Hyvää äitienpäivää!

Jumala Jahve on kyllä meidän ihmisten suojelija, mutta Jt-lahko ei ole. Jahve/Jehova vihaa Väärää profeettaa eli jt-lahkoa ja kutsuu luokseen ihmisiä sen ikeestä ja tyranniasta. Jeesus kielsi lähtemästä Väärän profeetan matkaan eli se ei tosiaankaan ole hyvä asia Jumalan silmissä.

Jahve ei ole antanut niitä vääriä ennustuksia lopun tulosta Jt-lahkolle eikä oikeutta Jt-lahkolle hämätä ja huijata ihmisiä uhraamaan kaikenlaista turhaan. Jumala ei ole vaatinut lapsettomuutta eikä matalaa koulutustasoa aikamme ihmisiltä, jotka haluaisivat löytää Hänen luokseen. Jumala ei ole vaatinut suojelemaan Jt-pedofiilejä. Jumala ei ole antanut lupaa nimitellä Jeesusta enkeli Mikaeliksi.

Jt-lahkon jäsenenä on Jumalan vastustajan Väärän profeetan ikeessä. Kannattaa todella pyrkiä Jumalan suojelukseen ja vapauteen Hänen vastustajansa Väärän profeetan petollisesta puristavasta ja alistavasta syleilystä.

Jt-lahkon hallintoelin on tehnyt itsestään epäjumalan, Jt-kansan todellisen tottelevaisuuden ja palvonnan kohteen. Jumala vihaa epäjumalan palvontaa.

Jehova vihaa sitä, että Jt-lahko eksyttää ja tyrannisoi ihmisiä.

Jahve rakastaa sinuakin Lemminkäisen.sisar niin paljon, että on suonut sinulle jo paljon tietoa, jotta voisit vapautua Väärän profeetan Jt-lahkon kahleista ja löytää Hänen luokseen! Älä käännä rakkaudelliselle Jahvelle selkääsi, kun Hän kutsuu sinua pois tyrannilahkosta; Väärästä profeetasta luokseen turvaan! Etkö huomaa, kun Hän haluaa auttaa sinua huomaamaan tilasi ja löytämään ansasta pois Hänen lähelleen!

DayDay kirjoitti:

Jumala Jahve on kyllä meidän ihmisten suojelija, mutta Jt-lahko ei ole. Jahve/Jehova vihaa Väärää profeettaa eli jt-lahkoa ja kutsuu luokseen ihmisiä sen ikeestä ja tyranniasta. Jeesus kielsi lähtemästä Väärän profeetan matkaan eli se ei tosiaankaan ole hyvä asia Jumalan silmissä.

Jahve ei ole antanut niitä vääriä ennustuksia lopun tulosta Jt-lahkolle eikä oikeutta Jt-lahkolle hämätä ja huijata ihmisiä uhraamaan kaikenlaista turhaan. Jumala ei ole vaatinut lapsettomuutta eikä matalaa koulutustasoa aikamme ihmisiltä, jotka haluaisivat löytää Hänen luokseen. Jumala ei ole vaatinut suojelemaan Jt-pedofiilejä. Jumala ei ole antanut lupaa nimitellä Jeesusta enkeli Mikaeliksi.

Jt-lahkon jäsenenä on Jumalan vastustajan Väärän profeetan ikeessä. Kannattaa todella pyrkiä Jumalan suojelukseen ja vapauteen Hänen vastustajansa Väärän profeetan petollisesta puristavasta ja alistavasta syleilystä.

Jt-lahkon hallintoelin on tehnyt itsestään epäjumalan, Jt-kansan todellisen tottelevaisuuden ja palvonnan kohteen. Jumala vihaa epäjumalan palvontaa.

Jehova vihaa sitä, että Jt-lahko eksyttää ja tyrannisoi ihmisiä.

Jahve rakastaa sinuakin Lemminkäisen.sisar niin paljon, että on suonut sinulle jo paljon tietoa, jotta voisit vapautua Väärän profeetan Jt-lahkon kahleista ja löytää Hänen luokseen! Älä käännä rakkaudelliselle Jahvelle selkääsi, kun Hän kutsuu sinua pois tyrannilahkosta; Väärästä profeetasta luokseen turvaan! Etkö huomaa, kun Hän haluaa auttaa sinua huomaamaan tilasi ja löytämään ansasta pois Hänen lähelleen!

http://johanneksenpoika.fi/dokumentit/vaara_profeetta.html

Tuolta löydät todisteet siitä, että Jehovan todistajat-järjestö on Väärä profeetta!

Ei ole Jumalan syy, että on olemassa sellainen paha ja sortava Väärä profeetta kuin Jt-lahko. Jeesus varoitti siitä Raamatussa ja antoi selvät tunnusmerkit Väärästä profeetasta!

Jahve vetää sinua puoleensa. Paholainen taas haluaa, että jäät Väärän profeetan ansaan.

DayDay kirjoitti:

http://johanneksenpoika.fi/dokumentit/vaara_profeetta.html

Tuolta löydät todisteet siitä, että Jehovan todistajat-järjestö on Väärä profeetta!

Ei ole Jumalan syy, että on olemassa sellainen paha ja sortava Väärä profeetta kuin Jt-lahko. Jeesus varoitti siitä Raamatussa ja antoi selvät tunnusmerkit Väärästä profeetasta!

Jahve vetää sinua puoleensa. Paholainen taas haluaa, että jäät Väärän profeetan ansaan.

Tarvitsiko Hanna kilpailijaansa ja kiusaajaansa Penillaa todistamaan itselleen Jehova Jumalan rakkaudesta? Ei, Hanna olisi inhonnut sitä, sillä Penilla oli osoittanut omat todelliset tunteensa Hannaa kohtaan "heittämällä suolaa haavoihin".
Kuinka paljon Hannan on täytynyt haluta rakastamansa miehen poikaa!
Ja Penilla kiusasi Hannaa syöttämällä poikiansa hänen edessään, vahingoniloisesti.
Tunnen sisaret, olen kokenut sen koko ikäni!
Sinustako tuli hyväntekijäni ja siunaajani - kun harmiksesi huomasit, että olen saanut muunlaista riemua korvaukseksi! :-DDD
Voi, mikä kieroilija olet!:-D
On kuin käärme kiemurtelisi jaloissani.
Käärme voi pistää kantapäähäni, mutta Jeesus murskaa käärmeen pään!

Lemminkäisen.sisar kirjoitti:

Tarvitsiko Hanna kilpailijaansa ja kiusaajaansa Penillaa todistamaan itselleen Jehova Jumalan rakkaudesta? Ei, Hanna olisi inhonnut sitä, sillä Penilla oli osoittanut omat todelliset tunteensa Hannaa kohtaan "heittämällä suolaa haavoihin".
Kuinka paljon Hannan on täytynyt haluta rakastamansa miehen poikaa!
Ja Penilla kiusasi Hannaa syöttämällä poikiansa hänen edessään, vahingoniloisesti.
Tunnen sisaret, olen kokenut sen koko ikäni!
Sinustako tuli hyväntekijäni ja siunaajani - kun harmiksesi huomasit, että olen saanut muunlaista riemua korvaukseksi! :-DDD
Voi, mikä kieroilija olet!:-D
On kuin käärme kiemurtelisi jaloissani.
Käärme voi pistää kantapäähäni, mutta Jeesus murskaa käärmeen pään!

Minä en ole mikään sinun hyväntekijäsi. En ole koskaan sellaista väittänytkään. minä en ole mitenkään merkityksellinen tässä vaan se, mitä Raamattusta käy ilmi ja sieltä käy ilmi, että Jt-lahko täyttää väärän profeetan tunnusmerkit. Tuskin voit kiistää sitä? Olet varmaan jo huomannut, että jehovan todistajat organisaatio täyttää tarkkaan Raamatun varoitusmerkit siitä, mikä ja millainen Väärä profeetta on?

Ellet sattumalta havainnut toin esiin, että JAHVE ON TODELLAKIN MEIDÄN IHMISTEN SUOJELIJA kuten itsekin jo tiesit.Mutta on väärin sekoittaa Jahve Jumala ja jehovan todistajien organisaatio toisiinsa. Jahve on suojelija . Jt-lahko sen sijaan alistaa, tyrannisoi ja tuhoaa ihmisiä monin tavoin.

Mitä ihmettä selität, että olen jotain riemua sinussa "harmikseni" huomannut. Olet kirjoitellut miten paljon olet kokenut epäoikeudenmukaisuutta ja pettymyksiä Jt-liikkeessä. Olet aiemmin kirjoittanut, miten olet havainnut, ettei Jeesus tosiaankaan voi Raamatun perusteella olla mikään enkeli Mikael. Olet kertonut rankasti järkyttyneesi Jt-organisaation kieroiluista ja valehtelusta ja erityisesti Jt-pedofiilien suojelemisesta poliiseilta viattomien lapsiparkojen kärsimysten hinnalla. Ei noissa valituksissasi Jt-liikkeen suhteen ole paljon riemua esiintynyt.

Siitähän olen vain iloinen, jos koet riemua Raamatun teksteistä. Lainailit yllä minulle ja miljoonille muille ihmisille tuttuja Raamatun kohtia. Raamattu on Jumalan lahja ja apu ihmisille. Sehän on hienoa, että voit edelleen sentään iloita Raamatun teksteistä, vaikka olet kertonut pettyneesi rajusti lukuisiin asioihin Jt-liikkeessä ja olet kertonut, että vanhimpien kiertely ja käytös suhteessa kiusallisiin kysymyksiisi Jt-järjestön toimista ärsyttää ja vaivaa niin, ettet edes juurikaan enää halua Jt-organisaation kokouksiin mennä.

Sehän on hyvä, ettet mene.Ja se on erittäin hyvä, että et ole jättänyt Raamatun lukemista vaan saat siitä iloa. (Ja se ilo ei kuulu vain lapsettomille, vaan myös niillekin keillä on lapsia.)

Hieno juttu, jos juuri sinä et kärsi siitä, että Jt-liike on painostanut etsimään puolison vain toisista Jt-liikkeen jäsenistä tai jäämään naimattomaksi ja lapsettomaksi. Se on hyvä, jos sinä et koe kärsineesi vääryttä, kun Jt-liike jo vuosikymmeniä sitten antoi kuvan, että paratiisi tulee niin pian, että lasten teko kannattaa jättää sinne ja opiskelutkin kannttaa jättää vähille ja kannattaa vain keskittyä teokraattisiin toimiin.

Minä kuitenkin tunnen lukuisia Jehovan todistajia, jotka Jt-lahkon painostuksen ja harhaanjohtamisen takia ovat tehneet turhaan kipeitä uhrauksia ja katuvat sitten, kun ne lapset jäivät tekemättä, puolisokin monilla jäi hankkimatta ja kiinnostava koulutus ja työura saavuttamatta. Heille kärsimys ja suru näistä asioista on todellista ja tuntuu pahalta. Heistä moni on tajunnut sen, ettei Jt-lahko olekaan mikään ns totuus ja se on aivopessyt heidät turhiin raskaisiin uhrauksiin, joilla he supistivat ja rajoittivat turhaan elämänsä ankeammaksi. He olisivat ilman aivopesua oikeasti halunneet muuta.

Kirjoitan, jotta mahdollisimman harva ajautuisi aivopestyksi Jt-lahkon alistamaksi marionetiksi, joka raataa ja uhrautuu turhaan. Jumala ei oikeasti Raamatun mukaan odota ihmisiltä lapsien teosta luopumista, monista harrastuksista, kiiinnostavasta koulutuksesta ja urasta yms luopumista. Se on Jt-lahko, Väärä profeetta, joka näitä ja monia muita valheellisia uhrautumispainostuksia tyrkyttää jäsenistölleen.

Mitä mieltä olet tästä seuraavasta kirjoituksesta (josta myös pieni lainaus alla)?

http://www.johanneksenpoika.fi/uutiset/juttu_w304.html

"Tiedän taakse jääneiden veljieni kahlitun ja vaimennetun potentiaalin.

He ovat niin lahjakkaita muusikkoja ja taiteilijoita, niin täynnä potentiaalia, että ihan itkettää. He ovat tutkijoita ja filosofeja, jotka voisivat edistää ihmisten elämänlaatua ja pelastaa elämää, mutta sen sijaan he pesevät ikkunoita. He odottavat paratiisia, joka ei koskaan tule. He ovat ihania vanhempia, jotka eivät koskaan saa lapsia, koska he käyttävät aikansa palvellakseen valhetta ja palkintoa, jota ei tule.

Aika valuu hukkaan eivätkä he edes tiedä sitä. Jokainen kuluva vuosi on taas yksi menetettyjen mahdollisuuksien vuosi. Vaihtoehdot vähenevät ja mahdollisuudet hupenevat. En voi kestää ajatusta, että rakkaat veljeni joku päivä katsovat taakse, ja tajuavat elämän hukatut mahdollisuudet ja pettymyksen toivoen, että he olisivat päässeet ulos kultista silloin kun aikaa vielä oli.

Haluan antaa heille saman mahdollisuuden, joka minulla oli. Heidän pitää saada punnita ”kiellettyä” tietoa ja sen jälkeen tehdä harkittu ratkaisu."

Eikö olekin totta, että Jt-lahko menee yli sen, mitä Raamattuun on kirjoitettu ja patistaa jäsenistöään uhrautumaan ja kieltäymyksiin, joita Jumala ei oikeasti vaadi eikä odota? Onko sinustakin hyvä, että Jt-lahkon "kiellettyä" tietoa, sen pimitettyjä vääryyksiä tuodaan esiin? Et itsekään näytä kannattavan Jt-lahkon pakkosensuuriin alistumista, vai kuinka?

Lemminkäisen.sisar kirjoitti:

Tarvitsiko Hanna kilpailijaansa ja kiusaajaansa Penillaa todistamaan itselleen Jehova Jumalan rakkaudesta? Ei, Hanna olisi inhonnut sitä, sillä Penilla oli osoittanut omat todelliset tunteensa Hannaa kohtaan "heittämällä suolaa haavoihin".
Kuinka paljon Hannan on täytynyt haluta rakastamansa miehen poikaa!
Ja Penilla kiusasi Hannaa syöttämällä poikiansa hänen edessään, vahingoniloisesti.
Tunnen sisaret, olen kokenut sen koko ikäni!
Sinustako tuli hyväntekijäni ja siunaajani - kun harmiksesi huomasit, että olen saanut muunlaista riemua korvaukseksi! :-DDD
Voi, mikä kieroilija olet!:-D
On kuin käärme kiemurtelisi jaloissani.
Käärme voi pistää kantapäähäni, mutta Jeesus murskaa käärmeen pään!

Sanotko minua käärmeeksi siksi, että tuon esille kipeitä totuuksia Jt-lahkon vääristä menettelyistä, joiden takia monet kärsivät? Käärme valehteli ja huijasi.Tiedät varmaan, että kertomani Jt-lahkon patistuksista yms ovat ihan totta! Olen tuonut esiin ihan faktaa Jt-liikkeen aiheuttamista törkeistä painostuksista ja siitä, miten Jt-lahko on ajanut monet ihmiset tekemään uhrauksia, joita he katuvat myöhemmin, kun tajuavat, että ne patistukset ovat Jt-liikkeen alistavalta pomoluokalta eivätkä suinkaan Jumalalta tai Raamatusta lähtöisin.

Eikö Jt-lahko ole se, joka toimii ja on toiminut kieron käärmeen tavoin? Se on esittänyt ihan muuta ja salaa toiminut toisin. Se on esittänyt jotain Jumalan kanavaa ja puhtaan palvonnan järjestöä, mutta sen toimet ovat varsin likaiset: Turhaan kuolleita uhreja verensiirto-ja aiemman elinsiirtokiellon alttarille. Karttamisrangaistuksen aiheuttamia ahdistuksia ja lukuisia itsemurhia ja samaan aikaan "Veikko Leinoset" valehtelevat julkisuudessa todellisen tilanteen vastaisesti aiheesta. Jt-lahko haukkui ja haukkuu YK:ta , mutta sillä oli siihen salaa kytkös kunnes asia paljastui. Jt-pedofiileja on lahko suojellut salaa ja uhreja on tuhansia. Tänä päivänäkin esim Suomen todistajista suurin osa on aivan tietämättömiä asiasta. Jt-lahko pimittää käärmeen tavoin tekojaan ja ovelasti esittää muuta mitä on. Siinä sinulla on käärme, jonka oppeja ja julkaisuja "kannat povellasi" ja viet lehtien muodossa eteenpäinkin!

Jos Jt-lahkon vääryyksiä kuten lapsettomuuteen, eristäytymiseen tai matalaan koulutustasoon jäsentensä ajamista nostetaan täällä esiin, KYSE EI OLE VAHINGONILOSTA, VAAN VAROITTAMISESTA JA TYRANNIASTA EROON PÄÄSEMISEEN KANNUSTAMISESTA! Luuletko, ettei moni meistä varoittelijoista itse ole hirmuisesti kärsinyt Jt-lahkon törkeistä patistuksista ja uhrautumisvaateista. Minä ainakin itse olen kärsinyt ja niin on moni muukin.

Siksipä tuo kirjoitus "Kaveria ei jätetä" koskettikin niin paljon! Siinä tuotiin esiin Jt- lahkoelämän raskaus ja se vapautumisen jälkeinen tunne, että toivoo voivansa tehdä jotain ainakin joidenkin Jt-lahkon ansaan jääneiden hyväksi. Aina voi löytyä joku, joka hyötyy pimitetyistä tiedoista ja vapautuu lopulta Jt-lahkon ansasta. Itseänikin autettiin tajuamaan se, mitä Jt-lahko todellisuudessa on ja mitä se ei ole. Olen siitäkin ikuisesti kiitollinen ja en hiljene siksi, ettei kirjoitteluni kaikkia miellytä. En ole odottanutkaan, että varoittelu Jt-lahkosta miellyttäisi kaikkia.

