Oliko kirja ja etenkin elokuva yhtä arvostettu kuin nykyään?
Tuntematon sotilas 1970-luvulla?
Kuka.muistaa
41329
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Tuntematon Sotilashan on kirjana ylivoimainen verrattuna elokuvaan. Elokuva on paremminkin dokumentti toisesta maailmansodasta. Edvin Laine ei koskaan tavoittanut elokuvallaan sitä, mitä Väinö Linna sai kerrottua kirjallaan. Uskonpa että Linna olisi kirjoittanut tuntemattoman ilman sotaakin. Aihepiiri jäi vaan nyt ikuiseksi arvoitukseksi.
Punaisella 1970 -luvulla eivät sotaveteraanit olleet kovinkaan suuressa kurssissa, pikemminkin heitä pilkattiin, miksi menitte ? Tuntematon sotilas kirjana ja elokuvana olivat tietysti olemassa, mutta niistä enimmäkseen vaiettiin.
Sotaa muistelevia pidettiin sotahulluina ja 1960 luvun lopulla alkanut sotilaspassien polttaminen oli huipussaan.
Täytyy muistaa että vielä 1970-luvulla sotaveteraanit eivät olleet mitään heikkoja vanhuksia vaan 50-60 vuotiaita työelämässä olevia miehiä jotka kyllä pystyivät pitämään puolensa nuorempia vastaan. Täyttä roskaa väittää että heitä pilkattiin, ei pilkattu. Sotilaspassien polttaminen oli aivan marginaalinen ilmiö. Ei sotaa muistelevia pidetty sotahulluina, aivan satuja kirjoitat.
Kommari varmaan asui 1970 -luvulla jossain böndellä, eikä tiedä Stadin asioista mitään. Vaikka Helsinki ei ollut kommunismin kehto Suomessa, niin kommunismi punaisine lippuineen näkyi kaduilla.
Asuin tuolloin Katajanokalla ja omin silmin näin, mitä Helsingin keskustassa tapahtui. 1970 -luvun alussa oli Vietnamin sota kiivaimmillaan. Kommunistit järjestivät Espalla joka kesälauantai ns. punaisen lauantain. Puisto oli täynnä kommunisteja ja punaisia lippuja. Puheitten jälkeen kommunistit lähtivät marssimaan Kaivariin USA:n suurlähetystölle, jota he piirittivät aina aamuyöhön..
Kun siirtyi Espalta Kolmen sepän aukiolle, niin siellä vielä nytkin politiikassa mukana olevat vasemmistolaiset (nimet jokainen arvaa) pitivät sodan vastaisia puheitaan ja polttivat sotilaspasseja. YLE:stä tuli naapurineljännestä ja näin naapurissa ohjelmaa. Kyllä olivat sotaveteraanit siihen aikaan kovannollisesti survottu suohon.
YLE ja muu media pitivät huolen siitä, etteivät sotaveteraanit saaneet ääntään kuuluville, samaan tyyliin kuin nyt maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvat.
En ollut enkä ole kommari enkä asunut böndellä vaan asuin Helsingissä jossa yhä asun. Kommunisteja äänesti 1970-luvulla noin 20% väestöstä ja iso osa heistä oli sotaveteraaneja mm. Aarne Saarinen. Olet ehkä hänestä kuullut? Sinä vähä-älyinen kuvittelet että kommunistit olisivat halveksineet omia äänestäjiään. Väännetään rautalangasta, sotaveteraaneja ei ole Suomessa koskaan halveksittu.
Seuralehti painatti ja lähetti ilmaiseksi kaikille tilaajille Tuntemattoman sotilaan lyhentämättömän version 1977, kun itsenäinen Suomi täytti 60 vuotta. Minulla on se vieläkin hyllyssä, vaikka on luettu niin, että sivut ovat irtoilleet. Toki virallinen Suomi suhtautui kriittisesti jatkosotaan, eikä talvisodastakaan paljon meuhkattu. Nuoret stallarit saattoivat tosiaan mollata veteraaneja ja julkisesti he saivat hyvin vähän tunnustusta tai huomiota, toisin kuin nyt, kun suoranainen ihailu on avointa.
