Helluntailaisuuden alkuvaiheista
Narvalaisuudella (yksi lestadiolaisuuden haaroista) tärkeä rooli helluntailaisuuden alkuvaiheissa Suomessa
Narvalaisuudella oli tärkeä osuus helluntailiikkeen ensimmäisten koske-tusten syntymisessä Suomeen. Nimittäin Helsingissä asunut narvalaissaarnaaja Johan Johansson (1864-1931)[1] ja tammisaarelainen muurarimestari Hugo Sjöblom lähtivät jouluna 1910 tapaamaan Kristianiaan norjalaista saarnaajaa Thomas Barrattia, jonka toiminnan seurauksena Kristianian seudulla oli syntynyt uskonnollista herätystä.[2] Vierailun aikana narvalaiset esittivät Barratille pyynnön saapua Suomeen. Johansson ja Sörnäisten yhteiskoulun johtajatar Hanna Castrèn (1862-1943) tekivät uuden matkan Kristianiaan helluntaikokouksiin juhannuksena 1911 uudistaen pyyntönsä. Barrattin matka toteutui lopulta syksyllä 1911.[3]
Ensimmäiset tilaisuudet järjestettiin Helsingin Rauhanyhdistyksen ru-koushuoneella, ensin suuressa salissa, myöhemmin ns. katakombissa. Näissä kokouksissa sai eräs lestadiolaisnainen henkikasteen ja tapahtui myös ”sairaiden parantumisia”. Barrat kävi matkansa aikana tapaamassa Tammisaaressa pääkaupunkiseudun narvalaisten vaikuttajaa Frans Siléniä.[4] Barrattin matkakohteina olivat lisäksi Kuopio, Viipuri, Pietari, Tampere ja Turku. Näillä paikkakunnilla hän esiintyi myös narvalaisten tilaisuuksissa. Viipurissa Barratt tapasi muun muassa Aleksanteri Kumpulaisen.[5] Pietarissa lestadiolaiset (ilm. lähinnä narvalaiset) osallistuivat aktiivisesti Barrattin tilaisuuksiin.[6]
Barrattilla oli ensimmäisellä Suomen-matkallaan yhteyksiä myös vapaa-kirkollisiin piireihin, metodisteihin sekä baptisteihin. Silti narvalaisten osuus oli ilmeisesti merkittävin. Nimenomaan narvalaiset kutsuivat Barrattin Suomeen ja järjestivät Helsingin Rauhanyhdistykseltä kokoustilat. Matkan järjestelyissä oli Hanna Castrénilla ja Johan Johanssonilla keskeinen osuus. Saarnaaja Johansson toimi ensimmäisellä matkalla Barrattin tulkkina. Kun vuoden 1912 alussa alkoi helluntailiikkeen lehden Ristin Voiton julkaiseminen, toimi sen ensimmäisenä (nimellisenä) julkaisijana Hugo Sjöblom. Thomas Barratt hoiti kuitenkin käytännössä päätoimittajan tehtäviä Norjasta käsin.[7] Alkuvaiheen jälkeen siirtyi helluntailiikkeen johto pois narvalaisten käsistä. Osa Barrattiin yhteydessä olleista palasi takaisin lestadiolaisuuden muihin haarautumiin. Esimerkiksi Barrattia Suomeen kutsumassa olleet Johan Johansson ja Hugo Sjöblom liittyivät takaisin uuteenheräykseen.[8] Useat jatkoivat toimintaansa helluntailiikkeessä etääntyen lestadiolaisuudesta.[9]
http://maurikin.blogspot.fi/p/normal-0-21-false-false-false_24.html
Olipa mielenkiintoinen ..... Lestadiolaisuus ja helluntalaisuus.
Mutta, eikös se Telppäs-niityn tapauskin ollut alkuhelluntalaisuus ja / körttiläisyyden syntyjä.
Telppäs-niityn ihme on vuonna 1796 Savossa sattunut tapahtuma, josta katsotaan herännäisyyden eli körttiläisyyden saaneen alkunsa.
Telppäs-niityllä silloisen Iisalmen pitäjän Savojärven kylässä, Lapinlahden kirkon lähellä, kesken heinänteon tuli voimakas tuulenpuuska ja niityllä olleet kahden talon, Asikkalan ja Heikkilän ihmiset kokivat, että kuin suuri käsi olisi kaatanut heidät maahan. Väki piti tätä Pyhän Hengen ilmestymisenä. Tilanteessa ilmeni myös kielilläpuhumista ja näkyjen näkemistä. Tämä sai aikaan mukana olleissa voimakkaan hengellisen herätyksen, joka levisi aluksi kyläläisten keskuuteen, sitten laajemmalle. Tapahtumaa pidetään Savon herännäisyyden alkuna.[1][2]
Niin, onko nämä niitä Jumalan tuulia tässä ajassa.??