DayDay kirjoitti:

Sanotko minua käärmeeksi siksi, että tuon esille kipeitä totuuksia Jt-lahkon vääristä menettelyistä, joiden takia monet kärsivät? Käärme valehteli ja huijasi.Tiedät varmaan, että kertomani Jt-lahkon patistuksista yms ovat ihan totta! Olen tuonut esiin ihan faktaa Jt-liikkeen aiheuttamista törkeistä painostuksista ja siitä, miten Jt-lahko on ajanut monet ihmiset tekemään uhrauksia, joita he katuvat myöhemmin, kun tajuavat, että ne patistukset ovat Jt-liikkeen alistavalta pomoluokalta eivätkä suinkaan Jumalalta tai Raamatusta lähtöisin.

Eikö Jt-lahko ole se, joka toimii ja on toiminut kieron käärmeen tavoin? Se on esittänyt ihan muuta ja salaa toiminut toisin. Se on esittänyt jotain Jumalan kanavaa ja puhtaan palvonnan järjestöä, mutta sen toimet ovat varsin likaiset: Turhaan kuolleita uhreja verensiirto-ja aiemman elinsiirtokiellon alttarille. Karttamisrangaistuksen aiheuttamia ahdistuksia ja lukuisia itsemurhia ja samaan aikaan "Veikko Leinoset" valehtelevat julkisuudessa todellisen tilanteen vastaisesti aiheesta. Jt-lahko haukkui ja haukkuu YK:ta , mutta sillä oli siihen salaa kytkös kunnes asia paljastui. Jt-pedofiileja on lahko suojellut salaa ja uhreja on tuhansia. Tänä päivänäkin esim Suomen todistajista suurin osa on aivan tietämättömiä asiasta. Jt-lahko pimittää käärmeen tavoin tekojaan ja ovelasti esittää muuta mitä on. Siinä sinulla on käärme, jonka oppeja ja julkaisuja "kannat povellasi" ja viet lehtien muodossa eteenpäinkin!

Jos Jt-lahkon vääryyksiä kuten lapsettomuuteen, eristäytymiseen tai matalaan koulutustasoon jäsentensä ajamista nostetaan täällä esiin, KYSE EI OLE VAHINGONILOSTA, VAAN VAROITTAMISESTA JA TYRANNIASTA EROON PÄÄSEMISEEN KANNUSTAMISESTA! Luuletko, ettei moni meistä varoittelijoista itse ole hirmuisesti kärsinyt Jt-lahkon törkeistä patistuksista ja uhrautumisvaateista. Minä ainakin itse olen kärsinyt ja niin on moni muukin.

Siksipä tuo kirjoitus "Kaveria ei jätetä" koskettikin niin paljon! Siinä tuotiin esiin Jt- lahkoelämän raskaus ja se vapautumisen jälkeinen tunne, että toivoo voivansa tehdä jotain ainakin joidenkin Jt-lahkon ansaan jääneiden hyväksi. Aina voi löytyä joku, joka hyötyy pimitetyistä tiedoista ja vapautuu lopulta Jt-lahkon ansasta. Itseänikin autettiin tajuamaan se, mitä Jt-lahko todellisuudessa on ja mitä se ei ole. Olen siitäkin ikuisesti kiitollinen ja en hiljene siksi, ettei kirjoitteluni kaikkia miellytä. En ole odottanutkaan, että varoittelu Jt-lahkosta miellyttäisi kaikkia.

Sinua en sanonut käärmeeksi, vaan niitä ajatuksia, joita aloituksesi herätti. (Saako täällä narrata hiukan, ottaakseni puuskiani takaisin ja perutakseni ne?)
Herätit aloituksellasi kaikki odotukset ja pettymykset, jotka ovat luonnollisia ihmisille. Kaikki eivät vain saa sitä osakseen.
Aloituksesi EI OLLUT NIIN ILKEÄSSÄ MIELESSÄ TARKOITETTU kuin, mitä minä sen tulkitsin. Se laukaisi vain muistot esiin.
Minäkin olin kerran lapsi ja vietin äitienpäivää. En kadehdi sitä keltään. Monia kommelluksia on tänäänkin koettu vietoissa.
Mutta välistä on tehtävä myös valintoja, jotka luonnollisesti sulkevat pois muut vaihtoehdot ja lahjat ja kokemukset.
Monet ovat myös sairaita ja kykenemättömiä siihen elämään, joka on luonnollista ihmisen odottaa ja suunnitella.
Mutta vielä vanhuksena tai vuodepotilaana voi löytää muita ilon aiheita. Se on uskomatonta, miten yksinkertaisista asioista iloitsee!
Nautin aamulla ulkona ja luin "Vartiotorni"-läksyä nuorille kasteelle menosta. Se palautti kaikki oman nuoruuteni kokemukset esille. Olin niin tyytyväinen omaan elämänkaareeni ja niihin iloihin, joita sain tänäkin päivänä. Mutta suurimman ilon sain Raamattua lukemalla ja pidän UM-käännöksestä. Monien käännösten omistajana valitsen sen mieluimmin.
Joka sana, minkä sanoit on myös totta. Moni yhtyy kokemuksiisi.
Sinun kokemuksesi eivät mitätöidy minun kokemuksistani.
Itse minä olen täällä valittanut omia kokemuksiani srk:ta sisarusten keskellä. Se on ollut jokapäiväistä Peninna-ilkeilyä minulle. Onko vaikeaa ymmärtää, että se aloituksesi laukaisi ne muistot? Sisarukseni kerskailevat nykyisin lastenlapsistaan. Ymmärrän nyt, miten paljon heille lastenhuoneessa merkitsin, kun he kerskaavat lastensa suorittavan juuri sitä, mitä minä aikoinaan tein, musisoin, kirjoitin kertomuksia, maalasin tauluja, jotka olivat näyttelyssä.
Sisko ryntäsi lapsena kertomaan kasvot hehkuen, että he löysivät sen puun rannalta, jonka olin piirtänyt. Aikuisena hän kävi katsomassa sitä ja kertoi sen yhä elävän.
Hän kävi katsomassa jotain puuta, jonka piirsin lapsena - itse eläkeläisenä, kuin se olisi ollut merkityksellinen hänelle lapsena! Vasta nyt ymmärsin, että en ollutkaan niin kauhea sisko heistä. Oli vain kilpailuja silloinkin, kuten lastenkamarista alkaa.
Mutta oli myös muita asioita, jotka saivat minut valitsemaan todistajat. En voisi ikinä nauttia tulevasta Uudesta maasta, ellen olisi noudattanut Matteus 28:19,20 Jeesuksen lähetyskäskyä.
En ole ikinä tuntenut sydämessäni sellaista tunteiden vyöryä kuin konventtiin ja kokouksiin mennessäni - enkä mennyt miehiä tapaamaan sinne! Olin jättänyt ne iskemispaikat vähäarvoisina.
Mutta tapasin konventeissa puhtaita, ryhdikkäitä ihmisiä ja me "iloitsimme Jehovan kasvojen edessä". Jos tätä fraasia saa käyttää.
Siksi ajattelin alkaa kirjoittaa omaan e-postiini muistelmia, niin en rasita täällä ketään. Blogi tulisi taas yleiseksi "toritavaraksi", kuten nämäkin sepustukset. Kyyneleitä ja kirouksia!
Täällä tulee liian paljon väärinkäsityksiä ja anteeksipyyntöjä.
Jehovan todistajilla on myös monia muita kirjoja, joita haluan lukea, kuten "Raamatun ymmärryksen opas" kaksi paksua tietokirjaa.
Minulla ei ole ollut Tv:tä kuin vuoden alusta - informaation tähden, mutta on tullut katsottua myös filmejä. En haluaisi täyttää enää aikaani sellaisella. Se kuvaa historiaa ja tätä yhteiskuntaa liikaa.
Mutta tämä internetti, joka oli pakko opetella vuosi, pari sitten oli hyvä "ikkuna maailmaan". Sitä en kadu. Ja olen tyytyväinen, että seuran piilottamat salat tulivat esiin. Enkä olisi muuten voinut ymmärtää eri uskonnoissa olevien ajatusmaailmaa.
Että samasta Raamatusta sepitetään niin monenlaista! Mutta, jos kaikki uskon-opit ja näkemykset olisivat oikeita, niin riitely jatkuisi loputtomiin myös Uudessa maailmassa.
Haluaisin todella tietää, mikä kaikki olisi lähinnä totuutta.
Luin myös sen kertomuksen "Kaveria ei jätetä".
Ymmärrän sen kannan. "Johanneksen poika" kumppaneineen ovat myös kokeneet ja kärsineet enemmän kuin kestivät.
Mutta minulle on vielä oikeaa lukea Jehovan todistajien kirjallisuutta ja nauttia siitä, jos se mieltäni kohottaa!
Voisimmeko tehdä nyt niin, että lasketaan minun purkaukseni minun omien "silmälasien" värittämiksi ja rukoilen iltakävelylläni sinulle siellä hyvää ja kevyttä mieltä ja enkeliä sipaisemaan siivellään kyyneleesi pois, siinä vierelläsi kun hän kuitenkin on :-)

Lemminkäisen.sisar kirjoitti:

Sinua en sanonut käärmeeksi, vaan niitä ajatuksia, joita aloituksesi herätti. (Saako täällä narrata hiukan, ottaakseni puuskiani takaisin ja perutakseni ne?)
Herätit aloituksellasi kaikki odotukset ja pettymykset, jotka ovat luonnollisia ihmisille. Kaikki eivät vain saa sitä osakseen.
Aloituksesi EI OLLUT NIIN ILKEÄSSÄ MIELESSÄ TARKOITETTU kuin, mitä minä sen tulkitsin. Se laukaisi vain muistot esiin.
Minäkin olin kerran lapsi ja vietin äitienpäivää. En kadehdi sitä keltään. Monia kommelluksia on tänäänkin koettu vietoissa.
Mutta välistä on tehtävä myös valintoja, jotka luonnollisesti sulkevat pois muut vaihtoehdot ja lahjat ja kokemukset.
Monet ovat myös sairaita ja kykenemättömiä siihen elämään, joka on luonnollista ihmisen odottaa ja suunnitella.
Mutta vielä vanhuksena tai vuodepotilaana voi löytää muita ilon aiheita. Se on uskomatonta, miten yksinkertaisista asioista iloitsee!
Nautin aamulla ulkona ja luin "Vartiotorni"-läksyä nuorille kasteelle menosta. Se palautti kaikki oman nuoruuteni kokemukset esille. Olin niin tyytyväinen omaan elämänkaareeni ja niihin iloihin, joita sain tänäkin päivänä. Mutta suurimman ilon sain Raamattua lukemalla ja pidän UM-käännöksestä. Monien käännösten omistajana valitsen sen mieluimmin.
Joka sana, minkä sanoit on myös totta. Moni yhtyy kokemuksiisi.
Sinun kokemuksesi eivät mitätöidy minun kokemuksistani.
Itse minä olen täällä valittanut omia kokemuksiani srk:ta sisarusten keskellä. Se on ollut jokapäiväistä Peninna-ilkeilyä minulle. Onko vaikeaa ymmärtää, että se aloituksesi laukaisi ne muistot? Sisarukseni kerskailevat nykyisin lastenlapsistaan. Ymmärrän nyt, miten paljon heille lastenhuoneessa merkitsin, kun he kerskaavat lastensa suorittavan juuri sitä, mitä minä aikoinaan tein, musisoin, kirjoitin kertomuksia, maalasin tauluja, jotka olivat näyttelyssä.
Sisko ryntäsi lapsena kertomaan kasvot hehkuen, että he löysivät sen puun rannalta, jonka olin piirtänyt. Aikuisena hän kävi katsomassa sitä ja kertoi sen yhä elävän.
Hän kävi katsomassa jotain puuta, jonka piirsin lapsena - itse eläkeläisenä, kuin se olisi ollut merkityksellinen hänelle lapsena! Vasta nyt ymmärsin, että en ollutkaan niin kauhea sisko heistä. Oli vain kilpailuja silloinkin, kuten lastenkamarista alkaa.
Mutta oli myös muita asioita, jotka saivat minut valitsemaan todistajat. En voisi ikinä nauttia tulevasta Uudesta maasta, ellen olisi noudattanut Matteus 28:19,20 Jeesuksen lähetyskäskyä.
En ole ikinä tuntenut sydämessäni sellaista tunteiden vyöryä kuin konventtiin ja kokouksiin mennessäni - enkä mennyt miehiä tapaamaan sinne! Olin jättänyt ne iskemispaikat vähäarvoisina.
Mutta tapasin konventeissa puhtaita, ryhdikkäitä ihmisiä ja me "iloitsimme Jehovan kasvojen edessä". Jos tätä fraasia saa käyttää.
Siksi ajattelin alkaa kirjoittaa omaan e-postiini muistelmia, niin en rasita täällä ketään. Blogi tulisi taas yleiseksi "toritavaraksi", kuten nämäkin sepustukset. Kyyneleitä ja kirouksia!
Täällä tulee liian paljon väärinkäsityksiä ja anteeksipyyntöjä.
Jehovan todistajilla on myös monia muita kirjoja, joita haluan lukea, kuten "Raamatun ymmärryksen opas" kaksi paksua tietokirjaa.
Minulla ei ole ollut Tv:tä kuin vuoden alusta - informaation tähden, mutta on tullut katsottua myös filmejä. En haluaisi täyttää enää aikaani sellaisella. Se kuvaa historiaa ja tätä yhteiskuntaa liikaa.
Mutta tämä internetti, joka oli pakko opetella vuosi, pari sitten oli hyvä "ikkuna maailmaan". Sitä en kadu. Ja olen tyytyväinen, että seuran piilottamat salat tulivat esiin. Enkä olisi muuten voinut ymmärtää eri uskonnoissa olevien ajatusmaailmaa.
Että samasta Raamatusta sepitetään niin monenlaista! Mutta, jos kaikki uskon-opit ja näkemykset olisivat oikeita, niin riitely jatkuisi loputtomiin myös Uudessa maailmassa.
Haluaisin todella tietää, mikä kaikki olisi lähinnä totuutta.
Luin myös sen kertomuksen "Kaveria ei jätetä".
Ymmärrän sen kannan. "Johanneksen poika" kumppaneineen ovat myös kokeneet ja kärsineet enemmän kuin kestivät.
Mutta minulle on vielä oikeaa lukea Jehovan todistajien kirjallisuutta ja nauttia siitä, jos se mieltäni kohottaa!
Voisimmeko tehdä nyt niin, että lasketaan minun purkaukseni minun omien "silmälasien" värittämiksi ja rukoilen iltakävelylläni sinulle siellä hyvää ja kevyttä mieltä ja enkeliä sipaisemaan siivellään kyyneleesi pois, siinä vierelläsi kun hän kuitenkin on :-)

Kiitos viestistäsi! Kauniistipa nyt kirjoitit ja nyt ymmärsin ajattelutapaasi ja reaktioitasi taas paremmin...uskoisin ainakin. Pahoittelen, että välillä kirjoitan asioista tavalla, joka voi tuntua ikävältä. Monta puolta on minussakin niinkuin sinussakin. Joskus osaa ja jaksaa ilmaista itseään paremmin, ehkä hienotunteisemmin. Joskus ainakin minä lauon asioita varmaankin liian suorasukaiseen tyyliin. Niin moni asia näihin juttuihin vaikuttaa. Tietäneekö sitä aina itsekään. Tänään olin paljon ulkona ja välillä pyrähtelen tänne kiireisesti jotain kirjoittamaan. Ehkä jälki on ollut sen mukaista, kiireessä sutaistua. Helpolta ei aina tunnu ajatella niitä erinäisiä menetyksiäänkään. Monet kirjoitukset joista tykkään koskettavat, mutta samalla herättävät suruakin tietyistä menetyksistä ja muistoista. Mutta niin, fokuksen yritän suunnata pääasiassa positiivisiin asioihin elämässäni.

Ihanaa, kun makeakirsikat jo aloittivat kukinnan ja kriikunapuut , omenapuut, luumut ja muut ovat jo isolla nupulla pienine lehtineen. Rakastan toukokuuta. Sen mehevän raikasta tuoksua, kirkasta vihreää ja lupausta kasvusta ja kaikesta kauniista.

Lasketaan vaan purkauksemme omien lasiemme väriläikiksi tai ehkäpä omien voimakkaiden tempperamenttiemme aikaansaannoksiksi, jotka välillä lauhtuvat leppoisempiin tunnelmaan.

Kiitos, minäkin rukoilen sinulle hyvää ja kesäistä mieltä ja sitä, ettei sinunkaan tarvitsisi kyyneleitä vuodatella. Mieluiten vain ilonkyyneleitä sinulle...sitä sinulle toivon. :-)

Lemminkäisen.sisar 8.5.2016 20:57

"Mutta tämä internetti, joka oli pakko opetella vuosi, pari sitten oli hyvä "ikkuna maailmaan"."

-Niinkö pitkään sinulla kesti ne vartiotornin internetti -varoitukset ?
Että se on perkuleen vallassa, että, sanoiko se tässä yhteydessä kuten yleensä kieltojensa yhteydessä tapaa varoittaa, että sieltä tarttuu sukupuolitauteja ?

Ja kuten Meilo hauskasti veljesseura.org -foorumilla (entisten lahkolaisten foorumi) totesi, on lahkolla nyt omat nettisivumainoksensa.

KerttuVarvas kirjoitti:

Lemminkäisen.sisar 8.5.2016 20:57

"Mutta tämä internetti, joka oli pakko opetella vuosi, pari sitten oli hyvä "ikkuna maailmaan"."

-Niinkö pitkään sinulla kesti ne vartiotornin internetti -varoitukset ?
Että se on perkuleen vallassa, että, sanoiko se tässä yhteydessä kuten yleensä kieltojensa yhteydessä tapaa varoittaa, että sieltä tarttuu sukupuolitauteja ?

Ja kuten Meilo hauskasti veljesseura.org -foorumilla (entisten lahkolaisten foorumi) totesi, on lahkolla nyt omat nettisivumainoksensa.

