Miksi niin vähän kuulee enää saarnattavan armoa? Rikkinäiselle, köyhälle, loppuunpalaneelle, masentuneelle, ahdistuneelle, toivottomalle jne, armo on äärettömän tärkeää, se voi pelastaa jonkun hengen ihan konkreettisestikkin. Ja armoa tarvitaan me kaikki. Tänkin päivän ihmiset on niin väsyneitä, rikkinäisiä ja mielenterveys ongelmaisia, että ihminen kaipaa armoa, Jumalan armoa. Sitä rakkautta joka hoitaa ne arvet ja joka tekee ihmisestä onnellisen. Muistan kuinka vielä uskon alkuajoissa ja huumassa koin hyvin vahvasti Jumalan läsnäolossa Jumalan rakkautta, nykyään olen lakihenkinen.. Mietin, että mitä ihmettä tässä on tapahtunu kun mulla on tää ongelma... Enkä edes tullut uskoon niin että minulla olisi ollut synnintunto. Tulin uskoon koska olin aivan järjettömän ahdistunu ja pelkäsin sitä mitä teen itelleni... No sitte. Pikkuhiljaa kun olin uskoon tullu, puolen vuoden kuluttua oisko, luin kirjan Jumalan armosta joka kosketti, ja jonka kautta vasta tajusin olevani syntinen. Mutta vielä lähes 2 vuodenkaan aikana en ole tajunnut ristiä niin kuin moni sen ymmärtää. Moni on sanonu minulle: " Risti riittää, ei sinun tarvitse suorittaa." mutta sekään ei ole auttanut kun en ymmärrä sitä tai se jotenkin on niin outoa että voisin kelvata Jumalalle syntisenä ja näin... Aina ajattelen että minun täytyy olla jotain enemmän, minun täytyy katua niin että itken vaikka puoli tuntia tai minun on pakko pyytää anteeksi niitä syntejä jotka on tapahtunu viikko sitten tai muuten Jumala rankaisee. Tai että en voi saada anteeksi koska olen tehnyt niin paljon syntiä... Minulla on ollut hyvin ankara isä ja kuulemma lapsena iskä on ollut väkivaltainen, siis kun olin lapsi (nyt olen kohta 18v) . Olen kokenut perheen uskonnollisen vakaumuksen takia ulkopuolisuutta ja ja ehkä jonkinlaista hylkäämistäkin. Nämähän vaikuttaa siihen Jumala suhteeseen... Minulla ei ole seurakunta yhteyttä (vanhemmat eivät tue millään lailla) ja täältä ei kulje bussit eikä mitkään ja matkaa kaupunkiin on 12km joten en viitsisi pyörällä hiki hatussakaan mennä... Armoa itse kaipaan hyvin vahvasti, olen ankara itelleni ja koska olen ankara itselle, olen sitä myös muille. Olen enemmän vapaiden suuntien kannalla kuin esim luterilaisen mutta ongelma on siinä ettei armoa julisteta vapaissa suunnissa niin paljon ja luterilaisessa piirissä armo on liiankin laaja... Jos viitsitte rukoilla niin kiitän <3! Jumalan siunausta!
Kaikki me tarvitaan armoa
Armoo
11137
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Se armon kaipaus on ihan Jumalasta, siitä voit olla varma. Jumalan armo on ihmeellinen. Se on jotakin käsittämättömän suurta. Se sisältää myös laupeuden. Jumalan armo ja laupeus kuuluvat tiiviisti yhteen. Jumala armahtaa, mutta se on vielä enemmän. Laupias Samarialainen kertomus on hyvä esimerkki Jumalan armosta, kuinka se on myös kantava voima. Lueppa se ajatuksella.
Samarialainen armahti ja pysähtyi auttamaan. Sitoi haavat. Vuodatti niihin viiniä ja öljyä, jotka kuvaa Jumalan sanaa ja Pyhää Henkeä. Se ei jäänyt siihen, vaan kertomuksella on onnellinen loppu, tai jatko.
Jeesus on juuri tälläinen sua kohtaan. Jän ottaa sut kokonaisvaltaisesti huomaansa. Ristillä Hän jo sinut armahti. Jo silloin Hän maksoi hinnan sinun huolenpidostasi. Ei sun tarvi olla kova itseäsi kohtaan, koska hän sanoo, että hän itse valvoo Sanaansa toteuttakseen sen.
Sulla on Isä, joka itse pitää huolen siitä, että sä voit täysipainoisesti elää Jumalan tahdon mukaista elämää ja hyvällä omallatunnolla. Hän itse sen takaa antaen sulle voiman. Sä olet siis kokonaan Pyhän Hengen vastuulla.