Silti kirjastoissa oli paljon sodasta kertovaa kirjallisuutta ja kirjoja, joissa poliittinen kehitys oli kuvattu kuten nytkin sen tiedämme. Kansan keskuudessa liikkuivat tarinat siitä, mitä neukkulassa todellisuudessa tapahtui. Itselleni ei Kekkosen jälkeinen aika ole tuonut juuri mitään uutta tietoa sota-ajasta, jos kohta yksityiskohdat ovat tarkentuneet.
Poliittinen taistelu oli kiivasta, mutta siinä oli hyvätkin puolensa. Vastustajat kaivoivat toisistaan esille kaiken epämiellyttävän, joten totuus ihan oikeasti tuli ilmi. Kuten tavallista, se ei ole kaunis. Siksi kaikki aina ovat vihanneet totuduenpuhujia.
Tarkkispoika valehtelee!
Sotaveteraaneja TODELLAKIN pilkattiin ja tuolloin voimassa ollut vasemmistobuumi ihaili pikemminkin Puna-armeijan sotilasta kuin suomalaisia veteraaneja!
KOSKA Neuvostoliitto oli tuolloin voimissaan ja agressiivinen niin sen puitteissa EI VOITU:
- puhua torjuntavoitoista
- arvostaa sotaveteraaneja
- kutsua Mannerheimristin ritareita linnaan
- jne
Suomettuminen rajasi SUomen olemista muutoinkin:
Tuo vaihe oli taloudellisesti menestyksekäs, mutta henkisesti katastrofi. Alkaen 50-luvulta ja huipentuen 70-lukuun naapurin painostus ja puuttuminen Suomen sisäisiin asioihin leimasi kaikkea toimintaa Suomessa! Naapuri päätti sisäpolitiikassamme presidentin henkilöstä, hallitusratkaisuista ja yksittäisistä politiikoista. Jotkut puolueet eivät olleet koskaan mukana ja toiset aina... vaalimenestyksestä riippumatta. Jouduimme alistumaan sensuuriin ja itsesensuuriin! Naapuri puuttui jopa historiaamme, kirjallisuuteemme ja TV-ohjelmien sisältöön!
Sinä valehtelet. Vaikka 1970-luvulla oli vasemmistobuumi ei sotaveteraaneja pilkattu. Joka tuollaista väittää valehtelee. Jonkun yksittäisen kommunistin horinat ovat asia erikseen. Kansakunnan valtaisa enemmistö ei veteraaneja pilkannut. Keksi parempia valheita.
TODELLISUUDESSA pilkattiin yleisesti ja olen kertonut esimerkkejä asiasta!
KOSKA Neuvostoliitto oli tuolloin voimissaan ja agressiivisen uhkaava pieni Suomi mukautui tilanteeseen aina historiankirjoitusta myöten!
Neukkulka näki asiat niin, että sotien suhteen he ITSE OLIVAT KAIKESSA OIKEASSA! Tämä tietenkin loofisesti johti päätelmään, että heitä VASTAAN SOTINEEN olivat kaikessa väärässä! Siksi ei saanut korostaa mitään sellaista asiaa, joka olisi pienentänyt punasotilaan glooriaa! Ja ajatelma torjuntavoitosta oli yksi niistä!
VASTA neukkulan romadettua ja Viroin vapauduttua ymmärrettiin Suomessa TÄYSIN se, miltä kauhealta kohtalolta veteraanien panos oli meidät pelastanut. On vain valitettavaa, että vasta vuoden 1991 jälkeen ovat veteraanit ja lotat saaneet osakseen sitä arvostusta, jonka he olisivat ansainneet kaiken aikaa!
Kansan valtaosa ei todellakaan veteraaneja noina vuosina pilkannut vaan ymmärsi, että nyt pitää olla hammasta purren hiljaa. Sen sijaan voimassa ollut vasemmistobuumi johdossaan äänekkäät taistolaiset, ei moisia estoja tunteneet.
