IRTI KIRKKOVUODESTA!
Kenenkään ei tule ottaa osaa epäraamatullisiin pakanajuhliin, kuten adventti, pyhäinmiestenpäivä, joulu, loppiainen, juhannus, sunnuntai, uusi vuosi, jne..
Uskontojen harrastajat tarvitsevat erilaisia elävän Jeesuksen korvikkeita. He eivät ole avanneet sydäntään Pyhälle Hengelle. Siksi he tarvitsevat korvikkeita, uskonnonharjoituselementtejä. Heidän ”uskossa olemisensa” on elämistä kirkkovuodessa yms. perinnäissäännöissä. Nykyisten kirkkojen viettämät ”juhlat” ovat vailla mitään jumalallista arvoa.
Uskossa oleville on ylösnoussut Jeesus jokaisen päivän sisältönä: ”Minä näen alati edessäni Herran, sillä Hän on minun oikealla puolellani, etten horjahtaisi” (Apt.2:25,28). ”Minä ole teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti” (Matt.28:20).
Iloitsemme vuoden jokaisena päivänä siitä, että Jeesus syntyi, että Hän kuoli ristillä puolestamme, että Hän nousi ylös kuolleista, että Hän tulee takaisin, jne.. Meillä on ainainen juhla. Halleluja!
Kirkkovuoden juhla-aikojen kalenteri on vapauden liitossa eläville kristityille vierasta uskontoa. Samoin on laita juutalaisen kalenterin suhteen.
Emme tarvitse minkäänlaisia ”päivän tunnussanakirjoja”. Ne kaikki ovat Raamatulle vieraita sekauskontojen elementtejä.
”Älkää tehkö, niin kuin tehdään Egyptin maassa (ja Suomessa), … niin kuin tehdään Kanaanin maassa, … älkää vaeltako heidän tapojensa mukaan” (3 Moos. 18:3).
”Älköönkä teillä olko mitään osallisuutta pimeyden hedelmättömiin tekoihin, vaan päinvastoin nuhdelkaakin niistä” (Efes. 5:11).
Kaikki uskonnot ovat pimeyden tekoja ja pitävät ihmiset erossa elävästä uskosta.
Weijo
Kenenkään ei tule ottaa osaa epäraamatullisiin pakanajuhliin, kuten adventti, pyhäinmiestenpäivä, joulu, loppiainen, juhannus, sunnuntai, uusi vuosi, jne..
Uskontojen harrastajat tarvitsevat erilaisia elävän Jeesuksen korvikkeita. He eivät ole avanneet sydäntään Pyhälle Hengelle. Siksi he tarvitsevat korvikkeita, uskonnonharjoituselementtejä. Heidän ”uskossa olemisensa” on elämistä kirkkovuodessa yms. perinnäissäännöissä. Nykyisten kirkkojen viettämät ”juhlat” ovat vailla mitään jumalallista arvoa.
Uskossa oleville on ylösnoussut Jeesus jokaisen päivän sisältönä: ”Minä näen alati edessäni Herran, sillä Hän on minun oikealla puolellani, etten horjahtaisi” (Apt.2:25,28). ”Minä ole teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti” (Matt.28:20).
Iloitsemme vuoden jokaisena päivänä siitä, että Jeesus syntyi, että Hän kuoli ristillä puolestamme, että Hän nousi ylös kuolleista, että Hän tulee takaisin, jne.. Meillä on ainainen juhla. Halleluja!
Kirkkovuoden juhla-aikojen kalenteri on vapauden liitossa eläville kristityille vierasta uskontoa. Samoin on laita juutalaisen kalenterin suhteen.
Emme tarvitse minkäänlaisia ”päivän tunnussanakirjoja”. Ne kaikki ovat Raamatulle vieraita sekauskontojen elementtejä.
”Älkää tehkö, niin kuin tehdään Egyptin maassa (ja Suomessa), … niin kuin tehdään Kanaanin maassa, … älkää vaeltako heidän tapojensa mukaan” (3 Moos. 18:3).
”Älköönkä teillä olko mitään osallisuutta pimeyden hedelmättömiin tekoihin, vaan päinvastoin nuhdelkaakin niistä” (Efes. 5:11).