Helluntai- kielipuhe- Hengen ilmaantuminen - ennen tätä nyky helluntalaisuutta.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Telppäs-niityn_ihme
Narvalaisuudella (yksi lestadiolaisuuden haaroista) tärkeä rooli helluntailaisuuden alkuvaiheissa Suomessa
Narvalaisuudella oli tärkeä osuus helluntailiikkeen ensimmäisten koske-tusten syntymisessä Suomeen. Nimittäin Helsingissä asunut narvalaissaarnaaja Johan Johansson (1864-1931)[1] ja tammisaarelainen muurarimestari Hugo Sjöblom lähtivät jouluna 1910 tapaamaan Kristianiaan norjalaista saarnaajaa Thomas Barrattia, jonka toiminnan seurauksena Kristianian seudulla oli syntynyt uskonnollista herätystä.[2] Vierailun aikana narvalaiset esittivät Barratille pyynnön saapua Suomeen. Johansson ja Sörnäisten yhteiskoulun johtajatar Hanna Castrèn (1862-1943) tekivät uuden matkan Kristianiaan helluntaikokouksiin juhannuksena 1911 uudistaen pyyntönsä. Barrattin matka toteutui lopulta syksyllä 1911.[3]
Ensimmäiset tilaisuudet järjestettiin Helsingin Rauhanyhdistyksen ru-koushuoneella, ensin suuressa salissa, myöhemmin ns. katakombissa. Näissä kokouksissa sai eräs lestadiolaisnainen henkikasteen ja tapahtui myös ”sairaiden parantumisia”. Barrat kävi matkansa aikana tapaamassa Tammisaaressa pääkaupunkiseudun narvalaisten vaikuttajaa Frans Siléniä.[4] Barrattin matkakohteina olivat lisäksi Kuopio, Viipuri, Pietari, Tampere ja Turku. Näillä paikkakunnilla hän esiintyi myös narvalaisten tilaisuuksissa. Viipurissa Barratt tapasi muun muassa Aleksanteri Kumpulaisen.[5] Pietarissa lestadiolaiset (ilm. lähinnä narvalaiset) osallistuivat aktiivisesti Barrattin tilaisuuksiin.[6]
Barrattilla oli ensimmäisellä Suomen-matkallaan yhteyksiä myös vapaa-kirkollisiin piireihin, metodisteihin sekä baptisteihin. Silti narvalaisten osuus oli ilmeisesti merkittävin. Nimenomaan narvalaiset kutsuivat Barrattin Suomeen ja järjestivät Helsingin Rauhanyhdistykseltä kokoustilat. Matkan järjestelyissä oli Hanna Castrénilla ja Johan Johanssonilla keskeinen osuus. Saarnaaja Johansson toimi ensimmäisellä matkalla Barrattin tulkkina. Kun vuoden 1912 alussa alkoi helluntailiikkeen lehden Ristin Voiton julkaiseminen, toimi sen ensimmäisenä (nimellisenä) julkaisijana Hugo Sjöblom. Thomas Barratt hoiti kuitenkin käytännössä päätoimittajan tehtäviä Norjasta käsin.[7] Alkuvaiheen jälkeen siirtyi helluntailiikkeen johto pois narvalaisten käsistä. Osa Barrattiin yhteydessä olleista palasi takaisin lestadiolaisuuden muihin haarautumiin. Esimerkiksi Barrattia Suomeen kutsumassa olleet Johan Johansson ja Hugo Sjöblom liittyivät takaisin uuteenheräykseen.[8] Useat jatkoivat toimintaansa helluntailiikkeessä etääntyen lestadiolaisuudesta.[9]
http://maurikin.blogspot.fi/p/normal-0-21-false-false-false_24.html
Olipa mielenkiintoinen ..... Lestadiolaisuus ja helluntalaisuus.
Mutta, eikös se Telppäs-niityn tapauskin ollut alkuhelluntalaisuus ja / körttiläisyyden syntyjä.
Telppäs-niityn ihme on vuonna 1796 Savossa sattunut tapahtuma, josta katsotaan herännäisyyden eli körttiläisyyden saaneen alkunsa.
Telppäs-niityllä silloisen Iisalmen pitäjän Savojärven kylässä, Lapinlahden kirkon lähellä, kesken heinänteon tuli voimakas tuulenpuuska ja niityllä olleet kahden talon, Asikkalan ja Heikkilän ihmiset kokivat, että kuin suuri käsi olisi kaatanut heidät maahan. Väki piti tätä Pyhän Hengen ilmestymisenä. Tilanteessa ilmeni myös kielilläpuhumista ja näkyjen näkemistä. Tämä sai aikaan mukana olleissa voimakkaan hengellisen herätyksen, joka levisi aluksi kyläläisten keskuuteen, sitten laajemmalle. Tapahtumaa pidetään Savon herännäisyyden alkuna.[1][2]
Niin, onko nämä niitä Jumalan tuulia tässä ajassa.??
Helluntai- kielipuhe- Hengen ilmaantuminen - ennen tätä nyky helluntalaisuutta.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Telppäs-niityn_ihme
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jostain ne helluntaiseurakuntaan liittyvät aina tulevat. Jotkut ovat luterilaisia, jotkut katolisia, jotkut lestadiolaisia, jotkut ateisteja jne. Ja liike menee luonnollisesti joskus toiseenkin suuntaan.
Lähes kaikissa kirkkokunnissa on myös karismaattinen siipi, joka ei katso tarpeelliseksi vaihtaa seurakuntaa. Pyhä Henki toimii kaikkialla, jos sen annetaan toimia.