Ylen pitää yhä lain nojalla tarjota hartausohjelmia. Niitä onkin radiossa satoja ja tv:ssä kymmeniä vuodessa. Ylen pitää myös huolehtia ohjelmatarjonnasta vähemmistö- ja erityisryhmille. Yksi suurimmista vähemmistöistä Suomessa on uskonnottomat.
Uskonnottomia on maassamme noin 13-14 prosenttia eli suurin osa ev.lut. ja ort. kirkkoon kuulumattomista. Ja kirkkoon kuuluvistakin suuri osa ei tosiasiassa usko kirkon uskontunnustusta tai mihinkään muuhunkaan
uskontoon. Vähintäänkin kolmasosa väestöstä on katsomukseltaan varsin sekulaaria sakkia.
Vaikka uskonnottomat "nauttinevat" kaikista muista kuin
hartausohjelmista siinä kuin muutkin, pitäisi heille kuitenkin tarjota
myös aivan omia, erityisesti heille tarkoitettuja ja toimitettuja
ohjelmia. Tehdäänhän ohjelmia romaneille ja metsureillekin. Ynnä
kaikenlaisille vähemmistö- ja erityisryhmille - niin kuin pitääkin.
Uskonnottomien ohjelmissa voisi käsitellä uskonnottomien ihmisten elämään, kulttuuriin ja oikeusturvaan liittyviä asioita sekä miksei myös maailmankatsomuksellista pohdintaa..
esimerkiksi kriiseihin ja kuolemaan liittyen, mutta ennen muuta elämään liittyen..
Erilaisia keskustelun aiheita ja kysymyksiä, joskus ongelmiakin, uskonnottomilla ihmisillä ja perheillä voi liittyä esim. seuraaviin normaaliin elämänkulkuun liittyviin vaiheisiin:
- lapsen kohteluun päiväkodissa, kodin katsomusperinteen huomioon ottamiseen, - koulun ET-opetuksen (elämänkatsomustieto) järjestämiseen ja lasten asemaan, - Prometheus-leiritoimintaan (vs. rippileirit), - naimisiin menoon, siviilivihkimiseen ja hääseremonioihin, - armeijan juhlalliseen vakuutukseen, - elämän kriiseihin ja traumoihin, niin henkilökohtaisiin kuin kollektiivisiin (kuten tsunami) jne.
- vakava sairaus, saattohoito, hyvä kuolema
- hautauspalvelut, uskonnottomat hautajaisseremoniat, surutyö
Asioita varmasti on muitakin nimenomaan tästä ainoasta ja ainutlaatuisesta elämästämme. Jotkut niistä liittyvät filosofiaan ja moniin kysymyksiin, joita esim. pohditaan nuorten filosofien tapaamisessa, joita Filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajien liitto FETO on alkanut järjestää.
Eikä kirkkoon kuuluvillekaan tee pahaa voida tutustua uskonnottoman ajattelun ja kulttuurin olemassaoloon. Eikös suvaitsevaisuuden ja monikulttuurisuuden edistäminen tarkoita jotain tältäkin osin.
Haluan lopuksi korostaa vielä, että uskonnottomat ovat noin kolme kertaa suurempi vähemmistö kuin ruotsinkieliset. Tietenkään he eivät ole mikään yhtenäinen joukko niin kuin ruotsinkielisetkään eivät ole. Silti uskonnottomien järjestöillä, kuten Vapaa-ajattelijain liitto, Humanistiliitto, Prometheus-leirien tuki ry, FETO ja Pro-Seremoniat -yhtiö, voisi olla tärkeä sija ainakin joidenkin uskonnottomien ohjelmien tuottamisen ja toimittamisen apuna.
Kun hartausohjelmia on jopa muutama kerta päivässä, ainakin kai pari
kertaa, ja jumalanpalvelukset päälle, tasapuolisuuden vuoksi
uskonnottomien erityisohjelmia voisi olla pari-kolme kertaa
viikossa. Ja liikkeelle voisi lähteä edes yhdellä viikottaisella
ohjelmalla sekä joillakin "erikoislähetyksillä" ja teemailloilla..
Esa Ylikoski
"Julkisen palvelun ohjelmatoiminnan tulee erityisesti 3) ottaa
ohjelmistossa huomion sivistys- ja tasa-arvonäkökohdat, tarjota
mahdollisuus oppimiseen ja itsensä kehittämiseen, painottaa lapsille
suunnattuja ohjelmistoja sekä tarjota hartausohjemia;
5) tukea suvaitsevaisuutta ja monikulttuurisuutta sekä huolehtia
ohjelmatarjonnasta myös vähemmistö- ja erityisryhmille;"
Uskonnottomia on maassamme noin 13-14 prosenttia eli suurin osa ev.lut. ja ort. kirkkoon kuulumattomista. Ja kirkkoon kuuluvistakin suuri osa ei tosiasiassa usko kirkon uskontunnustusta tai mihinkään muuhunkaan
uskontoon. Vähintäänkin kolmasosa väestöstä on katsomukseltaan varsin sekulaaria sakkia.
