Taustaa sen verran että äitini jäi yksinhuoltajaksi kun olimme pieniä. Hänen suhteensa isääni oli myrskyinen. Satunnaista väkivaltaa ja aika reipasta vk-loppuisin tapahtuvaa alkoholin käyttöä.
Muutama vuosi isäni kuoleman jälkeen, äitini tapasi uuden miehen. Kannustin häntä jopa itse suhteeseen tietämättä miehen alkoholiongelmista, koska en jaksanut äitini takertumista. Jouduin kasvamaan aikuiseksi hyvin nopeasti, huolehtimaan taloudesta ja nuoremmista sisaruksista, koska äidilläni ei ollut taloudellista osaamista tai kykyä päättää asioita.
Suhde uuden miehen kanssa hajotti perhettä, sillä alkoholin käyttö siirtyi nyt kotiimme. Jokainen lapsi oireili tästä. Lopulta asiaan puututtiin ja nuorempi sisarukseni huostaanotettiin. Itse tulin täysi-ikäiseksi ja pääsin muuttamaan omaan asuntoon.
Tämän jälkeen äiti ei enää yhtäkkiä pitänyt minuun mitään yhteyttä. Tavallaan se oli huojentavaa mutta myös loukkaavaa. Tuntui ettei äitini välittänyt minusta oikeasti ollenkaan.
Meni vuosikausia niin että saatoin kuulla äidistäni ehkä pari kertaa vuodessa. Lopulta selvisi että mies oli jättänyt äitini. Tilanne oli vakava, äitini oli veloissa ja läträsi alkoholin kanssa. Asuntokin oli menossa alta, koska vuokra maksamatta. Päätimme mieheni kanssa auttaa. Lähinnä niin, että velat tulee maksettua ja raha ei kulu enää alkoholiin.
Nyt tilanne on hieman parempi. Silti hän retkahtaa välillä ja alkaa taas hypätä baareissa monta kertaa viikossa. Kun huomautan hänelle asiasta ja rahan menosta, tulee taas hetken "kiltti kausi" eli äitini tuntuu miellyttävän minua kaikin keinoin. Sitten hän taas palaa baareihin, ehkä lähinnä siksi että ainoat ystävät ovat siellä.
Eniten tässä ahdistaa hänen riippuvuutensa minusta. Tuntuu että olemme palanneet tavallaan alkuun, siihen kun asuin kotona ja hän luotti että minä hoidan kaiken.
Hän ei tunnusta minkäänlaista alkoholiriippuvuutta, ja toisaalta hän kyllä pystyy olemaan ilman. Ongelma on tosiaan se, että hänellä ei ole ystäviä. Hän tuntee ainoastaan ihmisiä baareista. Kun hän ei sinne mene, minä olen se jonka pitäisi häntä viihdyttää. Miehet joiden kanssa hän on yrittänyt luoda jotain suhteita, ovat kaikonneet pian koska äitini on vain halunnut mennä baariin heidän kanssaan.
Joskus äiti soittaa kerran viikossa, joskus monta kertaa päivässä. Koen koko tilanteen äärettömän ahdistavana. Haluaisin keskittyä omaan elämääni. Nyt kun olen viimein saamassa lapsen, äitini jatkuva soittelu tuntuu vain pahentuneen. Tuntuu etten saa tehtyä mitään, sillä jos en vastaa puheluihin, takaraivossa mietityttää koko ajan oliko hänellä ehkä oikeasti jotain asiaa, ehkä jokin hätä?
Äitiäni ei tunnu myöskään kiinostavan miten minulla menee, tärkeintä on sen sijaan kertoa mitä hänelle kuuluu. Se saa välillä pohtimaan että käyttääkö äitini minua vain hyväkseen? Olenko vain viihdyke? Yritin kerran kysyä että mitä hän haluaa elämästään? Tulevaisuudeltaan? Ei kuulemma mitään, hän elää päivä kerrallaan. No kiva, minä en voi niin elää.
