Meidän suomalaisten ei tarvitse "valloittaa" Afrikkaa ja muuta kehittyvien alueiden maailmaa tuomalla tänne niitä ja poistamalla omaa identiteettiä. Jos kokoomus puuttuu sananvapauteen, miten käy heidän tiukasti kiinni pitämälleen LEHDISTÖN LÄHDESUOJALLE Panama-papereissa.
Unionistit ovat ennenkin tehneet ”silkkoa” alkuperäiskansoista ja suomalaisille on markkinoitu tehokkaasti ns. "HYVIS-KANSOJA", asiasta voidaan olla monta mieltä, se ei ole niin yksioikoista kuin taistolaispiirit tahtovat asian ilmaista. Kukaan ei ole vielä penkonut taustatietoja, mistä unionistit ovat kehittäneet suuren uhmakkaan ja sotaisin asenteen pienempiään kohtaan, etenkin SOTAA LIETSOVA leimakirves on lyöty "tribalismi"-sanaan (= heimokuntaisuus), sitä ei edes ole Suomessa, silti meitä siitä haukutaan. Lopettakaa väärän uhrin hakeminen ja valheellisen unionismin tyrkyttäminen piiloagendalla. Maailmassa on muita keinoja, joista ”humanisti-ministeriöt” ja ulkopolitiikan tekijät eivät tunnut käsittävän mitään.
Pohjois-Amerikan intiaanit
https://fi.wikipedia.org/wiki/Pohjois-Amerikan_intiaanit
Ministeriön ohjelma rasismia vastaan alkaa
http://keskustelu.suomi24.fi/t/14264107/ministerion-ohjelma-rasismia-vastaan-alkaa#comment-84466219
Imperialismi
https://fi.wikipedia.org/wiki/Imperialismi
"Imperialismin perinteisen ja kapeimman määritelmän mukaan imperialismina pidetään valtion pyrkimystä väkivaltaisesti laajentaa omaa aluetta tai vaikutusaluetta. Imperialismi voidaan määritellä myös suurvaltapolitiikaksi, jossa tavoitteena on mahdollisimman laaja vaikutusvalta maailmassa.
Imperialismi tulee käsitteestä imperiumi, joka tarkoittaa antiikin Rooman valtakunnan kaltaista maailmanvaltakuntaa tai keisarikuntaa, joka hallitsee useita perusväestönsä asuinalueen ulkopuolisia maita ja jolle on alistettu omien maakuntiensa lisäksi myös aikaisemmin itsenäisiä kuningaskuntia, ruhtinaskuntia tai muita valtiokokonaisuuksia.
Laajassa merkityksessä imperialismi on maailmanvaltiopolitiikkaa, joka tähtää aatteellisiin, alueellisiin, taloudellisiin ja poliittisiin tavoitteisiin. Imperialismin ilmenemismuotoja ovat sotilaallinen, aatteellinen ja siirtomaaimperialismi (kolonisaatio)."
Afrikan kolonisaatio
https://fi.wikipedia.org/wiki/Afrikan_kolonisaatio
"Siirtomaakilpailu
Britannialla oli timanttimiljonääri Cecil Rhodesin laatima Kap–Kairo-valloitussuunnitelma, jonka mukaan he yrittivät muodostaa koko Afrikan läpi etelä-pohjoissuunnassa kulkeneen siirtomaiden ketjun.[7] Matkan varrella Sudanissa oli kuitenkin itsensä Mahdiksi julistaneen Muhammad ibn Abdallan valtakunta, jonka britit onnistuivat valloittamaan vasta vuonna 1898.[8] Sitä oli tavoitellut myös Ranska, joka oli suunnitellut vastaavanlaista, Atlantilta manteren poikki Punaisellemerelle ulottuvaa siirtomaiden ketjua.[8] Neuvoteltuaan asiasta Ranska antoi Britannian valloittaa Sudanin, mutta lännempänä Ranskan Länsi-Afrikka ja Ranskan Päiväntasaajan Afrikka yhdessä muodostivat miljoonien neliökilometrien laajuisen yhtenäisen alueen.
