Miten helluntailaiset suhtautuvat avoliitossa eläviin pariskuntiin joilla on lapsi? Onko se este päästä mukaan seurakuntaan?
Olen tullut uskoon vasta lapsen saamisen jälkeen, mies edelleen "ateisti". Miten meihin suhtaudutaan? Mies ei halua naimisiin, hänen mielestä elämämme on näin hyvin. En kyllä itsekkään näe mitään pakkoa mennä naimisiin. Olemme sitoutuneet toisiimme ja rakastamme perhettämme yli kaiken.
Olen tullut uskoon vasta lapsen saamisen jälkeen, mies edelleen "ateisti". Miten meihin suhtaudutaan? Mies ei halua naimisiin, hänen mielestä elämämme on näin hyvin. En kyllä itsekkään näe mitään pakkoa mennä naimisiin. Olemme sitoutuneet toisiimme ja rakastamme perhettämme yli kaiken.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Olen huomannut, että hellareissa on nykyisin paljonkin sellaisia, jotka asuvat avoliiton kaltaisesti. Tunnenkin muutamia ja ihmettelen suuresti. Ennen vanhaan miltei julkinen juttelukin toisen sukupuolern kanssa tumittiin synniksi! Raamatun mukaan ihmisen pitää avioitua, jos elävät yhdessä. Siinä olen yhä vanhakantainen!
Olen samaa mieltä kuin sinä, pitää mennä avioon.
Kysymys ei ole vanhanaikaisuudesta koska Jeesus on sama eilen, tänään ja iänkaikkisesti. Hebr.13:8
Minä aina"jankutan"tuosta soittamisesta...Ja siitä, että olisi hieno asia saada soitella hengellisissä kuvioissa...MUTTA...Nyt tullaan aiheeseen avioliitto.Olen mm.kuullut tapauksen,että paikalliseen helluntaiseurakuntaan ei suvaittu vastaanottaa saarnamiestä, joka oli eronnut vaimostaan(ilm.ainoa vaihtoehto), ja avioitunut uudestaan...Minäkin olen eronnut, joten se jo lienee yksi syy,"miksi ovet ei aukene meille"...On noi seurakuntakuviot yhtä hullunmyllyä..."Turhaan he opettavat oppeja jotka ovat ihmiskäskyjä"...Erilaiset"perinnäissäännöt vain hieman vaihtelevat eri seurakuntien kesken...Tuntuu, että ei ole läheskään aina sitä paljon puhuttua"vapautta", vaan hyvin lainalaista hapuilua sen mukaan, mitä kulloinkin joku "boss"sanoo...Jos löytyy jostain sellainen syntisten ja publikaanien seurakunta, jossa voipi soitella Jumalan kunniaksi, kenenkään syynäämättä suurennuslasilla olenko uskossa, olenko oikealla tavalla uskossa, olenko varmasti tarpeeksi uskossa....Olisin tiedoista tosi kiitollinen...Olen tosissani.Infoa voi laittaa: e-mail [email protected] Tuosta mail nimestä huolimatta tämä ei ole vitsi.Pyydän,AIHE,jokin sellainen, että tiedän,ettei ole mikään feikki,tms.asialla pelleilemässä.Kiitos.
Vointeja.terv.janos
Se on totta että paljon on tollasta ihme syynäystä mutta mitä tohon eronneeseen saarnamieheen tulee niin jossain paavalin kirjeesssä oli siitä että seurakunnan kaitsijan/vanhimpien tulee olla yhden naisen mies ei paljon viinin nauttija ym ym
Paavali sanoo mitä sanoo...Tässäkin tapauksessa kyseessä oli"yhden naisen mies"...Vaimo vain oli monen miehen nainen...Aikansa tämä veli jaksoi antaa anteeksi, antaa uuden tilaisuuden....Lopulta ei nähnyt vaihtoehtoja...Kun tollasessakin tapauksessa aletaa tiukkapipoisesti tulkitsemaan Paavalin kirjeitä, täytyy sanoo, voi helvetti mitä farisealaisuutta.....Kuin tunnetuksi tulleet korkeimman"oikeuden"päätökset, joissa piiloudutaan pykälien taakse....Minun mielestäni Jeesuksen sanoma ja opetus ohjaa ennenkaikkea olemaan inhimillinen, ja ihminen toiselle ihmiselle......KÄÄÄÄÄK!!!!!
tervjanos
Älkää sekoittako asioita, Raamatussa sanotaan, että uskottomuuden takia voi erota, mutta uudelleen ei saisi avioitua...
-------------------------------
avoliitto
onnellinen 7.1.2005 klo 22.00
tämän nimimerkin tilanne on tapahtunut ennen uskoon tuloa ja ymmärtämys on hänen puolellaan, etten ole "nakkelemassa kiviä". Kun aika koittaa, niin toivon liiton jo tuovan omat yhteiskunnalliset edut perheellenne.
Tietysti jokainen seurakunta päättää omat asiansa, mutta en ole tuomassa estettä seurakunnan sisälle pääsemiseen.