Raivostuttaa. Tuntuu siltä että äitini on kuin murrosikäinen lapsi joka pyytää minulta lupaa tehdä asioista, eikä itse kanna mitään vastuuta elämästään. Mistään asioista ei voi itse ottaa selvää, minun pitää hoitaa.
Epäilen ettei äitini pysty huolehtimaan koskaan itsestään tai taloudestaan ellen pidä häneen koko ajan yhteyttä. Pelkään että kun vauva tulee, en enää jaksa keskittyä häneen ja on kohta samassa tilanteessa johon hän vajosi miehen jätettyä hänet.
Mistä tähän tilanteeseen saisi apua?!
Äiti joka ei aikuistu...
7
278
Vastaukset
- aikuinenihminen
Siirrä äitisi asiat virkaholhoojan hoidettavaksi.Et ole vastuussa aikuisesta äidistäsi!Tilanne vain pahenee kun hän vanhenee...riippuvaisuus ei parane sillä että alat huolehtia hänestä kuin pikkulapsesta!
- vauvasta.onnea
Apua saat terapiasta. Roolinne ovat kääntyneet päinvastoin niin kuin monissa alkoholistiperheissä käy. Al-anon on myös hyvä paikka, ilmainen. Paljonhan löytyy kirjallisuuttakin tästä aiheesta.
Yhteydenpidon rajoittaminen, rahan antamisen lopettaminen ja asioiden järjestelyn lopettaminen on pakko toteuttaa, että jaksat omassa elämässäsi ja vauvan kanssa. Aseta oma perheesi ja lapsesi etusijalle.
Äitisi sairaus on sellainen, että järjestämällä asiat hänen puolestaan tilanne vain pahenee. Hänen tulisi mennä hoitoon, varmasti hän itsekin tietää jo mihin ja miten, kun juomista ja mielenterveysongelmia on niin kauan takana. Juomisen tilalle pitäisi saada jotain muuta etkä sinä voi sitä hänen puolestaan järjestää. Hän voi milloin tahansa hakeutua hoitoon, oma-apuryhmiä kokoontuu pienilläkin paikkakunnilla. Sieltä raitistuneista alkoholisteistä voi löytyä ystäviäkin, jotka ymmärtävät hänen tilanteensa. Elämä on tyhjää, jos ei ole muuta harrastusta kuin juominen. Se tuo masennuksenkin mukanaan.
Kerro hänelle, että aiot lopettaa hänen asioistaan huolehtimisen kokonaan ja rajaa sitä, minkä verran olette yhteydessä. Et voi olla hänen tukipylväänsä ja terapeuttinsa. Koeta sisäistää se, että autat häntä parhaiten päästämällä irti ja kohtelemalla kuten ketä tahansa muuta avun tarvitsijaa: kuuntelet sen verran kuin jaksat ja ohjaat avun piiriin.
Kaikkea hyvää sinulle elämääsi.- Väsynyt_
Kiitos kommentista. Rahaa en hänelle anna, mutta autan laskujen hoidossa. Ongelma rahan käytössä on juuri se ettei hän osaa ollenkaan laskea mihin rahat menevät. Olen joutunut auttamaan siihen malliin että kun laskut on maksettu, kerron että tilillä on loppukuuksi x määrä rahaa. Tämä johtaa siihen että hän ei uskalla ostaa mitään ruoan lisäksi, kun ei osaa tehdä pitkän tähtäimen suunnitelmia.
Hänellä ei ole koskaan diagnosoitu mielenterveysongelmia, vaikka epäilen että jonkinlaista on. Samaa mieltä olen että terapia olisi ehkä paikallaan. Eri asia saako häntä sinne.
