Me ylistelemme ahdistuksistakin, tietäen, että ahdistus synnyttää kärsivällisyyttä. Room. 5:3.
Tässä on huomattava sana: tietäen. Juuri tästä tietämisestä riippuu, voiko joku ylistää ahdistuksissa. Ei kukaan ihminen ole »murheessa iloinen», jollei hän tiedä siitä jotain koituvan, jollei hän tiedä enempää kuin sen minkä näkee ja tuntee. Ahdistuksessa itsessäänhän ei ole mitään lohdullista. Eivätkä kristitytkään ole kivestä, niin etteivät tuntisi tuskaa ahdistuksessa ollessaan.
Daavidin psalmit puhuvat paljon kärsimyksien tuntemisesta. jos siis päättelisin näkemiseni ja tuntemiseni perustuksella kärsimisen, niin en suinkaan voisi ylistää ahdistuksessa, vaan jäisin alakuloisuuteen ja epätoivoon. Sen takia on välttämätöntä, että me tiedämme, mitä ahdistus merkitsee ja mitä se meissä vaikuttaa.
Kun eräät kristityt ajallisen ahdistuksen, vastoinkäymisen tahi onnettomuuden heitä kohdatessa, aivan masentuvat ja tulevat toivottomiksi, niin näyttää siltä, kuin jos he eivät tietäisi ahdistuksesta muuta kuin minkä näkevät ja tuntevat. Niin ei saa olla. Kristittyjen tulee olla kansa, joka näkee pitemmälle sitä, mikä silmäin edessä on ja joka tietää jotakin Isänsä sanasta. Jollemme ahdistuksissa näe mitään lohdullista, niin emme usko taivaallisen Isämme sanoja.
Katsokaamme, mitä Herra Jumala sanoo ahdistuksesta. Herra Kristus sanoo selvästi, ettei meille voi mitään tapahtua, ei hiuskarvaakaan päästämme voi pudota ilman Isämme tahtoa. Jokainen kärsimys, jokainen vastoinkäyminen, suuri tahi pieni on siis laupiaan ja viisaan Isämme lähettämä. Voiko mikään olla lohdullisempaa! ja mitä hän sanoo lähettämiensä katkerien kokemusten merkityksestä ja tarkoituksesta? Apostoli sanoo tekstimme sanoissa mitä ahdistus vaikuttaa.
jatkuu
http://rovasti.fi/cor/cor5-2.html
Tässä on huomattava sana: tietäen. Juuri tästä tietämisestä riippuu, voiko joku ylistää ahdistuksissa. Ei kukaan ihminen ole »murheessa iloinen», jollei hän tiedä siitä jotain koituvan, jollei hän tiedä enempää kuin sen minkä näkee ja tuntee. Ahdistuksessa itsessäänhän ei ole mitään lohdullista. Eivätkä kristitytkään ole kivestä, niin etteivät tuntisi tuskaa ahdistuksessa ollessaan.
Daavidin psalmit puhuvat paljon kärsimyksien tuntemisesta. jos siis päättelisin näkemiseni ja tuntemiseni perustuksella kärsimisen, niin en suinkaan voisi ylistää ahdistuksessa, vaan jäisin alakuloisuuteen ja epätoivoon. Sen takia on välttämätöntä, että me tiedämme, mitä ahdistus merkitsee ja mitä se meissä vaikuttaa.
Kun eräät kristityt ajallisen ahdistuksen, vastoinkäymisen tahi onnettomuuden heitä kohdatessa, aivan masentuvat ja tulevat toivottomiksi, niin näyttää siltä, kuin jos he eivät tietäisi ahdistuksesta muuta kuin minkä näkevät ja tuntevat. Niin ei saa olla. Kristittyjen tulee olla kansa, joka näkee pitemmälle sitä, mikä silmäin edessä on ja joka tietää jotakin Isänsä sanasta. Jollemme ahdistuksissa näe mitään lohdullista, niin emme usko taivaallisen Isämme sanoja.
Katsokaamme, mitä Herra Jumala sanoo ahdistuksesta. Herra Kristus sanoo selvästi, ettei meille voi mitään tapahtua, ei hiuskarvaakaan päästämme voi pudota ilman Isämme tahtoa. Jokainen kärsimys, jokainen vastoinkäyminen, suuri tahi pieni on siis laupiaan ja viisaan Isämme lähettämä. Voiko mikään olla lohdullisempaa! ja mitä hän sanoo lähettämiensä katkerien kokemusten merkityksestä ja tarkoituksesta? Apostoli sanoo tekstimme sanoissa mitä ahdistus vaikuttaa.
jatkuu
http://rovasti.fi/cor/cor5-2.html
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.