13. JÄLLEENKÖ ALKUVOIMIEN VALTAAN? (Gal 4:8-10)
Silloin, kun ette vielä tunteneet Jumalaa, te palvelitte jumalina sellaisia, jotka eivät mitään jumalia ole. Mutta nyt te tunnette Jumalan, ja ennen kaikkea Jumala tuntee teidät. Kuinka te nyt jälleen turvaudutte noihin heikkoihin ja surkeisiin alkuvoimiin? Aiotteko jälleen alistua niiden orjiksi? Te pidätte tarkoin silmällä päiviä, kuukausia, juhla-aikoja ja määrävuosia (4:8-10).
Paavali palaa jälleen kirjeensä kielteiseen pääteemaan, syvään huoleensa siitä, mihin galatalaiset uskonelämässään olivat ajautumassa. Kirjeensä alussa hän oli hämmästyneenä ihmetellyt sitä, että he olivat niin pian luopumassa Herrasta, joka oli armossaan kutsunut heidät (Gal 1:6). Hän ei voinut ymmärtää muuta kuin, että heidät oli lumottu (3:1, 3). Miten on mahdollista, että he olivat kääntämässä selkänsä todelliselle, kaikkivaltiaalle Jumalalle ja hänen tuntemisensa tuomille rikkauksille? Mitä on tapahtunut, kun ”te nyt jälleen turvaudutte noihin heikkoihin ja surkeisiin alkuvoimiin (stoikheia)?” Niitähän he olivat jo ennenkin palvelleet (eduleusate, dulos, orja) ja tulleet sidotuksi sellaisiin jumaliin, jotka eivät ole mitään jumalia olleet. Mitä parempaa he luulivat löytävänsä noilta alkuvoimilta? Eivätkö he näe, mitä heille on tapahtumassa?
Paavali haluaa herättää toiston avulla heidät huomamaan, etteivät he suinkaan ole menossa eteenpäin, vaan palaamassa jälleen, takaisin, uudestaan entiseen pakanuuteensa (Thurén). Epäjumalat olivat tulossa heidän elämäänsä näiden heikoilta tuntuvien alkuvoimien kautta. Aikoinaan Jeremia paljasti samanlaisen kehityksen Jumalan kansan elämässä: ”Minun kansani on tehnyt syntiä kaksin kerroin: minut elävän veden lähteen, se on hyljännyt ja hakannut itselleen vesisäiliöitä, särkyviä säiliöitä, jotka eivät vettä pidä” (Jer 2:13).
Alkuvoimilla Paavali todennäköisesti tarkoittaa kosmisia voimia, luonnonvoimia, eri uskontojen jumaluuksia ja uskoa siihen, että tähdet määräävät ihmisten kohtalot. Tähdet nähtiin henkivaltoina, joiden vaikutus oli otettava elämässä huomioon. Niitä pelättiin ja palvottiin. Juutalaisessa Viisauden kirjassa mainitaan niistä, jotka ”pitivät maailmaa hallitsevina jumalina joko tulta tai tuulta tai nopeata ilmaa tai tähtien rataa tai väkeviä vesiä tai taivaan valoja” (13:1-2, Gyllenberg).
Paavali käyttää sanaa pitää tarkoin silmällä (paraterien). Se tarkoittaa sekä VT:n kulttilain tarkkaa noudattamista että taivaankappaleitten astrologista tarkkaamista. Taivaan merkkejä seurattiin huolellisesti ja opeteltiin tulkitsemaan niitä oikein. Kaikessa oli otettava huomioon, mikä päivä nyt on ja mihin toimiin tänään on mahdollista ryhtyä ja mihin ei pidä ryhtyä missään tapauksessa. Tällainen ”tarkoin silmällä pitäminen” orjuutti ihmisen.
Jesaja kuvaa tällaista toimintaa: ”Astukoot esiin ja auttakoot sinua taivaan mittaajat, tähtien tähystäjät, jotka kuu kuulta ilmoittavat, mitä sinulle tapahtuva on” (Jes 47:13; KR 38). Jeremia varoittaa siitä: ”Älkää peläten tuijottako taivaan merkkejä, niin kuin nuo pakanat tekevät (Jer. 10:2). Ei tule rakastaa aurinkoa, kuuta ja taivaan tähtiä eikä seurata niitä eikä kysyä niiltä neuvoa (Jer 8:2). Kun Joosia tuli kuninkaaksi, hän käski, että Herran temppelistä oli vietävä pois kaikki esineet, jotka oli tehty taivaan tähtien palvelusta varten (2 Kun 23:4-5). Niitä siis käytettiin jopa Herran temppelissä 600-luvulla eKr:sta. Raamattu ei kiistä, etteikö tässä kaikessa olisi ihmisiin vaikuttavia voimia ja valtoja, mutta Raamattu kieltää yhteyden ja turvautumisen näihin voimiin (5 Moos 18:10-11; 3 Moos 20:6,27).
Lue lisää..
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/ut/utgal13.htm
Silloin, kun ette vielä tunteneet Jumalaa, te palvelitte jumalina sellaisia, jotka eivät mitään jumalia ole. Mutta nyt te tunnette Jumalan, ja ennen kaikkea Jumala tuntee teidät. Kuinka te nyt jälleen turvaudutte noihin heikkoihin ja surkeisiin alkuvoimiin? Aiotteko jälleen alistua niiden orjiksi? Te pidätte tarkoin silmällä päiviä, kuukausia, juhla-aikoja ja määrävuosia (4:8-10).
