Tämä aasian katastrofin uutisointi ja sitä seurannut valtaisa keskustelu on hyvä esimerkki siitä, kuinka toisten inhimillisestä hädästä ja katastrofeista on tehty/tullut sosiaalipornoa.
Nykyisenkaltainen tiedonvälitys on maailmassa ja ihmiskunnan historiassa hyvin uusi ja tuore ilmiö. Selvästikään sen haittapuolia ei tajuta, vaikka hyvät puolet kyetään hyödyntämään varsin tehokkaasti.
Ennen vanhaan ihmisen elinpiiri oli paljon pienempi. Hän sai tietoa vain lähielinpiirin tapahtumista ja varmasti tuo läpi historian jatkunut tilanne on myös muokannut ihmisen psyykettä sen mukaisesti. Ei liene ihmisen psyykkeelle hyväksi olla jatkuvasti tietoinen jostain ikävistä ja kamalista asioista, joita maailmalla tapahtuu, ilman nykymediaahan ihmisen tietoisuuteen tuli vain lähiseudun tapahtumat.
Tilanne näyttää olevan vaikeasti hallittavissa jo monilla aikuisillakin ihmisillä, saati sitten lapsilla, joita kaikki aikuiset eivät osaa suojella oikealla tavalla "elämän realiteeteilta", vaan ennemminkin päinvastoin, pakotetaan lapset mukaan näkemään, kokemaan ja keskustelemaan asioista, jotka itseä ahdistavat. Tätä kuullaan usein perusteltavan sillä, että nehän ovat tämän maailman tosiasioita ja lapsen pitää ne kohdata ja niistä keskustella hänen kanssaan.
Asia ei kuitenkaan ole noin. Lapsen ei tarvitse kohdata elämän tosiasioita lapsena, vaan hänelle kuuluu huolettomampi elämä kuin aikuiselle, hänen tulee saada kasvaa ja kehittyä vähitellen kohden aikuisuutta. Eihän lapsen tarvitse kantaa huolta toimeentulostakaan, eikä mitä moninaisimmista asioista, joita aikuiset joutuvat elämässään organisoimaan ja järjestelemään. Lapsen pitää saada vähitellen kasvaa kohden aikuisuutta, mitä pienempi lapsi sitä enemmän elämän tulee olla täysin huoletonta leikkiä, eikä sitä pidä kuormittaa sen kummemmin koko maailman murheilla kuin omillakaan ongelmilla, jotka kuuluvat aikuisten maailmaan ja jotka aikuisten tulee kyetä kantamaan ja ratkaisemaan.
Nyt on touhuttu, kuinka melkein koko valtakunnalle pitäisi järjestää terapiaa, lapsille kouluissa mahdollisuus keskustella ja keskustella. Aivan kuin pakotettaisiin järkyttymään asioista. Jo sekin on liikaa, että asiasta uutisoidaan tuutin täydeltä kymmenen kertaa päivässä, pientenkin lasten hereilläoloaikana. Järkyttävät uutiset maailmalta, kuten kotimaastakin, pitäisi uutisoida pienten lasten nukkumisaikaan. Lapset ehtisivät kohtaamaan maailman raadollisemmat asiat kasvettuaan isommaksi, jolloin he saavat vasta katsella myös seksi- ja väkivaltaviihdettä, saadessaan valvoa myöhempään.
Ei ihme, että ahdistus lisääntyy jatkuvasti jo pienillä lapsillakin, kun heidän pitää kapaloikäisestä asti osallistua aikuisten maailmaan, olla mukana heidän ahdistuksissaan, huolissaan ja koko maailman murheissa, joiden kantaminen nykyisen median myötä on ehkä liikaa jo monen aikuisenkin psyykelle. Se on luonnoton olotila. Vielä 50-100 vuotta sitten tilanne oli paljon luonnollisempi ja parempi. Ihmiset elivät omissa elinpiireissään ja esim. tämänkaltainen katastrofiuutinen saavutti vain osan väestöstä ja silloinkin varsin suppeana uutisointina sanomalehtien kautta. Ehkä yksi pieni artikkeli, jossa kerrottiin, mitä on tapahtunut.
Nykyisenkaltainen tiedonvälitys on maailmassa ja ihmiskunnan historiassa hyvin uusi ja tuore ilmiö. Selvästikään sen haittapuolia ei tajuta, vaikka hyvät puolet kyetään hyödyntämään varsin tehokkaasti.
Ennen vanhaan ihmisen elinpiiri oli paljon pienempi. Hän sai tietoa vain lähielinpiirin tapahtumista ja varmasti tuo läpi historian jatkunut tilanne on myös muokannut ihmisen psyykettä sen mukaisesti. Ei liene ihmisen psyykkeelle hyväksi olla jatkuvasti tietoinen jostain ikävistä ja kamalista asioista, joita maailmalla tapahtuu, ilman nykymediaahan ihmisen tietoisuuteen tuli vain lähiseudun tapahtumat.
Tilanne näyttää olevan vaikeasti hallittavissa jo monilla aikuisillakin ihmisillä, saati sitten lapsilla, joita kaikki aikuiset eivät osaa suojella oikealla tavalla "elämän realiteeteilta", vaan ennemminkin päinvastoin, pakotetaan lapset mukaan näkemään, kokemaan ja keskustelemaan asioista, jotka itseä ahdistavat. Tätä kuullaan usein perusteltavan sillä, että nehän ovat tämän maailman tosiasioita ja lapsen pitää ne kohdata ja niistä keskustella hänen kanssaan.