Saksa myöhästyi siirtomaakilvasta verrattuna muihin merkittäviin valtioihin, koska kansleri Otto von Bismarck piti puolustusvalmiutta Ranskaa vastaan tärkeämpänä kuin siirtomaapolitiikkaa. Kuitenkin vuosisadan loppuun mennessä myös Saksa osallistui siirtomaiden hankintaan. Brittien Kap–Kairo-valloitussuunnitelma jäi toteutumatta, koska Saksan Itä-Afrikka jakoi brittien siirtomaa-alueen kahtia.[7]
1800-luvun Euroopan teollistuneet valtiot halusivat vallata alueita, joilta ne saisivat halpoja raaka-aineita ja työvoimaa.[9] Siirtomaiden hankkimista alettiin pitää vallan tunnusmerkkinä. Länsimaalaiset pyrkivät levittämään Afrikkaan myös omaa elämäntapaansa. Afrikkalaisilla ei katsottu olevan samaa ihmisarvoa kuin valloittajilla.[9]
Afrikan jakaminen
Vielä 1880-luvun alussa Afrikassa oli siirtomaita vain rannikoilla, mutta muutamassa vuosikymmenessä lähes koko manner joutui siirtomaavaltojen hallintaan. Pääosin Afrikan jakamisesta sovittiin vuonna 1885 Berliinin konferenssissa, mutta monista alueista käytiin kiistoja vielä pitkään.[6] Siirtomaita valloittivat Ranska, Saksa, Belgia, Italia ja Britannia.[9] Portugali laajensi vanhoja siirtomaitaan Angolaa ja Mosambikia sisämaahan päin, ja myös Espanjalla oli jo ennestään muutamia siirtomaita Afrikan länsirannikolla. Mantereelle jäi lopulta vain kaksi itsenäistä valtiota, jotka olivat Yhdysvaltojen tukema Liberia ja Etiopia.[1] Kolmantena oli vuoteen 1912 saakka Marokko, mutta lopulta sekin joutui Ranskan alaisuuteen.[10]
Ensimmäisen maailmansodan rauhansopimukseen kuului, että Saksa menetti kaikki siirtomaansa ja voittajavaltiot saivat ne hallintaansa Kansainliiton mandaattialueina.[2]"
Unionistit ovat ennenkin tehneet ”silkkoa” alkuperäiskansoista ja suomalaisille on markkinoitu tehokkaasti ns. "HYVIS-KANSOJA", asiasta voidaan olla monta mieltä, se ei ole niin yksioikoista kuin taistolaispiirit tahtovat asian ilmaista. Kukaan ei ole vielä penkonut taustatietoja, mistä unionistit ovat kehittäneet suuren uhmakkaan ja sotaisin asenteen pienempiään kohtaan, etenkin SOTAA LIETSOVA leimakirves on lyöty "tribalismi"-sanaan (= heimokuntaisuus), sitä ei edes ole Suomessa, silti meitä siitä haukutaan. Lopettakaa väärän uhrin hakeminen ja valheellisen unionismin tyrkyttäminen piiloagendalla. Maailmassa on muita keinoja, joista ”humanisti-ministeriöt” ja ulkopolitiikan tekijät eivät tunnut käsittävän mitään.
Pohjois-Amerikan intiaanit
https://fi.wikipedia.org/wiki/Pohjois-Amerikan_intiaanit
Ministeriön ohjelma rasismia vastaan alkaa
http://keskustelu.suomi24.fi/t/14264107/ministerion-ohjelma-rasismia-vastaan-alkaa#comment-84466219
Imperialismi
https://fi.wikipedia.org/wiki/Imperialismi
"Imperialismin perinteisen ja kapeimman määritelmän mukaan imperialismina pidetään valtion pyrkimystä väkivaltaisesti laajentaa omaa aluetta tai vaikutusaluetta. Imperialismi voidaan määritellä myös suurvaltapolitiikaksi, jossa tavoitteena on mahdollisimman laaja vaikutusvalta maailmassa.
Imperialismi tulee käsitteestä imperiumi, joka tarkoittaa antiikin Rooman valtakunnan kaltaista maailmanvaltakuntaa tai keisarikuntaa, joka hallitsee useita perusväestönsä asuinalueen ulkopuolisia maita ja jolle on alistettu omien maakuntiensa lisäksi myös aikaisemmin itsenäisiä kuningaskuntia, ruhtinaskuntia tai muita valtiokokonaisuuksia.
Laajassa merkityksessä imperialismi on maailmanvaltiopolitiikkaa, joka tähtää aatteellisiin, alueellisiin, taloudellisiin ja poliittisiin tavoitteisiin. Imperialismin ilmenemismuotoja ovat sotilaallinen, aatteellinen ja siirtomaaimperialismi (kolonisaatio)."
