Moi!
Taustoja ensin. Olen vaihtamassa etunimiäni (yksi kolmesta putoaa pois ja sen tilalle tulee uusi suvun historiasta poimittu kaunis nimi), kun olen aina inhonnut vanhempieni antamaa yltiöerikoista, noloa ja supisuomalaiseen sukunimeen täysin yhteensopimatonta nimeä. Haluan sen kertakaikkiaan pois nimirimpsustani.
Olen jo vaihtanut kutsumanimen väestötietoihin ja yrityksiin, joissa olen asiakkaana. Järjestyksessä toinen etunimeni (josta tulee muutoksen jälkeen ensimmäinen etunimi) on niin paljon luontevamman oloinen minulle ja tunnen itseni sen käyttöön otettuani jo paljon itsevarmemmaksi. Tutustuin tulevaan aviomieheeni vähän päälle kaksi vuotta sitten vielä "vanhalla etunimellä" ja vaihdoin etunimeä viime kesänä. Hän omaksui sen käytön heti todella hyvin, samoin appivanhemmat ja muu osa hänen suvustaan. Myös omat ystävät ja kaverit ovat omaksuneet uuden kutsumanimen käytön ihan hyvin, sisaruksillani on tosin ollut vähän vaikeampaa. Lipsahduksia tulee välillä ja en pahastu niistä. Vanhemmat sen sijaan vain käyttää kaikesta huolimatta minusta inhoamaani nimeä ja eivät edes yritä sopeutua uuteen. Ymmärrän, että he ovat sen lähes 30 vuotta tunteneet minut aina sillä nimellä, mutta luulisi, että he yrittäisivät edes vähän tulla vastaan tyttärensä suhteen, kuten muutkin... :(
Olen menossa kesällä naimisiin, siis vielä sukunimikin vaihtuu kaiken päälle. On siinä vähän läheisille totuttelemista kyllä. :D Tässä pitää sumplia etunimien vaihdon ajankohta niin, että henkilöpaperit saa uusittua sekä etu- ja sukunimimuutokset huomioon ottaen yhdellä kertaa kustannusten minimoimiseksi. Olikohan se niin, että 3 kk:n sisällä nimenmuutoksesta piti ajokortit ja henkkarit uusia. Haluan lisäksi vihkitodistuksen uusilla etunimillä, joten muutos on tehtävä ennen häitä. Sitten täytyy jälkikäteen hakea se maistraatin leimaama väestörekisteriote (?), jossa näkyy entinen nimi, jotta esim. työhaastattelussa vanhoja työtodistuksia näytettäessä ei ihmetellä eri nimeä.
Tämän pitkähkön taustaselitykseni ja kokemuksen jakamisen jälkeen kysynkin teiltä, jotka ovat tällaisen asian läpikäyneet:
Miten lähipiirissänne suhtauduttiin ja sopeuduttiin nimenmuutokseen?
Työhaastattelutilanteessa olleet (kun joissain työtoikkareissanne on vielä vanha nimi ja joutuu todistamaan, että on sama henkilö):
Kyselikö haastattelija, miksi olet muuttanut etunimesi? Se minua mietityttää, että miettiiköhän ne, että tuo on jokin rikollinen varmaan, joka on menneisyyttä paetakseen muuttanut nimeään? Tai jos on ollut vahvasti ulkomaalainen ja erikoinen nimi, niin leimataankohan sitten ulkomaalaisvastaiseksi, jos on halunnut sukunimeensä paremmin sointuvan suomalaisen nimen? :/
Itselläni on ainakin motiivina se, että sukuhistorian tutkimista harrastaessani törmäsin kauniiseen esiäidin nimiyhdistelmään, jonka halusin itselleni ja ensimmäinen hänen etunimistäänhän minulla jo oli toisena nimenä ja tulevan muutoksen jälkeen ensimmäisenä nimenä. Sille ei voi sitten mitään, jos haastattelija viskaa tietoni ö-mappiin vain tuon nimiasian takia, kun leimaa haastateltavan päässään negatiivisesti vain sen vuoksi. En ole kuitenkaan tätä etunimimuutosta hetken mielijohteesta tekemässä (olen jo väh. pari vuotta pohtinut asiaa) ja koen, että oli miten oli, tämä on minulle muutos parempaan.
Kiitos suuresti niille, jotka jaksoivat tämän lukea ja on aina mukava kuulla muidenkin kokemuksia, joten laitelkaapa niitä ihan rohkeasti tähän. :) Lueskelen ketjua aina vähän väliä ja osallistun keskusteluun mielelläni muutenkin, kuin vain tällä aloitusviestillä.
