1843 Aikainen kevät. Jokialus putputtaa ylös missisippiä. Eräs kuuluisa Englantilainen matkailija katselee rantatiheikköä nähdäkseen kaupungin jonne on matkalla. Laivan kierrettyä joenmutkan ympäri eteen avautui maisema joka sai tämän kuuluisan matkamiehen hengähtämään syvään tietämättään hän lausuu kaupungin nimen tämän nähdessään. "Kaunis kaupunki".
Mutkan toisella puolella ei voinut aavistaakkaan minkälainan näkymä sen takana odotti. Itärannalla joki ympäröi loivasti kohoavaa maata kolmelta suunnalta... alue oli täynnä asuintaloja joilla oli ympärillään pieni puutarha.
Hän olisi ollut vielä hämmästyneempi jos olisi tiennyt että kolme vuotta sitten paikalla oli vain pusikkoa, suota ja hyttysiä.
Seisoessaan rannalla ja tuntiessaan ruusujen tuoksun hänestä tuntui kuin hän olisi seisonut uudessa maailmassa, onnen ja rauhan satamassa.Kaupungin kadut olivat puhtaita toisin kuin monen muun suuremmankin kaupungin kadut ja ne olivat leveitä 40m levyisiä katuja jotka kulkivat viivasuoraan kohti kaupungin keskustaa ja poikkikadutkin olivat viivasuoria toisin kuin Bostonin tai New Yorkin tai Philadelphian kadut. Kaupunki oli kolmekertaa sen aikaista Chichagoa suurempi, Chichagoa joka oli lännen suurin tehdas ja teollisuus alue. Matkattuaan kahden mantereen poikki ei hän ollut koskaan nähnyt mitään tämän kaltaista.
Hyvin hoidetut puut puistokatujen varrella olivat vielä matalia ja kielivät kaupungin uutuudesta. Rakennukse näyttivät kaikki olevan omilla alueillaan. Tehtaat tehtaille varatulla alueella, kaupat kaupoille varatulla alueella ja asuintalot asuialueella. Tämä lajitelu oli uutta.
Useimmiten kaksikerroksisien asuintalojen pihojen kauneus ja hyvin hoitaminen puhuivat ihmisten ahkeruudesta.
Jotakin outoa oli tässä kaupungissa Matkailija tuumi kulkuessaan sen kauppakatuja. Sitten hän huomasi, ei yhtään kapakkaa, ei yhtään alkkoholin käyttäjää ei yhtään juoppoa. Tämän kaltaista sai etsiä historian aikakirjoista turhaan.
Ja vielä kummallisempaa oli että vankilarakennus seisoi tyhjillään ovet avoimena ja saranat ruostuuneena käytön puutteesta. Boston, New Yourk ja Philadelphia rakenteli vähän väliä uusia vankiloita toisten käydessä ahtaiksi. Täällä sivistyksen rajamailla ei ollut yhtään vankia.
Kauppojen ja talojen ovet olivat ilman lukkoja. Kaikkialla näytti vallitsevan luottamus lähimmäiseen ja hyvä sisäinen toveruus.
Keskellä tätä kaikkea komeili tosi upea rakennus. jo silloin miljoonan dollarin rakennus jollaista ei Allegehyn vuorten tuolla puolen ollut toista. Sen huipulta pystyi näkemään kauas eränkävijöiden maalilmaan.
Mitkä ihmiset olivat muutaneet tämän suon paratiisiksi? Minkä rodun, uskonsuunnan ja kaupunkien piiristä he tulivat?
Katuja samoillessaan matkamise tapasi monia jotka olivat tulleet New Englannista mutta monia oli myös tullut hänen kotimaastaan Englannista ja monesta muusta paikasta ympäri maa palloa.
Oli vaikea uskoa että kolme vuotta sitten heidät oli raassti ajettu kotoaan Missorista sydän talvella jolloin he joutuivat pakenemaan ilman tarvikkeita, ilman omaisuuttaan. Tyhjin käsin he olivat kylmissään ja nälissään sulloutuneet tähän Jumalan hylkäämään paikkaan missisippi joen rantaan. Moni oli kuollut matkalla ja kärsimykset olivat olleet suuria, mutta se ei lannistanut heitä.