Paavali palaa jälleen kirjeensä kielteiseen pääteemaan, syvään huoleensa siitä, mihin galatalaiset uskonelämässään olivat ajautumassa. Kirjeensä alussa hän oli hämmästyneenä ihmetellyt sitä, että he olivat niin pian luopumassa Herrasta, joka oli armossaan kutsunut heidät (Gal 1:6). Hän ei voinut ymmärtää muuta kuin, että heidät oli lumottu (3:1, 3). Miten on mahdollista, että he olivat kääntämässä selkänsä todelliselle, kaikkivaltiaalle Jumalalle ja hänen tuntemisensa tuomille rikkauksille? Mitä on tapahtunut, kun ”te nyt jälleen turvaudutte noihin heikkoihin ja surkeisiin alkuvoimiin (stoikheia)?” Niitähän he olivat jo ennenkin palvelleet (eduleusate, dulos, orja) ja tulleet sidotuksi sellaisiin jumaliin, jotka eivät ole mitään jumalia olleet. Mitä parempaa he luulivat löytävänsä noilta alkuvoimilta? Eivätkö he näe, mitä heille on tapahtumassa?
Paavali haluaa herättää toiston avulla heidät huomamaan, etteivät he suinkaan ole menossa eteenpäin, vaan palaamassa jälleen, takaisin, uudestaan entiseen pakanuuteensa (Thurén). Epäjumalat olivat tulossa heidän elämäänsä näiden heikoilta tuntuvien alkuvoimien kautta. Aikoinaan Jeremia paljasti samanlaisen kehityksen Jumalan kansan elämässä: ”Minun kansani on tehnyt syntiä kaksin kerroin: minut elävän veden lähteen, se on hyljännyt ja hakannut itselleen vesisäiliöitä, särkyviä säiliöitä, jotka eivät vettä pidä” (Jer 2:13).
Alkuvoimilla Paavali todennäköisesti tarkoittaa kosmisia voimia, luonnonvoimia, eri uskontojen jumaluuksia ja uskoa siihen, että tähdet määräävät ihmisten kohtalot. Tähdet nähtiin henkivaltoina, joiden vaikutus oli otettava elämässä huomioon. Niitä pelättiin ja palvottiin. Juutalaisessa Viisauden kirjassa mainitaan niistä, jotka ”pitivät maailmaa hallitsevina jumalina joko tulta tai tuulta tai nopeata ilmaa tai tähtien rataa tai väkeviä vesiä tai taivaan valoja” (13:1-2, Gyllenberg).
Paavali käyttää sanaa pitää tarkoin silmällä (paraterien). Se tarkoittaa sekä VT:n kulttilain tarkkaa noudattamista että taivaankappaleitten astrologista tarkkaamista. Taivaan merkkejä seurattiin huolellisesti ja opeteltiin tulkitsemaan niitä oikein. Kaikessa oli otettava huomioon, mikä päivä nyt on ja mihin toimiin tänään on mahdollista ryhtyä ja mihin ei pidä ryhtyä missään tapauksessa. Tällainen ”tarkoin silmällä pitäminen” orjuutti ihmisen.
Jesaja kuvaa tällaista toimintaa: ”Astukoot esiin ja auttakoot sinua taivaan mittaajat, tähtien tähystäjät, jotka kuu kuulta ilmoittavat, mitä sinulle tapahtuva on” (Jes 47:13; KR 38). Jeremia varoittaa siitä: ”Älkää peläten tuijottako taivaan merkkejä, niin kuin nuo pakanat tekevät (Jer. 10:2). Ei tule rakastaa aurinkoa, kuuta ja taivaan tähtiä eikä seurata niitä eikä kysyä niiltä neuvoa (Jer 8:2). Kun Joosia tuli kuninkaaksi, hän käski, että Herran temppelistä oli vietävä pois kaikki esineet, jotka oli tehty taivaan tähtien palvelusta varten (2 Kun 23:4-5). Niitä siis käytettiin jopa Herran temppelissä 600-luvulla eKr:sta. Raamattu ei kiistä, etteikö tässä kaikessa olisi ihmisiin vaikuttavia voimia ja valtoja, mutta Raamattu kieltää yhteyden ja turvautumisen näihin voimiin (5 Moos 18:10-11; 3 Moos 20:6,27).
Lue lisää..
http://www.kolumbus.fi/rov.o.peltola/ut/utgal13.htm
Vastaukset 9
Vanhimmat
Opiksi ja ohjeeksi.
Tunnemmeko me Jumalan?
Hyvä lukaista aloituksen profetaallinen sanoma.
ok.
Oikea aloitus.
ok.
Aloitus on lukemisen arvoista tekstiä.
Rovasti Peltolan sanat voi kyllä ymmärtää niinkin ettei hän suosittele alkuvoimien valtaan pakenemista.
"Mutta nyt te tunnette Jumalan ja ennenkaikkea Jumala tuntee teidät. Kuinka te nyt jälleen turvaudutte noihin heikkoihin ja surkeisiin alkuvoimiin?"