Hei! En ymmärrä itsekään, miten on ollut mahdollista toimia tässä yhteiskunnassa ilman internettiä niin kauan!
Mutta minun elämäni oli ja on niin yksinkertaista.
Koulut lopetin 1980-luvun lopulla ja tietokone oli sellainen pikku koppa, joka sai silmät ja ihon kirvelemään. Siksi en kyennyt katsomaan TV:täkään - se vaikuttaa hermoihini tuntuvasti. Vasta nyt Vuoden alusta hankin TV:n DVD:täni varten. Gymnastik ja muuta mukavaa.
Mutta kun työni aiheutti useita leikkauksia, niin jouduin varhaiseläkkeelle ja siten ei tarvinnut tekniikkaa. Olen sellainen hermosairas houkka, joka on seitsemännessä taivaassa saatuaan kirjan käteensä, paperia ja kynän ja ruohomättään jalkojensa alle.
Pikku kylässtäni saan kahvia ja juustoleipää kaupasta ja luonto rehoittaa ympärillä, niin mitä ihminen kaipaa muuta!
Konventeissa miehillä tietysti keikkui kalliit vekottimet olkapäällä. Kaikenlaiset piipittimet soivat taskuissa,mutta lapsille oli esityksiä lavalta, miten sen merkityksettömän koulun voi hoitaa paperilla ja kynällä. Se minua suututti!
Tiedät kai sisarten työpaikat? Yksinkertaisia töitä, joissa ei koneita tarvita. Aivan viime vuosiin ne rahat voitiin investoida paremmin.
Nyt sitten lavalta näytetään, miten kaikki ovat äly-puhelimiensa jatkeena sulkien muut pois ajatus-maailmastaan. mitä perhe-elämää se on? Tai kokouksissa leikitellään vain sillä "ikkunalla" pakotienä.
Ennen saduissa oli ovi tuntemattomaan maailmaan; nyt on jokaisella "Ihme-ikkuna" unelmamaailmaan, ja pakoon tästä hetkestä.
Olen sivusta seurannut, miten ne koneet eivät edes toimi oikein, ja muita pelottavia kaappauksia, väärinkäyttöä, eikä minulla ole ketään opettamassa ja auttamassa; sisaret oikein kerskaavat, miten heillä on lapset opettamassa. Järjestö olisi voinut huolehtia oppitunneista siirtyessään internettiin. Siitä purnaan vielä.
Joka tapauksessa, laatu on parantunut huomattavasti ja seurani löydän nyt tämän Nettini "ihme-ikkunan" avaamalla.

DayDay kirjoitti:

Kiitos viestistäsi! Kauniistipa nyt kirjoitit ja nyt ymmärsin ajattelutapaasi ja reaktioitasi taas paremmin...uskoisin ainakin. Pahoittelen, että välillä kirjoitan asioista tavalla, joka voi tuntua ikävältä. Monta puolta on minussakin niinkuin sinussakin. Joskus osaa ja jaksaa ilmaista itseään paremmin, ehkä hienotunteisemmin. Joskus ainakin minä lauon asioita varmaankin liian suorasukaiseen tyyliin. Niin moni asia näihin juttuihin vaikuttaa. Tietäneekö sitä aina itsekään. Tänään olin paljon ulkona ja välillä pyrähtelen tänne kiireisesti jotain kirjoittamaan. Ehkä jälki on ollut sen mukaista, kiireessä sutaistua. Helpolta ei aina tunnu ajatella niitä erinäisiä menetyksiäänkään. Monet kirjoitukset joista tykkään koskettavat, mutta samalla herättävät suruakin tietyistä menetyksistä ja muistoista. Mutta niin, fokuksen yritän suunnata pääasiassa positiivisiin asioihin elämässäni.

Ihanaa, kun makeakirsikat jo aloittivat kukinnan ja kriikunapuut , omenapuut, luumut ja muut ovat jo isolla nupulla pienine lehtineen. Rakastan toukokuuta. Sen mehevän raikasta tuoksua, kirkasta vihreää ja lupausta kasvusta ja kaikesta kauniista.

Lasketaan vaan purkauksemme omien lasiemme väriläikiksi tai ehkäpä omien voimakkaiden tempperamenttiemme aikaansaannoksiksi, jotka välillä lauhtuvat leppoisempiin tunnelmaan.

Kiitos, minäkin rukoilen sinulle hyvää ja kesäistä mieltä ja sitä, ettei sinunkaan tarvitsisi kyyneleitä vuodatella. Mieluiten vain ilonkyyneleitä sinulle...sitä sinulle toivon. :-)

Hei, "Doris Day"! Miten nyt eilisen juhla'päivän jälkeen?
Mielestäni niitä juhlia pitäisi olla vähän useammin, mutta perheen oman tapahtuma-kalenterin mukaan, eikä kirkon määräämän.
Minulla on useampia muisto-tilaisuuksia näin keväällä. Nyt on isän muisto ja viimeiset hetket mielessä. Minulla on puutarhassa hyvä kulma hiljentyä rakkaitteni mietiskelyyn. Outoa vain, ettei eroa ole kuoleissa ja elävissä. Molemmat ovat sydämessäni aina läsnä.
Äitienpäivien vietto on yksi niistä perheen tunneperäisimmistä juhlista. Ikävää, että isän-päivä tuli niin myöhään, eikä tunnu nousseen sammanlaiseen "rakkauden-manifestiin".
Niitä lasten töhryisiä tekeleitä, piirustuksia pienin hikisin käsin, varjellaan silmäterinä loppuelämän. Minullekin on kerääntynyt.
Minulle ovat konventit ja kokoukset olleet juhlahetkiäni - ennen.
Nyt valmistaudun konventin ohjelmanumeroihin vähän kerrallaan.
Jokainen isä ja äiti ansaitsevat tuokion iltaisin, jolloin lapset ilmaisevat kiitoksensa heille, mutta sitä saatte odottaa, kunnes omat lapset polkevat heidän sylejään ja sydäntään!

Lemminkäisen.sisar kirjoitti:

Hei, "Doris Day"! Miten nyt eilisen juhla'päivän jälkeen?
Mielestäni niitä juhlia pitäisi olla vähän useammin, mutta perheen oman tapahtuma-kalenterin mukaan, eikä kirkon määräämän.
Minulla on useampia muisto-tilaisuuksia näin keväällä. Nyt on isän muisto ja viimeiset hetket mielessä. Minulla on puutarhassa hyvä kulma hiljentyä rakkaitteni mietiskelyyn. Outoa vain, ettei eroa ole kuoleissa ja elävissä. Molemmat ovat sydämessäni aina läsnä.
Äitienpäivien vietto on yksi niistä perheen tunneperäisimmistä juhlista. Ikävää, että isän-päivä tuli niin myöhään, eikä tunnu nousseen sammanlaiseen "rakkauden-manifestiin".
Niitä lasten töhryisiä tekeleitä, piirustuksia pienin hikisin käsin, varjellaan silmäterinä loppuelämän. Minullekin on kerääntynyt.
Minulle ovat konventit ja kokoukset olleet juhlahetkiäni - ennen.
Nyt valmistaudun konventin ohjelmanumeroihin vähän kerrallaan.
Jokainen isä ja äiti ansaitsevat tuokion iltaisin, jolloin lapset ilmaisevat kiitoksensa heille, mutta sitä saatte odottaa, kunnes omat lapset polkevat heidän sylejään ja sydäntään!

Hei! Kivahan se oli, kun perhe eilen antoi positiivista(kin) huomiota. Lapsetkin nauttivat, kun saivat herkkuja. Toki ihan tavallista menoa oli suurin osa päivää. Ihanat ilmat ovat hellineet ja se suloinen lintujen laulu ja heräävän luonnon tuoksu!

Muuten ottaa kyllä aika paljon päähän. Tulin juuri lääkäristä kyynärsauvojen kera. Sauvoista ilahduin, tulivat tarpeeseen, mutta harmittaa kovasti kun toinen polveni tässä joku aika sitten niksahti ja ei lähde millään paranemaan.Saattaa olla nivelkierukka repeytynyt tai muuta aika ikävää. Röntgenkuvista kohta saadaan enemmän tietoa tilanteesta. Hoidan tavallisesti kaiken mahdollisimman luonnonmukaisesti ja yleensä itse, mutta tapaturmien aiheuttamia repeämiä, katkeamisia yms ei noin vain kotosalla saakaan kuntoon. Voi olla leikkauskin tiedossa.

Ja arvaas onko vaikeaa pysyä tällä jalalla yhden taaperon perässä. Tytteli on vielä superliikunnallinen ja vauhdikas. Oppi kävelemäänkin jo 8 kuukauden iässä. Tyttö haluaa tietenkin jatkuvasti ulos ja kuten arvata saattaa häntä olisi tällä jalalla helpompi vahtia sisällä. Onneksi miehellä on pitkä loma alkanut ja voimme yhdessä olla tytön kanssa ulkona tai sitten välillä mies vie yksinkin tyttelin leikkipuistoon. Sinne en viitsi tällä polvella kovin usein mennä. Sitä ei saisi rasittaa, mutta minkäs teet, kun olet välillä vähän yli yksi-vuotiaan kanssa yksin.

Onneksi on noita isoja poikia, jotka myös ovat siskonsa kanssa vuorotellen tai yhdessä. Kaikkein mieluiten tytteli on veljiensä kanssa isolla trampoliinilla tai potkii jalkapalloa takapihallamme. Ai että minäkin rakastin pelata joukkuepelejä aikoinani.

Kun olin lääkärissä, mies oli tytön kanssa sellaisessa avoimessa perhekerhossa lähistöllä. Tyttö rakastaa leikkiä ja touhuta noissa perhekerhoissa. Eniten kiinnostaa työntää nukenvaunuja, joissa on nukke tai enemmänkin. Pikkupoikien kanssa on välillä pientä kärhämää ollut siitä, kuka saa hoitaa mitäkin nukkea ja millä vaunuilla. Hirveen lujatahtoinen tyyppi tuo nuorimmainen. Yleensä kuitenkin aurinkoinen ja varsinkin jos saa tahtonsa läpi. :D

Nyt tyttö on päiväunilla ja minä vähän lepäilen. Puutarhaankin jouduin istuttamaan vähemmän kuin tavallisesti.Ajattelin yksinkertaistaa hommia, kun ei tiedä milloin polvi paranee, vai paraneeko koskaan. (Joo, en ole yhtään pessimisti. ;) ) On siellä kuitenkin yhtä sun toista yrttiäkin tulossa ja joitakin kukansiemeniäkin kylvin. Onneksi hedelmäpuut ja marjapensaat sekä monet perennat pärjäävät vähällä vaivalla. Minä olen aina ollut se varsinainen ruohonleikkaaja talossa. Mies ei ole mikään käytännön eikä tekniikan ihmelapsi. päinvastoin, täydellinen lukutoukka, tosin soittaa pianoa ja on hyvä joissain urheilulajeissa myös, mutta ei perinteisissä miesten hommissa sitten yhtään. Joten nikkaroinnit, korjaamiset sun muut jäävät muitten kontolle tai sitten pitää tilata apua. No, mies ei ole siis edes kertaakaan leikannut ruohoa ainakaan meidän avioliiton aikana. Esikoinen jonkun kerran elämässään. Nyt aion kyllä patistaa esikoisen kesän ruohonleikkajaksi, ehkä toiseksi vanhimman pojankin. Miestä en siihen edes jaksa yrittää kysellä. Hänellä on nyt lomalla jotain kuusi paksua kirjaa ym luettavina ja opeteltavana erinäisiin tentteihin. Itse halusi niin lomaansa käyttää. Ei ehkä aivan ihanteellista muulle perheelle, mutta mikäs minä olisin toisen opiskeluhaluja tukahduttamaan. Pois se minusta. Toteuttakoon nyt itseään, kun on siihen niin kova hinku. (Ja nuorenahan miehellä jäi sattuneesta syystä opiskelut aika vähiin.Nauttikoon nyt sitten. Ehkä minäkin taas joskus pystyn jatkamaan opiskeluitani kuten toivon. ) Onneksi siippa kuitenkin hoitaa paljon tyttöä ja käy kaupassa, joten tekee hän lomallakin perheenkin eteen hommia. Kiva juttu. Minä ja kaksi pojistani teemme sitten ruokaa. Tosin minä selvästi eniten. Siipan ruuanlaittointo rajoittuu lähinnä satunnaisiin kananmunanpaistosessioihin. Isäni sen sijaan oli innokas ja hyvä kotikokki näin sivumennen sanoen ja poikani näyttävät tulevan isoisäänsä siinä suhteessa.

Juu, että tälläisillä tunnelmilla mennään tänään. Mieli vähän maassa ramman polven takia. Veljeänikin olen taas surumielin muistellut jostain syystä erityisesti tänään. Ai niin, hänestä puhuin yhden ihmisen kanssa aamulla. Hän oli ainoa sisarukseni, rakas ja tärkeä minulle, kiinnostava ja säkenöivän älykäs persoona, urheilullinen, leikkisä, luova, syvällinen keskustelija, tanssi ja lausui runoja upeasti, omasi valtavan tietomäärän, taitava ilmaisemaan itseään, monin tavoin hyvin uniikki ihminen...Hän oli minua monta vuotta nuorempi ja oli musertavaa, kun hän kuoli. Usein sitä vieläkin itken. Ei siitä niin hirveän kauaa olekaan. Oikeastaan minulle on sattunut ihan p.mäisiä takaiskuja elämässä hirveän paljon ja just tänään kaikki ottaa näköjään päähän ja surettaa. Kaipa tuo mäsä polvi oli viimeinen tikki, viimeinen heinänkorsi, joka mursi kamelin selän...

Ei vaan...ei auta itku markkinoilla ja kamelin selkä nyt kasaan, hep! No, eiköhän tämä taas tästä.

DorisDayDay kirjoitti:

Hei! Kivahan se oli, kun perhe eilen antoi positiivista(kin) huomiota. Lapsetkin nauttivat, kun saivat herkkuja. Toki ihan tavallista menoa oli suurin osa päivää. Ihanat ilmat ovat hellineet ja se suloinen lintujen laulu ja heräävän luonnon tuoksu!

Muuten ottaa kyllä aika paljon päähän. Tulin juuri lääkäristä kyynärsauvojen kera. Sauvoista ilahduin, tulivat tarpeeseen, mutta harmittaa kovasti kun toinen polveni tässä joku aika sitten niksahti ja ei lähde millään paranemaan.Saattaa olla nivelkierukka repeytynyt tai muuta aika ikävää. Röntgenkuvista kohta saadaan enemmän tietoa tilanteesta. Hoidan tavallisesti kaiken mahdollisimman luonnonmukaisesti ja yleensä itse, mutta tapaturmien aiheuttamia repeämiä, katkeamisia yms ei noin vain kotosalla saakaan kuntoon. Voi olla leikkauskin tiedossa.

Ja arvaas onko vaikeaa pysyä tällä jalalla yhden taaperon perässä. Tytteli on vielä superliikunnallinen ja vauhdikas. Oppi kävelemäänkin jo 8 kuukauden iässä. Tyttö haluaa tietenkin jatkuvasti ulos ja kuten arvata saattaa häntä olisi tällä jalalla helpompi vahtia sisällä. Onneksi miehellä on pitkä loma alkanut ja voimme yhdessä olla tytön kanssa ulkona tai sitten välillä mies vie yksinkin tyttelin leikkipuistoon. Sinne en viitsi tällä polvella kovin usein mennä. Sitä ei saisi rasittaa, mutta minkäs teet, kun olet välillä vähän yli yksi-vuotiaan kanssa yksin.

Onneksi on noita isoja poikia, jotka myös ovat siskonsa kanssa vuorotellen tai yhdessä. Kaikkein mieluiten tytteli on veljiensä kanssa isolla trampoliinilla tai potkii jalkapalloa takapihallamme. Ai että minäkin rakastin pelata joukkuepelejä aikoinani.

Kun olin lääkärissä, mies oli tytön kanssa sellaisessa avoimessa perhekerhossa lähistöllä. Tyttö rakastaa leikkiä ja touhuta noissa perhekerhoissa. Eniten kiinnostaa työntää nukenvaunuja, joissa on nukke tai enemmänkin. Pikkupoikien kanssa on välillä pientä kärhämää ollut siitä, kuka saa hoitaa mitäkin nukkea ja millä vaunuilla. Hirveen lujatahtoinen tyyppi tuo nuorimmainen. Yleensä kuitenkin aurinkoinen ja varsinkin jos saa tahtonsa läpi. :D

Nyt tyttö on päiväunilla ja minä vähän lepäilen. Puutarhaankin jouduin istuttamaan vähemmän kuin tavallisesti.Ajattelin yksinkertaistaa hommia, kun ei tiedä milloin polvi paranee, vai paraneeko koskaan. (Joo, en ole yhtään pessimisti. ;) ) On siellä kuitenkin yhtä sun toista yrttiäkin tulossa ja joitakin kukansiemeniäkin kylvin. Onneksi hedelmäpuut ja marjapensaat sekä monet perennat pärjäävät vähällä vaivalla. Minä olen aina ollut se varsinainen ruohonleikkaaja talossa. Mies ei ole mikään käytännön eikä tekniikan ihmelapsi. päinvastoin, täydellinen lukutoukka, tosin soittaa pianoa ja on hyvä joissain urheilulajeissa myös, mutta ei perinteisissä miesten hommissa sitten yhtään. Joten nikkaroinnit, korjaamiset sun muut jäävät muitten kontolle tai sitten pitää tilata apua. No, mies ei ole siis edes kertaakaan leikannut ruohoa ainakaan meidän avioliiton aikana. Esikoinen jonkun kerran elämässään. Nyt aion kyllä patistaa esikoisen kesän ruohonleikkajaksi, ehkä toiseksi vanhimman pojankin. Miestä en siihen edes jaksa yrittää kysellä. Hänellä on nyt lomalla jotain kuusi paksua kirjaa ym luettavina ja opeteltavana erinäisiin tentteihin. Itse halusi niin lomaansa käyttää. Ei ehkä aivan ihanteellista muulle perheelle, mutta mikäs minä olisin toisen opiskeluhaluja tukahduttamaan. Pois se minusta. Toteuttakoon nyt itseään, kun on siihen niin kova hinku. (Ja nuorenahan miehellä jäi sattuneesta syystä opiskelut aika vähiin.Nauttikoon nyt sitten. Ehkä minäkin taas joskus pystyn jatkamaan opiskeluitani kuten toivon. ) Onneksi siippa kuitenkin hoitaa paljon tyttöä ja käy kaupassa, joten tekee hän lomallakin perheenkin eteen hommia. Kiva juttu. Minä ja kaksi pojistani teemme sitten ruokaa. Tosin minä selvästi eniten. Siipan ruuanlaittointo rajoittuu lähinnä satunnaisiin kananmunanpaistosessioihin. Isäni sen sijaan oli innokas ja hyvä kotikokki näin sivumennen sanoen ja poikani näyttävät tulevan isoisäänsä siinä suhteessa.

