Julkisuudessa nousee tämän tästään kysymys, miksi valtiovalta ja poliitikot ovat hiljaa Karjalan palauttamisen suhteen. Itse asianomaiset ovat perustelleet passiivisuuttaan vetoamalla venäläisten haluttomuuteen ja kyvyttömyyteen keskustella asiasta. Heidän mukaansa venäläiset eivät ole valmiita keskustelemaan Karjalan kysymyksestä. He eivät kuitenkaan kerro, milloin ja millä edellytyksillä tuollainen valmius sitten saattaisi olla mahdollista. Jos venäläiseltä kysyy, mikä asema Suomella on kansojen perheessä, niin yleensä vastauksena on, että Suomi, eli "Finländiä" on osa Venäjää. Onkin enemmän kuin ilmeistä, että omat poliitikkomme eivät ole valmiita Karjalan kysymystä pohtimaan.
Mistä sitten tuollainen valmiuksien puuttuminen sitten johtuu? Yhden vastauksen voisi tarjota edelleen voimakkaana vellova "suomettuminen". Todelliset syyt saattavat kuitenkin piillä paljon syvemmällä. Eräs mahdollinen syy saattaakin piillä siinä, että poliittinen eliittimme elää edelleenkin tsaarin aikaa. Siitä kertoo mm. se, että niin hallintokoneistomme kuin lainsäädäntömmekin on edelleen - ainakin osittain - peräisin autonomian ajalta. Mutta ei suuri osa kansastakaan jää kauaksi tsaarismista, siitä kertoo jo sekin, että vastottain Suomen suosituimmaksi henkilöksi äänestettiin - yllätys yllätys - tsaarin kenraali.
Autonomian aika näyttää siis olevan edelleen syvällä suomalaisten alitajunnassa. Ja ihmekkös tuo, kun maalla oli tuolloin vielä erikoisasemakin suuressa ja prameassa keisarikunnassa. Mitä taas tulee itsenäisyyteen, niin poliittiselle eliitille ja nimen omaan oikeistolaiselle sellaiselle, ainoa todellinen itsenäisyyden muoto on ollut itsenäisyys bolsevismista. Mitkään historian lähteet eivät kerro, että tuolloin poliittinen oikeisto olisi tosissaan halunnut eroon keisarikunnasta. Joka tapauksessa Suomi "itsenäistyi" poliittisesta eliitistä ja jopa heidän vastustuksestaan huolimatta.
Mutta palataampa takaisin alkuperäiseen kysymykseen, eli siihen, miksi valtiovalta on haluton keskustelemaan Karjalakysymyksestä. Vastaus on ilmeinen. Koska hallinnon ja kansan enemmistön ilmapiiri on "tsaarillinen", niin Karjalan palauttaminen merkitsisi vain lisähajontaa (henkiselle) keisarikunnalle. Samalla se merkitsisi etääntymistä yhä kauemmaksi autonomian ajasta, jolloin suomalaiset (ainakin huomattava osa siitä) tunsivat olevansa todella suomalaisia suuren keisarikunnan sylissä. Lieneekin ilmeistä, että ainakin poliittinen eliitti freudilaisessa piilotajunnassaan toivoo keisarikunnan jälleen palaavan, jolloin tämä ns. itsenäisyyden aika tuntuisi vain pahalta unelta.
Mistä sitten tuollainen valmiuksien puuttuminen sitten johtuu? Yhden vastauksen voisi tarjota edelleen voimakkaana vellova "suomettuminen". Todelliset syyt saattavat kuitenkin piillä paljon syvemmällä. Eräs mahdollinen syy saattaakin piillä siinä, että poliittinen eliittimme elää edelleenkin tsaarin aikaa. Siitä kertoo mm. se, että niin hallintokoneistomme kuin lainsäädäntömmekin on edelleen - ainakin osittain - peräisin autonomian ajalta. Mutta ei suuri osa kansastakaan jää kauaksi tsaarismista, siitä kertoo jo sekin, että vastottain Suomen suosituimmaksi henkilöksi äänestettiin - yllätys yllätys - tsaarin kenraali.
Autonomian aika näyttää siis olevan edelleen syvällä suomalaisten alitajunnassa. Ja ihmekkös tuo, kun maalla oli tuolloin vielä erikoisasemakin suuressa ja prameassa keisarikunnassa. Mitä taas tulee itsenäisyyteen, niin poliittiselle eliitille ja nimen omaan oikeistolaiselle sellaiselle, ainoa todellinen itsenäisyyden muoto on ollut itsenäisyys bolsevismista. Mitkään historian lähteet eivät kerro, että tuolloin poliittinen oikeisto olisi tosissaan halunnut eroon keisarikunnasta. Joka tapauksessa Suomi "itsenäistyi" poliittisesta eliitistä ja jopa heidän vastustuksestaan huolimatta.
Mutta palataampa takaisin alkuperäiseen kysymykseen, eli siihen, miksi valtiovalta on haluton keskustelemaan Karjalakysymyksestä. Vastaus on ilmeinen. Koska hallinnon ja kansan enemmistön ilmapiiri on "tsaarillinen", niin Karjalan palauttaminen merkitsisi vain lisähajontaa (henkiselle) keisarikunnalle. Samalla se merkitsisi etääntymistä yhä kauemmaksi autonomian ajasta, jolloin suomalaiset (ainakin huomattava osa siitä) tunsivat olevansa todella suomalaisia suuren keisarikunnan sylissä. Lieneekin ilmeistä, että ainakin poliittinen eliitti freudilaisessa piilotajunnassaan toivoo keisarikunnan jälleen palaavan, jolloin tämä ns. itsenäisyyden aika tuntuisi vain pahalta unelta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.