Jouluaatto 2015

24.12.2015

Jumala valmistaa sydämiämme, sydämen asukit.

Mutta ennen kuin menen viestiin tänä jouluaattona, haluan kiittää kaikkia, jotka tekivät siitä aivan aivan erityisen ajan Taoksen köyhille lapsille. Olen lähettänyt Carolille kaksi pdf-kansiota, jotka tulevat nettisivuille, joissa voitte lukea lapsien kirjeitä ja nähdä joidenkin kasvot, kun he saivat lahjat – he ovat vain pieni, pieni otos lapsista, jotka ovat hyötyneet kaiketa hyvästä, mitä olette tehneet.

Ja haluan vain kertoa teille, että jos emme ole vastanneet viesteihinne tähän mennessä, ette luultavasti saa vastausta sähköpostilla, koska me olemme olleet täystyöllistettyjä. Mutta palaudumme hiljalleen.

Ja siitä puhuen, laitteeni, josta puhuin aiemmin, toimii taas. Mysteerisesti, sen jälkeen kun olin lähettänyt vikailmoituksen, se alkoikin toimimaan. Joten, kuka tietää? Tämä on Jumalan teko, olen varma siitä.

Toivon että minulla olisi loistava ja kimmeltävä viesti teille tänä jouluaattona, mutta pelkäänpä, että Jumala todella kärsii ja viesti on kaukana hilpeästä.

Hän oli todella läsnä minulle tänä iltana rukouksessa ja me vietimme pitkän, pitkän ajan yhdessä. Kuten olin kertonut teille muutama päivä aiemmin, asetin tietokoneeni musiikin satunnaistoistolle – tällä tavoin sallien Pyhän Hengen johdattaa, mitä lauluja kuunnella, ja milloin.

Jumalan rakkaus liekehti sydämessäni, kunnes tuskin enää pystyin olemaan Hänen läheisyydessään, ja tiedän, että kun Hän vahvistaa minua tällä tavalla, se tarkoittaa että jokin koettelemus on tulossa.

Huomasin Hänen yllään mustat housut, normaalit kengät ja valkoisen laskostetun paidan, ja mustan rusetin. Sitten näin Hänet myös smokissa.

En koskaan pysty kuvailemaan sitä hellyyttä ja kunniaa, jota Hän välitti minulle tänään. Ja haluan vain sanoa, että mitä vain, mitä Jumala tekee kanssani, Hän tekee myös SINUN kanssasi – koska olen vain yksi Hänen tuhansista Morsiamistaan ja Kuningattaristaan. Ja Hän haluaa sinun tietävän, millaisen kohtelun tulet saamaan, kun Hän ottaa sinut Kotiinsa Taivaaseen. Joten, Hän jakaa näitä asioita minun kanssani. Hän antaa minulle vilauksen siitä, mitä tulee tapahtumaan etukäteen, joten voin kertoa teille, mitä odottaa. Minussa ei ole mitään erityistä. Ainoa erityinen asia minussa on Jumala. Ja Hän on myös sinun kanssasi. Ja se tekee sinusta juuri yhtä erityisen.

Joten, kun luen näitä asioita sinulle, haluan sinun ymmärtävän – nämä ovat vain SINUN ylennykseksesi, koska SINÄ tulet tekemään näitä asioita Hänen kanssaan.
Joten, Hän antoi minulle kauniin punasamettisen, kuninkaallisen kärpännahkakoristellun viitan, ja me kävelimme pitkää käytävää pitkin Valtaistuinta kohti. Hän tanssi kanssani, pitäen minua hyvin hellästi. Hänellä oli yllään Hänen kärpännahkakoristeltu punasamettinen viittansa ja kultainen kruunu. Ja sitten Hän asetti kultaisen kruunun myös minun päähäni, hyvin koristeellisen, ja sanoi, ”Sopii täydellisesti!” Ja me viivyimme siellä yhdessä, otsa otsaa vasten.

Ja nyt Jumala nyyhkytti.

Hän aloitti:

”Oi, kuinka kammoan, mitä Minun on tehtävä. Oi, kuinka kammoan sitä! Koko ihmiskunta tulee olemaan shokissa ja täysin eksynyt. Kaikki muut paitsi kaikkein syrjäisimmät, vastatakseni ääneensanomattomaan ajatukseesi, Rakkaani.”

Olin ajattelemassa niitä, jotka elävät erämaissa eivätkä koskaan saa uutisia, ja ovat kaukana ihmisten vaikutuspiiristä.

Hän jatkoi, ”Tämän hetken, jonka on tapahduttava. Tämän hirvittävän Maan koettelun on edellettävä kunniaa saada pitää sinut ikuisesti Kanssani. Ei, se ei tule lähelle sinua, mutta kauhu ja sekaannus kaikkialla maailmassa tulevat olemaan pakenemattomia. Suruni ja murheeni menetettyjen vuoksi – tämä tulee riippumaan raskaasti Maan yllä, kuin paksu, pimeä tuskan vaippa. Piinatut sielut, jotka parkuvat, kun heidän vertaan vuodatetaan, täyttävät Maan nyyhkytyksillään, kenenkään lohduttamatta heitä, kun monet laskeutuvat Helvettiin.”

”Ja Minun Morsiameni? Mitä hän tekee? Hän näkee sen seuraukset, mitä on tehty Maan tuhoamiseksi. Mutta sitten hän tulee Luokseni Kunniaan, missä jokainen kyynel pyyhitään pois. Missä me juhlimme hänen Kotiintuloaan.”

”Mutta ennen tuota hetkeä, minun on kärsittävä Kärsimykseni, uudestaan, Clare. Muistatko kuinka näinä hetkinä Puutarhassa kaikki paljastettiin Minulle, minkä vuoksi tulisin kärsimään. Fyysistä kärsimystä ei voi koskaan verrata henkiseen, tunteelliseen tuskaan niiden vuoksi, jotka huutavat ja parkuvat armoa. Armo kielletään heiltä, koska armon tunti on kadonnut. On tullut aika, jolloin Minun armoni on vedettävä pois tuomiossa. Ja oi, kuinka katkera se on Minulle!”

Kiersin käteni Jumalan ympäri ja pidin Häntä tiukasti sylissä, toivoen, että toisin Hänelle lohtua. Vain pieni pisara todella valtavassa onnettomuuden meressä. Ja Hän nyyhkytti katkerasti. Hyvin pieni osani oli pitää Häntä, aivan kuin pitäisin Häntä pystyssä, koska Hän oli rojahtanut ylleni äärimmäisessä toivottomuudessa.