Juu, että tälläisillä tunnelmilla mennään tänään. Mieli vähän maassa ramman polven takia. Veljeänikin olen taas surumielin muistellut jostain syystä erityisesti tänään. Ai niin, hänestä puhuin yhden ihmisen kanssa aamulla. Hän oli ainoa sisarukseni, rakas ja tärkeä minulle, kiinnostava ja säkenöivän älykäs persoona, urheilullinen, leikkisä, luova, syvällinen keskustelija, tanssi ja lausui runoja upeasti, omasi valtavan tietomäärän, taitava ilmaisemaan itseään, monin tavoin hyvin uniikki ihminen...Hän oli minua monta vuotta nuorempi ja oli musertavaa, kun hän kuoli. Usein sitä vieläkin itken. Ei siitä niin hirveän kauaa olekaan. Oikeastaan minulle on sattunut ihan p.mäisiä takaiskuja elämässä hirveän paljon ja just tänään kaikki ottaa näköjään päähän ja surettaa. Kaipa tuo mäsä polvi oli viimeinen tikki, viimeinen heinänkorsi, joka mursi kamelin selän...

Ei vaan...ei auta itku markkinoilla ja kamelin selkä nyt kasaan, hep! No, eiköhän tämä taas tästä.

Niin, sinullakin on näitä rakkaitten muistelemisia kuten minullakin. Voimia sinulle! Ei ole helppoa menettää rakkaitaan. <3

Kun aikaa kuluu voi muistella itkemättäkin, mutta aika monta vuotta rakkaan kuoleman jälkeen, ainakin minulle, on vaikeaa muistella kuollutta rakasta ilman itkua. Ja jotenkin uuvun siitä itkusta ja lapset voivat nähdä ja huolestuvat. Siksipä aluksi usein yritän olla muistelematta kovin paljoa, jos suinkin mahdollista. Vuosien vieriessä pystyy sitten taas katselemaan jopa valokuvia levolliseen tyyliin. En oikein vielä pysty katsomaan pikkuveljeni kuvia. Ensimmäisen mieheni kuolemasta on jo yli 12 vuotta ja hänen kuviaan pystyn katsomaan niin, etten itke enää kuin harvakseltaan.

Joskus tulee kyynel silmiin, kun näen jommalla kummalla hänen pojistaan häneltä tutun ilmeen. Se kirpaisee ja samoin heidän menetyksensä ajatteleminen. Mietin miten paljon nuo poikani menettivät menettäessään biologisen isänsä niin nuorina. Ensimmäinen mieheni oli erittäin käytännöllinen ja maanläheinen ihminen. Hän rakasti luontoa ja erähenkisiä retkiä, rakentelua, korjaamista, nikkarointia, kalastelua, nuotioitten pystyttämistä ja grillaamista iltahämärissä, pitkiä saunareissuja, puutarhan hoitoa... Toiseksi vanhin poikani muistuttaa häntä paljon ja voin vain kuvitella miten paljon yhteistä kivaa tekemistä ja puhumista heillä olisi ollut. Toki olisi esikoisenkin kanssa ollut ja ehti jo kuusi vuotta ollakin. Hän muistaa vielä isänsä. Toiseksi vanhin ei. Se ei ole minulle helppo asia, ehkei pojallenikaan.

Elämä toisaalta antaa paljon, mutta toisaalta usein viekin paljon, voi viedä paljon ja satuttaa paljon. Koen että olen toisaalta saanut paljon ja toisaalta menettänyt paljon. On ollut onnea ja iloa, mutta myös hirveästi kipua. Tänään kun polvi on kipeä ja kuolleet rakkaat mielessä, nuo kipeät asiat korostuvat, mutta huomenna tai jo illalla voi olla taas toisin, aurinkoisempaa myös mielessäni.

On minullakin noita lasten piirrustuksia tallessa. Osa oikeasti jo hienoja ja osa noita söpöjä pikku töherryksiä. :)

On minullekin juhlahetkiä monet hengelliset tilaisuudet, joissa olen viime vuosina käynyt. Ja monet hienot hetket ystävien ja perheeni kanssa. Ystäväpiirihän on nyt pikku hiljaa uudestaan rakentunut. Jokunen vuosi sittenhän käytännössä koko entinen ystäväpiirini katosi, kun aiemmat ystävät jäivät sinne, mistä läksin. Mutta onneksi on siis tullut uusia ystäviä ja seuraa on kotosalla muutenkin jo paljon. Usein sitä kaipaa erityisesti omaa aikaa. Nyt kun tytteli nukkuu ja muut ovat poissa, on sitä päivän omaa aikaa. Siitä omasta rauhasta nautin. Se, kun on aika harvinaista herkkua tätä nykyä.

Kirjoitit:
"Jokainen isä ja äiti ansaitsevat tuokion iltaisin, jolloin lapset ilmaisevat kiitoksensa heille, mutta sitä saatte odottaa, kunnes omat lapset polkevat heidän sylejään ja sydäntään!"

Hyvin sanottu! Niinhän se usein on. :)

Täytyy tässä lähteä jatkamaan kotitouhuja. Pyykkiä koneeseen.

Voi hyvin ja kaunista, leppoisaa päivää sinulle! :)

DorisDayDay kirjoitti:

Hei! Kivahan se oli, kun perhe eilen antoi positiivista(kin) huomiota. Lapsetkin nauttivat, kun saivat herkkuja. Toki ihan tavallista menoa oli suurin osa päivää. Ihanat ilmat ovat hellineet ja se suloinen lintujen laulu ja heräävän luonnon tuoksu!

Muuten ottaa kyllä aika paljon päähän. Tulin juuri lääkäristä kyynärsauvojen kera. Sauvoista ilahduin, tulivat tarpeeseen, mutta harmittaa kovasti kun toinen polveni tässä joku aika sitten niksahti ja ei lähde millään paranemaan.Saattaa olla nivelkierukka repeytynyt tai muuta aika ikävää. Röntgenkuvista kohta saadaan enemmän tietoa tilanteesta. Hoidan tavallisesti kaiken mahdollisimman luonnonmukaisesti ja yleensä itse, mutta tapaturmien aiheuttamia repeämiä, katkeamisia yms ei noin vain kotosalla saakaan kuntoon. Voi olla leikkauskin tiedossa.

Ja arvaas onko vaikeaa pysyä tällä jalalla yhden taaperon perässä. Tytteli on vielä superliikunnallinen ja vauhdikas. Oppi kävelemäänkin jo 8 kuukauden iässä. Tyttö haluaa tietenkin jatkuvasti ulos ja kuten arvata saattaa häntä olisi tällä jalalla helpompi vahtia sisällä. Onneksi miehellä on pitkä loma alkanut ja voimme yhdessä olla tytön kanssa ulkona tai sitten välillä mies vie yksinkin tyttelin leikkipuistoon. Sinne en viitsi tällä polvella kovin usein mennä. Sitä ei saisi rasittaa, mutta minkäs teet, kun olet välillä vähän yli yksi-vuotiaan kanssa yksin.

Onneksi on noita isoja poikia, jotka myös ovat siskonsa kanssa vuorotellen tai yhdessä. Kaikkein mieluiten tytteli on veljiensä kanssa isolla trampoliinilla tai potkii jalkapalloa takapihallamme. Ai että minäkin rakastin pelata joukkuepelejä aikoinani.

Kun olin lääkärissä, mies oli tytön kanssa sellaisessa avoimessa perhekerhossa lähistöllä. Tyttö rakastaa leikkiä ja touhuta noissa perhekerhoissa. Eniten kiinnostaa työntää nukenvaunuja, joissa on nukke tai enemmänkin. Pikkupoikien kanssa on välillä pientä kärhämää ollut siitä, kuka saa hoitaa mitäkin nukkea ja millä vaunuilla. Hirveen lujatahtoinen tyyppi tuo nuorimmainen. Yleensä kuitenkin aurinkoinen ja varsinkin jos saa tahtonsa läpi. :D

Nyt tyttö on päiväunilla ja minä vähän lepäilen. Puutarhaankin jouduin istuttamaan vähemmän kuin tavallisesti.Ajattelin yksinkertaistaa hommia, kun ei tiedä milloin polvi paranee, vai paraneeko koskaan. (Joo, en ole yhtään pessimisti. ;) ) On siellä kuitenkin yhtä sun toista yrttiäkin tulossa ja joitakin kukansiemeniäkin kylvin. Onneksi hedelmäpuut ja marjapensaat sekä monet perennat pärjäävät vähällä vaivalla. Minä olen aina ollut se varsinainen ruohonleikkaaja talossa. Mies ei ole mikään käytännön eikä tekniikan ihmelapsi. päinvastoin, täydellinen lukutoukka, tosin soittaa pianoa ja on hyvä joissain urheilulajeissa myös, mutta ei perinteisissä miesten hommissa sitten yhtään. Joten nikkaroinnit, korjaamiset sun muut jäävät muitten kontolle tai sitten pitää tilata apua. No, mies ei ole siis edes kertaakaan leikannut ruohoa ainakaan meidän avioliiton aikana. Esikoinen jonkun kerran elämässään. Nyt aion kyllä patistaa esikoisen kesän ruohonleikkajaksi, ehkä toiseksi vanhimman pojankin. Miestä en siihen edes jaksa yrittää kysellä. Hänellä on nyt lomalla jotain kuusi paksua kirjaa ym luettavina ja opeteltavana erinäisiin tentteihin. Itse halusi niin lomaansa käyttää. Ei ehkä aivan ihanteellista muulle perheelle, mutta mikäs minä olisin toisen opiskeluhaluja tukahduttamaan. Pois se minusta. Toteuttakoon nyt itseään, kun on siihen niin kova hinku. (Ja nuorenahan miehellä jäi sattuneesta syystä opiskelut aika vähiin.Nauttikoon nyt sitten. Ehkä minäkin taas joskus pystyn jatkamaan opiskeluitani kuten toivon. ) Onneksi siippa kuitenkin hoitaa paljon tyttöä ja käy kaupassa, joten tekee hän lomallakin perheenkin eteen hommia. Kiva juttu. Minä ja kaksi pojistani teemme sitten ruokaa. Tosin minä selvästi eniten. Siipan ruuanlaittointo rajoittuu lähinnä satunnaisiin kananmunanpaistosessioihin. Isäni sen sijaan oli innokas ja hyvä kotikokki näin sivumennen sanoen ja poikani näyttävät tulevan isoisäänsä siinä suhteessa.

Juu, että tälläisillä tunnelmilla mennään tänään. Mieli vähän maassa ramman polven takia. Veljeänikin olen taas surumielin muistellut jostain syystä erityisesti tänään. Ai niin, hänestä puhuin yhden ihmisen kanssa aamulla. Hän oli ainoa sisarukseni, rakas ja tärkeä minulle, kiinnostava ja säkenöivän älykäs persoona, urheilullinen, leikkisä, luova, syvällinen keskustelija, tanssi ja lausui runoja upeasti, omasi valtavan tietomäärän, taitava ilmaisemaan itseään, monin tavoin hyvin uniikki ihminen...Hän oli minua monta vuotta nuorempi ja oli musertavaa, kun hän kuoli. Usein sitä vieläkin itken. Ei siitä niin hirveän kauaa olekaan. Oikeastaan minulle on sattunut ihan p.mäisiä takaiskuja elämässä hirveän paljon ja just tänään kaikki ottaa näköjään päähän ja surettaa. Kaipa tuo mäsä polvi oli viimeinen tikki, viimeinen heinänkorsi, joka mursi kamelin selän...

Ei vaan...ei auta itku markkinoilla ja kamelin selkä nyt kasaan, hep! No, eiköhän tämä taas tästä.

Kiitos, Doris Day, tästä ihanasta kuvauksestasi!
Onpa kummaa, että meidän naisten polvet tahtovat lopahtaa.
Itsekin otin sellaiset tuet polvien alle, kun suonikohjut ja muut kohjut elämöivät enistä enemän.
Ostin ensin vain yhden tuen, mutta kun minulla se sairaampi jalka tuli terveemmäksi kuin terve, niin ostin molempiin. Niissä on magneetti, joten ei voi saada ihan samaa tulosta koti´tekoisella kuminauhalla. Minua ne auttoivat tuntvasti. Mutta en tiedä sinun tapauksestasi.
Et voi saada Kirjatoukastasi Nikkaria tai Kotikokkia. Näin on.
Anna niiden jälkeläistesi kehittää omia vahvoja piirteitään, niin oppivat eniten. Ei se kannettu vesi kaivossa pysy. Tulevat vain poropeukaloiksi kaikessa, kun yrittää tehdä heistä jotain, mitä eivät ole.
Eikö sille "sähkövispilälle" voisi tehdä "kanahäkkiä" pihalle? Ei niin suurta häkkiä tietysti pysty rakentamaan, mutta se voisi olla sinulle turvapaikkana kiperän paika tullen. "Äiti lepää hetken" plakaatti häkin kylkeen,niin kyllä ymmärtävät yskän.
Jos en saa olla tunteja kirja nenässä, joka päivä, niin ei kukaan kestäisi samassa kylässä. Sille ei voi mitään. Krooninen tila. Nyt en jaksa siivota ilman lukupausseja.
Mutta jaksaisitko sinä elää ihmisen kanssa, joka on kuin seisovaa vettä - ilma ajatusta? Kaikkea ei voi saada yhtä aikaa.
Voi sinua ja lapsi´rassujasi, kun he kärsivät kansasi!

Lemminkäisen.sisar kirjoitti:

Kiitos, Doris Day, tästä ihanasta kuvauksestasi!
Onpa kummaa, että meidän naisten polvet tahtovat lopahtaa.
Itsekin otin sellaiset tuet polvien alle, kun suonikohjut ja muut kohjut elämöivät enistä enemän.
Ostin ensin vain yhden tuen, mutta kun minulla se sairaampi jalka tuli terveemmäksi kuin terve, niin ostin molempiin. Niissä on magneetti, joten ei voi saada ihan samaa tulosta koti´tekoisella kuminauhalla. Minua ne auttoivat tuntvasti. Mutta en tiedä sinun tapauksestasi.
Et voi saada Kirjatoukastasi Nikkaria tai Kotikokkia. Näin on.
Anna niiden jälkeläistesi kehittää omia vahvoja piirteitään, niin oppivat eniten. Ei se kannettu vesi kaivossa pysy. Tulevat vain poropeukaloiksi kaikessa, kun yrittää tehdä heistä jotain, mitä eivät ole.
Eikö sille "sähkövispilälle" voisi tehdä "kanahäkkiä" pihalle? Ei niin suurta häkkiä tietysti pysty rakentamaan, mutta se voisi olla sinulle turvapaikkana kiperän paika tullen. "Äiti lepää hetken" plakaatti häkin kylkeen,niin kyllä ymmärtävät yskän.
Jos en saa olla tunteja kirja nenässä, joka päivä, niin ei kukaan kestäisi samassa kylässä. Sille ei voi mitään. Krooninen tila. Nyt en jaksa siivota ilman lukupausseja.
Mutta jaksaisitko sinä elää ihmisen kanssa, joka on kuin seisovaa vettä - ilma ajatusta? Kaikkea ei voi saada yhtä aikaa.
Voi sinua ja lapsi´rassujasi, kun he kärsivät kansasi!

