viime vuosina, että on totisesti vaikeaa luottaa ylipäätään yhteenkään ihmiseen. Aina kuitenkin on takana se ajatus, että mitä pahaa se tahtoo minulle. Yrittääkö manipuloida, kiusata..
Huonoina hetkinä se sitten pullahtaa pinnalle.
Huonoina hetkinä se sitten pullahtaa pinnalle.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Aivan samaa olen itse ajatellut jo aika
pitkän aikaa. Kun sitä erehtyy liian usein
luottamaan ja uskoutumaan niin kerta kerran
jälkeen saa huomata, että selkäänpuukottajat
ovat lähempänä kuin uskoisikaan. Luottamus
on mennyt kaikkiin ja kaikkeen. Liian sinisilmäi-
nen ei kannata olla. Omaa hölmöyttä uskoin ja
luotin liikaakin ja luulin liikoja, näinhän se
menee, mitä oppi muuta kuin, etten ikinä usko
enkä luota kehenkään niin pahasti on takkiin
tullut, valitettavasti, vain kovat pärjää
tässä maailmassa, itse en sille linjalle lähde.
Vaikenen, ei kukaan kuitenkaan mitään hyvää
halua kenellekään muulle kuin itselleen! Oma
napa on lähimpänä. Ihmiset niin helposti menee
virran mukana, ei viitsitä ottaa asioista selvää
ja aina toiset tietää toisen asiat paremmin
kuin itse konsanaan? Sanoja pistetään toisen
suuhun ja mollataan ja syytetään asioista, joihin
ei ole osaa eikä arpaa! Todella nyppii, mutta
olen päättänyt, että antaa olla, en rupea väärin-
käsityksiä oikomaan, sitä saisi olla tekemässä
koko ajan. Haukkukoot ja pilkatkoot minkä kerkeä-
vät, jos siitä itselle hyvä olo tulee! Enää en
anna sen satuttaa, en tarvitse sitä, mitta on
jo täynnä....!!!! Jos joku asia voi mennä pää-
laelleen niin se on just ... Mitään ei takaisin
saa, ei tekoja ei sanoja, ne soi korvissa vielä
pitkään muistuttamassa. Oman "episodin" olisin
halunnut olla kokematta, taas jälleen. Miksi
sen pitää olla niin vaikeata?...