Kaikki uskonnot ovat pimeyden tekoja ja pitävät ihmiset erossa elävästä uskosta.
Weijo
Vastaukset 15
Vanhimmat
Olen kanssasi samaa mieltä, sillä kaikki herännäisyys ja muu uskontokuntiin sidottu toiminta ja palvontamenot ovat silkkaa ryhmätoimintaa. Samaa kuin ryhmäkerhot ja muut kokoontumiset. Askarrellaan yhdessä askartelukerhossa.
No, sinällään nämä askartelukerhot luovat yhteishenkeä, mutta Pyhän Hengen kanssa niillä ei ole sen suurempaa merkitystä kuin yhdessä askartelulla.
Minä osaan viettää paiväni kunnioittamatta juhlapyhiä, jotka kalenteriin on merkitty. Poltan kynttiläni silloin kun haluan ja rauhoitun miettimään Pyhää Henkeä myös silloin kun haluan.
En tarvitse kerhotoimintaa sitä varten, enkä kalenteria, joka määrää milloin minun täytyy toimia jonkun uskon mukaan. En vietä Joulua sen takia, että näin on joku määritellyt. Vietän sen siinä kuin muutkin päivät.
Paheksuntaa tai moralisointia ei tämän takia tarvitse kenenkään esittää.
Pelastustahan asiat tahi päivät ei muuta, mutta kaikki olisi yhtä puuroa joka päivä, jos mitää rytmiä elämässä (vuodessa) ei olisi.
Ei tämä ole kadottava asia ja pakanallista, kun sen oikein oivaltaa... Mutta jollekin kyllä voi näin ollakin,, jopa kärpäsen tappaminen, meinaan siellä sydämen tunnoissa.
Unohditko Jumalan pyhittämän lepopäivän, sapatin, pois laskelmistasi? Lue 1. Moos. 2:2,3 niin saat tietoa tästäkin. Se on vain kerran viikossa, joten ei liikaa rasita, ja lisäksi sen pitäisi olla jokaiselle levon ja ilon päivä.
Älä nyt sekoita tätä niihin israelilaisten vanhan liiton erilaisiin juhliin ja sapatteihin. Tarkoitan nimenomaan vain tätä luomisen muistoa, Jumalan työnsä jälkeen pyhittämää seitsemättä päivää.
Aamen, aamen.
Sapatti viikon seitsemäntenä päivänä
on Jumalan asettama luomistyön muisto.
Pääosin, hengelliseltä sisällöltään
sapattikäskykin täytettiin Golgatalla
Jeesuksen sanoessa ristillä:
"Se on täytetty!"
Sydämissämme oleva lepotila syntien
anteeksisaamisen jälkeen on todellista
Uuden liiton sapattia. Hebr. 4.
Olen kirjoittanut aiheesta aika paljon.
Mikäli joku tahtoo tutkia, niin kirjoitus
löytyy klikkaamalla tästä:
http://www.Jeesus-on-Herra.com /
Kirjoitukset / Weijo Lindroos /
GOLGATALLA TÄYTETTY LAKI.
Puhut aivan kuin Jumalan tahto ei sitoisi ihmistä tänäpäivänä. Mihin perustat näkemyksesi? Vai ymmärsinkö väärin?
Omalla kohden näen sen, että Jeesus rakkaudessaan lunasti minut ja lunastettuna haluan seurata Jumalan tahtoa.
Jo paratiisista lähtien viestii sana, ihminen rikkoi Jumalan tahdon. Jumala teki ensimmäisen uhrin, virheetön kuoli, ihminen puettiin lainavaatteisiin, ei omiinsa. Tämä viesti kulki läpi vuosituhansien eri uhrialttarien kautta Golgatalle, virheettömään uhriin. Miksi? Jumalan tahto on olemassa, jo vl.aikana syntinen toi uhrin uhrattavaksi rikkomuksista. Nämä uhrit eivät voineet poistaa syntiä, mutta se kuvasti tulevaa, katsottiin eteenpäin. Golgataa.
