Jotain ihan muuta kuin pennejä possupankkiin

Tuollaisia summia ei pienellä eläkkeellä säästetä. Tiedän sen itse. Minä olen pennin pyörittäjä joka rakastaa jokaista senttiä niin paljon että ei heitä vanhentuneita ruokia pois vaan syö ne. Jos ruokaa pitää olla niin harva eläkeläinen saa säästettyä 20 000-30 000 tuhatta. Pienellä eläkkeellä vain haaveillaan. Lisäksi verottaja ei koske kenenkään säästöihin ellei mene hakemaan asumistukea tai sosiaaliturvaa. Niissä katsotaan kaikki tilillä oleva tuloksi. Siis myös säästöt ja ne vähentävät asumistukea jos rahaa on huomattavia summia ja samoin jos säästössä on enemmän kuin 600,00, niin sosiaalihuolto katsoo ihmisen pärjäävän omilla tuloilla. Köyhillä nääs ei ole säästöjä. Niitä on vain rikkailla. Haaveilin minäkin kympin säästämisestä jouluksi joka kk, mutta ei voinut mitään kun sekin menee ruokaan ja muihin menoihin. Näin sossikka ja verottaja. Älä siis halvenna säästöpossua. Se voi olla ainut mikä ei ole verottajan ja sossikan tiedossa ja sitä ei veroteta.

Kiitos ymmärtämisestä ja kyllä on mukavaa kuulla toisenkinlainen mielipide, siinä olet oikeassa. Minä en saanut nuorena töitä koulutuksesta huolimatta ja olin aina silloin tällöin sijaisena. Kun eläkkeelle jäin niin eläke on pieni mutta yksinäinen elää kun vähentää ruoasta, vaatteista ja muusta sellaisesta ja opettelee käymään kierrätystavarataloissa, kirpparilla ja alennuksia, eikä osta rättejä, vaan kerralla pitkään kestävää, kunnollista, johon voi muutaman vuoden säästää kin. Sijoituksia oli minullakin mutta kaikki piti laittaa, että ruoka riitti elämiseen. Siksi suosin kotona säästöjen pitämistä koska silloin sossu eikä verottaja yllätä ja toisekseen, saa sitä verottajalta huolimatta säästää pari tonnia, mutta jos menet Sossikka an, niin et saa mitään, jos on säästöjä. Kaikki katsotaan. Koneelta näkyy. Säästä ihmeessä eläkeikää varten vaikka sijoitusrahaston tai mihin katsot aiheelliseksi sillä kyllä niitä varoja aina tarvitaan joskus. Onnea yrityksellesi.

Suomi on surkea maa. Täällä tavallinen ihminen ei voi saavuttaa mitään.

Kyllä voi. Minä eläkeläisenä en saa suuria tuloja mutta pienentämällä menoja voi kontrolloida rahan käyttöänsä. Siitä sitten laskemaan ruoka, sähkö, vuokra, puhelin yms. Menot pois ensin ja mitä jää; sillä ostetaan ruokaa ja mitä jää lopuksi; silöä ostetaan vaatteita ja kaikkea ylimääräistä tai haetaan vähän käytettyjä kirpputorilta. Ja tästä mitä jää, voi laittaa seyeliä tai pennosia säästöön ja silloin ne rahat ovat rakkaita ja ne pitää mielellään purkissa. Tämä sinnittely johtaa siihen, että kokee elämän elämisen arvoiseksi ja kun jää jotain niin se tuntuu jumalan lahjalta ja siitä lähettää kiitoksen joskus yläkertaan. Kun saat tuhatsata euroa kuussa ja vuokra on yli neljä sataa, puhelimestä ja laitteista pyydetään tällä kuulla yli kolme sataa; ruokaan pitää jäädä sata euroa, jolla sinnitellään kuun loppuun. Loppu menee sähköön, vaatteisiin, koiran ruokasäkin ostoon allergiselle koiralle, lääkärimenoihin jne.
Näitä minä lasken joka kuukausi ja koska sossinan mukaan minä saan monta sataa liikaa rahaa, niin omilla on toimeen tultava ja siitä säästettävä.
Minä säästän tilille kun voin ja kotona pulloon ja lippaaseen ja joskus possuun, mitä on säästää. Huomasitko kirjoituksen, jossa kerrottiin että possun takia naapuri jäi yöksi ynnä muuta.