Lisäksi asian voi kääntää myös toisin päin: saivatko veteraanit ja lotat 70-luvulla ansaitsemaansa arvostusta?? Eivät saaneet ja veteraanien kutsuminen vaikkapa linnan jihliin olisi tuolloin aiheuttanut äänekkäitä vastalauseita neukkulan suurlähetystön piirissä ja sitä olisivat säestäneet stallareiden rakkilauma!
Eivät kommunistitkaan kovin kummoisesti veteraaneja pilkanneet. Taisivat Sleepy Sleepersien biisit olla pahimmista päästä, tai punk-yhtye Kollaa kestää, mutta niissä nyt ei ollut yhtään kommaria mukana.
Se on totta, että veteraaneja alkoi kutsua Linnaan vasta Mauno Koivisto. Tietenkin yksittäisiä veteraaneja oli muiden ansioidensa pohjalta siellä poikennut Kekkosenkin aikana, mutta pelkästään sodassa ansioituminen ei riittänyt silloin kutsuun.
Torjuntavoitto oli täysin tuttu käsite ja Viron kyydityksistä samoin Stalinin vainoista ainakin itse tiesin tuona aikana oikein hyvin. Ne olivat kaikki tiedossa Suomessa sodan aikana ja mihin se tieto olisi kadonnut? Toki virallisesti NL haluttiin esittää paremmassa valossa, mutta kirjastosta löysi jopa ihan historian tutkimusta, joka kertoi asiat niin kuin ne olivat. 1950-luvuilla ilmestyivät Parvilahden ja Arvo Poika Tuomisen kirjat, jotka kyllä sitten katosivat kirjastoista, mutta eivät ihmisten kirjahyllyistä. Nekin kertoivat vain sen saman, jonka sota-ajan eläneet tiesivät muutenkin.
Kekkosen ajan demonisointi on nykyisin massiivista ja se tietysti liittyy nykyisene poliittiseen valtataisteluun. Poliittista liikkumatilaa oli vähän, mutta toisaalta vastakkainasettelu takasi, että koko totuus asiasta kuin asiasta tuli julki ja päätöksiäkin tehtiin enemmän tiedon kuin tunteen tasolla, siis toisin kuin nyt tapahtuu.
Jos minun pitäisi valita nykyisen "korkean moraalin" ja taloudellisen paskassa uimisen ja 1970-luvun "korruptoituneisuuden", "nöyristelyn" ja taloudellisen kasvun väillä, niin hetkeäkään epäröimättä valitsisin 1970-luvun meiningin.
Nimittäin se, että kansakunta lykkii sonnassa muistellen suurta menneisyyttään muistuttaa aivan täysin neukkulan meininkiä. Sellaista ei Kekkos-Suomessa siedetty.
Elokuva on aina ollut Kansallisteatteri kesäretkellä.
Ei tällä kertaa! Jo nyt luetelluista näyttelijöistä vain harva on kansallisteatterissa.
Mutta miksi pitää näyttelijöiksi valita jatkuvasti yli-ikäisiä? Kirja kuvaa varusmiesyksikköä, jossa on vain muutama iäkkäämpi ammattisotilas.
Laineen näyttelijät oli kaikki sen ikäisiä ettei olisi enää edes sotaan kutsuttu. Nytkin ollaan Rokaksi laittamassa 5-kymppinen kaveri ja varusmiehet on nelikymppisiä.
Laineella meni henkilövalinnat tärkeämmiksi kuin uskottavuus. Esim. Rahikaista esitti 47-vuotias Kaarlo Halttunen.
Mollberg puolestaan käytti osajaoussa nuoria (20-25 - vuotiaita) näyttelijöitä! Elokuva ei kuitenkaan koskaan yltänyt Laineen suosion tasolle.