Mitä siellä tapahtu? Joku kulki meidän edestämme tien, jossa ei ollut rikettä ei virhettä. Minkä tien? Toteuttiko Hän Jumalan tahdon? kyllä! Muutenhan Hän, Jeesus olisi synnin takia kuollut.
Oliko Hän lainalla? Tuomitsiko laki Hänet? Ei! Ja Hän kutsuu meitä armahdettuja seuraamaan Häntä.
Laki osoittaa synnin, vl. aikana vietiin se uhri. Tämä uhraaminen päättyi Gogatalle, nyt on iankaikkinen uhri suoritettu. Meillä on Ylimmäinen Pappi Jeesus Karistus, joka voi heikkoja auttaa, suitsevaista kynttilää Hän ei sammuta. Tähän uhriin voimme aina katsoa, tähän uhriin voimme luottaa, Jumala uhrasi oman Poikansa ja saamme tämän sijaisen lukea omalle kohden sovitukseksi. Kuolema ei tule kohtaamaan meitä enää. Olemme siitä vapaat. Ja Jeesuksen tullessa meidät puetaan siihen Taivaalliseen pukuun missä ei ole ryppyä, johon päättyy lankeemuksemme jne. Täydellisyys alkaa, rampa hyppii kuin peura ja mykänkieli riemuun ratkeaa.
Mutta sitä ennen, laki suojelee meítä, se osoittaa synnin, se vie Golgatan ristin juureen.
Siksi laki hallitsee ihmistä niinkauan kun hän elää. Kunnes taivas ja maa katoaa, siihen asti toimii Jumalan tahdon laki, mutta kun luodaan uusi taivas ja maa, synti on hävitetty. Lakia tällaista ei enää tarvita.
Lain tietä kulkien, tukeutuen lihan käsivarteen. On kuoleman tie. Mutta armahdettuna, olemalla kuuliainen Jumalan tahdolle, ei synti niin helposti saa otetta meistä. Näin näkisin asian.
Juuri tätä samaa tarkoitin.
Se käy ilmi siitä mainitsemastani
kirjoituksesta.
Etpä näköjään lukenut sitä.
"Seitsemäntenä päivänä, kun Jumala oli lopettanut työnsä, jonka oli tehnyt; niin hän seitsemäntenä päivänä lepäsi kaikesta työstään. Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja teki sen pyhäksi, koska sen aikana hän lepäsi kaikesta luomistyöstään, jonka hän oli tehnyt", sanoo The Holy Bible international version.(Gen. eli 1, Moos. 2:2,3) Ei ole muita päiviä viikossa, jotka ovat yhtä pyhiä kuin seitsemäs päivä, jossa on Jumalan pyhäksitekemisen leima. (Tämä on minun oma vapaa suomennokseni, joka ei ole mitenkään virallinen)
Kun Jumala oli valinnut itselleen kansan, jolle hän antoi lakinsa, "Jumala puhui kaikki nämä sanat" Siinailla, ja ne ovat kymmenen käskysanaa, meidän kymmenet käskyt Raamatun mukaan, ei siis ihmisen tekemät katekismuksissa. (Ex. eli 2. Moos. 20:8-11) Ja taas vapaa suomennokseni: "Muista sapatin päivä pitämällä se pyhänä. Kuusi päivää sinun pitää työskennellä ja tehdä kaikki työsi, mutta seitsemäs päivä on Herran sinun Jumalasi Sapatin päivä. Sinä päivänä sinun ei tule mitään työtä tehdä, ei sinun, ei sinun poikasi tai tyttäresi, ei palvelijasi tai palvelijattaresi, ei eläimesi, ei muukalaisesi joka on portillasi. Sillä kuudessa päivässä Herra teki taivaan ja maan,
meren ja kaiken mitä niissä on, mutta lepäsi seitsemäntenä päivänä. Senvuoksi Herra siunasi Sapatin päivän ja teki siitä pyhän." Kuka on tänään Jumalan kansa? Eikö kristityt, Jeesukseen Kristukseen ja Jumalaan uskovat kautta maailman, joten heille kuuluu tämä käsky.