Afrikan kolonisaatio
https://fi.wikipedia.org/wiki/Afrikan_kolonisaatio
"Siirtomaakilpailu
Britannialla oli timanttimiljonääri Cecil Rhodesin laatima Kap–Kairo-valloitussuunnitelma, jonka mukaan he yrittivät muodostaa koko Afrikan läpi etelä-pohjoissuunnassa kulkeneen siirtomaiden ketjun.[7] Matkan varrella Sudanissa oli kuitenkin itsensä Mahdiksi julistaneen Muhammad ibn Abdallan valtakunta, jonka britit onnistuivat valloittamaan vasta vuonna 1898.[8] Sitä oli tavoitellut myös Ranska, joka oli suunnitellut vastaavanlaista, Atlantilta manteren poikki Punaisellemerelle ulottuvaa siirtomaiden ketjua.[8] Neuvoteltuaan asiasta Ranska antoi Britannian valloittaa Sudanin, mutta lännempänä Ranskan Länsi-Afrikka ja Ranskan Päiväntasaajan Afrikka yhdessä muodostivat miljoonien neliökilometrien laajuisen yhtenäisen alueen.
Saksa myöhästyi siirtomaakilvasta verrattuna muihin merkittäviin valtioihin, koska kansleri Otto von Bismarck piti puolustusvalmiutta Ranskaa vastaan tärkeämpänä kuin siirtomaapolitiikkaa. Kuitenkin vuosisadan loppuun mennessä myös Saksa osallistui siirtomaiden hankintaan. Brittien Kap–Kairo-valloitussuunnitelma jäi toteutumatta, koska Saksan Itä-Afrikka jakoi brittien siirtomaa-alueen kahtia.[7]
1800-luvun Euroopan teollistuneet valtiot halusivat vallata alueita, joilta ne saisivat halpoja raaka-aineita ja työvoimaa.[9] Siirtomaiden hankkimista alettiin pitää vallan tunnusmerkkinä. Länsimaalaiset pyrkivät levittämään Afrikkaan myös omaa elämäntapaansa. Afrikkalaisilla ei katsottu olevan samaa ihmisarvoa kuin valloittajilla.[9]
Afrikan jakaminen
Vielä 1880-luvun alussa Afrikassa oli siirtomaita vain rannikoilla, mutta muutamassa vuosikymmenessä lähes koko manner joutui siirtomaavaltojen hallintaan. Pääosin Afrikan jakamisesta sovittiin vuonna 1885 Berliinin konferenssissa, mutta monista alueista käytiin kiistoja vielä pitkään.[6] Siirtomaita valloittivat Ranska, Saksa, Belgia, Italia ja Britannia.[9] Portugali laajensi vanhoja siirtomaitaan Angolaa ja Mosambikia sisämaahan päin, ja myös Espanjalla oli jo ennestään muutamia siirtomaita Afrikan länsirannikolla. Mantereelle jäi lopulta vain kaksi itsenäistä valtiota, jotka olivat Yhdysvaltojen tukema Liberia ja Etiopia.[1] Kolmantena oli vuoteen 1912 saakka Marokko, mutta lopulta sekin joutui Ranskan alaisuuteen.[10]
Ensimmäisen maailmansodan rauhansopimukseen kuului, että Saksa menetti kaikki siirtomaansa ja voittajavaltiot saivat ne hallintaansa Kansainliiton mandaattialueina.[2]"
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tällä hetkellä ministerinä on yksityistämiseen erikoistunut osaaja, joka mahdollisesti ymmärtää myös tasapainottelun kansanvallan ja yksityistämisen välillä. Teemat ovat ristiriidassa keskenään, yksityistäminen syö suoraan DEMOKRATIAA, joka on valtiomme kulmakiviä.
Hänen taitojaan pitäisi hyödyntää enemmän ulkomaiden kauppasuhteiden kehittämisessä kuin oman valtion sisäisessä, valtion omaisuuden yksityistämisessä. Tuo nykytilanne tekee jo enemmän TUHOA kuin TUO TÄNNE ETUJA.
Voisiko hän ohjata vaikka suomalaiset tyhjäkäynnillä olevat vähittäistavarakauppiaat ja kaupan keskusliikkeet sekä säännöillä, ohjeilla että tukipolitiikalla suoraan tekemään infraa (tienrakennus, talonrakennus, satamarakennus, laivanrakennus, koneteollisuus, tietoliikenne, koulutus, kauppaketjut, varastointi ja kuljetus jne.) ja vähittäiskauppaa Afrikan markkinoille? Siellä on valtioita, joissa riskienhallinta on helpompaa ja jos niissä onnistuu edes osa hankkeista, silloin asukkailla on enemmän mahdollisuuksia elää siellä, tehdä palkattua työtä ja parantaa elämän laatua.
