Joku on saattanut joutua tilanteeseen, jossa pelkää mainita Jeesuksen nimen. Ilmassa riippuu jonkinlainen uhka. Ehkä sinua on taivuteltu hankkeisiin, joihin Jumalan sana kieltää sinua ryhtymästä. Tai kenties olet ollut yksin porukassa, jossa pilkatakaan Jeesusta, hänen puheitaan ja tekojaan.
Elämässä on monenlaisia ristiriitatilanteita, joihin joutuu joskus aivan yllättäen. Sydämessään tietää, että pitäisi seisoa rohkeasti oman vakaumuksensa takana, mutta pelottaa, mitä muut sanovat tai tekevät. Rohkeus pettää, kun ajattelee mahdollisia seurauksia. Voi kenties menettää työnsä ja joutua puille paljaille. Kysymys ei ehkä ole vain sinusta itsestäsi vaan myös perheestäsi. Tai voi tulla eristetyksi muista ja jäädä yksin. Joutuu ehkä henkisen väkivallan kohteeksi, mikä on raskaampaa kuin kunnon selkäsauna.
Näitä pohtiessamme ymmärrämme ehkä uudella tavalla Pietarin ongelman ylimmäisen papin esipihalla. Jeesus oli otettu kiinni. Pietari seisoi muutamien muiden kanssa hiilivalkealla lämmittelemässä. Hän tahtoi olla Jeesuksen lähituntumassa saadakseen tietää, mitä Jeesukselle tapahtuisi. Sitten joku taas tunnisti hänet Jeesuksen opetuslapseksi. Hän oli jo kaksi kertaa vakuuttanut, ettei tuntenut Jeesusta. Lopulta "Pietari rupesi sadattelemaan ja vannoi: 'En tunne sitä miestä, josta te puhutte'" (Mark.14:71).
Aikaisemmin illalla Pietari oli ollut varma, että oli valmis kuolemaan Jeesuksen kanssa, mutta nyt hän pelkäsi. Hän kauhistui ajatusta, että hänetkin otettaisiin kiinni, että hänelle kävisi niin kuin Jeesukselle. Hän ei ollut valmistautunut sellaiseen. Hän ei ollut ajatellut tai uskonut, että kukaan ryhtyisi Jeesukseen. Pelkästä pelosta Pietari kielsi Jeesuksen.
Ymmärrämme häntä, sillä meidän joukossamme on monia, joille on käynyt samoin omassa ristiriitatilanteessaan. On niin kovasti pelännyt ihmisiä, sitä mitä he mahdollisesti sanovat tai tekevät, että on pysynyt hiljaa ja reteesti kieltänyt Jeesuksen niin kuin Pietari. Siitä on jäänyt sisimpään paha olo, vaiva, joka ei ole ottanut hellittääkseen moneen päivään. Vielä vuosienkin päästä se tuntuu aristavana haavana aina kun siihen muistoissaan koskettaa.
Yksi ja toinen miestä on astunut ihmispelon ansaan. Meistä on tullut ihmisten vanki. Siitä ansasta tai niiden kaltereiden takaa on vaikea päästä pois. Vaikeaa, muttei mahdotonta.
Mitä Pietarille tapahtui. Raamattu kertoo: "60. - - Siinä samassa, hänen vielä puhuessaan, kukko lauloi. 61. Herra kääntyi ja katsoi Pietariin. Niin Pietari muisti, että Herra oli sanonut: "Ennen kuin kukko tänään laulaa, sinä kiellät minut kolmesti." 62. Hän meni ulos ja itki katkerasti.
Pietari itki. Hänen sydämensä katumus purkautui itkuun. Hän oli luullut olevansa vahvempi. Hän oli uskonut olevansa valmis vaikka kuolemaan Jeesuksen tähden. Ei hän siihen pystynyt. Ei edes tunnustamaan Jeesusta. Hän oli pettänyt Mestarinsa.
Pietarin pelastuksena oli se, ettei hän paennut Jeesusta. Pietari lähti kyllä Jeesuksen kuoleman jälkeen masentuneena kalaan, mutta kun hän tajusi, että Jeesus seisoi rannalla, häntä ei pidättänyt mikään. "7. - - Pietari vyötti viittansa ympärilleen - - ja heittäytyi järveen." (Joh.21) Mikään muu ei merkinnyt Pietarille silloin mitään kuin Jeesuksen anteeksianto.
Sama Pietari vakuutti vähän Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen vankilaan joutumisen uhallakin, että enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä. Sama Pietari kuoli myöhemmin Jeesuksen tähden, perimätiedon mukaan ristillä pää alaspäin.
Sama anteeksianto, josta Pietari tuli osalliseksi, on tänäänkin voimassa kaikille Vapahtajansa pettäneille ja väärille teille eksyneille. Se, joka tulee Jeesuksen luo, saa kaiken anteeksi ja uuden voiman hänen seuraamiseensa.
Tuletko Sinä?
Liisi Jokiranta
Elämässä on monenlaisia ristiriitatilanteita, joihin joutuu joskus aivan yllättäen. Sydämessään tietää, että pitäisi seisoa rohkeasti oman vakaumuksensa takana, mutta pelottaa, mitä muut sanovat tai tekevät. Rohkeus pettää, kun ajattelee mahdollisia seurauksia. Voi kenties menettää työnsä ja joutua puille paljaille. Kysymys ei ehkä ole vain sinusta itsestäsi vaan myös perheestäsi. Tai voi tulla eristetyksi muista ja jäädä yksin. Joutuu ehkä henkisen väkivallan kohteeksi, mikä on raskaampaa kuin kunnon selkäsauna.
