Olipa hyvä sarjakuva eräässä lehdessä-Nokian pääjohtaja tallasi koiran paskaan. Ei muuta kuin puhelu pääministerille ja pyörät alkoivat pyöriä ongelman-koirien-poistamiseksi alta aikayksikön.
Mitenhän sitten toimittaisiin jos samainen henkilön altistuisi työpaikallaan homeeseen?
Varmasti asia ratkaistaisiin kaikin puolin ja nopeasti. Eikä yksikään ministeri sillä hetkellä ehtisi golfaamaan.
Mutta kun on kyse tavallisesta tallaajasta-mitään EI TAPAHDU. Ei edes vaivauduta asiaa kommentoimaan saati sitten toimimaan tehokkaasti, jotta edes lastemme tulevaisuus siltä osin olisi paremmissa kantimissa.
Mitenhän sitten toimittaisiin jos samainen henkilön altistuisi työpaikallaan homeeseen?
Varmasti asia ratkaistaisiin kaikin puolin ja nopeasti. Eikä yksikään ministeri sillä hetkellä ehtisi golfaamaan.
Mutta kun on kyse tavallisesta tallaajasta-mitään EI TAPAHDU. Ei edes vaivauduta asiaa kommentoimaan saati sitten toimimaan tehokkaasti, jotta edes lastemme tulevaisuus siltä osin olisi paremmissa kantimissa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mitäs tapahtuu jos homeelle altistuja rupeaa ajamaan oikeuksiaan?
No sehän saa lopputilin.
Kuviohan on tällainen:
-ensin ruvetaan painostamaan esim. syyttämällä yhteistyökyvyttömyydestä
-pyritään saamaan työntekijä muiden silmissä mielenvikaiseksi tai vainoharhaiseksi
-sen jälkeen työntekijä siirretään erilliseen huoneeseen pois muiden piiristä, etteivät vaan muut herää kyselemään
-seuraavaksi passitetaan työterveys"lääkärin" kautta psykiatriseen hoitoon
-ellei kallonkutistus onnistu, annetaan lopputili ts. painostetaan tarpeeksi, että työntekijä ottaa lopputilin
ps. TÄMÄ ON TOSITARINA JA TAPAHTUNUT ETELÄISESSÄ VALTION ALAISESSA TOIMIPAIKASSA.
Tämän toimiston herra senkun painaa edelleen samaa latua työntekijöidensä suhteen!
Tätä on ihmisoikeuden tämän päivän suomessa!
Sairastuin työpaikkani homeista (kosteusvauriomikrobeista). Ylihoitaja uhkasi, ettei uusi työsopimustani, jollen tule työhön kolmen kuukauden sairausloman jälkeen. No meni kortisonin suojassa työhön ja sain pitää työsuhteeni. Kolme viikkoa kortisonikuurin päätyttyä sairastuin jälleen.
Olin sitten vuoden sairauslomalla ja ylihoitaja soitti minulle sanonko itseni "vapaaehtoisesti" irti vai tulenko työkokeiluun "ihan puhtaalle osastolle", jota ei kyllä aikaisemmin homesairaalasta ollut löytynyt. En sanonut itseäni irti ja menin työkokeiluun. Hetihän minä aloin oireilla ja viiden päivän jälkeen meni ääni ihan käheäksi ja jäin jälleen sairauslomalle.Toipuminen kesti noin kolme kuukautta.
Koska sairastuin,niin tämä terävä-älyinen ylihoitaja käynnistikin sitten irtisanomisneuvottelut, johon kutsuttiin iso porukka "neuvottelemaan". En suostunut sanomaan itseäni irti "vapaaehtoisesti", koska sanoin työpaikkani sairastuttaneenkin minut.
Meillä oli useita irtisanomisneuvotteluja tämän terävä-älyisen ylihoitajan ja ison porukan kanssa, mutta en suostunut.
Sitten viimeisessä irtisanomisneuvottelussa kerroin "isolle porukalle" työpaikkani homeista ja sairaudestani ja remonteista, joista "ei tarvinnut ottaa näytettä" , vaikka homeen haju oli ihan selvää. Siellä oli inhimillinen IHMINEN porukassa, joka sanoi, että nyt on kysyttävä miksi homentikko (nimimerkkini) ei "kykene selviytymään työtehtävistään" ja vastattava, ettei heillä ole antaa puhdasta työympäristöä, jossa homentikko voisi työskennellä terveyttään vaarantamatta. Minua ei irtisanottu.
Myöhemmin itse teettämieni tutkimusten mukaan ilmeni homealleriani ja homealtistukseni.
Työterveyslääkäri oli jo antanut todistuksen:
"Kaikki tutkimukset jo tehty eikä kannata lähettää ammattitautitukimuksiin".
Lukutaitoisena ihmisenä otin hieman selvää ja pääsin ammattitautitutkimuksiin, jossa todettiin ammattitauti. Minulta löytyi vielä varastopölypunkki-allergiakin. Työpaikaltani ei tietenkään "tarvinnut" ottaa työsuojeluvaltuutetun mukaan varastopunkkikokeita.
Nyt olen pian kaksi vuotta taistellut vakuutusyhtiön "asiantuntijalääkäkärin" (joka ei ole keuhkolääkäri eikä allergologi) ja vakuutusvirkailijoiden kanssa.
Paperithan tietenkin aina "menevät hukkaan". Aina eri virkailija hoitaa (=jättää hoitamatta) asiani ja virkailija, jolta olen saanut postia ja jolle soitan "on juuri lähtenyt kahvitunnille, syömään tai on lomalla tai koulutuksessa".
.....Että näin meillä Suomessa, hyvinvointi- ja oikeusvaltiossa vuosina 2002 - 2005.