Asia ei kuitenkaan ole noin. Lapsen ei tarvitse kohdata elämän tosiasioita lapsena, vaan hänelle kuuluu huolettomampi elämä kuin aikuiselle, hänen tulee saada kasvaa ja kehittyä vähitellen kohden aikuisuutta. Eihän lapsen tarvitse kantaa huolta toimeentulostakaan, eikä mitä moninaisimmista asioista, joita aikuiset joutuvat elämässään organisoimaan ja järjestelemään. Lapsen pitää saada vähitellen kasvaa kohden aikuisuutta, mitä pienempi lapsi sitä enemmän elämän tulee olla täysin huoletonta leikkiä, eikä sitä pidä kuormittaa sen kummemmin koko maailman murheilla kuin omillakaan ongelmilla, jotka kuuluvat aikuisten maailmaan ja jotka aikuisten tulee kyetä kantamaan ja ratkaisemaan.
Nyt on touhuttu, kuinka melkein koko valtakunnalle pitäisi järjestää terapiaa, lapsille kouluissa mahdollisuus keskustella ja keskustella. Aivan kuin pakotettaisiin järkyttymään asioista. Jo sekin on liikaa, että asiasta uutisoidaan tuutin täydeltä kymmenen kertaa päivässä, pientenkin lasten hereilläoloaikana. Järkyttävät uutiset maailmalta, kuten kotimaastakin, pitäisi uutisoida pienten lasten nukkumisaikaan. Lapset ehtisivät kohtaamaan maailman raadollisemmat asiat kasvettuaan isommaksi, jolloin he saavat vasta katsella myös seksi- ja väkivaltaviihdettä, saadessaan valvoa myöhempään.
Ei ihme, että ahdistus lisääntyy jatkuvasti jo pienillä lapsillakin, kun heidän pitää kapaloikäisestä asti osallistua aikuisten maailmaan, olla mukana heidän ahdistuksissaan, huolissaan ja koko maailman murheissa, joiden kantaminen nykyisen median myötä on ehkä liikaa jo monen aikuisenkin psyykelle. Se on luonnoton olotila. Vielä 50-100 vuotta sitten tilanne oli paljon luonnollisempi ja parempi. Ihmiset elivät omissa elinpiireissään ja esim. tämänkaltainen katastrofiuutinen saavutti vain osan väestöstä ja silloinkin varsin suppeana uutisointina sanomalehtien kautta. Ehkä yksi pieni artikkeli, jossa kerrottiin, mitä on tapahtunut.
Vastaukset 7
Vanhimmat
vielä tämän internetin tiedotusvälineenä.
täältähän lapsetkin pääsevät näkemään kauheita kuvia kuolleista ja runnelluista ihmisistä.
väitetään, että lastenkin täytyy saada tietää elämän realiteetit, mutta kyllä ruumiiden näyttäminen on liikaa. ruumiiden näyttäminen ja niillä suoranainen herkuttelu raa'istaa ihmismieltä. kuten sodassa. tavat ja mieli raai'stuvat mitä kauemmin kuolemaa ympärillä näkyy. ihminen turtuu kuolemalle ja ikäänkuin hyväksyy sen osana elämää. ihmismieli laskee eläimen tasolle.
" väitetään, että lastenkin täytyy saada tietää elämän realiteetit "
Tuo juuri on täyttä puppua. Lasten ei kuuluisi nähdä ja tietää elämän realiteeteista kuin vähän kerrallaan, iän karttuessa, kasvettaessa kohden aikuisuutta. Lapsella ei ole aikuisen psyykettä, vaan kehittyvä psyyke kuten heidän vartalonsa ja älynsäkin kehittyy vähitellen. Pistämällä heidät kohtaamaan "realiteetit" liian pienenä, heidän psyykkinen kehityksensä vain vahingoittuu. Ja kuten totesin aiemmin, en ole vakuuttunut, onko tämä median mahdollistama maailman kutistuminen hyväksi aikuistenkaan psyykelle. On luonnotonta, että ihminen on tietoinen jatkuvasti ympäri maailmaa tapahtuvista asioista ja kauheuksista.
No tuosta internetin käytöstä ovat vastuussa ainoastaan vanhemmat. Vai vaaditteko kenties sensuuria!? Sama juttu oikeastaan television kohdalla.
No ei kyllä ole yksin vanhemmat. On kohtuutonta vaatia, että vanhemmat pystyisivät järjestämään esim. 10 vuotiaitten täydellisen valvonnan koulun jälkeen. Katsos, kun vanhempien pitää myös tehdä työtä yms. Kyllä yhteiskunnan tulee suojella myös lapsia, eihän esim. pornoelokuvia pyöritetä telkkarista ympäri vuorokauden..
mä olen sinun kanssasi samaa mieltä!!
Olet täysin oikeassa tämän asian suhteen. Aikuiset eivät todella ajattele lapsen valmiutta tällaisten asioitten käsittelyssä. Eri ikäkausina lapset ovat valmiita ottamaan tietynlaista raskastakin asiaa, mutta lapselle on aikuisen selvitettävä tilanne hänen kapasiteettinsa mukaisesti. Tämän päivän moni lapsi joutuu yksin television ääressä pohtimaan raskaitakin asioita, mutta pienen lapsen aivot eivät pysty ratkomaan yksin esim.tällaista media hysteriaa.Miettikää vanhemmat sitä jättäessänne lapset yksin esim. kotiin kun lähdette jonnekin omille asioille.
ILOMAA ANU ON KOVA NAINEN, NIIN SE MENEE-