi ja koira on taas ihan ok ja normi-itsensä.

Aggressiivisesti ei saa tietty reagoida taloon tulevia ihmisiä kohtaan, mutta ei tämä sitä ole tehnytkään. Aggressiivisuus tulee taas erilaisissa tilanteissa esiin.

PeVistä hyvää on rutiinien luominen, omistajalle ehkä enemmän arvoa on kun selitetään, miksi rutiinit on hyväksi, kuin selittää kaikki johtajuudella. Rutiinit antaa koiralle mahdollisuuden ennakoida tilanteita, jolloin mikään ei pääse yllättämään, kaikki tilanteet hoidetaan aina samalla tavalla. Tosin rutiinitkin on haitallisia, jos koira oppii niillä ennakoimaan ikäviä tilanteita. Huomioimattomuus sammuttaa tehokkaasti kaikki omistajan tiedostamatta vahvistamat käytökset, mutta tässäkin tapauksessa omistajalle arvokkaampaa on selittää, että tässä tilanteessa vahvistat käytökselläsi koiran toimintaa, älä reagoi mitenkään, jolloin käytös sammuu itsestään ajan kanssa, vastuu siirtyy koiran johtajuudentavoittelusta omistajan toimintaan. Aralle/pelokkaalle koiralle yleensä kaikki rangaistukset ovat huonoja ratkaisuja, mutta arka koira on usein myös alistuva, joten se saattaa hyvinkin lopettaa kaiken ikävän pelosta kertovan käytöksen, mutta pelkääminen ei siltikään lopu. Hyvällä tuurilla saa koiran, joka ei näytä pelkoa käytöksellään, huonolla tuurilla saadaan koira joka puolustautuu erittäin herkästi, näitä jälkimmäisiä on ollut useita asiakkaana, ensin mainittuja varmasti on myös paljon, eihän tuo koulutussuuntaus muutoin olisi enää hengissä.

Mennään näyttämään katsroinnin yhteydessä, koko koiran saavat sitten tsekata kunnolla. Toivottavasti selviää, jos on jotakin tällaista :)

Kokeiluun!

Siskollani oli leikkaamaton uros Villakoira joka kolmevuotiaana alkoi käydä narttujen ja niiden taluttajien kimpuun,uros koirat ja omistajat saivat mennä rauhassa ohi. Koira kasvatettiin kuten ihmislapsi ,sillä oli jopa paikka ruokapöydässä.Oli kouluttajia ja leirityksiä että pääsisi eroon kasvattajistaan,ero ahdistuasta ei ollut.Puri jopa minua kun hain ulkoa Karjalan Karhukoira nartun,yritettyään ensin hyppiä pukille vaan eihän se yltänyt niin päätti puraista taluttajaa.Niinpä luulen alemmuus komleksin olevan kaikkien pikku koirien ongelma,hyvin harvoin tapaan pienen koiran jota voi rapsutella. Joku tutkimus oli tullut tulokseen että Meksilaisessa pikkukoirissa on samaa kuin sudessa,vaikka risteytykset otettiin huomioon,silloinhan seon valpas pelokas tai varovainen eikä todellakaan pelkää jos käy kiinni isompiin koiriin,ainakaan meitin yksilöä ei takuulla pelottanut mikään ja olen nähnyt pelokkaita vartio koiria joita ei saanut sängyn alta pois vieraiden aikana ja niistä kaksi teki työtä?

Tällä meidän veijarilla on piilokivekset, jonka takia se leikataan joka tapauksessa, oli se muuten tarpeen tai ei, koska kasvainriski jne. Leikkauspäätös tehtiin pitkään ennen kuin koko aggressio-ongelma ilmeni. Eli ihan terveyssyistä tää pääsee eroon palleistaan.

Ihan vaan huumorilla en myöskään ole suhtautumassa tähän koiran aggressiivisuusongelmaan, koska se oikeasti ärjähtää ja meinaa napata. Meillä on pieni lapsi ja en halua koko loppuelämää joutua vahtimaan niitä koko ajan, ettei mitään vaan tapahdu. Siis nykytilanteessakin noita aggressiivisuuskohtauksia on aika harvoin, ei ne oo meillä päivittäistä käytöstä. Mutta koiran säikähtäessä tai kokiessa itsensä epävarmaksi tms. niin sen ensimmäinen reaktio on usein ärähdys ja yritys napsaista (pientä jälkeäkin on saanut ihoon, ettei tää kyllä ole mikään leikin asia). Muuten se on tottelevainen, kiltti, ystävällinen ja miellyttämishaluinen - pääasiassa varsin positiivinen koira - perheen ja tuttujen kesken ollessa aina häntä heiluu, ulkona juoksee innolla tutkimaan lähimetsää jne.

Kiitos paljon! Saatampa vaikka laitella :)

Meillä on käytetty koulutusmetodina positiivista vahvistamista (tosin ei niin extreme-linjalla, ettei koiralle olisi opetettu sanaa EI jne.). Varmaan jatkamme samalla linjalla ja etsimme kouluttajan, joka hyödyntää vastaavia metodeja avuksemme.

Tällä oli toisaan tuo tutun koira nuorempana leikkikaverina ja sen kanssa sai opetella käyttäytymään. Mutta sen kasvaessa yli tästä (ihan reippaasti isompi) ja ollessa niin riehakas, että tämä jäi välillä niin pahasti jalkoihin että sattui, ei olla niin paljoa enää käyty heidän kanssaan irroittelemassa. Meillä ei oikein ole muita tuttavia, joilla olisi koiria tälle kaveriksi. Koirapuistoa ei myöskään ole ihan lähistöllä. Se on varmasti yksi ongelma, ettei tällä ole ollut tarpeeksi sellaisia koirakontakteja, joiden kanssa oltaisiin oikeasti päästy irrallaan harjoittelemaan koiranelämää...

Nyt kun tämä saattaa jo reagoida ei niin mukavasti muihin koiriin, on vähän vaikea löytää koiraa/koiria joiden kanssa uskaltaisi päästää menemään...

Kirjoitin sen tuohon ylemmäs, mutta tällä on siis piilokivekset joten ihan terveyssyistä (kohonnut riski kasvaimiin jne.) ne lähtee veke. Ei me sitä käytökseen ratkaisuna ollakaan ajateltu, mutta ell:n käsiin pääsee kastroitavaksi ja samalla tutkitaan, ettei oo mitään fyysisiä ongelmia.

Tuohon koulutustapasotaan en ota kantaa, tähän asti koira on kasvatettu ja opetettu positiivisen vahvistamisen kautta ja varmaan yritetään jatkaa sillä linjalla ja etsiä joku osaava kouluttaja, jonka metodit sopii yhteen. Jos se ei toimi, mietitään sit jotain muuta.

Leikkauta koira ja tule 6-12 kk leikkauksesta kertomaan miten käytös nyttemmin on muuttunut.
Koiran ei tervitse moikkailla kaikkia/yhtään vastaantulevaa koiraa, sen kun asiallisen tyynesti ohitatte. Laita vielä keltainen nauha taluttimeen ja tarvittaessa sanot vastaantulijalle "tää ei tykkää muista koirista, saattaa olla aggressiivinen" siis jos on pakko rautalangasta vääntää miksi ei nuuskutella ja leikitä. Et sinäkään haluaisi halailla ja tulla iholle joka toisen kadullakulkijan kanssa, miksi koiran pitäisi siihen pystyä?
Arkuus on mielestäni koodisana koiran temperamenttiin, ja ylikuormittunut hermorakenne hälinän, vilskeen, kovien äänien tms. yhteydessä saattaa lyödä "fight or flight"-selkäydinreaktioita jopa sinuakin kohtaan. Ei rankaisuja, tilanne ei niistä parane!