Ehkä olisikin itseäni ajatellen helpointa antaa ensimmäisen kommentoijan ehdotuksen mukaan virkaholhoojan hoitaa hänen raha-asiat mutta en usko että se tilannetta mitenkään parantaisi. Äitini ahdistuisi tosissaan. Hän on herkkä ihminen joka pelkää vieraita tilanteita. Tilanne on niin umpikuja kuin vain voi. - vauvasta.onnea
Väsynyt_ kirjoitti:
Kiitos kommentista. Rahaa en hänelle anna, mutta autan laskujen hoidossa. Ongelma rahan käytössä on juuri se ettei hän osaa ollenkaan laskea mihin rahat menevät. Olen joutunut auttamaan siihen malliin että kun laskut on maksettu, kerron että tilillä on loppukuuksi x määrä rahaa. Tämä johtaa siihen että hän ei uskalla ostaa mitään ruoan lisäksi, kun ei osaa tehdä pitkän tähtäimen suunnitelmia.
Hänellä ei ole koskaan diagnosoitu mielenterveysongelmia, vaikka epäilen että jonkinlaista on. Samaa mieltä olen että terapia olisi ehkä paikallaan. Eri asia saako häntä sinne.
Ehkä olisikin itseäni ajatellen helpointa antaa ensimmäisen kommentoijan ehdotuksen mukaan virkaholhoojan hoitaa hänen raha-asiat mutta en usko että se tilannetta mitenkään parantaisi. Äitini ahdistuisi tosissaan. Hän on herkkä ihminen joka pelkää vieraita tilanteita. Tilanne on niin umpikuja kuin vain voi.Tarkoitin terapiaa sinulle itsellesi. Olet joutunut kestämään sellaista mitä ei pitäisi jo nuoresta asti.
Voi olla, että äitisi kaipaa enemmän käytännöllisempää tukea aluksi. Se voisi olla avuksi, jos lähtisit seuraksi selvittämään, että mikä häntä oikeastaan vaivaa, esim A-klinikka tai ihan tk-päivystys, jossa alettaisiin miettiä hoitopolkua. Sopiva lääkitys, erilaiset tukiryhmät ja elämänhallintaan tarkoitettu vertaistoiminta voivat merkittävästi parantaa vointia. Sen sijaan se, että teet asioita puolesta vain passivoittaa häntä. Koeta ajatella, että tekemällä asiat hänen puolestaan tilanne ei selviä koskaan.
Valitettavasti edunvalvojaa et äidillesi saa (vaikka hän itse haluaisi), ellei hän ole kehitysvammainen tai dementoitunut. Lievästi kehitysvammaisissa on jonkinverran sellaisia tapauksia, jotka diagnosoidaan vasta vanhempina. Tarvitaan kuitenkin aika vakava kehitysvamma (muistaakseni noin 10-v. tasolla tai alempi), jotta asioidenhoito siirtyy kokonaan edunvalvojalle. Lievästi kehitysvammaiset hoitavat yleensä itse asiansa, mutta he voivat saada muuta psykososiaalista tukea. Ehkä äitisi ongelmissa on kyse enemmän jostakin diagnosoimattomasta psyykkisestä sairaudesta ja elämänhallinnan ongelmista sitä kautta? No, jos menette lääkärin vastaanotolle, hän ohjaa teitä eteenpäin. Eihän sitä voi tietää, vaikka äidilläsi olisi jokin fyysinen sairaus, jos hän ei osaa hoitaa asioitaan. Myös ihmispelko on selvästi sairaus, joka tulisi diagnosoida ja hoitaa asianmukaisesti.
Diagnosoimattomia psyykkisiä sairauksia hoidetaan usein alkoholilla. Ymmärrän läheisen tuskan, kun näkee, ettei toinen aidosti pärjää, mutta sinä tyttärenä voit etsiä avun väylät ja hoidon kautta äitisi opetetaan pärjäämään paremmin itsekseen. Jos hän ei tähän suostu, niin koeta kovettaa itsesti niin, että annat hänen elää elämäänsä, tarjoten apua aina sopivin väliajoin. Useimmat psyykkiset sairaudet ja tietysti myös fyysisesti sairaudet ovat sellaisia, että läheisten intensiivinen apu ei niitä paranna, vaan lykkää hoitoon menemistä. - vauvasta.onnea
vauvasta.onnea kirjoitti:
Tarkoitin terapiaa sinulle itsellesi. Olet joutunut kestämään sellaista mitä ei pitäisi jo nuoresta asti.