Sun ei tarvi yrittää kelvata Isälle Jumalalle, koska Jeesus Kristus on ainoa syy, miksi kukaan meistä kelpaa Jumalalle. Eikö se ole armoa, jos mikä. Sinausta.
Jumalan armo on läsnä meidän elämässämme joka päivä. Suurin armo on se lahja minkä Hän antoi meille Jeesuksessa Kristuksessa.
Ei sillä ole väliä millä tavoin tai mistä vaikuttimista tulit uskoon. Ei minullakaan ollut siinä vaiheessa mitään kauheaa synnintuntoa, vaikka toki tiesin Jumalan edessä olevani syntinen. Synnintunto löytyi siinä vaiheessa kun Jumala alkoi työstämään, kasvattamaan ja muuttamaan minua.
Jumalan rakkaus todellakin parantaa ja hoitaa, jos jätämme ongelmamme Hänen käsiinsä. Mutta ennen kuin Jumala voi parantaa, niin meidän täytyy olla halukkaita tunnistamaan ja tunnustamaan oma osuutemme asioihin. Ja tehdä parannusta Jumalan edessä näistä asioista. Meidän täytyy myös suostua Jumalan aikatauluun asioiden korjaamisessa. Hänen aikataulunsa on usein erilainen kuin meidän kärsimättömien ihmisten.
Mutta kaiken tämän keskellä saamme levätä Jumalan kädessä ja Hänen armonsa varassa. Silloinkin kun oma epätäydellisyys tuntuu ahdistavalta. Kaiken ydin on päästää irti omista suorituksista ja luottaa Jumalaan. Tätä uskon hyppyä pitää harjoitella. Eikä kaksi vuotta ole siinä harjoituksessa mitään.
Usko on pohjimmiltaan luottamusta, ei suorituksia. Meidän suorituksemme tulevat aina olemaan Jumalan edessä kuin likainen vaate. Lue galatalaiskirjettä, se avasi minulle aikanaan Jumalan armoa.
Niin Jeesus sanoi heille: "Ei ole profeetta halveksittu muualla kuin kotikaupungissaan ja sukulaistensa kesken ja kodissaan".
5. Ja hän ei voinut siellä tehdä mitään voimallista tekoa, paitsi että paransi joitakuita sairaita panemalla kätensä heidän päälleen.
6. Ja hän ihmetteli heidän epäuskoansa. Ja hän vaelsi ympäristössä, kulkien kylästä kylään, ja opetti.
7. Ja hän kutsui tykönsä ne kaksitoista ja alkoi lähettää heitä kaksittain ja antoi heille vallan saastaisia henkiä vastaan.
8. Ja hän sääti heille, etteivät saaneet ottaa matkalle muuta kuin ainoastaan sauvan; ei leipää, ei laukkua, ei rahaa vyöhönsä.
9. He saivat kuitenkin sitoa paula-anturat jalkaansa; "mutta älkää pukeko kahta ihokasta yllenne".
10. Ja hän sanoi heille: "Missä tulette taloon, jääkää siihen, kunnes lähdette pois siltä paikkakunnalta.
11. Ja missä paikassa teitä ei oteta vastaan eikä teitä kuulla, sieltä menkää pois ja pudistakaa tomu jalkojenne alta, todistukseksi heille."
12. Niin he lähtivät ja saarnasivat, että oli tehtävä parannus.
13. Ja he ajoivat ulos monta riivaajaa ja voitelivat monta sairasta öljyllä ja paransivat heidät.
14. Ja kuningas Herodes sai kuulla hänestä, sillä hänen nimensä oli tullut tunnetuksi, ja ihmiset sanoivat: "Johannes Kastaja on noussut kuolleista, ja sentähden nämä voimat hänessä vaikuttavat".
15. Mutta toiset sanoivat: "Se on Elias"; toiset taas sanoivat: "Se on profeetta, niinkuin joku muukin profeetoista".
16. Mutta kun Herodes sen kuuli, sanoi hän: "Johannes, jonka minä mestautin, on noussut kuolleista".
17. Sillä hän, Herodes, oli lähettänyt ottamaan kiinni Johanneksen, sitonut ja pannut hänet vankeuteen veljensä Filippuksen vaimon, Herodiaan, tähden. Sillä Herodes oli nainut hänet,
18. ja Johannes oli sanonut Herodekselle: "Sinun ei ole lupa pitää veljesi vaimoa".
19. Ja Herodias piti vihaa häntä vastaan ja tahtoi tappaa hänet, mutta ei voinut.
20. Sillä Herodes pelkäsi Johannesta, koska tiesi hänet vanhurskaaksi ja pyhäksi mieheksi, ja suojeli häntä. Ja kun hän kuunteli häntä, tuli hän epäröivälle mielelle monesta asiasta; ja hän kuunteli häntä mielellään.