Näitä pohtiessamme ymmärrämme ehkä uudella tavalla Pietarin ongelman ylimmäisen papin esipihalla. Jeesus oli otettu kiinni. Pietari seisoi muutamien muiden kanssa hiilivalkealla lämmittelemässä. Hän tahtoi olla Jeesuksen lähituntumassa saadakseen tietää, mitä Jeesukselle tapahtuisi. Sitten joku taas tunnisti hänet Jeesuksen opetuslapseksi. Hän oli jo kaksi kertaa vakuuttanut, ettei tuntenut Jeesusta. Lopulta "Pietari rupesi sadattelemaan ja vannoi: 'En tunne sitä miestä, josta te puhutte'" (Mark.14:71).
Aikaisemmin illalla Pietari oli ollut varma, että oli valmis kuolemaan Jeesuksen kanssa, mutta nyt hän pelkäsi. Hän kauhistui ajatusta, että hänetkin otettaisiin kiinni, että hänelle kävisi niin kuin Jeesukselle. Hän ei ollut valmistautunut sellaiseen. Hän ei ollut ajatellut tai uskonut, että kukaan ryhtyisi Jeesukseen. Pelkästä pelosta Pietari kielsi Jeesuksen.
Ymmärrämme häntä, sillä meidän joukossamme on monia, joille on käynyt samoin omassa ristiriitatilanteessaan. On niin kovasti pelännyt ihmisiä, sitä mitä he mahdollisesti sanovat tai tekevät, että on pysynyt hiljaa ja reteesti kieltänyt Jeesuksen niin kuin Pietari. Siitä on jäänyt sisimpään paha olo, vaiva, joka ei ole ottanut hellittääkseen moneen päivään. Vielä vuosienkin päästä se tuntuu aristavana haavana aina kun siihen muistoissaan koskettaa.
Yksi ja toinen miestä on astunut ihmispelon ansaan. Meistä on tullut ihmisten vanki. Siitä ansasta tai niiden kaltereiden takaa on vaikea päästä pois. Vaikeaa, muttei mahdotonta.
Mitä Pietarille tapahtui. Raamattu kertoo: "60. - - Siinä samassa, hänen vielä puhuessaan, kukko lauloi. 61. Herra kääntyi ja katsoi Pietariin. Niin Pietari muisti, että Herra oli sanonut: "Ennen kuin kukko tänään laulaa, sinä kiellät minut kolmesti." 62. Hän meni ulos ja itki katkerasti.
Pietari itki. Hänen sydämensä katumus purkautui itkuun. Hän oli luullut olevansa vahvempi. Hän oli uskonut olevansa valmis vaikka kuolemaan Jeesuksen tähden. Ei hän siihen pystynyt. Ei edes tunnustamaan Jeesusta. Hän oli pettänyt Mestarinsa.
Pietarin pelastuksena oli se, ettei hän paennut Jeesusta. Pietari lähti kyllä Jeesuksen kuoleman jälkeen masentuneena kalaan, mutta kun hän tajusi, että Jeesus seisoi rannalla, häntä ei pidättänyt mikään. "7. - - Pietari vyötti viittansa ympärilleen - - ja heittäytyi järveen." (Joh.21) Mikään muu ei merkinnyt Pietarille silloin mitään kuin Jeesuksen anteeksianto.
Sama Pietari vakuutti vähän Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen vankilaan joutumisen uhallakin, että enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä. Sama Pietari kuoli myöhemmin Jeesuksen tähden, perimätiedon mukaan ristillä pää alaspäin.
Sama anteeksianto, josta Pietari tuli osalliseksi, on tänäänkin voimassa kaikille Vapahtajansa pettäneille ja väärille teille eksyneille. Se, joka tulee Jeesuksen luo, saa kaiken anteeksi ja uuden voiman hänen seuraamiseensa.
Tuletko Sinä?
Liisi Jokiranta
Vastaukset 4
Vanhimmat
Amen.
Hyvä kirjoitus. Amen.
ok.
Minä olin juuri tuollainen, mutta sitten ryhdistäydyin. Vaikka ei tuntunut miltään erityiseltä, päätin alkaa kertoa ja todistaa. Aloitin Facebookista. Kerroin miten tullaan uskoon, miten kauan minä olen ollut uskossa jne. Arvelutti ja mietin, moniko kaveri lähtee. Sitten ajattelin että menkööt vaikka kaikki, minä olen Jeesuksen oma.
Ihmeekseni vain yksi lähti. IHME!
Siitä alkoi hengellinen kohentumiseni kaikin puolin. Ensin pelotti ja jännitti, mutta jokaisen postauksen jälkeen olo tulee itsenäisemmäksi ja varmemmaksi. Ilo Herrassa on voimani! Tänäänkin olen oppinut paljon Jumalan rakkaudesta ihmisiä kohtaan. Se on suurenmoista, uskollista, vahvaa, iloista ja kestävää. Jeesus on ihana Herramme!