Tekeekö raha ihmisestä ääliön?

Enemmänkin lienee kyse siitä, että ääliöt joutuvat rahavaikeuksiin ja sitten syyttävät niistä muita. Syyllinen on pankki, vippifirma tai kuka tahansa muu, joka uskaltaa sanoa ei.

Antaisitko sinä sitten ilman vakuuksia lainaa ihmiselle, joka valittaa maksukyvyttömyyttään ja/tai on hankkinut aikaisemmin luottomerkinnän jättämällä velkansa maksamatta? Samantien voit sanoa rahoillesi hyvästi. Ja ei kai tällä palstalla sentään pyydetä lahjoja vaan lainaa?

Kyllä usein vaikuttaa siltä, että hyväosaisuus tekee ihmisestä ääliön.

Voi myös olla, että syynä on omakohtaisen kokemuksen puuttuminen, kun ei itse tai kukaan läheinen ole joutunut todella tiukoille. Hyväosaisilla on usein ollut taloudellisesti turvattu lapsuus ja nuoruus, koulut on käyty ja ammatti saatu. Töitä on järjestynyt "suhteilla" mukavasti, ja tilapäisen rahapulan yllättäessä on voinut vipata vanhemmilta tai muilta lähisukulaisilta.

Oma lukunsa ovat tietenkin nousukkaat, jotka ovat omalla työllään onnistuneet hankkiutumaan hyvään asemaan. Heidän maailmankuvansa mukaan kaikille pitäisi samanlaisen nousun olla mahdollinen, ja huonompiosaisuus on vain merkki laiskuudesta ja yrityksen puuttumisesta.

Nykyisen taloustilanteen ja massatyöttömyyden vallitessa voi kyllä hyväosaistenkin silmät alkaa aueta, kun koulutus ei enää takaakaan työtä ja Yt:t voivat viedä pallin omankin persmustan alta.

Joskus pentuna tuntui että kukaan ei ymmärrä jos itse on rahaton, jokaisella on omat taustansa... nyt on pikkusen rahaa ja ei ole ollut velkaa pitkään aikaan tai tarvinnut kantaa huolta toisten veloista...
Mutta vaikka on vain satasia omat rahat, niin kyllä sitä katsoo ympärille mitä muut on tehny.... nyt kyllä ymmärrän miksi ne oikeat rikkaat on sellaisia... on niissä kyllä myös ymmärtäviäkin, mutta eihän se että toiset elää nuukasti, niin tarkota että tarvii alkaa jakaa lainaa niille jotka elävät kädestä suuhun kokoajan. Velka ei parane uudella velalla tai sillä, että otetaan almuja toisilta... jos itsellä ei ole rahaa ja toiset pienillä sinnittelevät sit saa sen pienen puskurin, niin ei se ole toisilta pois..... Vauraus ja rikkaus on hyvin suhteellinen asia ja se ei ole muilta pois...

TIetenkin, jos pentuaikana on ollut kennellissä jossa on ollut oikeaa epäoikeudenmukaisuutta, niin se on pois... kultaisia kädenpuristuksia en hyväksy missään tapauksessa. Jos otat kuormasta matkanaikana, niin se ottettakoot pois siitä mitä matkanpäässä tulet saamaan valmiista lastista..... mutta tällänen jakopoliittiika jossa nuukasti elävän on annettava muille, niin on aikansa elänyt.

Jos kääntäisi aloittajan kysymyksen toisinpäin. Tekeekö rahanpuute ihmisestä ääliön? Kun rahaa ei kerta kaikkiaan ole, pitää silti saada ja ahnehtia, koska ''kaikilla muillakin'' on. Tehdään hätäpäissään ääliömäisiä ratkaisuja: jätetään vuokran ja sähköt maksamatta ja käytetään rahat johonkin muuhun. Sitten tullaan keskustelupalstalle vinkumaan, miten kamalaa on, kun katto meneekin pään päältä tai sähköt katkaistaan. Ihan se on silloin rikkaitten syytä, kun köyhältä vaativat vuokrarahoja tai hävytön varakas sähköfirma vaatii laskua maksettavaksi.
Aika moni tämän palstan rikas on ihan tavallinen, työtuloilla tai perinnöillä vaurastunut, asunnon velaksi ostanut kansalainen. Useimmilla on ollut jossakin vaiheessa rahasta tiukkaa, mutta siitä huolimatta ääliöratkaisut on jätetty tekemättä. Kaurapuurolla ja vyönkiristyksellä on menty läpi hankalien aikojen ja selviydytty. Hirveästi ei heru sympatiaa, jos samassa tilanteessa 'köyhä' heittää viimeiset roponsa nettikasinolle ja sikspäkkiin, kun niin ahdistaa rahattomuus. Elämässä käy keskimäärin pahasti. Joko varaudut tai putoat.

Totta ääliöt ovat useimmiten rahattomia. Selkeä syy löytyy tyhmyydestä, ei osata hoitaa yksinkertaisimpia asioita.

Mä ymmärrän kyllä että ne aidot rikkaat haluaa kapseloitua pois systeemistä, mutta todella rikkaat ei kyllä halua pahaa vähävaraisille...
Kaikki kait riippuu siitä miten joku on omaisuutensa tienannut. Jos on perinyt rahaa ja ollut sit duunissa niin, että se perintö on saanut levätä tilillä, niin sellainen on aivan erilainen ihminen kuin sellainen joka on tehnyt varansa yrittäjänä.