Tyhjästä he olivat yhteistyöllä rakentaneet tämän kauniin kaupungin ... Nauvoon.
Mutkan toisella puolella ei voinut aavistaakkaan minkälainan näkymä sen takana odotti. Itärannalla joki ympäröi loivasti kohoavaa maata kolmelta suunnalta... alue oli täynnä asuintaloja joilla oli ympärillään pieni puutarha.
Hän olisi ollut vielä hämmästyneempi jos olisi tiennyt että kolme vuotta sitten paikalla oli vain pusikkoa, suota ja hyttysiä.
Seisoessaan rannalla ja tuntiessaan ruusujen tuoksun hänestä tuntui kuin hän olisi seisonut uudessa maailmassa, onnen ja rauhan satamassa.Kaupungin kadut olivat puhtaita toisin kuin monen muun suuremmankin kaupungin kadut ja ne olivat leveitä 40m levyisiä katuja jotka kulkivat viivasuoraan kohti kaupungin keskustaa ja poikkikadutkin olivat viivasuoria toisin kuin Bostonin tai New Yorkin tai Philadelphian kadut. Kaupunki oli kolmekertaa sen aikaista Chichagoa suurempi, Chichagoa joka oli lännen suurin tehdas ja teollisuus alue. Matkattuaan kahden mantereen poikki ei hän ollut koskaan nähnyt mitään tämän kaltaista.
Hyvin hoidetut puut puistokatujen varrella olivat vielä matalia ja kielivät kaupungin uutuudesta. Rakennukse näyttivät kaikki olevan omilla alueillaan. Tehtaat tehtaille varatulla alueella, kaupat kaupoille varatulla alueella ja asuintalot asuialueella. Tämä lajitelu oli uutta.
Useimmiten kaksikerroksisien asuintalojen pihojen kauneus ja hyvin hoitaminen puhuivat ihmisten ahkeruudesta.
Jotakin outoa oli tässä kaupungissa Matkailija tuumi kulkuessaan sen kauppakatuja. Sitten hän huomasi, ei yhtään kapakkaa, ei yhtään alkkoholin käyttäjää ei yhtään juoppoa. Tämän kaltaista sai etsiä historian aikakirjoista turhaan.
Ja vielä kummallisempaa oli että vankilarakennus seisoi tyhjillään ovet avoimena ja saranat ruostuuneena käytön puutteesta. Boston, New Yourk ja Philadelphia rakenteli vähän väliä uusia vankiloita toisten käydessä ahtaiksi. Täällä sivistyksen rajamailla ei ollut yhtään vankia.
Kauppojen ja talojen ovet olivat ilman lukkoja. Kaikkialla näytti vallitsevan luottamus lähimmäiseen ja hyvä sisäinen toveruus.
Keskellä tätä kaikkea komeili tosi upea rakennus. jo silloin miljoonan dollarin rakennus jollaista ei Allegehyn vuorten tuolla puolen ollut toista. Sen huipulta pystyi näkemään kauas eränkävijöiden maalilmaan.
Mitkä ihmiset olivat muutaneet tämän suon paratiisiksi? Minkä rodun, uskonsuunnan ja kaupunkien piiristä he tulivat?
Katuja samoillessaan matkamise tapasi monia jotka olivat tulleet New Englannista mutta monia oli myös tullut hänen kotimaastaan Englannista ja monesta muusta paikasta ympäri maa palloa.
Oli vaikea uskoa että kolme vuotta sitten heidät oli raassti ajettu kotoaan Missorista sydän talvella jolloin he joutuivat pakenemaan ilman tarvikkeita, ilman omaisuuttaan. Tyhjin käsin he olivat kylmissään ja nälissään sulloutuneet tähän Jumalan hylkäämään paikkaan missisippi joen rantaan. Moni oli kuollut matkalla ja kärsimykset olivat olleet suuria, mutta se ei lannistanut heitä.
Tyhjästä he olivat yhteistyöllä rakentaneet tämän kauniin kaupungin ... Nauvoon.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.