Kasapäistämiselle nollatoleranssi

Suuri porvarillinen hinku on ollut ihmisten kasaaminen asutuskeskuksiin. Tämä järjetön hanke on johtanut paitsi ihmisten eriarvoistumiseen myös talouden mahdollisuuksien laiminlyömiseen. Koko valtakunnan tasapuolinen kehittäminen olisi luonut teollisuuden rakenteesta monipuolisemman ja koko valtakunnasta nykyistä omaleimaisemman.

Suomalainen takapajuisuus ilmenee usein siinä, ettei oma ajattelu ole kehittynyt, vaan sitä korvaamaan on otettu muiden matkiminen ja jäljittely. Erityisesti länsimaat kiehtovat rahan kahlitsemaa porvarillista sielunmaisemaa. Ikään kuin porvarillinen rahan arvo olisi jotenkin arvokkaampaa kuin itäinen rahan arvo. Tuskin ahneus juuri eroaa olipa se itäistä tai läntistä. Voi jopa väittää, että läntinen ahneus on pahempaa, koska sitä on rahalla mitaten enemmän.

Siksi onkin outoa, että jopa tutkijat keksivät väittää ettei koko maata voida pitää asuttuna ja että keskittyminen suurempiin kaupunkeihin olisi hyväksi talouskasvulle ja Suomen tulevaisuudelle. Väite on yhtä tyhmä kuin jos tutkija väittäisi, ettei asutuskeskuksia tarvita lainkaan. Kysymys ei ole muusta kuin porvarillista pyrkimyksistä saada aluetuet ahneisiin porvarillisiin tarkoituksiin. Porvarillinen kuvitelmahan on se, että verorahat ovat ikään kuin porvarillista omaisuutta ja kuuluvat siten porvarillisen nautintaoikeuden piiriin.

Opposition kiljahdukset koko Suomen asuttuna pitämistä vastaan ihmetyttävät niin ikään. Semminkin, kun oppositio ei ymmärrä rahasta juuri enempää kuin nautakarja portin pylväistä. SDP:n motiivi saattaa liittyä siihen, että puolueen kannatuksen kannalta on oleellista, että saadaan synnytetyksi kerrostaloihin koottu urbaani kurjalisto, josta voisi sitten suurella meuhkaamisella saada kannatusta ja puolueelle sitä kautta enemmän valtaa ja puoluetukea. Vihreät taas inisevät ilmeisesti siksi, että lepakoille ja muille metsänpedoille jäisi enemmän pesäpuita ja reviiriä. Vihreäthän eivät ole tähän päivään mennessäkään ymmärtäneet, että maapallolla asuu myös ihmiseksi kutsuttu laji.

Kun politiikka ottaa pyrkimykseksi kasaamispolitiikan, niin sehän merkitsee automaattisesti reuna-alueiden väestöön kohdistuvaa syrjintää. Syrjintä taas tarkoittaa sitä, etteivät ihmiset ole tasa-arvoisia. Se taas merkitsee kansainvälisten säännösten mukaan rikosta. Rikosta ihmisyyttä vastaan. Tällä perusteella kaikki kasaamisesta meuhkaavat pitäisi saattaa rikosoikeudelliseen vastuuseen.

Nykyään poliitikkojen mielipuuhaa on ollut vihapuheesta meuhkaaminen. Selkä korskeasti takakenossa ja ”monttu” apposellaan on kailotettu nollatoleranssia kaikenlaiselle vihaamiselle. Mutta kuten tunnettua moni ei huomaa talikkoa omassa silmässään. Ei varsinkaan nykypoliitikko eivätkä etenkään nämä kasaamisella meuhkaavat dosentit ja muut profeetat, jotka jaksavat jauhaa kasaamisen eduista ikään kuin ihmiset olisivat jotakin massaa, jota voi aina pinota siihen paikkaan, johon porvarin mieli kulloinkin halajaa.