Hei taas, Doris Day! Olen touhunut koko armaan päivän, eikä mikään tule valmiiksi ennen syksyä, vaikka puurtaa kuin muurahainen.
Minäkin muistelen usein pikku'veljeäni. Kaikkiakin. Mahdottomia rasa'villejä. Eikä se elämä tullut helpoksi ADHD:n kanssa!
Vielä ei tarvitse heille laittaa omaa hiekka'näkinkenkä'musta'kynttilä purkkia puutarhaani. Mutta moneen kauniiseen kiveen olen kirjoittanut jo muita alkukirjaimia. Rakastan pallutella raskaita kiviä.
Veljelleni oli musertavaa isän lähtö. Hän oli taiteilija 'sielu eli "hajuherne" luonteeltaan - sellainen joka tarvitsee rakkaan kietoutuakseen ympärille. Ei kuitenkaan feminiininen tyyppi.
Toiset pojat kykenivät ottamaan sen elämään kuuluvana. Toin kyllä oman näkemykseni esille ylösnousemustoivosta isän haudalla, mutta kukaan ei takertunut siihen, niin että olisin voinut jatkaa, enkä minä ole tuputtanut heille uskoani. Minun veljeni eivät ole luonteeltaan manipuloivia tohtoreita, jotka selittävät toiselle, miten pitää elää. Minä olen hoitanut sen osan meidän perheessä.
Äiti kävi jonkun raamatun'kurssin suruaikanaan, mutta ei ole niitä, jotka rajataan säännöin ja kielloin. Hän on vapaa taiteilija.
Minäkin olen alkanut nauttia elämästäni jäätyäni kotiin.
Kyllä tämä alku'kesä on virvoittavaa aikaa!
Olen nyt syönyt pari päivää voikukanlehteä, tuoretta vihannesta kaupasta ja nyt en pysty maistamaan lihoja ja meijerituotteita. Tapaan hauduttaa lasillisen herneitä ja kiehauttaa ne ja sitten vain sellaisenaan salaattiin tai pienellä vihannespalalla soseeksi ja nokare yogurttia niin on juhla'lasillinen täyttävää. Kahvia ja vettä.
Nyt täytyy ryhtyä taas puuhiin. Kirjoittamisiin:-)

Lemminkäisen.sisar kirjoitti:

Hei taas, Doris Day! Olen touhunut koko armaan päivän, eikä mikään tule valmiiksi ennen syksyä, vaikka puurtaa kuin muurahainen.
Minäkin muistelen usein pikku'veljeäni. Kaikkiakin. Mahdottomia rasa'villejä. Eikä se elämä tullut helpoksi ADHD:n kanssa!
Vielä ei tarvitse heille laittaa omaa hiekka'näkinkenkä'musta'kynttilä purkkia puutarhaani. Mutta moneen kauniiseen kiveen olen kirjoittanut jo muita alkukirjaimia. Rakastan pallutella raskaita kiviä.
Veljelleni oli musertavaa isän lähtö. Hän oli taiteilija 'sielu eli "hajuherne" luonteeltaan - sellainen joka tarvitsee rakkaan kietoutuakseen ympärille. Ei kuitenkaan feminiininen tyyppi.
Toiset pojat kykenivät ottamaan sen elämään kuuluvana. Toin kyllä oman näkemykseni esille ylösnousemustoivosta isän haudalla, mutta kukaan ei takertunut siihen, niin että olisin voinut jatkaa, enkä minä ole tuputtanut heille uskoani. Minun veljeni eivät ole luonteeltaan manipuloivia tohtoreita, jotka selittävät toiselle, miten pitää elää. Minä olen hoitanut sen osan meidän perheessä.
Äiti kävi jonkun raamatun'kurssin suruaikanaan, mutta ei ole niitä, jotka rajataan säännöin ja kielloin. Hän on vapaa taiteilija.
Minäkin olen alkanut nauttia elämästäni jäätyäni kotiin.
Kyllä tämä alku'kesä on virvoittavaa aikaa!
Olen nyt syönyt pari päivää voikukanlehteä, tuoretta vihannesta kaupasta ja nyt en pysty maistamaan lihoja ja meijerituotteita. Tapaan hauduttaa lasillisen herneitä ja kiehauttaa ne ja sitten vain sellaisenaan salaattiin tai pienellä vihannespalalla soseeksi ja nokare yogurttia niin on juhla'lasillinen täyttävää. Kahvia ja vettä.
Nyt täytyy ryhtyä taas puuhiin. Kirjoittamisiin:-)

Hei Lemminkäisen.sisar! Olipa taas ihanaa lueskella ajatuksiasi, kuulumisiasi ja elämänkokemuksiasi. Kerroin miehellenikin, että sinä osaat niin hyvin kirjoittaa halutessasi ja niin elämänmakuisesti. Ja että välillä on vähän tulta ja tappuraakin meidän jutteluissa ja sitten taas seesteistä. Semmoisia taiteilijasieluja taidetaan vähän olla kumpikin. Ei taida meistä luonteeltamme tasaisia elon tallaajia saada noin vain, vai mitäs luulet... ja toisaalta miksipä tarvitsisikaan. Itse tosin välillä väsyn itseeni ja voimakkaisiin tunteisiini. Mutta onhan ne ilotkin välillä sitten suuria, jos ovat voimakkaita muutkin tunnot.:)

No kas, ADHD:tä on joillakin meidänkin suvussa ollut ja rasavilleyttäkin vaikka muille jakaa. Enpä itsekään yhtään ihmettelisi jos minullakin olisi ADHD, ainakin jonkin asteinen.

Kiva, että sinä olet saanut polviisi apua. Saas nähdä miten minun käy. Huomenna siis röntgeniin käy tie.

Kirjoitit: "Et voi saada Kirjatoukastasi Nikkaria tai Kotikokkia. Näin on." Heh hee! Osuit naulan kantaan! Olen ihan samaa mieltä! Täytyy vain keskittyä iloitsemaan niistä hänen avuistaan ja lopettaa haikailu joistain jutuista.

Kerran hän selitti, että kyllä, hän on hajamielinen ja poissaoleva välillä (tai ehkä jopa usein), mutta jokin hinta kai hänen syvämietteisyydestään on maksettava. Ei se ilmaiseksi tule.

No, niin. Kun hän on niin hirmuisen kova lukija ja hirmuisen kova pohtimaan, niin on siitä ollut toki paljon hyötyäkin. Olen esim oppinut häneltä paljon tärkeää Raamatun tuntemusta ja ymmärrystä monista syvällisistä Raamatun teemoista. Se taas auttoi minut jo aikoinani huomaamaan monia kohtia, jotka olin ajatellut sattuneesta syystä epäloogisesti ja Raamatun kanssa ristiriitaisesti. Joten ok, mulla ei ole nyt nikkaroijaa eikä kotikokkia miehessäni, mutta mulla on syvällinen pohtija ja keskustelija ja se on minulle ja meille ollut tärkeä asia. Välillä harmittaa , kun toinen pohtii syntyjä syviä omissa maailmoissaan, mutta aika ajoin hän palaa tällekin planeetalle ja sitten on taas kiintoisiakin hetkiä yhdessä.

Nyt vaan, kun polvi on mäsänä, tarvitsisin paljon käytännön apua. Ruohonleikkuu on minusta aina ollut ihan ok hommaa. Varsinkin, kun meillä on uusi käsivoimin työnnettävä leikkuri. Inhoan nääs moottorin katkua ja ääntä. No, vaikka poikieni suurin intohimo ei ole ruohonleikkuu, niin kyllä jonkun pitää sekin hoitaa ja jos minä en tänä kesänä voi, niin pojat joutuvat sitten ahkeroimaan niissä hommissa. Sinänsä yleisesti ottaen olen tässä asiassa samaa mieltä kanssasi:

"Anna niiden jälkeläistesi kehittää omia vahvoja piirteitään, niin oppivat eniten"

Juu, näinhän se on! Yksi lapsistani on tällä hetkellä eniten kiinnostunut lääkärin työstä. Aikoo sitten vielä opiskella fysiikkaa, kemiaa ja biologiaa lisää ennen hakemistaan sinne. Ellei mieli muutu. Sekin on ihan mahdollista.Yhtä kiinnostaa jostain syystä juridiikka ja juristin työ, vaikka minusta hän sopisi paremmin biologiksi, psykologiksi, maisema-arkkitehdiksi tai muuksi. Kirjailijankin työstä hän on kiinnostunut, mutta siihen ei noin vain ryhdytäkään. Toivon, että tämä lapsi muuttaa vielä mieltään juridiikan suhteen. Mutta ei voi kuin ehdotella, ei passaa tyrmätä toisen omia suunnitelmia. Yksi lapsistani rakastaa hulluna matematiikkaa ja tarinoitten kirjoittamista. Saas nähdä mitä siitä seuraa. Mutta kyllä sen jo huomaa, että kaikilla on niitä omia vahvoja piirteitään, joihin usein itsekin haluavat eniten panostaa. Ja niin, ei tosiaan kannata yrittää patistaa väkisin lapsiaan alalle, joihin näillä ei itsellään ole intoa. Toki se oma innostus on tärkeä, jotta jaksaa opiskella ja oppia ja pystyy saamaan siitä iloakin.

"Eikö sille "sähkövispilälle" voisi tehdä "kanahäkkiä" pihalle? " :D Kun vain joku meillä osaisikin! Taitaisi tosin syödä mullat, kivet ja ruohot sillä välin, jos jossakin käväisisin ja lopuksi löytäisin tyttelin hakkaamasta päätään aitaan tai puremasta sitä. :)

Sinulta: "Jos en saa olla tunteja kirja nenässä, joka päivä, niin ei kukaan kestäisi samassa kylässä. Sille ei voi mitään. Krooninen tila" Ha haa, kuulostat ihan mieheltäni! Hän on juuri tuollainen! Mikäs siinä. Kullakin meistä omat tarpeemme. Ja kyllä lukeneita ihmisiä, itseään avartaneita, onkin sitten usein ihanan mielenkiintoista kuunnella. On muutakin puhuttavaa kuin päivän sää! :)

Minäkin tykkään kovasti lukemisesta, mutta te, mieheni ja sinä, taidatte olla kuitenkin vielä ihan eri sfääreissä tuon lukemisintonne kanssa!

Kirjoitit: "Mutta jaksaisitko sinä elää ihmisen kanssa, joka on kuin seisovaa vettä - ilma ajatusta? Kaikkea ei voi saada yhtä aikaa."

Älä muuta virka. Onhan se hienoa, että mikäli esim siipalta ei aina niitä kaikkia toivottuja tekoja löydykään, niin ainakin ajatuksia ja tietomäärää riittää jaettavaksi ja yhteisten keskustelujen tarveaineksiksi kun runsaudensarvessa konsanaan. Se on jo paljon. Muutenkin pidän pohdiskelevista ihmisistä enkä pintaliitäjistä.

Jaahas. Isä ja tyttö tulivat. Kirjoittamisiin! :)

DorisDayDay kirjoitti:

Hei Lemminkäisen.sisar! Olipa taas ihanaa lueskella ajatuksiasi, kuulumisiasi ja elämänkokemuksiasi. Kerroin miehellenikin, että sinä osaat niin hyvin kirjoittaa halutessasi ja niin elämänmakuisesti. Ja että välillä on vähän tulta ja tappuraakin meidän jutteluissa ja sitten taas seesteistä. Semmoisia taiteilijasieluja taidetaan vähän olla kumpikin. Ei taida meistä luonteeltamme tasaisia elon tallaajia saada noin vain, vai mitäs luulet... ja toisaalta miksipä tarvitsisikaan. Itse tosin välillä väsyn itseeni ja voimakkaisiin tunteisiini. Mutta onhan ne ilotkin välillä sitten suuria, jos ovat voimakkaita muutkin tunnot.:)

No kas, ADHD:tä on joillakin meidänkin suvussa ollut ja rasavilleyttäkin vaikka muille jakaa. Enpä itsekään yhtään ihmettelisi jos minullakin olisi ADHD, ainakin jonkin asteinen.

Kiva, että sinä olet saanut polviisi apua. Saas nähdä miten minun käy. Huomenna siis röntgeniin käy tie.

Kirjoitit: "Et voi saada Kirjatoukastasi Nikkaria tai Kotikokkia. Näin on." Heh hee! Osuit naulan kantaan! Olen ihan samaa mieltä! Täytyy vain keskittyä iloitsemaan niistä hänen avuistaan ja lopettaa haikailu joistain jutuista.

Kerran hän selitti, että kyllä, hän on hajamielinen ja poissaoleva välillä (tai ehkä jopa usein), mutta jokin hinta kai hänen syvämietteisyydestään on maksettava. Ei se ilmaiseksi tule.

No, niin. Kun hän on niin hirmuisen kova lukija ja hirmuisen kova pohtimaan, niin on siitä ollut toki paljon hyötyäkin. Olen esim oppinut häneltä paljon tärkeää Raamatun tuntemusta ja ymmärrystä monista syvällisistä Raamatun teemoista. Se taas auttoi minut jo aikoinani huomaamaan monia kohtia, jotka olin ajatellut sattuneesta syystä epäloogisesti ja Raamatun kanssa ristiriitaisesti. Joten ok, mulla ei ole nyt nikkaroijaa eikä kotikokkia miehessäni, mutta mulla on syvällinen pohtija ja keskustelija ja se on minulle ja meille ollut tärkeä asia. Välillä harmittaa , kun toinen pohtii syntyjä syviä omissa maailmoissaan, mutta aika ajoin hän palaa tällekin planeetalle ja sitten on taas kiintoisiakin hetkiä yhdessä.

Nyt vaan, kun polvi on mäsänä, tarvitsisin paljon käytännön apua. Ruohonleikkuu on minusta aina ollut ihan ok hommaa. Varsinkin, kun meillä on uusi käsivoimin työnnettävä leikkuri. Inhoan nääs moottorin katkua ja ääntä. No, vaikka poikieni suurin intohimo ei ole ruohonleikkuu, niin kyllä jonkun pitää sekin hoitaa ja jos minä en tänä kesänä voi, niin pojat joutuvat sitten ahkeroimaan niissä hommissa. Sinänsä yleisesti ottaen olen tässä asiassa samaa mieltä kanssasi:

"Anna niiden jälkeläistesi kehittää omia vahvoja piirteitään, niin oppivat eniten"

Juu, näinhän se on! Yksi lapsistani on tällä hetkellä eniten kiinnostunut lääkärin työstä. Aikoo sitten vielä opiskella fysiikkaa, kemiaa ja biologiaa lisää ennen hakemistaan sinne. Ellei mieli muutu. Sekin on ihan mahdollista.Yhtä kiinnostaa jostain syystä juridiikka ja juristin työ, vaikka minusta hän sopisi paremmin biologiksi, psykologiksi, maisema-arkkitehdiksi tai muuksi. Kirjailijankin työstä hän on kiinnostunut, mutta siihen ei noin vain ryhdytäkään. Toivon, että tämä lapsi muuttaa vielä mieltään juridiikan suhteen. Mutta ei voi kuin ehdotella, ei passaa tyrmätä toisen omia suunnitelmia. Yksi lapsistani rakastaa hulluna matematiikkaa ja tarinoitten kirjoittamista. Saas nähdä mitä siitä seuraa. Mutta kyllä sen jo huomaa, että kaikilla on niitä omia vahvoja piirteitään, joihin usein itsekin haluavat eniten panostaa. Ja niin, ei tosiaan kannata yrittää patistaa väkisin lapsiaan alalle, joihin näillä ei itsellään ole intoa. Toki se oma innostus on tärkeä, jotta jaksaa opiskella ja oppia ja pystyy saamaan siitä iloakin.

"Eikö sille "sähkövispilälle" voisi tehdä "kanahäkkiä" pihalle? " :D Kun vain joku meillä osaisikin! Taitaisi tosin syödä mullat, kivet ja ruohot sillä välin, jos jossakin käväisisin ja lopuksi löytäisin tyttelin hakkaamasta päätään aitaan tai puremasta sitä. :)

Sinulta: "Jos en saa olla tunteja kirja nenässä, joka päivä, niin ei kukaan kestäisi samassa kylässä. Sille ei voi mitään. Krooninen tila" Ha haa, kuulostat ihan mieheltäni! Hän on juuri tuollainen! Mikäs siinä. Kullakin meistä omat tarpeemme. Ja kyllä lukeneita ihmisiä, itseään avartaneita, onkin sitten usein ihanan mielenkiintoista kuunnella. On muutakin puhuttavaa kuin päivän sää! :)

Minäkin tykkään kovasti lukemisesta, mutta te, mieheni ja sinä, taidatte olla kuitenkin vielä ihan eri sfääreissä tuon lukemisintonne kanssa!

Kirjoitit: "Mutta jaksaisitko sinä elää ihmisen kanssa, joka on kuin seisovaa vettä - ilma ajatusta? Kaikkea ei voi saada yhtä aikaa."

Älä muuta virka. Onhan se hienoa, että mikäli esim siipalta ei aina niitä kaikkia toivottuja tekoja löydykään, niin ainakin ajatuksia ja tietomäärää riittää jaettavaksi ja yhteisten keskustelujen tarveaineksiksi kun runsaudensarvessa konsanaan. Se on jo paljon. Muutenkin pidän pohdiskelevista ihmisistä enkä pintaliitäjistä.

Jaahas. Isä ja tyttö tulivat. Kirjoittamisiin! :)

Hei vielä iltasella! Minua niin jännittää se sinun huominen lekurissa käynti! Kerrothan kuulumisia? Vaikkei rukouksilla voisi parantaa, niin voi ainakin olla tukena. Toivotaan parasta .

Lemminkäisen.sisar kirjoitti:

Hei vielä iltasella! Minua niin jännittää se sinun huominen lekurissa käynti! Kerrothan kuulumisia? Vaikkei rukouksilla voisi parantaa, niin voi ainakin olla tukena. Toivotaan parasta .

Hei! Kiitos kysymästä. Nyt tänään saatiin otettua kuvat ja verikokeet, varmuuden vuoksi mm tulehdusarvot jne. Tuloksia saa kuulla sitten vasta ensi viikolla. Itse luulisin , että jotain on tosiaan revennyt polvesta, myöhemmin vasta tulee selkoa. Kyynärsauvat helpottavat hienosti kulkemista. Pääsee kovempaa tarvittaessa ja ei satu niin paljoa.

Kiitos tuesta ja empatiasta! Ja ihanaista päivää sinulle! Kyllä oli niin kaunista ja raikkaan vihreää kaikkialla, kun matkalla ihailin. Tuometkin kukkivat. :)

DorisDayDay kirjoitti:

Hei! Kiitos kysymästä. Nyt tänään saatiin otettua kuvat ja verikokeet, varmuuden vuoksi mm tulehdusarvot jne. Tuloksia saa kuulla sitten vasta ensi viikolla. Itse luulisin , että jotain on tosiaan revennyt polvesta, myöhemmin vasta tulee selkoa. Kyynärsauvat helpottavat hienosti kulkemista. Pääsee kovempaa tarvittaessa ja ei satu niin paljoa.

Kiitos tuesta ja empatiasta! Ja ihanaista päivää sinulle! Kyllä oli niin kaunista ja raikkaan vihreää kaikkialla, kun matkalla ihailin. Tuometkin kukkivat. :)

Kiitos kuulumisistasi! Ikävää, että saat odottaa tuloksia niin kauan. En tiedä jos jonkinlainen tuki polvesi ympärillä estää verenkiertoa tai olisi avuksi. Kuuntele "polveasi", mitä se tykkää.
Niin on ihana päivä ja saa tavaraa ulos ja voi järjestää siellä. Silitykset ja ompelu ja muu vastaavakin voi hoitaa ulkosalla. Jotkut ovat järjestäneet tiskauspaikankin ulos. Sitä ei minulla ole, mutta voin laittaa keittolevyn ulos, kun tapaan keittää perunet niin, että saan heittää kattilan vesilinnuille sen jälkeen.
Istu paljon ulkona ja pidä sitä pikku "Ilopilleriä" sylissä - se lohduttaa kummasti.
Hyvää päivää sinulle :--)

Ei sinulle ole tullut mieleen, että Jehova suhtautuisi myönteisemmin polviisi, jos et kuluttaisi niitä lahkolaisvartiotornien kulkukauppiaana ?