Ikäjakaumassa kannattaa muistaa, että 40- ja 50-luvuilla oli nuorikin mies aika kypsän näköinen ja keski-ikäiset näyttivät vanhoilta. Syynä oli tupakka ja huono ruoka.
Rokka saapuu kk-kompaniaan täydennysmiehenä ja hänen "kuuluu" olla n. 35-vuotias! Nuorekas 45-vuotias Esko Aho on kyllä käypäinen vuoden 1941 35-vuotias!
Itse varusmiespoikia esittävät n. 30-vuotiaat 'miehet' ja hekin vastaavat näöltään tuon ajan ikäkautta. Vuonna 1941 palvelukseen astuttiin 21-vuotiaana ja palvelus kesti vuoden. Paloaukean väki oli siten n. 22-vuotiaita sotaan lähtiessään!
Rokka oli kyllä kolmekymppinen, ei 35 vuotias rintamalle tullessaan. 48 vuotias Eero Aho ei mene kolmekymppisestä, ei vaikka olisi kuinka nuorekas. Tässä uudessa tekeleessä parikymppisiä sotilaita esittää 30-40 miehet, ei hyvä. Kyllä Suomesta pitäisi löytyä nuoria näyttelijöitä.
Linna ja kumppanit olivat enimmäkseen keväällä 1940 palvelukseen astuneita 1920 syntyneitä, joiden varusmiespalvelusaika oli 2 vuotta. Kesällä 1941 he olivat siis 20- tai 21-vuotiaita ja edelleen varusmiehiä.
Minkä ikäisenä tuona aikana mentiin varusmiespalvelukseen? Mielestäni ikäraja oli nykyistä korkeampi.
Kerrotko, että ketkä nimeltä mainituista valituista (Aho poislukien) on 40 vuotta tai yli?
Talvisota aikaisti palvelukseen astumista. Vuonna 1919 syntyneet olivat olleet kutsunnoissa syksyllä 1939. Osa heistä ilmoittautui vapaaehtoisiksi jo sodan sytyttyä, loput astuivat palvelukseen tammikuussa 1940. Sodan jälkeen 1940 aloittivat vuonna 1920 syntyneet, eli varusmiespalvelun alku oli aikaistunut siihen vuoteen, jona mies täytti 20 vuotta, kun se ennen talvisotaa oli ollut 21 vuotta.
Koska rauhan ajan armeijan kokoa suurennettiin tuntuvasti, niin palvelusaikaa pidennettiin kesällä 1940 siten, että vuonna 1939 palvelukseen tulleilla varusmiesaika oli 18 kuukautta ja myöhemmin tulleilla 24 kuukautta. Siihen asti palvelusaika oli ollut joko 12 tai 15 kuukautta.
LISÄKSI Suomi oli vuosina 1918-1939 "säästänyt" (nykyiseen taoaan) kouluttamalla vain n. 80 % ikäluokasta ja kenttäarmeijamme oli Talvisodassa vain n. 300.000 suurionen!
Välirauhan aikana tehtiin suururakka ja koulutettiin nuo rauhan aikana vapautetut, jonka jälkeen armeijan koko oli jo yli 500.000!
Tämä oli merkittävä voimanölisä.
Mitenköhän nuo palvelusajan pituudet oikein menee. Vilkaisin edesmanneen isäni sotilaspassia.
Hän astui palvelukseen 15.3.1940 Tyk.koulk. 4:ään. Vapautettiin 27.2.1941 täysinpalvelleena. Yleinen palvelusaika sotilaspasin mukaan on 350 vrk. Sot.arvoksi oli merkattu alikersantti.
Minä vuonna isäsi syntyi? Kysyn siksi, että nuo pitkät palvelusajat koskivat vain "normaaleja" varusmiehiä. Nimimerkki "JaTämäkinVielän" mainitsemat ennen talvisotaa kouluttamatta jätetyt nostomiehet selvisivät vähimmillään 4 kk koulutuksella. Aliupseereiksi koulutettavilla aika oli luonnollisesti pitempi.