Taustoja ensin. Olen vaihtamassa etunimiäni (yksi kolmesta putoaa pois ja sen tilalle tulee uusi suvun historiasta poimittu kaunis nimi), kun olen aina inhonnut vanhempieni antamaa yltiöerikoista, noloa ja supisuomalaiseen sukunimeen täysin yhteensopimatonta nimeä. Haluan sen kertakaikkiaan pois nimirimpsustani.
Olen jo vaihtanut kutsumanimen väestötietoihin ja yrityksiin, joissa olen asiakkaana. Järjestyksessä toinen etunimeni (josta tulee muutoksen jälkeen ensimmäinen etunimi) on niin paljon luontevamman oloinen minulle ja tunnen itseni sen käyttöön otettuani jo paljon itsevarmemmaksi. Tutustuin tulevaan aviomieheeni vähän päälle kaksi vuotta sitten vielä "vanhalla etunimellä" ja vaihdoin etunimeä viime kesänä. Hän omaksui sen käytön heti todella hyvin, samoin appivanhemmat ja muu osa hänen suvustaan. Myös omat ystävät ja kaverit ovat omaksuneet uuden kutsumanimen käytön ihan hyvin, sisaruksillani on tosin ollut vähän vaikeampaa. Lipsahduksia tulee välillä ja en pahastu niistä. Vanhemmat sen sijaan vain käyttää kaikesta huolimatta minusta inhoamaani nimeä ja eivät edes yritä sopeutua uuteen. Ymmärrän, että he ovat sen lähes 30 vuotta tunteneet minut aina sillä nimellä, mutta luulisi, että he yrittäisivät edes vähän tulla vastaan tyttärensä suhteen, kuten muutkin... :(
Olen menossa kesällä naimisiin, siis vielä sukunimikin vaihtuu kaiken päälle. On siinä vähän läheisille totuttelemista kyllä. :D Tässä pitää sumplia etunimien vaihdon ajankohta niin, että henkilöpaperit saa uusittua sekä etu- ja sukunimimuutokset huomioon ottaen yhdellä kertaa kustannusten minimoimiseksi. Olikohan se niin, että 3 kk:n sisällä nimenmuutoksesta piti ajokortit ja henkkarit uusia. Haluan lisäksi vihkitodistuksen uusilla etunimillä, joten muutos on tehtävä ennen häitä. Sitten täytyy jälkikäteen hakea se maistraatin leimaama väestörekisteriote (?), jossa näkyy entinen nimi, jotta esim. työhaastattelussa vanhoja työtodistuksia näytettäessä ei ihmetellä eri nimeä.
Tämän pitkähkön taustaselitykseni ja kokemuksen jakamisen jälkeen kysynkin teiltä, jotka ovat tällaisen asian läpikäyneet:
Miten lähipiirissänne suhtauduttiin ja sopeuduttiin nimenmuutokseen?
Työhaastattelutilanteessa olleet (kun joissain työtoikkareissanne on vielä vanha nimi ja joutuu todistamaan, että on sama henkilö):
Kyselikö haastattelija, miksi olet muuttanut etunimesi? Se minua mietityttää, että miettiiköhän ne, että tuo on jokin rikollinen varmaan, joka on menneisyyttä paetakseen muuttanut nimeään? Tai jos on ollut vahvasti ulkomaalainen ja erikoinen nimi, niin leimataankohan sitten ulkomaalaisvastaiseksi, jos on halunnut sukunimeensä paremmin sointuvan suomalaisen nimen? :/
Itselläni on ainakin motiivina se, että sukuhistorian tutkimista harrastaessani törmäsin kauniiseen esiäidin nimiyhdistelmään, jonka halusin itselleni ja ensimmäinen hänen etunimistäänhän minulla jo oli toisena nimenä ja tulevan muutoksen jälkeen ensimmäisenä nimenä. Sille ei voi sitten mitään, jos haastattelija viskaa tietoni ö-mappiin vain tuon nimiasian takia, kun leimaa haastateltavan päässään negatiivisesti vain sen vuoksi. En ole kuitenkaan tätä etunimimuutosta hetken mielijohteesta tekemässä (olen jo väh. pari vuotta pohtinut asiaa) ja koen, että oli miten oli, tämä on minulle muutos parempaan.
Kiitos suuresti niille, jotka jaksoivat tämän lukea ja on aina mukava kuulla muidenkin kokemuksia, joten laitelkaapa niitä ihan rohkeasti tähän. :) Lueskelen ketjua aina vähän väliä ja osallistun keskusteluun mielelläni muutenkin, kuin vain tällä aloitusviestillä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.