Itselläni oli tuossa vielä lumien aikaan niin kova polviaristus, että ajattelin jo joutua aamusella lääkärireissulle, mutta siinä rauhoituin ja turvasin täysin ja pelkästään Jehovaan iltarukouksessani, rukoilin toki lahkolaisillekin viisautta astua ulos lahkon pimeistä syövereistä ulos Herran valoon ja vapauteen, ja kas, niin oli aamulla polveni kuin uusi.

Lemminkäisen.sisar kirjoitti:

Kiitos kuulumisistasi! Ikävää, että saat odottaa tuloksia niin kauan. En tiedä jos jonkinlainen tuki polvesi ympärillä estää verenkiertoa tai olisi avuksi. Kuuntele "polveasi", mitä se tykkää.
Niin on ihana päivä ja saa tavaraa ulos ja voi järjestää siellä. Silitykset ja ompelu ja muu vastaavakin voi hoitaa ulkosalla. Jotkut ovat järjestäneet tiskauspaikankin ulos. Sitä ei minulla ole, mutta voin laittaa keittolevyn ulos, kun tapaan keittää perunet niin, että saan heittää kattilan vesilinnuille sen jälkeen.
Istu paljon ulkona ja pidä sitä pikku "Ilopilleriä" sylissä - se lohduttaa kummasti.
Hyvää päivää sinulle :--)

Hei taas Lemminkäisen.sisar! !Juu, pitää vähän odotella, mutta hyvä että homma ainakin etenee jotenkin ja on nuo kepitkin. En nyt oikein tässä vaiheessa osaa ajatella omalle polvelleni mitään itse väsäämääni tukea. Mietin sitten tarkemmin mitä tehdä, kun saan vähän lisää tietoa polven tilanteesta. Sauvat onneksi sentään auttavat paljon.

(TervePolvi-nimimerkille tähän väliin kommentti: En ole varma tarkoititko kommenttisi minulle vain Lemminkäisen.sisarelle. Minä en ole Jehovan todistaja, joten en ovelta ovellle Vartiotorneja esittele. Olen uudestisyntynyt uskovainen kristitty tätä nykyä.

Sinänsä uskon, että Jumalan aikaansaamia ihmeparantumisia tapahtuu myös meidän aikanamme, mutta ei Hän kaikkia kristittyjenkään vaivoja ja sairauksia vielä tänä aikana paranna. "Tutkimattomat ovat Herran tiet" siinäkin suhteessa, että Hän parantaa kenet parantaa ja sitä ei voi tietää, miksi jonkun rukoukseen näin vastataan ja jonkun ei. Mukava kuulla, että sinun polvesi parantui!)

Lemminkäisen.sisarelle taas: Mukavan kuuloisesti järjestät puuhiasi ulos! Itsekin olen ollut nyt tuntikausia ulkona. Isoveli vahti pikkuista ja sitten isänsä. Minä neuvoin ja valvoin, kun poikani kavereittensa kanssa purkivat vanhan trampan, joka oli jo aika kulunut ja aloittivat uuden kokoamisen. Se on mukavan iso ja tietty siinä on turvaverkotkin. Nyt homma on jo loppusuoralla ja lähdenkin tässä katsomaan voinko pitää yksiä juttuja apuna paikallaan.

Pikku nassikkani oli välillä sylissäni katselemassa puuhia ja oli aika kiinnostunut uudesta trampastakin. Kasvimaassa on jo jotain uusista kylvöksistäkin noussut esiin. Jee!

Mukavaa päivää sinullekin edelleen! :)

DorisDayDay kirjoitti:

Hei taas Lemminkäisen.sisar! !Juu, pitää vähän odotella, mutta hyvä että homma ainakin etenee jotenkin ja on nuo kepitkin. En nyt oikein tässä vaiheessa osaa ajatella omalle polvelleni mitään itse väsäämääni tukea. Mietin sitten tarkemmin mitä tehdä, kun saan vähän lisää tietoa polven tilanteesta. Sauvat onneksi sentään auttavat paljon.

(TervePolvi-nimimerkille tähän väliin kommentti: En ole varma tarkoititko kommenttisi minulle vain Lemminkäisen.sisarelle. Minä en ole Jehovan todistaja, joten en ovelta ovellle Vartiotorneja esittele. Olen uudestisyntynyt uskovainen kristitty tätä nykyä.

Sinänsä uskon, että Jumalan aikaansaamia ihmeparantumisia tapahtuu myös meidän aikanamme, mutta ei Hän kaikkia kristittyjenkään vaivoja ja sairauksia vielä tänä aikana paranna. "Tutkimattomat ovat Herran tiet" siinäkin suhteessa, että Hän parantaa kenet parantaa ja sitä ei voi tietää, miksi jonkun rukoukseen näin vastataan ja jonkun ei. Mukava kuulla, että sinun polvesi parantui!)

Lemminkäisen.sisarelle taas: Mukavan kuuloisesti järjestät puuhiasi ulos! Itsekin olen ollut nyt tuntikausia ulkona. Isoveli vahti pikkuista ja sitten isänsä. Minä neuvoin ja valvoin, kun poikani kavereittensa kanssa purkivat vanhan trampan, joka oli jo aika kulunut ja aloittivat uuden kokoamisen. Se on mukavan iso ja tietty siinä on turvaverkotkin. Nyt homma on jo loppusuoralla ja lähdenkin tässä katsomaan voinko pitää yksiä juttuja apuna paikallaan.

Pikku nassikkani oli välillä sylissäni katselemassa puuhia ja oli aika kiinnostunut uudesta trampastakin. Kasvimaassa on jo jotain uusista kylvöksistäkin noussut esiin. Jee!

Mukavaa päivää sinullekin edelleen! :)

Hyää yötä, Doris Day!
Oli tarkoitus nukkua, mutta juuri, kun pääsin siihen tietoisuuden ja unen välimaahan, ajatukset tulivat pyörremyrskyksi ja oli pakko nousta ylös.
On niin monia kysymyksiä ja jotenkin niiden on annettava kypsyä ja kehittyä rauhassa.
Ei voi nykäistä yrttejäkään ylös ja tarkistaa, onko niitä juuria tulossa vai miten? Välistä on luotettava luonto'emon viisauteen ja ajan parantavaan voimaan.
Tämä kone elää myös oma elämäänsä. Asun useanpien koulujn vieressä. Aina alakouluista aikuiskeskukseen asti. Siksi uimahallin katolle, joka on vieressäni asetettiin erikois'antenni, että kaikki kuumana käyvät tietokoneet saisivat energiaa.
Pelkäänpä, että ne ovat yön aikana lepotilassa, kun kone oikuttelee, jättää kirjaimia pois, kirjoittaa isoja itsestään, poukkoilee ja keksii vaikka mitä. Hirvittävästi virheitä, vakka yritän kirjoittaa hitaastija rauhallisesti.
Niin, olen tilassa, että en osaa tehdä mitään ja on luotettava kärsivällisesti elämään. Asiahan on niin, että mitä me teemme vaikuttaa myös muihin ihmisiin. Vaikka minulle jokin sopisi, niin ei ehkä muille asianomaisille.
Tässä palstalla yksi kerskasi jättäneensä todistajat - aika verisellä tavalla. Vastakaiua hän ei sille suurelle elämän'muutokselleen saanut. Säälittää se sankari. Kertoi toimistaan, ja ei saanut "hyvä"-huutoja. Toivottavasti ei elä yksin.
Se sai minut miettimään, miten vaikeaa on vanhempana enää saada tuttavia, ystävistä puhumattakaan. Ei tule enää yhteisiä muistuja tapahtumisista, kokemuksista. Elämä kulkee hiljaista rataansa, kuin vaarin kello raksuttaisi.
Minulla on niin vähän voimia, että en enää jaksa seminaareihin ja olen aina inhonnut sellaisia hotelleja, joissa joutuu nukkumaan toisten käyttämissä sängyissä,peitteissä, tyynyissä:DD Eikö ole kauheaa! Sisareni nauttii matkustaa!
Minä olen nyt saanut viimeiset istuinryhmät puutarhaani kunnostettua.
Kaksi 3m*4m telttaa - toinen kokonaan katettu, lämmin, illaksi,lukua ja voimistelua varten. Toinen katto ja 3 sivua katettu, nin että voi sateessakin olla suojasa, mutta saa nauttia myös kesätuulesta.
Tänään sain talon tuulisuojaisen kulman valmiiksi. Oli pakko käydä 10km päässä katsomassa yhtä puuta, josta oli kaikki lehdet pudonneet. Se on tuulen purema, hopeanharmaa koru saarella. Sitä kävin aina katsomassa rannalta kahvitellen.
Nyt ei tarvitse, kun oma valtava Saarniseni pudotti lehtensä ja on samanlainen hopeinen koru kirsikkapuun, mangnoolian, pihlajan ja sireenien kekellä.
En ymmärrä sitä, että kaikki luonossa täytyy olla niin tupaten täynnä.
Tämä puu antaa koko luonnon hengittää - kuin tauko musiikissa.
Laitan siihen valaisimet, niin sitä on upea iltaisin ihailla kulmastani.
Sitten mahtavan kotikoivuni alla on yksi ryhmä, mäntyjen alla toinen, sireenien alla kolmas, kirsikkapuun alla neljäs, kaivon luona viides ryhmä.
Kiva kulkea päivän mittaan ympäri tonttia, kun jossain on aina varjoa. Asun metsän reunassa, kylän liepeellä, puiden keskellä, joten oleskelen kesäisin ulkona.
Okeastaan tulin nyt lukemaan toistamiseen tätä keskusteluamme. Miettimään.
Olen kuin halvaantunut, kun ajattelen elämäsi kokemuksia. Olet valtavan vahva ihminen! Fantasiani tekee tepposen ja antaa mieleeni kuvan.
Näen ensimmäisen miehesi seisomassa vastapäätä nykyistä miestäsi. Hän pitää oikeaa kättänsä miehesi vasemmalla olkapäällä. Katsoo tätä vakaasti simiin ja sanoo liikuttunena: " Kiitos, että pidät MariaElisasta ja pojistani niin rakkaudellisesti huolta." Se kuva on seuranut minua nyt kai pari päivää.
Sinäkin olet eri ihminen nykyisin kuin nuorenpana esikoisesi kanssa. Eri tarpein. Silloin tarvitsit varmasti maanläheistä kätevää monitaituria, mutta nyt, kun tunnet itsesi turvallisemmaksi - omien kykyjesi kasvettua, tarvitset Filosofisi. Professorisi.
Tälläiset asiat valvottivat miua tänä yönä.
Menen nyt puutarhaan kahville, kun nuo linnutkin kirkuvat niin mahdottomasti!Eikä kukaan näe pimeässä, että minulla on valkoinen Lucia-kaapu päällä:DD Hyvää huomenta Piikkopaidalta :-D

Lemminkäisen.sisar kirjoitti:

Hyää yötä, Doris Day!
Oli tarkoitus nukkua, mutta juuri, kun pääsin siihen tietoisuuden ja unen välimaahan, ajatukset tulivat pyörremyrskyksi ja oli pakko nousta ylös.
On niin monia kysymyksiä ja jotenkin niiden on annettava kypsyä ja kehittyä rauhassa.
Ei voi nykäistä yrttejäkään ylös ja tarkistaa, onko niitä juuria tulossa vai miten? Välistä on luotettava luonto'emon viisauteen ja ajan parantavaan voimaan.
Tämä kone elää myös oma elämäänsä. Asun useanpien koulujn vieressä. Aina alakouluista aikuiskeskukseen asti. Siksi uimahallin katolle, joka on vieressäni asetettiin erikois'antenni, että kaikki kuumana käyvät tietokoneet saisivat energiaa.
Pelkäänpä, että ne ovat yön aikana lepotilassa, kun kone oikuttelee, jättää kirjaimia pois, kirjoittaa isoja itsestään, poukkoilee ja keksii vaikka mitä. Hirvittävästi virheitä, vakka yritän kirjoittaa hitaastija rauhallisesti.
Niin, olen tilassa, että en osaa tehdä mitään ja on luotettava kärsivällisesti elämään. Asiahan on niin, että mitä me teemme vaikuttaa myös muihin ihmisiin. Vaikka minulle jokin sopisi, niin ei ehkä muille asianomaisille.
Tässä palstalla yksi kerskasi jättäneensä todistajat - aika verisellä tavalla. Vastakaiua hän ei sille suurelle elämän'muutokselleen saanut. Säälittää se sankari. Kertoi toimistaan, ja ei saanut "hyvä"-huutoja. Toivottavasti ei elä yksin.
Se sai minut miettimään, miten vaikeaa on vanhempana enää saada tuttavia, ystävistä puhumattakaan. Ei tule enää yhteisiä muistuja tapahtumisista, kokemuksista. Elämä kulkee hiljaista rataansa, kuin vaarin kello raksuttaisi.
Minulla on niin vähän voimia, että en enää jaksa seminaareihin ja olen aina inhonnut sellaisia hotelleja, joissa joutuu nukkumaan toisten käyttämissä sängyissä,peitteissä, tyynyissä:DD Eikö ole kauheaa! Sisareni nauttii matkustaa!
Minä olen nyt saanut viimeiset istuinryhmät puutarhaani kunnostettua.
Kaksi 3m*4m telttaa - toinen kokonaan katettu, lämmin, illaksi,lukua ja voimistelua varten. Toinen katto ja 3 sivua katettu, nin että voi sateessakin olla suojasa, mutta saa nauttia myös kesätuulesta.
Tänään sain talon tuulisuojaisen kulman valmiiksi. Oli pakko käydä 10km päässä katsomassa yhtä puuta, josta oli kaikki lehdet pudonneet. Se on tuulen purema, hopeanharmaa koru saarella. Sitä kävin aina katsomassa rannalta kahvitellen.
Nyt ei tarvitse, kun oma valtava Saarniseni pudotti lehtensä ja on samanlainen hopeinen koru kirsikkapuun, mangnoolian, pihlajan ja sireenien kekellä.
En ymmärrä sitä, että kaikki luonossa täytyy olla niin tupaten täynnä.
Tämä puu antaa koko luonnon hengittää - kuin tauko musiikissa.
Laitan siihen valaisimet, niin sitä on upea iltaisin ihailla kulmastani.
Sitten mahtavan kotikoivuni alla on yksi ryhmä, mäntyjen alla toinen, sireenien alla kolmas, kirsikkapuun alla neljäs, kaivon luona viides ryhmä.
Kiva kulkea päivän mittaan ympäri tonttia, kun jossain on aina varjoa. Asun metsän reunassa, kylän liepeellä, puiden keskellä, joten oleskelen kesäisin ulkona.
Okeastaan tulin nyt lukemaan toistamiseen tätä keskusteluamme. Miettimään.
Olen kuin halvaantunut, kun ajattelen elämäsi kokemuksia. Olet valtavan vahva ihminen! Fantasiani tekee tepposen ja antaa mieleeni kuvan.
Näen ensimmäisen miehesi seisomassa vastapäätä nykyistä miestäsi. Hän pitää oikeaa kättänsä miehesi vasemmalla olkapäällä. Katsoo tätä vakaasti simiin ja sanoo liikuttunena: " Kiitos, että pidät MariaElisasta ja pojistani niin rakkaudellisesti huolta." Se kuva on seuranut minua nyt kai pari päivää.
Sinäkin olet eri ihminen nykyisin kuin nuorenpana esikoisesi kanssa. Eri tarpein. Silloin tarvitsit varmasti maanläheistä kätevää monitaituria, mutta nyt, kun tunnet itsesi turvallisemmaksi - omien kykyjesi kasvettua, tarvitset Filosofisi. Professorisi.
Tälläiset asiat valvottivat miua tänä yönä.
Menen nyt puutarhaan kahville, kun nuo linnutkin kirkuvat niin mahdottomasti!Eikä kukaan näe pimeässä, että minulla on valkoinen Lucia-kaapu päällä:DD Hyvää huomenta Piikkopaidalta :-D

Aurinkoista päivää sinulle! Totta on, että usein kysymysten ja ajatusten tulee saada selkiytyä pikku hiljaa, omaan tahtiinsa.

Kirjoitit: "Se sai minut miettimään, miten vaikeaa on vanhempana enää saada tuttavia, ystävistä puhumattakaan. Ei tule enää yhteisiä muistuja tapahtumisista, kokemuksista."

Niin, usein se voi mennä näin. itsestäni tuntuu välillä haikealta, että ne jotka tunsivat minut nuorena naisena ja joiden kanssa jaoin vuosia yhteistä elämää ja tapahtumia, eivät ole enää kanssani näitä muistoja muistelemassa ja uusia muistoja muodostamassa. Olen heille kuin kuollut. Oli ystäviä, jotka tiesiävt vahvuuteni ja heikkouteni ja samoin minä heidän. Oli lohdullista, kun oli ihmisiä, jotka tunsivat niin hyvin ja niin pitkältä ajaltakin. Mutta sitten tuli suuri muutos ja pakkoerkaantuminen.

Mutta elämä jatkuu. Tavallaan voisi luulla, ettei voi ja ei jaksa enää aloittaa alusta ihmisten kanssa, joilla on vuosikymmenten pitkiä ystävyyssuhteita, kun itsellä ei ole aluksi mitään. Mutta näköjään sitä saattaakin jaksaa. Moni jaksaa, kaikki eivät ehkä jaksa. Ihminen on tehty sitkeäksi ja sopeutuvaksi ja usein sitä kukin vaan jotenkin omalla tavallaan sopeutuu muutoksiin.

Nuorempana on usein niin touhu ja kova meno päällä, että aktiivisena tapaa paljon ihmisiä ja löytyy usein helposti jotenkin samassa elämäntilanteessa ja sopivan luontoisia ihmisiä ystäviksi tosiaan helpommin kuin, jos elo on jo hiljaisemman tyylistä.