Vaikka uskonnottomat "nauttinevat" kaikista muista kuin
hartausohjelmista siinä kuin muutkin, pitäisi heille kuitenkin tarjota
myös aivan omia, erityisesti heille tarkoitettuja ja toimitettuja
ohjelmia. Tehdäänhän ohjelmia romaneille ja metsureillekin. Ynnä
kaikenlaisille vähemmistö- ja erityisryhmille - niin kuin pitääkin.
Uskonnottomien ohjelmissa voisi käsitellä uskonnottomien ihmisten elämään, kulttuuriin ja oikeusturvaan liittyviä asioita sekä miksei myös maailmankatsomuksellista pohdintaa..
esimerkiksi kriiseihin ja kuolemaan liittyen, mutta ennen muuta elämään liittyen..
Erilaisia keskustelun aiheita ja kysymyksiä, joskus ongelmiakin, uskonnottomilla ihmisillä ja perheillä voi liittyä esim. seuraaviin normaaliin elämänkulkuun liittyviin vaiheisiin:
- lapsen kohteluun päiväkodissa, kodin katsomusperinteen huomioon ottamiseen, - koulun ET-opetuksen (elämänkatsomustieto) järjestämiseen ja lasten asemaan, - Prometheus-leiritoimintaan (vs. rippileirit), - naimisiin menoon, siviilivihkimiseen ja hääseremonioihin, - armeijan juhlalliseen vakuutukseen, - elämän kriiseihin ja traumoihin, niin henkilökohtaisiin kuin kollektiivisiin (kuten tsunami) jne.
- vakava sairaus, saattohoito, hyvä kuolema
- hautauspalvelut, uskonnottomat hautajaisseremoniat, surutyö
Asioita varmasti on muitakin nimenomaan tästä ainoasta ja ainutlaatuisesta elämästämme. Jotkut niistä liittyvät filosofiaan ja moniin kysymyksiin, joita esim. pohditaan nuorten filosofien tapaamisessa, joita Filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajien liitto FETO on alkanut järjestää.
Eikä kirkkoon kuuluvillekaan tee pahaa voida tutustua uskonnottoman ajattelun ja kulttuurin olemassaoloon. Eikös suvaitsevaisuuden ja monikulttuurisuuden edistäminen tarkoita jotain tältäkin osin.
Haluan lopuksi korostaa vielä, että uskonnottomat ovat noin kolme kertaa suurempi vähemmistö kuin ruotsinkieliset. Tietenkään he eivät ole mikään yhtenäinen joukko niin kuin ruotsinkielisetkään eivät ole. Silti uskonnottomien järjestöillä, kuten Vapaa-ajattelijain liitto, Humanistiliitto, Prometheus-leirien tuki ry, FETO ja Pro-Seremoniat -yhtiö, voisi olla tärkeä sija ainakin joidenkin uskonnottomien ohjelmien tuottamisen ja toimittamisen apuna.
Kun hartausohjelmia on jopa muutama kerta päivässä, ainakin kai pari
kertaa, ja jumalanpalvelukset päälle, tasapuolisuuden vuoksi
uskonnottomien erityisohjelmia voisi olla pari-kolme kertaa
viikossa. Ja liikkeelle voisi lähteä edes yhdellä viikottaisella
ohjelmalla sekä joillakin "erikoislähetyksillä" ja teemailloilla..
Esa Ylikoski
"Julkisen palvelun ohjelmatoiminnan tulee erityisesti 3) ottaa
ohjelmistossa huomion sivistys- ja tasa-arvonäkökohdat, tarjota
mahdollisuus oppimiseen ja itsensä kehittämiseen, painottaa lapsille
suunnattuja ohjelmistoja sekä tarjota hartausohjemia;
5) tukea suvaitsevaisuutta ja monikulttuurisuutta sekä huolehtia
ohjelmatarjonnasta myös vähemmistö- ja erityisryhmille;"
Vastaukset 1
Vanhimmat
Samalla meidän pitäisi huolestua myös vähemmistöuskontojen puolesta. Tiedotusvälineistämme ei tule minkäänlaista ohjelmaa joka olisi suunnattu koko ajan kasvavalle islamin uskoiselle väestön osalle, ei edes juutalaisille, vaikka heitäkin on asunut maassamme vuosisatoja.