Voi olla, että äitisi kaipaa enemmän käytännöllisempää tukea aluksi. Se voisi olla avuksi, jos lähtisit seuraksi selvittämään, että mikä häntä oikeastaan vaivaa, esim A-klinikka tai ihan tk-päivystys, jossa alettaisiin miettiä hoitopolkua. Sopiva lääkitys, erilaiset tukiryhmät ja elämänhallintaan tarkoitettu vertaistoiminta voivat merkittävästi parantaa vointia. Sen sijaan se, että teet asioita puolesta vain passivoittaa häntä. Koeta ajatella, että tekemällä asiat hänen puolestaan tilanne ei selviä koskaan.
Valitettavasti edunvalvojaa et äidillesi saa (vaikka hän itse haluaisi), ellei hän ole kehitysvammainen tai dementoitunut. Lievästi kehitysvammaisissa on jonkinverran sellaisia tapauksia, jotka diagnosoidaan vasta vanhempina. Tarvitaan kuitenkin aika vakava kehitysvamma (muistaakseni noin 10-v. tasolla tai alempi), jotta asioidenhoito siirtyy kokonaan edunvalvojalle. Lievästi kehitysvammaiset hoitavat yleensä itse asiansa, mutta he voivat saada muuta psykososiaalista tukea. Ehkä äitisi ongelmissa on kyse enemmän jostakin diagnosoimattomasta psyykkisestä sairaudesta ja elämänhallinnan ongelmista sitä kautta? No, jos menette lääkärin vastaanotolle, hän ohjaa teitä eteenpäin. Eihän sitä voi tietää, vaikka äidilläsi olisi jokin fyysinen sairaus, jos hän ei osaa hoitaa asioitaan. Myös ihmispelko on selvästi sairaus, joka tulisi diagnosoida ja hoitaa asianmukaisesti.
Diagnosoimattomia psyykkisiä sairauksia hoidetaan usein alkoholilla. Ymmärrän läheisen tuskan, kun näkee, ettei toinen aidosti pärjää, mutta sinä tyttärenä voit etsiä avun väylät ja hoidon kautta äitisi opetetaan pärjäämään paremmin itsekseen. Jos hän ei tähän suostu, niin koeta kovettaa itsesti niin, että annat hänen elää elämäänsä, tarjoten apua aina sopivin väliajoin. Useimmat psyykkiset sairaudet ja tietysti myös fyysisesti sairaudet ovat sellaisia, että läheisten intensiivinen apu ei niitä paranna, vaan lykkää hoitoon menemistä.Korjaus, ei tk-päivystys, vaan tk-normilääkäriaika. Jos menet äitisi mukaan kertomaan oma näkemyksesi elämänhallinnan ongelmista, niin varmasti se lääkäri jotakin keksii. Psyykkiset sairaudet ovat sairauksia siinä misäs fyysisetkin. A-klinikalle ja terapeutillekin voit mennä ensimmäiselle käynnille mukaan, jos äitisi suostuu. Se monesti auttaa omaisia, jos tekevät tuollaisen liikkeen, saattavat hoitoon, se rauhoittaa ajatuksia "olen tehnyt mitä voin".