Minulla uusien ystävien saamista on helpottanut nuo tilaisuudet joissa olen käynyt. Tänään yksi uudehko ystäväni soitti ja tuli käymään oman taaperonsa kanssa. Tuo iloluontoinen pikku vesseli sanoi tytölleni: "Pusu!" Ja halusi pussata söpösti omaa mussukkaani kasvoihin, mutta pikkuneidille passasi pusu vain varpaaseen. Ei se mitään, kullakin omat reviirirajansa. :)

Olimme ulkosalla pääasiassa meidän pihallamme ja oli tosi mukava jutella ja katsella lasten touhuja. Turvaverkotetulla trampalla taaperot pysyvät tosi kivasti aisoissa. Huomenna menemme yhdessä uuden ystäväni kanssa perhekerhoon, jossa on aina myös jotain hengellistä lapsillekin: hengellisiä lasten lauluja, joku Raamatun keromus tai muuta. Aluksi on aina yhteinen aamupalakin.

Pääsen ystäväni autolla suoraan kerhon etuovelle ja otan kepit mukaan. Eiköhän se homma suju. Virkistää niin mieltä käydä kerhossa, että aion linkuttaa sinne kiepeästä jalastani huolimatta. Täytyy vain jaksaa olla varovainen.

Olen oikeastaan melkoisen avoin ihminen ja tykkään toisista avoimista ihmisistä. Avoimuus helpottaa mielestäni tosi paljon ystävystymisessä. Sinä olet minusta hirmuisen avoimen oloinen ihminen. Tykkään siitä piirteestä tosi paljon. Toisaalta netissä avautumisessa on riskinsä ja moni voi ilkeillä ja satuttaa halutessaan helpommin.

Jaahas. Nuorin poikani tuli koulusta kaverinsa kanssa ja he haluavat nyt valloittaa tietokoneen hetkeksi. Taidan lähteä, mutta sitä ennen: kiitokset kauniista ajatuksistasi, joita rikas sisäinen maailmasi oli tuottanut. Tuntui koskettavalta havaita, että noin olit jaksanut mietiskellä minunkin elämääni ja kokemaani. Näin itsekin sieluni silmin tuon kohtauksen, josta puhuit ja samoin sinutkin puutarhassasi ja luonnossa mietiskelemässä.

Kunpa loisit romaanin tai jokun muun teoksen! Olet niin ilmaisuvoimainen kirjoittaja!

Olipa jännää kuvitella sinut aamutuimaan Lucia-kaavussasi puutarhasi uumenissa kahvilla. Joskus tuntuu, että olet kuin salaperäinen, boheemi daami 1800-luvun elosta kertovan romaanin sivuilta!

Kaunista päivää sinulle!

DorisDayDay kirjoitti:

Aurinkoista päivää sinulle! Totta on, että usein kysymysten ja ajatusten tulee saada selkiytyä pikku hiljaa, omaan tahtiinsa.

Kirjoitit: "Se sai minut miettimään, miten vaikeaa on vanhempana enää saada tuttavia, ystävistä puhumattakaan. Ei tule enää yhteisiä muistuja tapahtumisista, kokemuksista."

Niin, usein se voi mennä näin. itsestäni tuntuu välillä haikealta, että ne jotka tunsivat minut nuorena naisena ja joiden kanssa jaoin vuosia yhteistä elämää ja tapahtumia, eivät ole enää kanssani näitä muistoja muistelemassa ja uusia muistoja muodostamassa. Olen heille kuin kuollut. Oli ystäviä, jotka tiesiävt vahvuuteni ja heikkouteni ja samoin minä heidän. Oli lohdullista, kun oli ihmisiä, jotka tunsivat niin hyvin ja niin pitkältä ajaltakin. Mutta sitten tuli suuri muutos ja pakkoerkaantuminen.

Mutta elämä jatkuu. Tavallaan voisi luulla, ettei voi ja ei jaksa enää aloittaa alusta ihmisten kanssa, joilla on vuosikymmenten pitkiä ystävyyssuhteita, kun itsellä ei ole aluksi mitään. Mutta näköjään sitä saattaakin jaksaa. Moni jaksaa, kaikki eivät ehkä jaksa. Ihminen on tehty sitkeäksi ja sopeutuvaksi ja usein sitä kukin vaan jotenkin omalla tavallaan sopeutuu muutoksiin.

Nuorempana on usein niin touhu ja kova meno päällä, että aktiivisena tapaa paljon ihmisiä ja löytyy usein helposti jotenkin samassa elämäntilanteessa ja sopivan luontoisia ihmisiä ystäviksi tosiaan helpommin kuin, jos elo on jo hiljaisemman tyylistä.

Minulla uusien ystävien saamista on helpottanut nuo tilaisuudet joissa olen käynyt. Tänään yksi uudehko ystäväni soitti ja tuli käymään oman taaperonsa kanssa. Tuo iloluontoinen pikku vesseli sanoi tytölleni: "Pusu!" Ja halusi pussata söpösti omaa mussukkaani kasvoihin, mutta pikkuneidille passasi pusu vain varpaaseen. Ei se mitään, kullakin omat reviirirajansa. :)

Olimme ulkosalla pääasiassa meidän pihallamme ja oli tosi mukava jutella ja katsella lasten touhuja. Turvaverkotetulla trampalla taaperot pysyvät tosi kivasti aisoissa. Huomenna menemme yhdessä uuden ystäväni kanssa perhekerhoon, jossa on aina myös jotain hengellistä lapsillekin: hengellisiä lasten lauluja, joku Raamatun keromus tai muuta. Aluksi on aina yhteinen aamupalakin.

Pääsen ystäväni autolla suoraan kerhon etuovelle ja otan kepit mukaan. Eiköhän se homma suju. Virkistää niin mieltä käydä kerhossa, että aion linkuttaa sinne kiepeästä jalastani huolimatta. Täytyy vain jaksaa olla varovainen.

Olen oikeastaan melkoisen avoin ihminen ja tykkään toisista avoimista ihmisistä. Avoimuus helpottaa mielestäni tosi paljon ystävystymisessä. Sinä olet minusta hirmuisen avoimen oloinen ihminen. Tykkään siitä piirteestä tosi paljon. Toisaalta netissä avautumisessa on riskinsä ja moni voi ilkeillä ja satuttaa halutessaan helpommin.

Jaahas. Nuorin poikani tuli koulusta kaverinsa kanssa ja he haluavat nyt valloittaa tietokoneen hetkeksi. Taidan lähteä, mutta sitä ennen: kiitokset kauniista ajatuksistasi, joita rikas sisäinen maailmasi oli tuottanut. Tuntui koskettavalta havaita, että noin olit jaksanut mietiskellä minunkin elämääni ja kokemaani. Näin itsekin sieluni silmin tuon kohtauksen, josta puhuit ja samoin sinutkin puutarhassasi ja luonnossa mietiskelemässä.

Kunpa loisit romaanin tai jokun muun teoksen! Olet niin ilmaisuvoimainen kirjoittaja!

Olipa jännää kuvitella sinut aamutuimaan Lucia-kaavussasi puutarhasi uumenissa kahvilla. Joskus tuntuu, että olet kuin salaperäinen, boheemi daami 1800-luvun elosta kertovan romaanin sivuilta!

Kaunista päivää sinulle!

Ihanaa, että en pahoittanut mieltäsi! Mikä helpotus! Huh-huh!
Sovitaanko, että puhtaassa maailmassa tulet käymään luonani?
Nyt täällä on kuin harma olisi pyörtänyt koko talon ympäriinsä.
Tulisit käymään molempien rakkaitten sydän'ystäviesi kanssa.
Tunnen heidän välillään olevan niin syvä Rauha, arvostus ja kiitollisuus. Saisivat olla hetken yksin vesojensa kanssa nauttien syvästä yhteiymmärryksestä ja elämän rikkaudesta.
Me voisimme käydä sillä välin kallioilla mäntymetsässä, suopursujen tuoksussa, keräämässä hiukan tuoreita sieniä niin saadaan uusien perunoiden ja savustettujen ahvenien kanssa kermakastikkeessa metsän ja meren maku harmonisesti lautasellekin.
Asun tietysti Itämeren saaressa, punaisessa talossa graniitin keskellä.
MariaEliisa, olemme kaimoja. Äiti äntoi minulle ensimmäisen nimen ja itse valitsin jälkimmäisen aikuistuani ja ottaessani välimatkaa uskontovereihin. Tosin nimeni on mukaelma nimestäsi. Mutta sen hebreal.merkitys on sama.
Ihanaa, että sinulla on ystäviä lapsin. Katsos, kun minä olen pian 70.
"Tähtisilmä" keksi oivan tavan näyttää suosiotaan ;-) Eipäs käydä liian tuttavallisiksi! Sinun toinen poikasi voisi alkaa kirjoittaa päiväkirjaa. Jotain, mitä itse olen harrastanut on rukouksieni kirjoittaminen "päiväkirjaani" Kirjeiden kirjoitus kuolleille sukulaisilleni on myös suuri onnen lähde. Valmistaudun siten heidän vastaan'ottamiseensa.
Sain kukkapurkkeihin pientä violaa ja kielon alkuja ja on kiva katsella niiden avautumista lukiessani Raamattua. Linnutkin ovat laulaneet koko päivän taukoamatta ja varisperhe kolistelee savupiipussa kotoisasti. Lohduttavaa. Naapurilla oli mahtava Vaahtera ja olin ihan sairas halusta saada omia. Kiskoin vanhan kuolleen pensas'rivin kiviaidan kyljestä ja nyt minulla on siinä koko varuskunta Vaahtera-sotilaita suorassa rivissä vahdissa ja ne ovat kasvaneet korkeammaksi naapurin emo-vaahteraa.
Iso-isän äidillä oli tuoksuva lehmus, jota rakastin. Sain valtavan Lehmukaisen tänne muuttaessani ja se tuosuu hunajalle jo nyt. Telttani on sen alla. Käyn öisin halaamassa sitä. Se on äiti-lehmus, joka on antanut elinvoimaansa vesoilleen, niin että sen runko on tullut ohueksi ja kurttuiseksi. Et tiedä, mitä hellyyttä se vanhus minussa herättää! Presidentin pitäisi antaa sillekin kunniamitalli äitienpäivänä hienosta jälkikasvustan. No, minä voin sen tehdä ja se on yhtä tyytyväinen ;-)
Voisitko sanoitta, vain ajatuksissasi, kiittää minun puolestani miestäsi hyvänä perheenisänä olemisesta; filosofia ja musiikki ovat ravintoa sielulle. Ravista häntä kädestä kohteliaasti terveisinä minulta.
Voi hyvin ja kirjoittamisiin :-)

Lemminkäisen.sisar kirjoitti:

Ihanaa, että en pahoittanut mieltäsi! Mikä helpotus! Huh-huh!
Sovitaanko, että puhtaassa maailmassa tulet käymään luonani?
Nyt täällä on kuin harma olisi pyörtänyt koko talon ympäriinsä.
Tulisit käymään molempien rakkaitten sydän'ystäviesi kanssa.
Tunnen heidän välillään olevan niin syvä Rauha, arvostus ja kiitollisuus. Saisivat olla hetken yksin vesojensa kanssa nauttien syvästä yhteiymmärryksestä ja elämän rikkaudesta.
Me voisimme käydä sillä välin kallioilla mäntymetsässä, suopursujen tuoksussa, keräämässä hiukan tuoreita sieniä niin saadaan uusien perunoiden ja savustettujen ahvenien kanssa kermakastikkeessa metsän ja meren maku harmonisesti lautasellekin.
Asun tietysti Itämeren saaressa, punaisessa talossa graniitin keskellä.
MariaEliisa, olemme kaimoja. Äiti äntoi minulle ensimmäisen nimen ja itse valitsin jälkimmäisen aikuistuani ja ottaessani välimatkaa uskontovereihin. Tosin nimeni on mukaelma nimestäsi. Mutta sen hebreal.merkitys on sama.
Ihanaa, että sinulla on ystäviä lapsin. Katsos, kun minä olen pian 70.
"Tähtisilmä" keksi oivan tavan näyttää suosiotaan ;-) Eipäs käydä liian tuttavallisiksi! Sinun toinen poikasi voisi alkaa kirjoittaa päiväkirjaa. Jotain, mitä itse olen harrastanut on rukouksieni kirjoittaminen "päiväkirjaani" Kirjeiden kirjoitus kuolleille sukulaisilleni on myös suuri onnen lähde. Valmistaudun siten heidän vastaan'ottamiseensa.
Sain kukkapurkkeihin pientä violaa ja kielon alkuja ja on kiva katsella niiden avautumista lukiessani Raamattua. Linnutkin ovat laulaneet koko päivän taukoamatta ja varisperhe kolistelee savupiipussa kotoisasti. Lohduttavaa. Naapurilla oli mahtava Vaahtera ja olin ihan sairas halusta saada omia. Kiskoin vanhan kuolleen pensas'rivin kiviaidan kyljestä ja nyt minulla on siinä koko varuskunta Vaahtera-sotilaita suorassa rivissä vahdissa ja ne ovat kasvaneet korkeammaksi naapurin emo-vaahteraa.
Iso-isän äidillä oli tuoksuva lehmus, jota rakastin. Sain valtavan Lehmukaisen tänne muuttaessani ja se tuosuu hunajalle jo nyt. Telttani on sen alla. Käyn öisin halaamassa sitä. Se on äiti-lehmus, joka on antanut elinvoimaansa vesoilleen, niin että sen runko on tullut ohueksi ja kurttuiseksi. Et tiedä, mitä hellyyttä se vanhus minussa herättää! Presidentin pitäisi antaa sillekin kunniamitalli äitienpäivänä hienosta jälkikasvustan. No, minä voin sen tehdä ja se on yhtä tyytyväinen ;-)
Voisitko sanoitta, vain ajatuksissasi, kiittää minun puolestani miestäsi hyvänä perheenisänä olemisesta; filosofia ja musiikki ovat ravintoa sielulle. Ravista häntä kädestä kohteliaasti terveisinä minulta.
Voi hyvin ja kirjoittamisiin :-)

Terveydys lemminkäisen.sisar ja kiitokset voimakkaasti erilaisia kauniita ja herkullisia mielikuvia herättävästä tekstistäsi! Olisipa joskus tosiaan mukava tavata! Rakastan sieniäkin ja poikasien kanssa on käyty monituisilla sieniretkillä. Hekin tuntevat luonnonantimia mukavasti.

Minulla on joitakin seitsenkymppisiäkin sydänystäviä. Kypsässä iässä olevilla ihmisillä on usein hienoa elämänkokemusta ja näkökulmia, joita nuoremmilta voi puuttua. He ovat usein myös ehtineet kohdata paljon niin iloja kuin surujakin, joten heillä on perspektiiviä olla syvästi empaattisia ja antaa usein hyviä vinkkejäkin.

Mummoni asui kanssamme ja hoiti minua lapsena, kun äitini meni töihin ollessani kolmen kuukauden ikäinen. Tämä äidinäitini on erittäin valoisa ihminen kovista kokemuksistaan huolimatta. Hän oli nauravainen, herttainen, vieraanvarainen, ahkera ompelemaan ja tekemään herkkuruokia sekä hyvin kannustava. Mummoni oli uskovainen ja puhui usein Jeesuksesta ja rukoili kanssamme. Meistä tuli hyvin läheisiä. Ehkäpä tämäkin on yksi syy, että olen aina kovasti tykännyt myös monista itseäni iäkkäämmistä ihmisistä. Kaksikymppisenäkin minulla oli yksi läheinen noin seitsemänkymppinen ystävä, jonka kanssa matkailimmekin hieman hänen autollaan ja muutenkin tehtiin kaikkea yhdessä. Joukossa oli usein mukana myös silloinen lähin ikätoveriystäväni.

Sinäkin rakastat ja nautit luonnosta ja sen antimista kuten minäkin. Mukava kuulla aina luontokokemuksistasikin!

Kiitinkin jo miestäni kuten toivoit ja kehuin ääneen päälle! Kyllä sellainen tekee varmasti hyvää!

Toiseksi nuorin tarvitsee nyt kuulema apua (tai vapautusta siskonsa seurasta). Onhan hän sellainen vipeltäjä, että hänen kanssaan on usein helisemässä.T äytyy siis mennä! Täällä paistaa aurinko.Toivottavasti ilmat ovat sielläkin suotuisat! Voi hyvin! :)

DorisDayDay kirjoitti:

Terveydys lemminkäisen.sisar ja kiitokset voimakkaasti erilaisia kauniita ja herkullisia mielikuvia herättävästä tekstistäsi! Olisipa joskus tosiaan mukava tavata! Rakastan sieniäkin ja poikasien kanssa on käyty monituisilla sieniretkillä. Hekin tuntevat luonnonantimia mukavasti.

Minulla on joitakin seitsenkymppisiäkin sydänystäviä. Kypsässä iässä olevilla ihmisillä on usein hienoa elämänkokemusta ja näkökulmia, joita nuoremmilta voi puuttua. He ovat usein myös ehtineet kohdata paljon niin iloja kuin surujakin, joten heillä on perspektiiviä olla syvästi empaattisia ja antaa usein hyviä vinkkejäkin.

Mummoni asui kanssamme ja hoiti minua lapsena, kun äitini meni töihin ollessani kolmen kuukauden ikäinen. Tämä äidinäitini on erittäin valoisa ihminen kovista kokemuksistaan huolimatta. Hän oli nauravainen, herttainen, vieraanvarainen, ahkera ompelemaan ja tekemään herkkuruokia sekä hyvin kannustava. Mummoni oli uskovainen ja puhui usein Jeesuksesta ja rukoili kanssamme. Meistä tuli hyvin läheisiä. Ehkäpä tämäkin on yksi syy, että olen aina kovasti tykännyt myös monista itseäni iäkkäämmistä ihmisistä. Kaksikymppisenäkin minulla oli yksi läheinen noin seitsemänkymppinen ystävä, jonka kanssa matkailimmekin hieman hänen autollaan ja muutenkin tehtiin kaikkea yhdessä. Joukossa oli usein mukana myös silloinen lähin ikätoveriystäväni.

Sinäkin rakastat ja nautit luonnosta ja sen antimista kuten minäkin. Mukava kuulla aina luontokokemuksistasikin!

Kiitinkin jo miestäni kuten toivoit ja kehuin ääneen päälle! Kyllä sellainen tekee varmasti hyvää!