21. Niin tuli sopiva päivä, kun Herodes syntymäpäivänään piti pitoja ylimyksilleen ja sotapäälliköille ja Galilean ensimmäisille miehille.
22. Ja Herodiaan tytär tuli sisälle ja tanssi, ja se miellytti Herodesta ja hänen pöytävieraitaan. Niin kuningas sanoi tytölle: "Ano minulta, mitä ikinä tahdot, niin minä annan sinulle".
23. Ja hän vannoi tytölle: "Mitä ikinä minulta anot, sen minä annan sinulle, vaikka puolet valtakuntaani".
24. Niin hän meni ulos ja sanoi äidilleen: "Mitä minä anon?" Tämä sanoi: "Johannes Kastajan päätä".
25. Ja hän meni kohta kiiruusti sisälle kuninkaan luo, pyysi ja sanoi: "Minä tahdon, että nyt heti annat minulle lautasella Johannes Kastajan pään".
26. Silloin kuningas tuli hyvin murheelliseksi, mutta valansa ja pöytävierasten tähden hän ei tahtonut hyljätä hänen pyyntöään.
27. Ja kohta kuningas lähetti henkivartijan ja käski tuoda Johanneksen pään.
28. Niin vartija meni ja löi häneltä pään poikki vankilassa ja toi hänen päänsä lautasella ja antoi sen tytölle, ja tyttö antoi sen äidillensä.
29. Kun hänen opetuslapsensa sen kuulivat, tulivat he ja ottivat hänen ruumiinsa ja panivat sen hautaan.
30. Ja apostolit kokoontuivat Jeesuksen tykö ja kertoivat hänelle kaikki, mitä olivat tehneet ja mitä olivat opettaneet.
31. Niin hän sanoi heille: "Tulkaa te yksinäisyyteen, autioon paikkaan, ja levähtäkää vähän". Sillä tulijoita ja menijöitä oli paljon, ja heillä ei ollut aikaa syödäkään.
32. Ja he lähtivät venheellä autioon paikkaan, yksinäisyyteen.
33. Ja he näkivät heidän lähtevän, ja monet saivat siitä tiedon ja riensivät sinne jalkaisin kaikista kaupungeista ja saapuivat ennen heitä.
34. Ja astuessaan maihin hän näki paljon kansaa, ja hänen kävi heitä sääliksi, koska he olivat niinkuin lampaat, joilla ei ole paimenta, ja hän rupesi opettamaan heille moninaisia.
http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/Mark.6.html
Kyllä hyviä tekoja kannattaa myös tehdä, aina omien voimiensa mukaan. Pakollista se ei ole, mutta erittäin tarpeellista.
Tekoja ja yritystä kehiin. Ei mitään armon lällyilyä!
Ef. 2:8 Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta-se on Jumalan lahja-ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.
Room. 3: 19 Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä; sentähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto. Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia, se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta. Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen. Missä siis on kerskaaminen? Se on suljettu pois. Minkä lain kautta? Tekojenko lain? Ei, vaan uskon lain kautta. Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja.
Hyvät teot ovat seurausta siitä, että olemme tulleet tuntemaan Jumalan suuren armon ja rakkauden meitä kohtaan. Se joka on kokenut armoa, osaa myös laittaa hyvän kiertämään. Jumalan rakkaus voi käytännöllisellä tasolla välittyä vain meidän kauttamme eteenpäin.
"Armonlällyily" sattuu kuitenkin olemaan kristinuskon ydin. Ja jos sitä ei ymmärrä, niin uskon perusta on aika hutera. Monet armon väheksyjät päätyvät koviksi ja vihaisiksi ja ryhtyvät lyömään veljiään. Silloin on jo aika eksyksissä.
Mitä kylvää sitä niittää.
Aloittajalle: Ole armollinen itsellesi, silloin armoa myös näille luokittelijoille, vain sitä niität mitä kylvät.
Jopa raamatusta löytyy ... rakasta itseäsi.... Se on siellä missä on käskyt. Se ei ole vaihtoehto eikä kehotus se on käsky.
Armottoman harva sen löytää. Itsesi kanssa elät kuitenkin koko elämäsi, luokittelijat ympärilläsi vaihtuu joka hetki. Vapauta armahtamalla nämä luokittelijat jotta heillä olisi helpompaa. Jokainen myös heistä tekee parhaansa.
Rakasta lähimmäistä niinkuin itseäsikin, lukee Raamatussa.
Kiitos vastauksista! :) Olen oppinut olemaan vähän armollisempi itselle. Kaikki on Jumalan ansiota, ei oo minun omasta voimasta onneeks kyse :)!