Kotimaisen elokuvan tyyppiviat?

Kotimaisen elokuvan vika on se, että meillä ei joko osata tai ei tahdota tehdä kauniita ihmissuhde-elokuvia. Miten olis suomalainen versio leffasta Hiljaiset sillat? Edes mitään sinne päinkään meillä ei tehdä. Ei edes yritetä.

Meillä ryypätään, riehutaan, tapellaan, dramatisoidaan, ryvetään mielipuolisuudessa ja syvyyksien syövereissä. Kaljaa, poliiseja, narkkareita, juoppoja... Kaikki on synkkää ja ihmiset sekopäitä. Mahdollisimman paljon tätä.

Tai sitten tehdään komedia. Harvoin onnistutaan siinäkään. En muista Pölösen Onnen päivien jälkeen tulleen yhtään kotimaista elokuvaa, josta olisi jäänyt ihan hyvä mieli. Melkein tulee jo Pekkojakin ikävä.

Poikkeuksena on nämä järven ja metsän tarinat ja muutamat muut dokumenttityyppiset leffat. Mutta ne on eri asia.

Kotimaisen elokuvan ongelma on hyvien käsikirjoitusten puute ja niiden käsikirjoittajat ja Aku Hirviniemi.

Ja jos elokuvissa puhutaan jotain murretta, niin se on sellaista mitä ei oikeasti puhuta missään päin Suomea.

Vanhoissa kotimaisissa elokuvissa laulaa jollotetaan AINA. Miksi ihan kaikki pitää aina esittää laulamalla?

Telkkarissa tulee päivisin (kehnoimpaan katseluaikaan) vanhoja leffoja. Muuten kiva, mutta miksi pitää aina näyttää ne samat moneen kertaan nähdyt yhä uudelleen ja uudelleen.
Äänitys näissä on tosi surkea.
Yhtenä päivänä oli vältetty tämä asia ja pantu kehiin mykkäelokuva. Sitä en sentään alentunut katsomaan.
Juontahan näissä elokuvissa ei ole. Varuskuntaelokuvissa on aina kaikenlaisia moukkia koolla, jotka välillä laulaa jollottavat vanhan sonnin äänellä.
Romanttisissa elokuvissa on sama virsi köyhä tyttö/poika rakastuu rikkaaseen. Joskus käänne on se, että köyhää esittänyt onkin yhtäkkiä joku suuri herra, jolla on talot ja tavarat.
Elokuvissa muuten lapset ovat aina sellaisia kimittäviä. Miten niitten ääni onkin saatu tehtyä sellaiseksi lässytykseksi?

Vanhoissa leffoissa pantiin ukkosmyrskyssä. Enää ei ole säällä niin väliä. Ennen saunassa, nyt loftissa. Kummassakin riisutaan villapaita.

Nykyään mitä suomalaiset elokuvia tekee niin usein on tuollaista mahdollisimman synkkää eli alkoholismia, huumeongelmaa, pettämistä, perheongelmaa, kiroilua ynnä muuta draaman. Sitä on suomalainen draama, ilmeisesti oikeassakin elämässä. Mistä suomalaiset leffantekijät ottavat vaikutteensa?

Kiroilu, kehno käsikirjoitus. Kohtauksia ei ole aina treenattu tarpeeksi. Leikkauksen "löysyys" mikä saa kohtaukset tuntumaan vaisuilta. Huumorin puute.