Mä uskon Jumalaan, Jeesukseen ja Pyhään Henkeen. Olen varmaankin koko ikäni uskonut. Tosin en ole aina elänyt tässä uskossa. On tullut tiede, teinivuodet ja julmat ihmiset.
Kuitenkin aina olen Jumalalle rukoillut ja pyyntöjäni lähetellyt. Ja toivotut hyvää ihmisille ja rukoillut voimaa antaa anteeksi, jotta saisin hyvän elämän ilman katkeruutta.
Minut on lapsen kastettu, joskus kävin hellareissa, mutta en halunnut mennä enää uudestaan kasteelle. En tiedä mistä syystä, jokin vain tökki.
Noh, hellareiden mukan ollessani sain kielillä puhumisen armolahjan. Mutta en kokenut siinä mitään hurmostilaa tai muutakaan ihmeellistä. Suusta vain tuli pihalle eri kielen sanoja, joita ei kukaan ymmärrä. Eli siis ihan sama, voihan sitä puhua vaikka siansaksaa, jos ei tulkkia ole...
Sanoivat, että nyt ylistät Herraa eri kielellä, mutta kuka voi olla varma jos ei tulkkia ole? Jos sitä onkin pahan hengen vallassa ja herjaa Jumalaa eri kielellä. Mistä voi tietää?
No, kuitenkin, lähdin sieltä omille teilleni, koska paikka ei tuntunut oikealta. En tiedä miksi.
Olen siitä saakka ollut yksin tämän uskoni kanssa. En ole ikinä mielestäni erikoisemmin uskoontullut, olen vain aina uskonut ja rukoillut. Nyt olenkin alkanut epäilemään, että kun mitään ihmeellistä ei ole elämässäni tapahtunut tai en ole nähnyt Jumalan ihmetekoja niin olenko oikeasti uskossa vai olenko jotenkin harhautettu?
Pitäisikö minun rukoilla Jumalalta armolahjaa, tai jotain merkkiä siitä, että tiedän olevani oikealla tiellä? Eikö se Taivaan Isä näe suuria kysymyksiä ja vastaa jo?
Johtuuko tämä siitä, että en käsitä tasan tarkkaan mitä syntejä olen tehnyt vai mistä? Olen aina pyrkinyt tekemään omantuntoni mukaan. Kai...
Mitäköhän pitäisi tehdä...?
Kuitenkin aina olen Jumalalle rukoillut ja pyyntöjäni lähetellyt. Ja toivotut hyvää ihmisille ja rukoillut voimaa antaa anteeksi, jotta saisin hyvän elämän ilman katkeruutta.
Minut on lapsen kastettu, joskus kävin hellareissa, mutta en halunnut mennä enää uudestaan kasteelle. En tiedä mistä syystä, jokin vain tökki.
Noh, hellareiden mukan ollessani sain kielillä puhumisen armolahjan. Mutta en kokenut siinä mitään hurmostilaa tai muutakaan ihmeellistä. Suusta vain tuli pihalle eri kielen sanoja, joita ei kukaan ymmärrä. Eli siis ihan sama, voihan sitä puhua vaikka siansaksaa, jos ei tulkkia ole...
Sanoivat, että nyt ylistät Herraa eri kielellä, mutta kuka voi olla varma jos ei tulkkia ole? Jos sitä onkin pahan hengen vallassa ja herjaa Jumalaa eri kielellä. Mistä voi tietää?
No, kuitenkin, lähdin sieltä omille teilleni, koska paikka ei tuntunut oikealta. En tiedä miksi.
Olen siitä saakka ollut yksin tämän uskoni kanssa. En ole ikinä mielestäni erikoisemmin uskoontullut, olen vain aina uskonut ja rukoillut. Nyt olenkin alkanut epäilemään, että kun mitään ihmeellistä ei ole elämässäni tapahtunut tai en ole nähnyt Jumalan ihmetekoja niin olenko oikeasti uskossa vai olenko jotenkin harhautettu?
Pitäisikö minun rukoilla Jumalalta armolahjaa, tai jotain merkkiä siitä, että tiedän olevani oikealla tiellä? Eikö se Taivaan Isä näe suuria kysymyksiä ja vastaa jo?
Johtuuko tämä siitä, että en käsitä tasan tarkkaan mitä syntejä olen tehnyt vai mistä? Olen aina pyrkinyt tekemään omantuntoni mukaan. Kai...
Mitäköhän pitäisi tehdä...?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hiljenny. Rukoile eli puhu Jeesukselle. Hän
kuuntelee Sinua ja vastaa. Lue myös Raamattua. Alä koskaan puhu varomasttomasti Pyhästä Hengestä ja muutenkaan Jumalasta.
Raamattu opettaa selkeästi uskovien kaste. Kun olet tullut uskoon, niin ota uskovien kasteelle. Uskova itse pyytää itse kastetta! Sitä ei kukaan voi sinulle määrätä tai tietämättäsi antaa, kuten sinulle on lapsena tehty. Se kaste ei ole Raamatun mukaan tehty ja sillä siinä mielessä ei ole mitään merkitystä. Se on ihmisten keksimä rituaali ja kauhistus Jumalan edessä.
Jeesus rakastaa sinua ja haluaa johdattaa sinun elämääsi kaikessa ja antaa sisäisen rauhan, joka käy yli ymmärryksen ja jota maailma ei voi antaa.Mene vain helluntailaisten kokoukseen. Siellä on rakastavia ihmisiä, vaikka eivät kaikki sitä sielläkään ole. Etsi todellisia Jumalan lapsia, kyllä niitä siellä on. Siunausta sinulle!