Vielä jatkoa tulee (Deut. eli 5: Moos. 5:12-15)
"Huomaa Sapatin päivä pitämällä se pyhänä, kuten Herra sinun Jumalasi on sinua käskenyt. Kuusi päivää sinun tulee työskennellä ja tehdä kaikki työsi, mutta seitsemäs päivä on sinun Herrasi ja Jumalasi Sapatti. Sen aikana et saa tehdä mitään työtä, et sinä, ei sinun poikasi tai tyttäresi, ei palvelijasi tai palvelijattaresi, ei härkäsi, ei aasisi tai mikään sinun eläimistäsi, ei muukalaiset sinun porteillasi, niin että palvelijasi ja palvelijattaresi saavat levätä, kuten sinäkin lepäät. Muista, että sinä olit orjana Egyptissä ja Herra sinun Jumalasi toi sinut ulos sieltä mahtavalla kädellään ja ojennetulla käsivarrellaan. Sen vuoksi Herra sinun Jumalasi on käskenyt sinun huomioida Sapatin päivä." Jos meidät on ostettu synnin orjuuden Egyptistä vapaaksi, eikö pieni kunnioitus Jumalaamme kohtaan ole se, että palvelemme häntä tänä yhtenä ainoana pyhitettynä päivänä, Sapattina, koska hänen asetuksensa niin sanovat. Jeesus ei koskaan kumonnut näitä kymmenen käskyn lakeja, vaan hän toteutti ne elämässään meidän tähtemme.
Jos pyhitämme sapatin, teemme oikein. Mutta jos sanomme, että pyhitämme sapatin täydellisesti, me valehtelemme. Jeesus teki senkin täydellisesti, mutta hän ei koskaan pyhittänyt sunnuntaita, eli silloista viikon ensimmäistä päivää. Myös Paavali meni Sapattina kymmeniä vuosia myöhemmin synagoogaan selittämään kirjoituksia, oliko asia niin kuin hän julisti. On parempi, että pyhitämme vaikka vaatimattomastikin saman pyhäpäivän kuin Jeesus, koska vain silloin hänen täytetty työnsä luetaan meidänkin hyväksemme. Selvä sana sanoo: "Joka rikkoo yhtä kohtaa kohdin, Se on syypää kaikkissa kohdin." (Jak. 2:10) Ilman Jeesusta rikomme kaikissa kohdin kymmenet käskyt.
Jeesusta ei voitu näyttää syypääksi yhteenkään syntiin, ja niin hän voi ja kykeni lunastamaan maailman paholaisen vallasta. (Joh. 8:46) Hänen täytetyssä työssään olemme vapaat synnin orjuudesta ja vapaat palvelemaan Jumalaa Sapatin päivänä, joka on meille levon ja ilon päiväksi annettu, ja jota vielä uudessa maassakin vietetään. (Jes. 58: 13; Hes. 20:12; Hes. 36:26,27) Sapatti on merkki Jumalan ja hänen kansansa välillä kautta aikojen aina iankaikkisuuteen asti. Sitä ei ole milloinkaan poistettu kymmenistä käskyistä, kuten ei mitään muutakaan käskyä.
Kristikunnassa on paljon ihmisoppeja.
Sunnuntain vietto lepopäivänä on eräs
Raamatun vääristelyn tulos ja siis
ihmisoppi.
Tuota asiaa olen joskus ihmetellyt, kun
esim. adventistien harhaoppi yrittää
saada lauantaista erityisen "jumalanpalveluspäivän". -
Viikon jokaisena päivänä on aivan yhtä
arvokasta pitää hengellisiä kokouksia.
Jumala ei ole antanut lepopäivälle
kokoontumispäivän merkitystä.
Tosin lauantaina on aivan hyvä päivä
kokoontua seurakuntanakin yhteen. Mutta
itse haluan silloin levätä, ja aloitan
työn taas sunnuntaina, esim. pitämällä
hengellisen kokouksen.
PS. Et vieläkään lukenut sitä mainittua
kirjoitusta?
Tottakai on yhtä arvokasta pitää hengellisiä kokouksia kaikkina päivinä, mutta ihmisoppeja nekin ovat. On vain yksi päivä, joka on Jumalan erityinen päivä, ja se on sapatti. Ellet sitä ymmärrä, en voi mitään. Toivon, että Pyhä Henki avaa silmäsi, että senkin vielä tajuat.