Mut sen mä sanon, että ne jotka on velkaantumisen kautta joutuneet kuseen, niin ei oo köyhiä. Ei ne oo välttämättämättä rikkaitakaan, mutta ne on tyhmiä... ja voi sitä riemua kun ostetaan velaksi hienot vaatteet ja kallis auto.... voi sitä maanantaita kun on lainan maksuaika..... sit ollaan köyhiä ja pidetään kuliissia pystyssä.... kunnes kaikki kaatuu.. ja vaikka tää tiedetään, niin joka helvetin päivä uusi luottokortti prässätään ulos ja joka päivä muutamasata ihmistä saa sen merkinnän....

Vikahan on järjestelmässä.... ja ihmisille ei taota päähän sitä, että velkaantumesen on joskus loputtava..... ja se velka on maksettava. Sen verran tuosta, että jos perintölakiin tulis pykälä, että perikunnanjäsenten on maksettava kuolinpesänvelat, niin porukka alkas katsoo niiden ihmisten perään joiden perintökaaressa ovat.... ja toisaalta parisuhteenmuodostuksessa sitä kumppania katsottas aivan eritapaa, kun se kiiltävät silmät sais aivan uusia ulottuvuuksia.

Mä olen persaukinen, mutta ymmärrän vauraitaihmisiä siitä, että miksi ne ei haluu maksaa veroja.... ja sitä en ymmärrä, että jotkut saa velkansa anteeksi hakemalla ja sit vähän aikaa luimistelevat ja peli alkaa uudelleen.... Jumala armahtaa , minä en.

Omassa tilanteessani kävi näin; lapsuusperheeni oli iso eikä rahaa ollut liiemmälti. Silti koskaan ei nähty nälkää ja kaikilla oli ehjät & puhtaat vaatteet, koska vanhempani eivät käyttäneet päihteitä (no, isä otti muutaman lasin joskus juhlissa). Autokin meillä oli aina, vaikka asuimme kaupungissa.
Muutin kotoa heti koulun jälkeen ja menin (silloin "mentiin") töihin. Perhekin tuli perustettua työssä käyvän miehen kanssa.
Ihmettelin kyllä, että miksi meille ei jää rahaa mihinkään ylimääräiseen, koska elimme kädestä-suuhun. Mieheni hoiti raha-asiamme ja minä venytin penniä.
Löytyihän se syy; mies pelasi rahapelejä. Ja niihin oikeasti upposi kaikki, mitä palkoista jäi ja jotain pikku velkojakin oli alkanut kertyä.
Annoin miehelle vuoden aikaa lopettaa touhunsa, mutta perheen sijasta valitsi pelaamisen. Hänen sanojensa mukaan se ei ollut ongelma eikä siihen edes mennyt paljoa rahaa kuukaudessa.
Nykyään, kun erosta on paljon aikaa ja lapsetkin aikuisia, mies on korviaan myöten veloissa ja itselläni on maksettu ok-talo nykyisen mieheni kanssa (aloitimme tyhjästä eli en muuttanut "mieheni taloon").
Ex-mies on siinä käsityksessä, että olen hänelle jotain velkaa. Minun pitäisi antaa hänelle rahaa, koska "minulla menee hyvin". Odottaa jopa perintöä vanhemmiltani, jota pidän aivan käsittämättömänä ajatuksena! Itse tiedän, ettei sieltä ole tulossa kellekään mitään, joten sen suhteen saa pettyä karvaasti.
Se, miten tähän tilanteeseen pääsin, johtui pitkälti omista valinnoistani. Onnea tietysti myös sen suhteen, että työtä on ollut LÄHES aina eli työttömyyttäkin olemme kokeneet. Ruuat teimme itse, ravintoloissa emme usein käyneet. Tavaroita ostimme käytettyinä ja sain paljon vaatteita lapsille (ja itsellenikin) kierrätyskeskuksesta. Tein itsekin vaatteita, varsinkin juhlavaatteet, joten niissäkin säästi melkoisesti vuosien varrella. Asuimme maalla, joten kasvimaa oli tietysti vaikka se oman vaivansa vaatikin. Itse tein, ja teen vieläkin, mehut ja hillot, jotta saisi (lisäaineetonta ja) edullista evästä.
Nykyään, kun rahasta ei enää ole tiukkaa, tuhlaamme ylimääräisiä (ei tietysti kaikkea!!) mieheni kanssa matkusteluun.
Itsekään en uskaltaisi lainata tuntemattomalle rahaa ilman vakuuksia, mutta tutuille olemme kyllä lainanneet.
Tulipas pitkä vuodatus, mutta kiva jos joku jaksoi lukea!

Mulla ei ole rahaa, olen velkaa kaikkiin vippipaikkoihin, luottotiedot ovat menneet, ei ole vakuuksia, en saa mistään lisää lainaa, enkä pysty maksamaan mitään koskaan takaisin kenellekkään. Voisiko joku kiltti, varakas ihminen lainata mulle rahaa? Ai, ei voi vai? Olette kaikki ääliöitä!