Mutta teille jotka olette tekemässä "avoliiton" suunnitelmia,,,,.
Niin itselleni herää kysymys, Miksi tarvitsee elää avoliitossa?
Kun tähän on päädytty, niin täytyyhän perusteluja olla ja niinpä asioita voi tarkastella sitten siltä puolen.
Tietysti, jos haluaa elää sitoutumatta, vastuuta ottamatta, niin olisiko lihanmieli siinä mukana.
Ero aina satuttaa, tekee rikkinäisiä ihmisiä, (lapsia).
Tietysti, eihän avioliittokaan suo onnellisuutta, ellei siihen sitouduta, pitämään huolta siitä liitosta, mihin ollaan menty.
Itsein pyysin puolisoa Herralta. Sain ja pyrkimykseni on ollut pitää avioliitto puhtaana, hoitaa sitä päivittäin, koska jos jotain saa, siitä on pidettävä huolta. Puoliso on Jumalan lahja ja kunnioitus häntä kohtaan jo tältäosin katsottuna huoltaa yhteiselämää.
Kokemusta on yli 30 vuotta. Ongelmat ratkaistu keskustelemalla, rakkaani on edelleen sydämeni valittu ja kiitän Jumalaa hänestä.
Jos perheeseemme tulisi riitaa, niin joutuisin varamaan katsomaan peiliin.
*Valintamme hedemät varmaankin johtuvat omista tekemisistämme.
Jos haluamme ongelmia, eiköhän ne kätemme niitä aiheuta.
Taisi tulla selväksi ettei helluntai seurakuntaan ainakaan kannata itseään tyrkyttää kun on tällainen "huono" ihminen. Parasta pysyä ev.lut. kirkon piirissä, jospa siellä suvaitaan ja ymmärretään ettei elämä ole aina mustavalkoista.
Pikkasen tarkoitushakuista on ajatuksesi.
Viestini oli kyllä alkuosa kohdennettu sinulle ja muille "pohtijoille" jatko.
Ei se, että seisot kirkonpuolen tai vapaasuunnan puolen ole mikään onnellisuus kenellekään.
Ainut on rehellinen usko Vapahtajaan ja pyrkimys vaeltaa myös Uuden Jerusalemin porteista sisälle.
Siinä meillä kaikilla on kilvoitusta.
Ei kannata rakentaa uskonelämää siihen mitä näytän ulkopuolelle, sydämen näkee Herra.
Siunausta sinulle. Sano "ukollesi", että hänen lapsensa voittaa virallisen avioliiton kautta tässä yheiskunnassa omat etunsa. Eiköhän siinäkin ole jotain. Laitan asiaan pisteen.
Hyvä onnellinen. Ei sinun tarvitse kuunnella jonkun tietyn tiukkapipon neuvoja. Ne kolahtaa hänen kohdallaan. Sinä olet oma yksilösi ja sinulla on täysin oma jumalasuhteesi, johon kellään ihmisellä ei ole mitään sanottavaa. teet niinkuin sydämesi sanoo. Ja tunnet helluntalaisten keskuudessa liikaa vaatimuksia ja paineita on muita seurakuntia kuten mainitsit ev.lut.
Kaikki olemme arvokkaita ja rakkaita Jumalalle. Jostain syystä vain osa helluntalaisista on käsittänyt, että he ovat ainoita oikeita uskovaisia ja Jumalalle kelpaavia ja heidän tapansa elää uskon elämää on hyvin suorituskeskkeistä ja tekojen vaatimaa . Käsitys armo on jotenkin outo heille.
Armosta olet pelastanut et tekojesi kautta. Mene sinne missä sinut otetaan sellaisenaan vastaan.
Kyllä maailmassa on kristittyjä ihmisiä ja yhteisöjä, jotka rakastavat kaikenlaisia ihmisiä ei vain niitä jotka elävät toimivat ja tekevät yhteisönsä sääntöjen mukaan.
Onnea ja siunausta elämääsi...
En kuulu helluntaiseurakuntaan, mutta jos ajattelee järjellä pitäisi yhteisön hyväksyä myös avoliitossa eläva, jolla on lapsi, jos tämä on tullut uskoon tuon avoliiton ja lapsen jälkeen. Ei avopuolisoa saa tai voi pakottaa naimisiin saatikka liittymään seurakuntaan.
Jos toimitaan kristillisesti ja osoitetaan lähimmäsien rakkautta otetaan vastaan jokainen ihminen joka haluaa liittyä yhteisöön.
Mennyt on mennyttä ja uusi ihminen on syntynyt tilalle. Se miten hänen ja avomiehensä suhde kehittyy ei kuulu seurakuntalaisille.
Onko se kristillistä toimintaa heittää pois Jumalan yhteydestä ihminen, jolla on avomies , joka ei tahdo tai tunne tarvetta liittyä seurakuntaan tai sitten mennä naimisiin.
Mitä se naimisiin meno muuttaisi näiden puolisoiden suhteen. Ei mitään, mies olisi edelleen ateisti.
Järki käteen sisaret ja veljet ei suljeta ovia keneltäkään ihmiseltä.