Kunpa palattaisiin lauluihin ja virsiin

Varmasti jostain löytyy paikkoja missä voi käydä kuuntelemassa tai itsekin laulelemassa itselleen rakkaita virsiä ja lauluja, jos vain uskaltaa lähteä etsimään.

Meillä kaikilla ihmisillä on varmasti paljonkin muutettavaa omissa asenteissamme. Kenellä minkäkin asian suhteen. Ylistäminenkin on kuitenkin ihan raamatullinen tapa toimia. Joillekin se on helpompaa kuin toisille. Joillekin kiitoksen ilmaiseminen on erittäin luontaista kun taas toiset eivät sitten millään osaa kiitollisuuttaan näyttää. Toiset osaavat olla erittäin ystävällisiä kun toiset antavat itsestään aina erittäin myrtsin ulkoisen vaikutelman. Siinä sitä sitten onkin itsekullakin kasvamista sietämään ja kestämään toinen toisiaan. Vain kristillinen rakkaus saa meidät peittämään toistemme virheitä ja heikkouksia niin ettei anneta niiden tulla yhteydemme väliin.

Sekin on vain inhimillistä että lopulta saman henkiset hakeutuvat yhteen tekemään sitä minkä kokevat oikeaksi. Valitusvirsien veisaajat veisaavat keskenään toisaalla kun ilovirsien hoilaajat hoilaa keskenään jossain muualla. Se on täysin ymmärrettävää sekin. Eikä siinä mielestäni ole mitään väärää. Miksi ketään pitäisi pakottaa laulamaan valitusvirsiä jos sydämmen tekee mieli kiittää ja ylistää. Tai toisin päin. Tai miksi pakottaa ylipäätään ketään edes laulamaan jos kokee laulamisen itselleen vieraaksi ja oudoksi. Eihän kaikki edes pidä laulamisesta. Jotkut tahtoo kuulla vain sen saarnan ja sillä sipuli kaikki muu on turhaa. Sana riittää. Piste ;)

Jos jossakin seurakunnassa tykätään kuunnella pitkiä jopa useita tunteja kestäviä saarnoja, niin mitä väärää on siinäkään jos jossain tahdotaan uhrata ylistystä ja kiitosta Jumalalle vaikka tuntitolkulla jos kiitettävää ja ylistettävää sydämellä riittää? Jollekin riittää rukoukseksi yksinkertainen henkäys: "Kiitos." Kun toinen saattaa kokea että täytyy rukoilla joka päivä monta tuntia että olisi kunnon kristitty. Me ollaan yksinkertaisesti vain niin erilaisia, että on selvää että lopulta päädytään tälläisiin ratkaisuihin että jossakin paikoissa painotetaan erilaisia toiminta tapoja kuin toisissa. Ja sekin on sitten selvää ettei kaikki sovi kaikille. Helposti voi tuntea että minunkin täytyisi toimia kuin nuo muut toimii. Ja siitä vain sitten ärsyyntyy eikä tietenkään sitten voi kokea sisäistä rauhaa ja Jumalan läsnäoloa. Kokemukseksi muodostuu vain sisäistä ristiriitaa kun tarpeet eivät mene yksiin toisten kanssa. Turhautuminen voi ajaa sitten toivottavasti hakemaan itselleen sopivampaa paikkaa jossa kokee yhteyttä toisten kanssa tai mikä vielä parempaa muuttamaan omaa asennetta ja kokemusta astumalla alueelle jossa voi kasvaa. Kiittäminen ja ylistäminen voi olla erittäin vapauttava kokemus aivan samoin kuin turhautumisten ja pettymysten vuodattaminen jos ei ole uskaltanut tuollaisia tunteita päästää itsestään ulos. Kaikelle on oma aikansa ja paikkansa tässä elämässä. Tärkeintä kuitenkin olisi oppia olemaan tuomitsematta toisten erilaisuutta. Hyväksyy vain sen tosiasian ja totuuden että me olemme kaikesta huolimatta kaikki erilaisia ja meidän tarpeemme eivät aina kohtaa mitä me juuri sillä hetkellä itse kukin kaipaamme ja tarvitsemme. Siksi minä itse en hirveästi pidä liian etukäteen suunnitelluista seurakunta kokous muodoista jonka joku tai jotkut on etukäteen valmistellut.

Suomenkielen sanakirja sanoo ylistämisestä tälläistä:

Sivistyssanakirja: ylistää

ylistää
kiittää, kehua ylenpalttisesti, hartaasti jotakin tai jkta. esim. Ylisti lääkäriä pelastajakseen. Ylistää jonkin kauneutta, helppoutta. Ylistää jotakin pilviin, maasta taivaaseen. Sai pelkästään ylistäviä arvosteluja. (Hengellinen) kiitollisuuden ja kunnioituksen ilmaisemisesta. esim. Kiittäkää ja ylistäkää Herraa.

ylistää
verbi
kunnioittaa, kehua, kiittää, erityisesti Jumalaa

Raamattu kehottaa:

"Antakaa Kristuksen sanan asua runsaana keskuudessanne. Opettakaa ja neuvokaa toisianne kaikella viisaudella ja laulakaa kiitollisin mielin Jumalalle psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja." Kol. 3:16

"Veisatkaa yhdessä psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja, soittakaa ja laulakaa täydestä sydämestä Herralle " - Ef.5:19

"Keskiyön aikaan Paavali ja Silas rukoilivat ja laulaen ylistivät Jumalaa, ja toiset vangit kuuntelivat heitä." - Apostolien teot 16:25

"Kiittäkää kaikesta. Tätä Jumala tahtoo teiltä, Kristuksen Jeesuksen omilta." - 1. Tess 5:18

"Olkaamme sen tähden hänen välityksellään alati uhraamassa Jumalalle kiitosuhria, niiden huulten hedelmää, jotka tunnustavat hänen nimeään." - Hep 13:15

"Joka uhraa kiitosta, se kunnioittaa minua." Psalmi 50:23

"kiittäkää aina ja kaikesta Jumalaa, Isää, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä." Ef 5:20

Nykyisin vallalla oleva ylistys on pakanuutta, jossa hoetaan mantran tavoin samoja lauseita ja sillä tavalla pyritään pääsemään " Jumalan läsnäoloon " eli transsia lähentelevään tilaan. Aloittajan kanssa olen samaa mieltä, enkä voi sietää ylistystä. Sillä ei ole mielestäni mitään tekemistä todellisen Jumalan ylistämisen kanssa. Onneksi jostakin löytyy vielä tilaisuuksia, joissa lauletaan hengellisä lauluja ja virsiä, mutta harvassa ne ovat. Mm. evankeliumin opintoyhdistyksen tilaisuuksissa on näin.

"Vie pois minun luotani virsiesi pauhu.