Onko kokemuksia ahdistuneisuushäiriöstä?

Oletko jutellut lääkärin kanssa? Kantsiisko hakea sairauslomaa?

oppii, jos se on osa luonnetta. Ei kait siihen auta, kuin lääkitys ja keskusteluterapia, jotka lieventävät oireita. Tai työn vaihto vähemmän ahdistavaan.

Mulla oli nuorempana. Töissä pystyin yllättäen olemaan, asiakaspalvelussa vielä, mutta kaikki muu aika meni kotona. Työssä jotenkin viihdyin ja ihmiset saivat hyvälle tuulelle. Muuten olin erakko ja vältin kaikkia.

Käyt kävelyllä 30min ruokatauon töissä niin kuin muutkin. Olet nainen ja syöt lääkkeitä ja lihoat ruokatauolla. Teillä on menkkojen takia erityisoikeudet. Miehet joutuvat oikeasti ulos töistä. Sinä itket wcssä ja me miehet pestään jopa vessaa että kiusataan töissä vähemmän. VITUTTAA KUN TASA-ARVOA EI OLE EXES IKKUNOINNISSA. Päästäkää tekin! Vitun epäreiluu. Syyttä sipsiä lastenne kanssa tai teillä puolisot seksiin ym. HAISTAKAA NY VITTUANNE SAATANA EPÄREILUA.

LÄÄKKEET NAAMAAN JA PÄÄ PÖKKYRÄNÄ IKKUNOIDAAN. SE ON HUIJAAMISTA.

Sen kanssa on vain pakko oppia elämään, koska se on osa elämää. Mitä vähemmän sitä mietit, sen vähemmän sulle tulee oireita. Kyllä se siitä. Itseluottamuksen hankkiminen on ehkä suurin tekijä paranemisprosessissa. Elämäsi ei pääty tämän asian vuoksi. Yllättävän monella meistä on tämä kyseinen vaiva. Se pitää hyväksyä sellaisenaan. Olet yhtä arvokas, kuin kuka tahansa. Niin minäkin.

On kokemuksia. En pidä julkisista paikoista missä on paljon tuntemattomia ihmisiä ja sosiaaliset kanssakäymiset ihmisten kanssa ahdistavat vaikka tavallaan myös nautin niistä. Kaupassa käyntinikin pyrin ajoittamaan mahdollisimman hiljaisille tunneille..
Laitoit viestin ikävä palstalle. Onko joku henkilö syy ahdistukseesi vai muutenko vain?

Oli ja se paheni ahdistusta aiheuttavia asioita välttelemällä. Olin todella pelokas, mutta mun luonne on hiukan omanlainen. Ehkä sitten aika hankalasti alistuva ja nöyrtyvä. Ahdistuneisuushäiriössä luonteeni oli etuni. Mua pisti vituttamaan että joku sairaus estelee minua elämästä niin kuin haluan. En halunnut alistua sairauden edessä-. Haastoin itseni. Hain töihin asiakaspalveluun ja se ala on sellainen että jopa se ihminen jota eniten pelkäsin ja välttelin pystyisi koska vain minut tavoittaan.

Olihan se uhkarohkeaa koska mulla oli hiukan syytäkin pelätä ja olla ahdistuneisuuden kourissa. Nousin esille ja näkyvään työhön, mutta vaikka pelkäämäni asia tapahtui ja osittain sellaisena kuin oletinkin, niin sain silti enemmän itsevarmuutta siitä kun kohtasin pelkojani. Ahdistuneisuushäiriö kyllä ensin paheni. Ja välillä käteni tärisi ja halusin vaan itkeä oloani. Väsytti myös paljon koska ylittelin omia psyykkisiä rajojani ollen kokoajan aika kovassa paineessa.


Kohtasin tilanteen jota eniten pelkäsin. Pahinkin tapahtui, mutta sen ansiosta en pelkää enää niin paljon. Itseluottamukseni kasvoi. Pystyin kohtaan tilanteen ja hallitseen sen, enkä mä siihen hajonnut. Olihan se jatkuvan paineen alla olemista, koska jatkuvasti olin vastatusten häiriöni kanssa.

Paras tapa hoitaa ja selvita ahdistuneisuushäiriöstä on pistää sille kampoihin. Ei lähteä sen mukaan ja alkaa vältteleen kaikkea ahdistusta aiheuttavaa. Ahdistunuthan jää pian kokonaan kotiin ja erakoituu, jos alkaa siihen. Se taas ruokkii pelkoja ja ahdistusta. Mielikuvitus kun tekee kärpäsestä aina vain isomman härkäsen.


Oli onni että mun luonne on näin "hankala" etten suostu oikein alistuun, sillä sen takia pahimmasta olen päässyt ja häiriö lieveni lähes olemattomiin.