Syntymävuosi oli 1917 Sotilaspassissa lukee, että ollut kutsunnassa 6.9.1937 ja jälkitarkatuksessa 9.3.1940 ja astunut palvelukseen 15.3.1940 Komennettu 8.4.1940 res.auk:hon, kolmen viikon palvelun jälkeen ? Vapautettu täysinpalvelleena 27.2.1941.
Ilmeisesti jonkun syyn vuoksi ei ole hyväksytty palvelukseen ensimmäisten kutsuntojen jälkeen. Ollut kuitenkin kuolleena jo yli 50 vuotta, joten syyn kyselyt ovat jo myöhässä.
Sotahommat reserviläisenä kestivät 3 vuotta, 5 kuukautta ja 1 päivän.
Tuohan selittikin isäsi palvelusajan. Hän kuului siis tosiaan näihin jälkikoulutettuihin nostomiehiin. Tuo aikaiselta vaikuttava komennus AU-kouluun ei ollut mitenkään harvinaista keväällä 1940. Koulutetuista joukkueen- ja ryhmänjohtajista oli huutava puute (talvisodan tappiot ja päätös kasvattaa armeijan kokoa) ja kurssit olivat suuria.
Ja ottaen huomioon isäsi aselajin pulaa oli tietysti myös jaoksen- ja tykinjohtajista.
Joo, kiitti vaan. Tätä kyllä arvelinkin. Sotilaspassin mukaan, erikoiskoulutus - tähyst. au. Itse jv-miehenä arvelen, että olisikohan ollut tulenjohtajan aisaparina ?
...Väinö Linna oli SDP:n hovikirjoittaja, sitten tulivat paasilinnan porukka, joka hyötyi koko perheen voimin "sosialismista".
Linnan paradoksi oli se, että hän kirjoitti historian uusiksi. YLE ja yhden asian media piti linnan kirjoja ykkösenä ja niitä pidettiin jatkuvasti esillä.
Linnan kirjat olivat 70-luvulla vasemmiston käsikassarana sodan vastaisuuteen(siis sotaa punalippua vastaan, ei punalipun sotia vastaan tietenkään) , lotta vihaan ja upseerien alasampumiseen.
70-luku oli sairasta sdp-kepu aikaa...
Höpö höpö. Tuntematon sotilas oli vain yksi sodasta kertova kirja lukemattomien muiden joukossa. Ihan hyvä että oli, se tarjosi toisenlaista näkökulmaa.
Kyllä on ihmeellistä tuo itkeminen 1970-luvun "kauheuksista". Itse asiassa 1970-80-luvut olivat parasta aikaa koko Suomen historiassa: vallitsi liki täystyöllisyys ja kansakunnan tila parani kaikilla mittareilla mitaten huimaa vauhtia. Nykyisin sellaisesta voi nähdä vain märkää unta. Nykypäivän Suomi muistuttaa monessa suhteessa 1970-luvun Neuvostoliittoa paljon enemmän kuin Kekkosen Suomi koskaan.
Silti 1970-luvun moraalista ilmapiiriä ja vapaata kasvatusta voi arvostella mielestäni siitä, että se kasvatti nykyiset valtaapitävät sukupolvet, jotka ovat silkkaa ahneuttaan ja tyhmyyttään tuhonneet liki kaiken, mitä perivät. Roskajournalismi on nykyään miltei ainoa kannattava elinkeino, mutta sitä mukaa kun muut vähenevät, heikommaksi käy silläkään pärjätä.
Kuten kollegat sanoivat että Linna pystyi hyvin luontevasti keksiä omasta päästään todella uskottavia hahmoja ja paikkoja.Siksi täällä pohjantähden alla paikkoja ja ihmisiä on vaikea tunnistaa kun paljon sepitettä mukana.
Kirja on tyypillinen sotakirjan stereotypia kaikkine tavallisine tyyppikategorioineen. On isällinen pataljoonankomentaja, mulkku kuriupseeri, hyvä kaveeraava upseeri, sutki kauppamies, hauska huumorimies, karski tappaja, vetelä purnaaja jne jne.
kerroppas toinen samanmoinen
Lue vaikka Sven Hasselin kioskikirjat. Samat tyypit seikkailee, eri nimillä vaan.