Sitä minäkin odotan. Nyt minulla on pieni pesä.una ja lisää säästän jatkuvasti. Elämä ongelmissakin tuntuu elämisen arvoiselta kun ottaa sinnittelyn ja omatoimisuuden luojan lahjana. Niinhän ne muutkin. Niin minäkin säästän ja olen säästöihini onnellinen. Pieni säästö kerrallaan. Kyllä siitä kertyy pesämuna ja hätävararahasto. Usko pois ja ota vaikka possu tai jos löydät vanhanaikaisen kaljapullon jossa on iso suuaukko. Nopeasti se kertyy. Joka kaupassa käyntikerta minä laitan nykyään jotain possuun tahi pulloon ja olen onnellinen. Suosittelen samaa.

Nuo kyselyt tyyliin riittääkö tulot elämiseen eläkkeellä voi pistää samaan 'koriin' kuin vastaavat kyselyt riittääkö palkkatulot elämiseen.
Vastaukset ovat kutakuinkin yhdenmukaisia ja yleisemmin, että ei riitä. Palkkaa pitäisi saada enemmän ja vastaavasti eläkettä pitäisi saada enemmän.

En silti yhtään väheksy pienituloisten toimeentulovaikeuksia. Varmasti niitä on. Kommenttini vain kohdistui noihin kyselyihin.
Jos siis suurinpiirtein kysytään tarvitsitko enemmän rahaa, niin eiköhän vastaus useinmiten ole selvä.

Nythän on kyse eläkesäästämisestä ja siitä yritin kertoa miten se onnistuu. En valitella vaivojani. Olen pahoillani ettet ymmärtänyt minun tarkoitustani. Siis uudelleen: Kun vähennän menot tuloista niin jäljelle jäävästä osasta tulee säästöä. Ja sen talletan eri tavoin. Milloin pienen osan pulloon ja possuun seteleitä ja pikkukolikoita. Tilille menee suuremmat säästöt ja suuremmat käteisvarat sopivaan tilaan jossa ne voivat olla. Miten onnistun säästämään vaivattomasti: Joka kaupassa käynnin jälkeen pennit possuun tai pulloon. Jonkin verran säästyy. Olen kokeillut. Siksi hankin näyttävän pullon ja olen tyytyväinen.

Eläkesäästäminen voip olla hauskkoohhii ja pittee sisällää monpuolissii siästämismenetelmmii immeisistä riippuin. Miehhii oun oppina vähi erin siästämmää, eikä miel tie yhttää tuhlata ite siästtöö laitettuu rahhoo. Mitä enempi tulloo siästettyy, nin sitä rakkaammaks possu tulloo. Mitä sitä muute siästäs ja itele hyvä miel tulloo, ku penninnii suap siästtöö, vararahastoks niätsen.

Asiahan on niin, että se mitä jää käteen riippuu tyylistä säästää ja siitä mitä säästetään. Minä avasin tilejä ja säästän possuun. Siinä minun keinoni säästää. Kun lantinkin laittaa joka kuukausi, se on iso raha vuoden kuluttua ja kymmenessä vuodessa vielä isompi raha. Minun possuni, joita on kymmenisen kpl joka pankista, jo jonkin aikaa olen suunnitellut tyyliä, miten säästäisin, miten paljon ja millä tyylillä. Tilille myös menee jotain, ei paljon, mutta sopivasti. Nyt olen tietoinen, miten paljon rahaa jää possuun sekä tilille. Olen suunnitellut säästämistä, tavoite on elämän ikäinen säästäminen, joten avasin tilin. Kun nyt erään haave on, että pöytä oikein notkuisi rahaa, niin siihenkin löytyy keino, vaikka rikas ei olekaan. Mene pankkiin ja pyydä kahdella sadalla eurolla viisi ja kymmen senttiä muutama pötky. Avaa rahapötkyt ja laita pöydälle. Pöytä todellakin notkuu rahoista. Näinkin yksinkertaisesti voi opetella mahdottoman haaveen täyttämään, aivan konkreettisesti.

Aloittajan kommenttiin. Kun säästän 25,00 euroa kotiin kuussa, se on puolessa vuodessa 150,00 ja vuodessa 300,00. Kannattaa säästää, sillä jo 20,00 säästäminen kuussa on puolessa vuodessa 120,00 ja vuodessa 240,00. Kymppikin kuussa kotiin säästettynä on vuodessa 120,00 ja penni on tuhannen alku.