- Väsynyt_
Kiitos, voi olla tosiaan että terapia tekisi itselle hyvää. Joskus tuntuu että joutuu kertakaikkiaan kantamaan liikaa asioita. Äitini ei myönnä mitään alkoholiongelmaa joten hänen viemisensä tuollaisiin hoitoihin on kyllä haasteellista. Yritän pohtia silti tilannetta ja ehkä piipahdan itse tosiaan siellä terapeutilla juttelemassa. Ehkäpä hän osaa neuvoa mitä tehdä ettei näitä asioita tarvitsisi pyöritellä koko ajan vain oman pään sisällä. Tällaisten asioiden kertominen edes läheisille on niin kova häpeä.
- vauvasta.onnea
Väsynyt_ kirjoitti:
Kiitos, voi olla tosiaan että terapia tekisi itselle hyvää. Joskus tuntuu että joutuu kertakaikkiaan kantamaan liikaa asioita. Äitini ei myönnä mitään alkoholiongelmaa joten hänen viemisensä tuollaisiin hoitoihin on kyllä haasteellista. Yritän pohtia silti tilannetta ja ehkä piipahdan itse tosiaan siellä terapeutilla juttelemassa. Ehkäpä hän osaa neuvoa mitä tehdä ettei näitä asioita tarvitsisi pyöritellä koko ajan vain oman pään sisällä. Tällaisten asioiden kertominen edes läheisille on niin kova häpeä.
Olen itsekin terapian käynyt, se on ihan todella suuri apu.
Aika paljonhan on apuja tällaisiin tilanteisiin, voit soittaa ja selvittää oman paikkakuntasi tilanteen. Mielenterveyshoitaja on matalan kynnyksen paikka, voit vaikka kerran käydä juttelemassa äitisi tilanteesta, jos hän ei suostu lähtemään mukaan. Voit selvittää mitä hänelle olisi apua tarjolla. Talousongelmien kanssa auttaa sosiaalityöntekijä/Velkaneuvonta ja monilla kunnilla on erilaisia sote-alan projekteja, joista voisi olla jotain sopivaa ammattiapua/vertaistukea äidillesi. A-klinikka on pois laskuista, jos itse ei koe, että on alkoholiongelma. Ja niin voi toki ollakin eli oikea syy on jokin psyk. sairaus, masennus, paniikkihäiriö, hoitamaton trauma tms. jota lääkitsee alkoholilla.
Kun jaat taakan terveydenhuoltoalan ammattilaisten kanssa, sinusta tuntuu helpommalta.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miten voit manipuloida katsojalukuja?
Palstatrolli ja väsynyttä sontaa palstalle suoltava Varmakkakkiainen on viime aikoina vedonnot siihen, että hänen ketjuj502942Oletteko naiset huomanneet sellaista asiaa
että vaikka miehiä tulee ja menee ja hakeutuu seuraanne mitä viehättävämpiä olette niin sitä enemmän itseasiassa te olet932904Kysynkin sinulta nyt...
Tahdotko sinä minusta miehestä enää mitään..koskaan? Vastaa kyllä/ei/en tiedä ja siihen puhelinnumeroni kaksi viimeistä402565KRP alkaa tutkia Ulvilan murhaa
Jokohan nyt löydetään riittävä näyttö Annelin tuomitsemiseen miehensä murhasta tai taposta.1342141Onkohan tämä jotain elämää suurempaa
Vai olenko kehitellyt nämä tunteet vain omassa pääkopassani. Tunne kyllä sanoo että jotain tässä on.. Toivottavasti et m381738- 1021566
Nainen sä olet
arvokas muista se. Yritän pitää pienen kontaktin yllä vaikka turhaahan tämä on. Toivottavasti joulu meni hyvin ja otat r821566En ole häneltä kylläkään koskaan nähnyt sellaista
Tottakai jos hän olisi jonkunlaisen selvän eleen tai jonkun jutun näyttänyt, että häntä kiinnostaakin niin tietenkin si31484Onko Estlink-2 kaapeli lainkaan vaurioitunut?
Vai onko kyseessä Naton operaatio Venäjän ns. varjolaivaston pysäyttämiseksi, ja kaapelivaurio vain simuloitu.2891469- 1171294