Kuningas Sidkia

Jeremia37 kirjoitti:

Kun tärkeät henkilöt imartelevat

Monilla on ollut elämässään hetkiä, jolloin on hävennyt Jumalaa ja Jumalaan uskovia. Niin tapahtuu helposti seurassa, jossa Jumalasta ei välitetä tai jossa häntä pilkataan. Ehkä joku on kokenut, että häntä on viety kuin pässiä narusta, tiettyyn suuntaan. Sisin vakuuttaa, että näin ei pidä tapahtua, tällaiseen ei saa suostua. Kuitenkaan ei pääse siitä irti.

Näin kävi kuningas Sidkialle, josta kerrotaan profeetta Jeremian kirjan luvuissa 37 ja 38. Näillä miehillä olikin paljon tekemistä keskenään. Sidkia oli Juudan kuninkaana poliittisesti vaikeana aikana, 500-luvun alussa eKr. Babylonian suurvalta oli Juudan mahtava isoveli, joka lopulta valloitti maan.. Sidkia on esimerkki ihmisestä, joka joutui kahden tulen väliin. Toisella puolella olivat kansan päämiehet, joilla oli jyrkkä Babylonin-vastainen kanta, toisella profeetta Jeremia, jolla oli Jumalan sana ja joka kehotti antautumaan viholliselle. Päämiehet vai Jumalan sana? Sidkian oli valittava.

Sidkia tiesi, että Jeremia oli Jumalan mies. Hän oli vakuuttunut siitä, että Jeremia puhui totuutta. Sidkia kävi monta kertaa tapaamassa Jeremiaa saadakseen sanan Herralta, mutta hän teki sen salaa. Vaikka hän oli vakuuttunut Jumalan tahdosta, hän ei uskaltanut toimia sen mukaan. Sidkiaa hävetti sanoa kenellekään, että hänellä oli yhteys Jumalan mieheen. Jopa hän antoi päämiesten panna Jeremian tyhjään liejuiseen kaivoon sanoen vain: "5. Hän on teidän käsissänne. Eihän kuningas voi mitään teitä vastaan." (38) Sidkiasta tuntui mahdottomalta noudattaa Jumalan sanaa, kun kaikki ympärillä olevat ihmiset olivat toista mieltä. Häntähän olisi pilkattu, ja hän oli sentään kuningas. Hänelle oli tärkeää säilyttää ihmisten arvonanto. Sidkia oli riippuvainen ihmisistä. Hän luuli olevansa vapaa, mutta hän oli vanki.

Kun kuninkaan olisi pitänyt luottaa Jumalaan ja antautua viholliselle turvatakseen kansansa ja oman perheensä, hän valittikin: "19. Minä pelkään niitä juutalaisia, jotka ovat asettuneet kaldealaisten puolelle, pelkään, että minut jätetään heidän käsiinsä, ja he pitävät minua pilkkanaan." Jeremia vastasi Sidkialle: "20. Ei jätetä. Kuule vain Herran ääntä, kuule, mitä minä sinulle puhun."

Sidkia ei kuitenkaan tahtonut kuulla. Silloin Jeremia ennusti hänelle näin: "22. Sinun ystäväsi ovat sinut viekoitelleet ja saaneet sinut valtaansa. Sinun jalkasi vajosivat liejuun, ja he vetäytyivät pois."

Ihmispelon seuraukset olivat kauhistavat sekä Sidkialle että koko hänen johtamalleen kansalle. Jumalan sana toteutui: Jerusalem tuhottiin, Sidkian omat pojat teurastettiin hänen silmiensä edessä ja sitten hänen silmänsä sokaistiin. Pian sen jälkeen hän kuoli.

Jeremian tie oli toinen. Hän puhui, minkä Jumala käski ja joutui moniin kärsimyksiin. Häntä pilkattiin ja naurettiin. Jopa oman kylän miehet asettuivat häntä vastaan. Hänet pantiin jalkapuuhun temppelin edustalle kaikkien ivattavaksi. Hän joutui vankilaan, joka oli murtaa hänen terveytensä. Hänet laskettiin alas liejuiseen kaivoon, josta hän pelastui etiopialaisen miehen avulla; kukaan omista maanmiehistä ei tullut hänen avukseen. Häntä pidettiin vankina kuninkaanlinnan pihassa. Ei siis mitenkään houkutteleva kuva profeetan elämästä ja tiestä.

Silti kysyn tänä aamuna: kumman tien sinä valitset: Sidkian vai Jeremian? Kuunteletko ihmisiä vai Jumalaa. Jeesus sanoo: "24. - - Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. 25. Sillä joka haluaa pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, löytää sen." (Matt.16)
L.Jokiranta

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä