Olen huomannut erinäisissä keskusteluissa ja aloituksissa mainintoja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöksistä, joissa ongelmana pidettiin sitä, että ihminen joutui tekemään selkoa vakaumuksestaan.
Minulle heräsi kysymys. Millä tavoin suomalaista lainsäädäntöä pitäisi muuttaa, että uskonnon/vakaumuksen pysyminen yksityisasiana toteutuisi?
Alustuksena laitan tällaisen. Toimiiko tällainen muotoilu: Uskonto on yksityisasia. Kenenkään ei tule päätyä missään tilanteessa tekemään selkoa vakaumuksestaan pakotettuna tai pakottamatta, tai joutua tilanteeseen, jossa kyseinen perusoikeus uskonnon yksityisyydestä vaarantuisi.
Minulle heräsi kysymys. Millä tavoin suomalaista lainsäädäntöä pitäisi muuttaa, että uskonnon/vakaumuksen pysyminen yksityisasiana toteutuisi?
Alustuksena laitan tällaisen. Toimiiko tällainen muotoilu: Uskonto on yksityisasia. Kenenkään ei tule päätyä missään tilanteessa tekemään selkoa vakaumuksestaan pakotettuna tai pakottamatta, tai joutua tilanteeseen, jossa kyseinen perusoikeus uskonnon yksityisyydestä vaarantuisi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Eikö uskonvapaus ole jo tätä? Vapaus uskoa tai olla uskomatta? Eikös se ole jo jokaisen yksityisasia?
Ei tarkoitettu aivan tuota. Kyse oli siitä, voidaanko ihmistä vaatia kertomaan uskomisistaan tai uskomattomuuksistaan. Voin hyvin kuvitella tilanteita, joissa tuota saatetaan kysyä. Esimerkiksi kun fundisuskovainen ei halua ottaa töihin ateistia tai abdullahia taikka uskonnoton minkään merkin kiihkouskovaa.
Ei se ole jos esim. koulussa ja armeijassa asetetaan oppilaat/varusmiehet tilanteeseen jossa on valittava lähteekö koulujumalanpalvelukseen vai ei, vannooko sotilasvalan jumalan nimeen vai antaako vakuutuksen ilman jumalaan vetoamista.
Ministeritkin joutuvat paljastamaan vakaumuksensa ministerinvalassa valitsemalla jomman kumman. Kaksi sormea, etu- ja keskisormi raamatulle tai lakikirjalle.
Veroilmoituksessakin se lukee onko esim. evl.kirkon jäsen vai ei. Mitä se valtiole kuluu. Ei kuulu sekään jos olen urheiluseuran jäsen.
Kirkon pitäsi kerätä jäsenmaksunsa ihan itse, eikä sotkea siihen verottajaa, jolloin suuri osa suomalaisista joutuu paljastamaan vakaumuksensa valtiolle, ja siitä pidetään kirjaa ja listaa. Uskonto antaa poikkeusluvan tähänkin kansalaisten jaotteluun, muuten se olisi laiton rekisteri - jos vaikka minä rupeaisin listaa pitämään suomalaisten vakaumuksista.
Uskonnonvapaus ei toteudu siinäkään mielessä täydellisesti että vaikka on oikeus olla uskomatta mihinkään jumalaan ja olla kuulumatta mihinkään uskonyhteisöön, jää uskonnoton kansalainen edelleen ilman etuoikeuksia, joita uskonnollinen vakaumus/virallistettu uskonyhteisön asema suo.
"...jää uskonnoton kansalainen edelleen ilman etuoikeuksia, joita uskonnollinen vakaumus/virallistettu uskonyhteisön asema suo."
Esimerkiksi millaisia?
Ok. Ymmärsin, Tarpeeton tieto minunkin mielestäni juuri veroilmoituksessa.