Jumalan sota-asu

KTS kirjoitti:

Kristustiellä pyhittyminen on ikään kuin Kristuksen päälle pukemista (2.Kor.5:17, Ef.4:22-24, Kol.3:10) ja Efesolaiskirjeen kuudennessa luvussa Paavali vertaa pyhitystä Jumalan sota-asuun sonnustautumiseen:

"Ottakaa siis yllenne Jumalan taisteluvarustus, niin että kykenette pahan päivän tullen tekemään vastarintaa ja selviytymään taistelusta pystyssä pysyen. Seiskää lujina! Kiinnittäkää vyöksenne totuus, pukeutukaa vanhurskauden haarniskaan ja sitokaa jalkineiksenne alttius julistaa rauhan evankeliumia. Ottakaa kaikessa suojaksenne uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa pahan palavat nuolet. Ottakaa myös pelastuksen kypärä, ottakaa Hengen miekka, Jumalan sana."

Sotavarustuksen osat on lueteltu mielenkiintoisessa järjestyksessä ja siinä on kätkettynä tyypillistä paavalilaista esoteriikkaa:

   1. Totuuden vyö
   2. Vanhurskauden haarniska
   3. Evankeliumin jalkineet
   4. Uskon kilpi
   5. Pelastuksen kypärä
   6. Hengen miekka

Kyseinen lista symbolisoi valmistavaa tietä kohti vihkimystä ja sitä on käytävä läpi siinä järjestyksessä, kuin miten kyseiset varustukset soturin päälle yleensä luonnollisimmassa järjestyksessä puetaan eli alhaalta jalkateristä ylöspäin aina päähän saakka. Armonjärjestyksessä kristillisen tien alku on aina siinä, että henkilö ensiksi tutustuu evankeliumin sanaan. Ensiksi siis soturimme aloittaa pukeutumisen alhaalta käsin, altistuu evankeliumin vaikutukselle ja laittaa jalkoihinsa evankeliumin jalkineet. Seuraavana ylöspäin tulee vyötärön korkeudella totuuden vyö. Soturimme kiinnostuu evankeliumista ja näkee siinä piilevän totuuden. Hänelle tulee totuuden nälkä ja hän tulee kutsumuksen tilaan. Seuraavaksi soturimme asettaa tietenkin tälle vyölleen Hengen miekan, joka on Jumalan sana. Hän siirtyy nyt Jumalan Sanan vaikutuksesta kääntymyksen tielle. Neljänneksi pukeudutaan vanhurskauden haarniskaan eli rintakilpeen (thoraka tes dikaiosunes). Tämän jälkeen voidaan ottaa käteen ns. Uskon kilpi, jossa on siis kyse sellaisesta vuoria siirtävästä psykologisesta armolahjasta, joka on vielä paljon pidemmälle jalostunut, kuin edellisen vaiheen vanhurskauttava usko. Viimeisenä tuleekin sitten päähän pelastuksen kypärä, joka päättää valmistavan tien. Vanha Biblia käyttää termiä autuuden kypärä. Autuudella (soteria) tarkoitettiin alunperin Pyhän Hengen täytetyttä eli ensimmäistä vihkimystä. Nykyisinhän pelastus-käsite liitetään vanhurskauttamiseen eli uskoon tuloon mutta tämä ei ole alkuperäistä kristinoppia. Raamatun terminologian oikea ymmärtäminen on tärkeää. Yksi todiste siitä, että autuus eli "pelastus", kuten sana nykykäännöksessä esiintyy, ei liity vanhurskauttamiseen, vaan sitä seuraavaan vaiheeseen, löytyy ensimmäisestä Pietarin kirjeestä, joka alkaa seuraavilla sanoilla:

"Pietari, Jeesuksen Kristuksen apostoli, tervehtii valittuja (eklektois), jotka asuvat hajallaan, muukalaisina Pontoksessa, Galatiassa, Kappadokiassa, Bityniassa ja Aasian maakunnassa ja jotka Isä Jumala suunnitelmansa mukaisesti on Hengellään pyhittänyt elämään Jeesukselle Kristukselle kuuliaisina ja hänen verellään puhtaaksi vihmottuina."

Tämä kirje on siis osoitettu Kristuksen veren alla jo eläville vanhurskautetuille opetuslapsille (valituille) ja saman kirjeen toinen luku alkaa seuraavasti:

"Jättäkää siis kaikki pahuus ja vilppi, kaikki teeskentely ja kateus ja kaikki panettelu. Niin kuin vastasyntyneet lapset tavoitelkaa puhdasta sanan maitoa, jotta sen ravitsemina kasvaisitte pelastukseen (soterian)."

Pelastuksella eli autuudella tarkoitettiin siis jotakin sellaista, jota uskoon tulleilla valituilla ei vielä ollut mutta jota heidän tuli seuraavaksi ryhtyä tavoittelemaan. Kyseessä ei siis voi olla muu kuin Pyhän Hengen täyteys. Seuraava lainaus Paavalilta ei jätä asiassa edes tulkinnanvaraa:

"Tehän tiedätte, mikä hetki on käsillä. Teidän on aika herätä unesta, sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun meistä tuli uskovia." (Room.13:11)

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä