Olen 4 vuotta käynyt kognitiivista psykoterapiaa. Terapia on antanut paljon, opettanut itsetuntemusta. Terapiassani on ollut kuitenkin paljon takkuamista terapeutin kanssa. Terapeutti vaikuttaa olevan vähän "tuulella käyvä" eli välillä maailman ihanin ihminen ja välillä tympääntyneen oloinen ja joskus kiukkuinenkin. Näinä kertoina, kun hänellä on huonompi päivä, olen tosi ahdistunut ja itkuinen terapian jälkeen. Olen maininnut hänelle asiasta ja hän on myöntänyt, että joskus on huonoja päiviä (kaikilla on). Usein syitä kuitenkin etsitään musta ja mun vaikeista kokemuksista. Ongelma on, että olen älyttömän riippuvainen terapetistani. Usein olo on kuitenkin huonompi terapian jälkeen ja etenkin näiden "huonojen" päivien jälkeen. Kun on kertonut jollekin toiselle kaiken itsestään, sitä on niin haavoittuva.
En vaan itse tiedä, onko terapiani ongelma mun historia ja siitä johtuvat toimintatavat? Vai eikö kemiamme pelaa? Millaisia kokemuksia teillä on terapiasta?
En vaan itse tiedä, onko terapiani ongelma mun historia ja siitä johtuvat toimintatavat? Vai eikö kemiamme pelaa? Millaisia kokemuksia teillä on terapiasta?
Vastaukset 1
Vanhimmat
En ole ollut psykoterapiassa, mutta erinäistä keskustelua olen vaikeuksissani käynyt. Elämän kipeistä asioista puhuminen on ollut usein enemmänkin lisää haavoittavaa ja juurikin heikentävää aiheuttaen ikäänkuin lievää henkistä riippuvuutta.