Totuus hankkia on se, että nykyaikana pitää olla melkoisen sitkeä ja tiara, että pystyy viisi kymppi senkään säästämään seuraavalle kuulle, eläkeläinen siis. Olen viime aikoina ylpeillä vajaan 60 cm pullon pohjalle kilahtaneista kolikoista. Säästötilille jää ja aion sen pitää siellä, näen vaikka nälkää. Sekin kestää aikansa. Kyllä jotain minunkin pitää saada sitä vastaan, että eläminen yleensä vie kaiken. Eläke-etuudet on vaarassa, jos liikaa saa säästöön, näin uskon. Suomalainen yhteiskunta kestää muutaman tonnin säästöt, mutta purkaa vastaan, jos saat yhtään yli rajan, jonka verottaja ja Sossikka eläkeläisen lehdistö säästämisen rajauksia määrää. Kukaan ei näin ollen uskalla kertoa säästäneensä. Mummelit ja ukot ottaa itseensä kovasti raha-asioiden kyselyn, eikä kukaan uskalla kehua säästäneensä, kukas niin huppu olisi, vai mitä. Kun on vahti omasta takaa, tietää, että rikkaita ei ole eikä tule eikä niitä, jotka kertoisivat, miten säästävät. Ei verotettavaa tuloa, säästöä vain.

Edellisen yhteenveto:pitää säästää siitä huolimatta, että säästöt ylittävät verotettavaksi katsotun tulon ylärajan. Enemmistö eläkeläisiä säästää satasen kerrallaan ja suosii kotona itse tehtyä ruokaa. Niin myös minä, lauantaimakkara ja maksamakkara vuosien syömisen jälkeen kyllästyttää, mutta jos pussi ei muuta kestä, niin sitä syödään, mitä rahalla saadaan. Kun kukaan eläkeläisistä ei uskalla kateuden vuoksi tunnustaa säästävän, syntyy ikävä tilanne, jos joltakin ihmiseltä kysäisee, säästätkö ja paljonko olet säästänyt ja miten. Siinä missä minä ilmoitan syöväni edullisia halpisruokia, toinen kertoo syövänsä kalliimpia, mutta tekevänsä kaiken itse ja kasvattavansa kaupungin kasvimaalla vihanneksia. Kun satanen on näin monen mutkan takana ja kauhean vyön kiristämisen takana, ennen kuin se on tilillä puhtaana, toinen eläkeläinen antaa periksi ja päättää elää kädestä suuhun-systeemillä lopun ikänsä. Tässä vain on se paha vika, että aina siinä kädessä ei ole kaikilla eläkeläisille, mitä suuhun viedä, varsinkin, jos pitää kaljoitella ja Viinat juoda joka viikon loppu. Kun eläkeläinen huomaa eläkkeen loppuvan, hän alkaa käyttää harmaita aivosolujaan ja miettiä, mistä seuraava ruoka ja mistä rahaa tilille. Silloin vanhat mummot ja ukot etsiytyy metsiin ja keräävät kaikki sienet metsistä, marjat ja salaatin tarpeet metsistä. Silloin huomaa vanhaa takkia viidettä vuotta pitäessä, että jäipä kuin jäikin satanen tilille ja se on säästöä. Siitä satasella sitten poika ja pojan poika käyvät kovaa vääntöä, kuka sen saa ja mihin ukko tai mummo sen saa muuhun käyttää. Kun eläkeläinen sanoo, ettei sitä käytetä, niin syttyy sanasota. Satasta jakamaan kun ilmoittautuu kolme neljä tuttavaa ja naapuria sekä koko lähisukulaispiiri. Siinä sitten painimaan henkistä sodan käyntiä ja katsotaan kuka lienee vahvin henkisesti ja riittääkö eläkeläisellä kantti pitää satasestaan kiinni vai viekö poika tai pojan poika eläkeläisen satasen. Kun sota on voitettu, voi eläkeläinen nostaa itselleen hattua, hän selvisi ja satanenkin jäi tilille. Vielä, sanoo lähipiiri. Mummo on rikastunut: sillä on satanen tilillä ja lähipiiri viinan ja kaljan tuskissaan turvautuu eläkeläiseen edelleen. Tämä opettaa nuorempaa sukupolvea turhaan elämään omillaan. Se on taito, jota kaikilla ei ole eivätkä kaikki opettele elämisen taitoa. Kun tulee aika, uudet eläkeläispolvet taistelevat omat taistelunsa ja voittavat kukin omalla tavallaan.