Onhan sekin jotakin, että olet alkanut edes levätä lauantaina. Jotenkin tuntuu kummalliselta, ettet sano sapattia pyhittäväsi, vaikka lepäät ja aloitat työt sunnuntaina eli viikon ensimmäisenä päivänä. Niin minäkin teen, joten siinä suhteessa tasoissa ollaan.
Paavali kuitenkin kehoitti olemaan seurakuntayhteydessä, joka sekin rakentaa sekä sosiaalista että hengellistä puolta. Mutta... kukin tehköön miten haluaa. Elämmehän vapaassa maassa.
Niin, Annu.
Olen useimmiten vastuussa kokouksen
pitämisestä.
Jos seurakunnassamme olisi kokous lauantaisin,
niin en menisi sinne, koska pyhitän lepopäivän.
Esimerkkinä minulle:
"... koska Hän (Jumala) sinä
päivänä lepäsi..." (1 Moos. 2:3).
http://www.Jeesus-on-Herra.com
Sanot, että pyhität lepopäivän. Nyt heräsi uteliaisuus, miten sinä sen teet? Ellet ole seurakuntayhteydessä, kuten muinainen Israel Jumalansa edessä temppelissä, miten muuten se on mahdollista? Jopa pakanatkin olivat temppelin esipihassa... ihmettelen!
Annu.
Et vieläkään lukenut mainitsemaani kirjoitusta.
Siitä löytyy vastaukset,
miksi, miten, kenen käskystä jne...
http://www.Jeesus-on-Herra.com
Jo ensimmäisen neuvosi mukaan luin kirjoituksen nettisivultanne. Siellä oli paljon sitä, mitä mekin seurakunnassa opetamme. Moni kysymys jää lukemastani kuitenkin vastausta vaille, joten olkoon nyt näin. Katson, että olen kanssasi yhtä mieltä siitä, että Jeesus Kristus on Herra.
Voin myöskin vastata, etten ymmärtänyt tai ymmärsin, sillä jotkut asiat ovat hyvin selviä, mutta toiset taas jättävät kysymyksiä jälkeensä. En haaskaa aikaamme enempää tähän, sillä se taitaa olla hyödytöntä.
Oletan, että kuulut adventisteihin ?
Sinun pitäisi sanoutua irti siitä
ja lähteä Jeesusta seuraamaan.
Adventismissa ei opeteta Kristuksen opin
ensimmäisistä alkeista, esim. Pyhän
Hengen kasteesta ja armolahjoista.
Olen saanut opetusta jokaisesta alueesta, mitä sivuillanne kirjoitatte, mutta usko on Jumalan lahja, ja se mitä olen saanut, on tullut häneltä. Sain opetusta yli 14 vuotta, mutta ei se minusta uskovaa tehnyt. Mikään opetus ei riitä, koska se on täällä aina vajavaista.
Vasta Pyhä Henki toi eteeni kaksi tietä, joista valitsin seurata nimenomaan Jeesusta. Olisinhan silloin voinut jäädä entisellekin tielleni "hyväksi luterilaiseksi, joka ei ollut kenellekään mitään pahaa tehnyt". Jumala kuitenkin näytti minulle sen, että olin syntinen ihminen ja Vapahtajan tarpeessa. Kun tämä selvisi, valinta oli helppo. Tällaisena halusin palvella Jumalaa ja olen ihan onnellinen seurakunnassani, joten mitä sitä vaihtamaan ainakaan sen tähden, että sinä niin käsket.
Puhukoon Pyhä Henki minulle vastakin, mitä teen.
Hänen johdossaan on hyvä kulkea ja miettiä Jumalan suurta rakkautta, joka minutkin huomasi ja omakseen kutsui. Jumala rakasti silloinkin, kun minä olin mahdoton tapaus. Kiitollisuus häntä kohtaan on valtava. "Vain sana vaati Herralta, kun teki tämän maan, mutta henkensä on hinta ihmisen", minunkin tähteni se on annettu.