Johtuisiko siitä, että sellaisista tyypeistä ne armeijat yleensä koostuu. Vähän joka puolella.
Sven Hasselista ja Linnasta en edes puhuisi samana päivänä...
Elokuva oli aivan yhtä yliarvostettu kuin nykyään.
50-l. sotilasfarssitkin on parempia.
Suomen elokuvan säälittävästä tilasta kertoo paljon että yhtä tiettyä elokuvaa pitää versioida aina vähän päästä.
Mutta jospas siinä uusimmassa tuntemattomassa tulee olemaan sitten homoseksiä kun tuntuu olevan niin tapetilla nykyään.
Toivottavasti elokuvan ohjaaja tekijä pystyy nyt saavuttamaan kirjan alkuperäisen hengen. Edvin ei pystynyt, eikä Mollekaan joka teki ainoastaan värikopion alkuperäisestä dokkarista.
Kirjasta kun tehdään elokuva on todella haasteellista saada alkuperäinen tarkoitus esille, välttämättä monelle elokuvan tekijälle ei kirja ole ns. "avautunut"lainkaan.
Tehdään uusi kässäri jolloin kaikki muuttuu, tietty tuottajan, markkinoiden ja monen muun muuttujan suhteen.
Yksi parhaista kirjoista onnistuneista elokuvista on Kauriinmetsästäjä jossa alkuperäinen henki on saatu siirrettyä uuteen kehystarinaan. Kässäri on nimittäin vuodelta 1906, jolloin Vietnamin sodasta ei tunnetusti ollut tietoakaan.
Aika ja paikka voi muuttua, mutta tarinan säilyttäminen on kaiken perusta muuten koko teos muuttuu kokonaan toiseksi. Eli Linna olisi kirjoittanut Tuntemattoman Sotilaan ilman sotaakin, oli hän niin syvällinen ja lahjakas kirjailija, moni ei vaan ole sisäistänyt hänen kaikkia ajatuksiaan.
Kauriinmetsästäjä vai Ilmestyskirja.Nyt, joka perustuu Joseph Conradin (1860 - 1924) pienoisromaaniin Pimeyden sydän.
Kerran vain jossakin juttua miten paljon Laineen versiossa sisäpiirin juttuja jotka avautuivat vain jermuille.
Juuri sen takia se elokuva on niin suosittu ja on sitä edelleen, vaikka jermut alkaa olla mullan alla. Sodankäyneiden miesten suoritukset eivät ehkä ole korkeinta teatteritaidetta, mutta huokuu tietynlaista autenttisuutta.
Sama kai pätee Lauttamuksen kirjoihin.
Lauttamus olisi ollut hyvä kirjailija jos olisi osannut kirjoittaa sivulauseitakin.
Mutta dokkarimies, dokkarimies.
Monet historialliset romaanit, kuten vaikkapa "Sota ja rauha" ovat suosittuja vaikka tekijä ja henkilöt ovat TAATUSTI mullan alla! Ei se suosioon vaikuta!
Kun neukkula romahti 90.luvun allussa alkoivat ns kotiseutumatkat Karjaalaan! Asiantuntijat ennustivat, että buumi kestää vain hetken kunnes siellä asuneiden sukupolvi väistyy!
Toisin kävi! Vuoden 1991 ensimmäisellä kotiseutumatkalla Uudellekirkolle oli mukana yksi bussilastillinen! Viimeksi, kun olin mukana 2014 tarvittiin jo 2 bussia!
Kiitos kaikille kansanäänestyksen järjestämistä kannattaville. Meitä on jo valtavan paljon. Allekirjoituksesi auttaa varmistamaan, että maamme metsien, maiden ja vesien kohtalosta päättää tulevaisuudessakin Suomen kansa eikä lahjottu eliitti.
Osallistu: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1986