Eläkesäästämisellä juurikin tarkoitetaan eläkeaikaan varautumista. Eläkkeestä säästäminen onnistuu, jos koko eläke ei kulu välttämättömiin menoihin; asumiseen ja elämiseen. Eläkesäästäminen kannattaa aloittaa ensimmäisestä palkasta ja korkoakorolle mahdollisuutta hyödyntää. Jos tuntuu hankalalta, niin pankkiin tms. mars. Myöhemminkin vielä ehtii, mutta aloittamisessa ei kannata jahkailla. Mitä aiemmin säästämisen aloituksen tekee, sitä helpommalla pääsee. Jokainen lykätty kymmenen vuotta tuplaa karkeasti laskettuna vaaditun kuukausisäästösumman. Esim. 25-vuotiaana voit aloittaa 50-100 eurolla kuussa, 35-vuotiaana summan pitää jo olla 100-200 euroa kuussa jne. Netti on pullollaan myös hyviä laskureita, joilla voit itsellesi laskea tavoitteen. Veroja ei kannata pelätä, tuotto-osasta maksetaan veroa ei säästetystä omasta pääomasta. Mikäli säästät verotuetusti saat nyt ilmaisen lainan valtiolta, mutta maksat koko summasta pääomatuloveroa - tämäkin kannattaa kun ehdit saada pitkällä säästöajalla korkoakorolle panostuksellesi. Osakesijoittamisessa ei ole käytännössä mitään riskiä kun sen tekee oikein hajautetusti ja eläkeaikaa kohti mentäessä pienentää osakepainoa. Kysykää asiantuntijoilta, palstoilta voi löytyä hyviäkin neuvoja mutta useimmat täällä ovat valitettavasti kaukana hyvistä neuvoista. Eläkeaikana tarvitset tulevaisuudessa moninkertaisen määrän suhteutettuna vuosipalkkaasi, näin varat riittävät koko eläkeajan ja vanhuuden hoivaturvaankin, jos sitä joutuu ostamaan.

Kiitos neuvoista. Avasin tilin johon säästän. Pois nostaminen ja tilin siirto maksaa 6 euroa, joten sitä en nyt tee. Korkoa on mutta vähänlaisesti. Osakkeita on ollut ja mennyt. Toisen kerran sain tuplasti omani takaisin; toisen kerran menetin rahassa ja lopetin. Nyt olen myös possuun säästänyt ja pieni oma vara ei ole pahitteeksi, vai mitä. Osakesäästämistä olen edelleen ajatellut mutta kun toiset sijoittaa kultaan ja jalokiviin. Ostavat halvalla 99,9 % kultaa ja myöhemmin ehkä kauppaavat sitä tai vain sijoittavat siihen rahansa. Kullan arvo pysynee kannattavana. Samoin jalokivien. Kävin ison jalokiviliikkeen sivuilla ja huomasin 99 920 000 maksavan 20 ct timantin. Niitä ne rikkaat ostaa. Minä vain katselen. Liikkeiden sivut ovat kaikille auki, siellä kävin ihailemassa kiviä ja katselin toisen liikkeen sivuilla kultarahoja ja hopearahoja. Kannattaa miettiä mihin vähät rahansa laittaa. Että saa sitten omansa takaisin. Ulkomailta ostaminen on arveluttavaa. Kaikki eivät sitä osaa. Katsoa saa. Täältä asti ei voi koskea.

Jokainenhan sitä haluaa 10 000 - 20 000 euroa hätävaraksi tilille. Mutta jos satanenkin on jatkuvasti tilillä, silläkin saa jotain. Verottaja vie isoista säästöistä osan mutta pari tonnia tai viisikin säästössä on parempi kuin velka tai laina. Tilille jää kun ei käytä kaikkea. Kieltäytyy käyttämästä kovalla työllä saatuja eläkerahoja ja säästää kun on pakko. Näin minä saan säästöön. Pieni säästölinja auttaa kovasti säästämisessä, sillä minä olen jokaisen pennin säästöön saanut. Olen huomannut, että jopa läheiset voivat kadehtia sitä kymppiä, jonka säästän. Sekin katsokaas voi jollekin läheiselle olla iso säästö.

Minulla ei ole ollut isoja säästöjä. Olen vain tietoinen, että pankitkin ilmoittavat verotettavaa omaisuuden verottajalle ja isoista säästöistä yli muutaman tonnin säästöt ovat verotettavaa varallisuutta. Niistä menee veroa muodossa tai toisessa, en tiedä.

Kiitos tiedosta. Jos saan säästetty 25 000 euroa, veroja ei mene, vaikka Sossikka ei armoa soisikaan. Avasin juuri uuden tilin ja säästämis into on kova.