Tuokin tyhjäkäyntiministeriö (OPM), joutaisi jättää jo siimaa tässä maassa uudistajille ja sen kulujen laskijoille sekä vaikutusten arvioijille. Kaikkea ei voi tehdä ja taata koulutuksella, työelämä opettaa myös käytännössä soveltamaan taitoja.
OPM on politisoitunut eikä tee laatua omalla alallaan, OPM jatkaa taas "Ensin tehdään sairata ja sitten sairaala"-tyyliin. OPM:N virkamiehet meinaavat välillä nostaa täällä yhä korkeammaksi oppivelvollisuusikää ja sitoa ihmiset entistä tiukemmin valtion elatukseen. Nyt se aikoo alkaa lisätä byrokratiaa kansalaisten paimentamiseen, vartioitiin, juridisiin kustannuksiin, vaikka täällä on työsuojelulaissa syrjintäkielto. Syrjintäkielto tulee mm. työsuojelulain kautta erittäin kalliiksi, eikä silloin edes suomalaisia kannata syrjiä. Vapaa-aika on yksityiselämää, vain totalitarismi puuttuu yksityiseen vapaa-aikaan. Lasten aivopesu on kyseenalaista, varsinkin perheellisille ministereille outoa.
Opetetaan omalla tyylillämme afrikkalaiset pärjäämään kotiseudullaan. Siitä, että muutetaan jonnekin on kirjallisuudessa mm. sanottu, että siitä AIHEUTUU VALTAVA HINTA muuttajaperheille, se tietää kaikenlaisen identiteetin ja elintason PILKKOUTUMISTA itse lähtömaissa. Tuosta on selvää kirjallisuutta olemassa. Ihmisten asuminen kotiseudullaan on TAVOITE JA NYKYAIKAA.
Winning in Africa’s consumer market
By Yaw Agyenim-Boateng, Richard Benson-Armer, and Bill Russo
http://www.mckinsey.com/industries/consumer-packaged-goods/our-insights/winning-in-africas-consumer-market
The new consumer
http://www.mckinsey.com/global-themes/the-new-consumer
Why China’s consumers will continue to surprise the world
By Jeffrey Towson and Jonathan Woetzel
http://www.mckinsey.com/business-functions/strategy-and-corporate-finance/our-insights/why-chinas-consumers-will-continue-to-surprise-the-world
Understanding Indonesia’s consumer-goods market
By Max Magni, Felix Poh, and Rohit Razdan
http://www.mckinsey.com/industries/consumer-packaged-goods/our-insights/understanding-indonesias-consumer-goods-market
Joka maassa ja paikkakunnalla on sopeutumattomia, sellaisia, jotka eivät viihdy, niitä jotka ovat hieman muita enemmän persoja elitisimille tai "herra-seuralle". Muistelkaa tunnetteko yhtään kaveria, joka olisi noin 10-vuoden iässä seuraillut äidin tai isän huolenpitoa pikkusisaren hiihto- ja luisteluvälineistä tai vaatteista, tuli kateellinen olo, kun vanhemmat huomasivat sievän pikkusisaren. Tai isosisar, joka rettelöi ja piti vanhemmat kiinni paimentamisessa monta kertaa vuodessa, itse sattoit olla neutraali ja sopeutuva, joten jäit vaille extra-palkintoja. Syvinä kurjuushetkinä haaveilit, että pääsisit naapurin lapsettomaan perheeseen "OTTOLAPESKSI", kun halu vanhempien huomiosta oli niin kova.
Afrikkalaisissa voi olla tämä sama "10-vuotiaan kaiho", vaikka siellä jo pärjäisi, huomion saanti täällä pohjoismaisittain ja elitismi ovat heillä täällä saavutettavissa. On YKSILÖLLINEN elämä ja kohtelu, mikä sen parempaa kaikille. Tällaiset asiat eivät ole mahdottomia hallita ja järjestää, siitä tarvitaan pieniä onnistumisnäyttöjä, tietoa, osaamista, jne. Ne pitää vihdoinkin alkaa laittaa alulle, avaimet ovat ministereillä.
Muistelen, että kehitysmaita on autettu jo 1960-luvulta, kun seurakuntien lähetystyössä olleet papit perheineen kävivät valistamassa kouluissa. Olisiko korkea aika kääntää nyt ilmansuuntaa ja ottaa tästä itselle ne mahdollisuudet kansainvälistymiseen eikä päinvastoin olla vain vastaanottaja ja kulujen passiivinen maksaja.