Toiseksi nuorin tarvitsee nyt kuulema apua (tai vapautusta siskonsa seurasta). Onhan hän sellainen vipeltäjä, että hänen kanssaan on usein helisemässä.T äytyy siis mennä! Täällä paistaa aurinko.Toivottavasti ilmat ovat sielläkin suotuisat! Voi hyvin! :)

"Tämä äidinäitini on erittäin valoisa ihminen kovista kokemuksistaan huolimatta." Niin, tähänkin lauseeseen minun piti laittaa oli-sana on-sanan tilaan, koska hän ei ole enää täällä kanssamme. Mutta ajattelen häntä usein lämmöllä ja rakkaudella.

Teen usein kiireessä paljon kirjoitusvirheitä, anteeksi vain. :)

DorisDayDay kirjoitti:

"Tämä äidinäitini on erittäin valoisa ihminen kovista kokemuksistaan huolimatta." Niin, tähänkin lauseeseen minun piti laittaa oli-sana on-sanan tilaan, koska hän ei ole enää täällä kanssamme. Mutta ajattelen häntä usein lämmöllä ja rakkaudella.

Teen usein kiireessä paljon kirjoitusvirheitä, anteeksi vain. :)

Hei, Doris Day Day! Olet tullut munulle hiukan kuin pikku-sisareni korvikkeeksi. Hänellä oli suloiset pojat, ja kun en voinut sisartani enää pallutella, niin jatkoin hänen lastensa kanssa.
Onpa ihanaa, että poikasi leikkivät myös nukeilla ja saavat osallistua kodin puuhiin. Ensiksi he oppivat huolehtimaan itsestään, eikä tarvitse mennä naimisiin hyvän taloudenhoitajan kanssa, vaan sydänystävänsä.
Toiseksi he tietävät miten perhe-elämä on koko vuorokaus elämäntapa, eikä sitä voi ottaa kevyesti, tai saavat kärsiä laiminlyönneistään.
Todella hienoa, että saavat osallistua myös vihannesten kasvatukseen. Isän kanssa oli kiva laittaa kasvimaita kuntoon, mutta kun hän ei ollut mukana, niin elämä oli vesivelliä. Onneksi minulle, äitini leikki "hienoa rouvaa," ja piti minua piikanaan, joten opin yhtä sun toista. En ymmärrä, että sain vanhempana ommella ja touhuta omiani ja hän hääri suuren talouden kanssa. Olisi pitänyt auttaa enemmän, mutta kun tuli työ-huolet ja muut koulut ja asumiset väliin, niin eihän sitä jaksanut enää. Odota vain lastenlapsiasi!
Minulle tuli selväksi 9-vuotiaana, että perhe-elämä ei ole minulle tai minua ei ole luotu siihen vaativaan työhön. Ei totiseti!
Kun isä kuoli lupasin hänelle lapsenlapsen. Tiedä sitten, miten sen täyttämisen kanssa käy. Halusin antaa hänelle jotain kivaa ajattelemista kauheissa tuskissaan.
Isovanhemmat ovat ihna tuki suvussa. Sota opetti meidän vanhemmillemme omatoimisuutta ja kätevyyttä. Mitenkähän on seuraavan sukupolven, kun artificel älykkyys voittaa aluetta. Puoliso voidaan jo nyt korvata nukella ja itsekin olemme kohta rautaa. Meidän polvemme ja lonkkamme, kun korvataan titaanilla ja muulla niin teräsmummoja olemme kirjaimellisesti.
Ikuinen nuoruus on tavoitteena ja siitä minä olen kaukana katsoessani mainoksia, jotka lupaavat 20 vuotta pois jollakin voiteella. Miltähän tuntuu saada 30-vuotias pää 70-vuotiaaseen kehoon? Muutama voide ja kirurgi ja omaisuus...
Sanotaan, että ensin kaikki luodaan ajatuksessa, sitten se toteutetaan materiassa. Siksi olen niin onnellinen, että sain iso-äidin kautta tietoa Jumalan Valtakunnasta. Hän auttoi minua ymmärtämään hebrealaisten kirjoitusten kuvauksia ja profetoita. Siis saa ajatuksissaan luoda jo Rauhan-maata.
Muuten tonttini nimi on "Rauhala" ja sitä se tosiaan on pensaineen ja puineen.
Kaksi isoa telttaa ja 7 oleskeluryhmää sijoitettona puiden ja pensaiden lomiin. Usko vain, että olen onnea ja riemua samanaikaisesti täynnä, niin vaikeaa kuin ne tunteet on yhdessä kokea. Päivät kuluvat nopeasti, mutta aion nauttia ulkona olosta jaksaakseni taas talven. Luonto elää muuttuen koko ajan ja on helppo ymmärtää vanhan kansan usko, että kaikella on henkensä. Kaikella tuntuu olevan oma persoonallisuutensa ja tehtävänsä. Siksi en uskalla myrkyttää mitään.
Totisesti, meillä kaikilla on oma tehtävämme ja siksi pidän niistä kuvauksista, joissa Meitä verrataan Kristuksen sotilaisiin - pitäisi pitää sota-asustamme huolta. Aika vinhaa joskus iltasella tarkastaa onko kaikki osat kunnossa.
Efesial6:10-20 kuvailee hienosti tarpeellisia suojiamme. Osa tahtoo ruostua.
Mielessäni on vanha asuintalomme, jossa haluaisin asua taas "Harman" mentyä.
Siellä vietettiin monta äitienpäivää, eikä sireeni talon kulmassa ehtinyt koskaan aueta äidille.
Olin silloin 10-vuotias ja leivoin kakkua alakerrassa, kun äiti sai hoitaa vauvelia yläkerrassa; kauhea sipinä ja supina kuulema ennenkuin portaissa alkoivat jalat läpsyttää. Kaikilla jotain molemmissa käsissä, kun marssittiin ylös totisina. Pikkuveljeni oli 2-vuotias ja kulki edelläni, mutta horjahti taaksepäin, pikkuinen, mutta sai tasapainon, kun jalka osui keskelle kermakakkua! Minulta pirahti itku ja vanhemmilta nauru. Se oli maukkain kakku.
Siellä haluaisin asua ja pitää talon toisessa päässä sellaista perhekahvilaa, jossa kokoonnuttaisiin iltaisin ja viikon joka illalle olisi vaihtelevaa,yhteistä ohjelmaa.
Yhtenä tehtäisiin uusia ruokia ja seuraavana keskustellaan kirjallisuudesta, sitten musisoitaisiin instrumentein, sitten maalattaisiin taiteilijan opastuksella ja yhtenä iltana ommeltaisiin; isä on kova ompelemaan naisten vaatteita.
Niin se viikko menisi omimassani saaressa marjastaen, kalastaen ja varmasti ilmasto on lämpimämpi kun profetioissa sanotaan, että puut kantavat satoa joka kuukausi. Ilmestyskirjassa 22:1,2 niin luvataan ja Hesekielissä36 luku ja muita.
Vaikka ne olisivat symbolisia kuvauksia, niin on vaikeaa uskoa kenenkään kärsivän puutetta.
Nykyiset luonnon katastrofit ovat paljolta ihmisen omaa syytä, kun ovat rikkoneet kaikki luonnon lait. Jesaja 24:4-6. Pelkäsin tätä jo nuorena.
Jaa-a, miten köyhää meidän ajatusmaailmamme olisi ilman lupausta täydellisetä Hallitukseta, joka huolehtii kansalaisistaan, eikä ryöstä ja raasta heitä.
Vaikka tietysti, voidaan aina valloittaa kuu ja Mars, kun on saatu Tellus kaatopaikaksi. Ja nythän on löydetty tuhansia uusia planeetoja, joten ei hätää!
Voihan nyt hyvin iltapuolella :-) Kirjoittamisiin, kun ehditään!

Lemminkäisen.sisar kirjoitti:

Hei, Doris Day Day! Olet tullut munulle hiukan kuin pikku-sisareni korvikkeeksi. Hänellä oli suloiset pojat, ja kun en voinut sisartani enää pallutella, niin jatkoin hänen lastensa kanssa.
Onpa ihanaa, että poikasi leikkivät myös nukeilla ja saavat osallistua kodin puuhiin. Ensiksi he oppivat huolehtimaan itsestään, eikä tarvitse mennä naimisiin hyvän taloudenhoitajan kanssa, vaan sydänystävänsä.
Toiseksi he tietävät miten perhe-elämä on koko vuorokaus elämäntapa, eikä sitä voi ottaa kevyesti, tai saavat kärsiä laiminlyönneistään.
Todella hienoa, että saavat osallistua myös vihannesten kasvatukseen. Isän kanssa oli kiva laittaa kasvimaita kuntoon, mutta kun hän ei ollut mukana, niin elämä oli vesivelliä. Onneksi minulle, äitini leikki "hienoa rouvaa," ja piti minua piikanaan, joten opin yhtä sun toista. En ymmärrä, että sain vanhempana ommella ja touhuta omiani ja hän hääri suuren talouden kanssa. Olisi pitänyt auttaa enemmän, mutta kun tuli työ-huolet ja muut koulut ja asumiset väliin, niin eihän sitä jaksanut enää. Odota vain lastenlapsiasi!
Minulle tuli selväksi 9-vuotiaana, että perhe-elämä ei ole minulle tai minua ei ole luotu siihen vaativaan työhön. Ei totiseti!
Kun isä kuoli lupasin hänelle lapsenlapsen. Tiedä sitten, miten sen täyttämisen kanssa käy. Halusin antaa hänelle jotain kivaa ajattelemista kauheissa tuskissaan.
Isovanhemmat ovat ihna tuki suvussa. Sota opetti meidän vanhemmillemme omatoimisuutta ja kätevyyttä. Mitenkähän on seuraavan sukupolven, kun artificel älykkyys voittaa aluetta. Puoliso voidaan jo nyt korvata nukella ja itsekin olemme kohta rautaa. Meidän polvemme ja lonkkamme, kun korvataan titaanilla ja muulla niin teräsmummoja olemme kirjaimellisesti.
Ikuinen nuoruus on tavoitteena ja siitä minä olen kaukana katsoessani mainoksia, jotka lupaavat 20 vuotta pois jollakin voiteella. Miltähän tuntuu saada 30-vuotias pää 70-vuotiaaseen kehoon? Muutama voide ja kirurgi ja omaisuus...
Sanotaan, että ensin kaikki luodaan ajatuksessa, sitten se toteutetaan materiassa. Siksi olen niin onnellinen, että sain iso-äidin kautta tietoa Jumalan Valtakunnasta. Hän auttoi minua ymmärtämään hebrealaisten kirjoitusten kuvauksia ja profetoita. Siis saa ajatuksissaan luoda jo Rauhan-maata.
Muuten tonttini nimi on "Rauhala" ja sitä se tosiaan on pensaineen ja puineen.
Kaksi isoa telttaa ja 7 oleskeluryhmää sijoitettona puiden ja pensaiden lomiin. Usko vain, että olen onnea ja riemua samanaikaisesti täynnä, niin vaikeaa kuin ne tunteet on yhdessä kokea. Päivät kuluvat nopeasti, mutta aion nauttia ulkona olosta jaksaakseni taas talven. Luonto elää muuttuen koko ajan ja on helppo ymmärtää vanhan kansan usko, että kaikella on henkensä. Kaikella tuntuu olevan oma persoonallisuutensa ja tehtävänsä. Siksi en uskalla myrkyttää mitään.
Totisesti, meillä kaikilla on oma tehtävämme ja siksi pidän niistä kuvauksista, joissa Meitä verrataan Kristuksen sotilaisiin - pitäisi pitää sota-asustamme huolta. Aika vinhaa joskus iltasella tarkastaa onko kaikki osat kunnossa.
Efesial6:10-20 kuvailee hienosti tarpeellisia suojiamme. Osa tahtoo ruostua.
Mielessäni on vanha asuintalomme, jossa haluaisin asua taas "Harman" mentyä.
Siellä vietettiin monta äitienpäivää, eikä sireeni talon kulmassa ehtinyt koskaan aueta äidille.
Olin silloin 10-vuotias ja leivoin kakkua alakerrassa, kun äiti sai hoitaa vauvelia yläkerrassa; kauhea sipinä ja supina kuulema ennenkuin portaissa alkoivat jalat läpsyttää. Kaikilla jotain molemmissa käsissä, kun marssittiin ylös totisina. Pikkuveljeni oli 2-vuotias ja kulki edelläni, mutta horjahti taaksepäin, pikkuinen, mutta sai tasapainon, kun jalka osui keskelle kermakakkua! Minulta pirahti itku ja vanhemmilta nauru. Se oli maukkain kakku.
Siellä haluaisin asua ja pitää talon toisessa päässä sellaista perhekahvilaa, jossa kokoonnuttaisiin iltaisin ja viikon joka illalle olisi vaihtelevaa,yhteistä ohjelmaa.
Yhtenä tehtäisiin uusia ruokia ja seuraavana keskustellaan kirjallisuudesta, sitten musisoitaisiin instrumentein, sitten maalattaisiin taiteilijan opastuksella ja yhtenä iltana ommeltaisiin; isä on kova ompelemaan naisten vaatteita.
Niin se viikko menisi omimassani saaressa marjastaen, kalastaen ja varmasti ilmasto on lämpimämpi kun profetioissa sanotaan, että puut kantavat satoa joka kuukausi. Ilmestyskirjassa 22:1,2 niin luvataan ja Hesekielissä36 luku ja muita.
Vaikka ne olisivat symbolisia kuvauksia, niin on vaikeaa uskoa kenenkään kärsivän puutetta.
Nykyiset luonnon katastrofit ovat paljolta ihmisen omaa syytä, kun ovat rikkoneet kaikki luonnon lait. Jesaja 24:4-6. Pelkäsin tätä jo nuorena.
Jaa-a, miten köyhää meidän ajatusmaailmamme olisi ilman lupausta täydellisetä Hallitukseta, joka huolehtii kansalaisistaan, eikä ryöstä ja raasta heitä.
Vaikka tietysti, voidaan aina valloittaa kuu ja Mars, kun on saatu Tellus kaatopaikaksi. Ja nythän on löydetty tuhansia uusia planeetoja, joten ei hätää!
Voihan nyt hyvin iltapuolella :-) Kirjoittamisiin, kun ehditään!

Huomenta Lemminkäisen.sisar! Olipa niin mukavaa saada lukea lapsuutesi perhe-elämästä ja teidän hauskasta marssistanne yläkertaan äitiä juhlimaan! :)

Muutenkin on jännä havaita, miten paljon mietitit kaikenlaista ja kiinnität ajatuksesi moninaisiin mahdollisuuksiin. Ikuisen elämän mahdollisuus onnellisissa olosuhteissa, kun uusi maa ja uusi taivas ovat saapuneet. Se on ihana lupaus ja mahdollisuus, jota on rohkaisevaa ajatella! Itse uskon Raamatun perusteelle, että Kuten Ilmestyskirjassa luvataan Jumala laskeutuu lopulta luoksemme ja silloin taivas-todellisuus ja maan päällisen elämän mahdollisuus yhdistyvät ihanaksi kokonaisuudeksi. Sekä taivasulottuvuuden että maallisen elämän iloista, kummistakin voi nauttia sitten ikuisesti. Uskon , että kaikile uskossa oleville Jeesuksen seuraajille on tämä sama toivo ja sama päämäärä.:)

Ilmestyskirjan 21.luvusta

"1. Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole.
2. Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu.
3. Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: "Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa; "

Nämä ovat niin rohkaisevia lauseita!

Ajattelin, että ehkä taas jossain vaiheessa olisi parempi kirjoitella johonkin toiseen ketjuun. Tästä tulee aika pitkä ja niin paljon tietoa meistä samaan ketjuun ja samoille nimimerkeille. Jotenkin tuntuisi mukavammalta taas vähän myöhemmin kirjoitella eri kohdassa ja ainakin minä silloin eri nimimerkillä varmaan taas juttelen. Välillä saatan pitää taukojakin täällä kirjoittelusta, joten älä ihmettele, jos minusta ei yhtäkkiä kuulu mitään. Mitä luultavammin putkahdan taas esiin jossain vaiheessa. Jos käyn tällä, mutta en jaksa kirjoitella, luen kuitenkin sinun juttusi aina kiinnostuneena, jos vain löydän ne.

Tänään on illemalla tulossa vähän porukkaakin kylään, joten täytyy käyttää vähän enemmän aikaa paikkojen järjestelyyn ym. Se on nyt tosi hidasta tällä jalalla. Saan varmaan muilta perheenjäseniltä hieman apuakin. Miehellä on tosin tänään tentti, joten hän on poissa osan päivää. Edellinen tentti meni hänellä hienosti, vitonen tuli (asteikolla nollasta viiteen). Nytkin hän on lukenut ahkerasti, joten uskon, että tentti menee hyvin.

Täytyykin näköjään mennä herättelemään lapsia kouluun. Yksi jo kömpikin esiin. Antoisaa päivää sinulle! :)

DorisDayDay kirjoitti:

Huomenta Lemminkäisen.sisar! Olipa niin mukavaa saada lukea lapsuutesi perhe-elämästä ja teidän hauskasta marssistanne yläkertaan äitiä juhlimaan! :)

Muutenkin on jännä havaita, miten paljon mietitit kaikenlaista ja kiinnität ajatuksesi moninaisiin mahdollisuuksiin. Ikuisen elämän mahdollisuus onnellisissa olosuhteissa, kun uusi maa ja uusi taivas ovat saapuneet. Se on ihana lupaus ja mahdollisuus, jota on rohkaisevaa ajatella! Itse uskon Raamatun perusteelle, että Kuten Ilmestyskirjassa luvataan Jumala laskeutuu lopulta luoksemme ja silloin taivas-todellisuus ja maan päällisen elämän mahdollisuus yhdistyvät ihanaksi kokonaisuudeksi. Sekä taivasulottuvuuden että maallisen elämän iloista, kummistakin voi nauttia sitten ikuisesti. Uskon , että kaikile uskossa oleville Jeesuksen seuraajille on tämä sama toivo ja sama päämäärä.:)

Ilmestyskirjan 21.luvusta

"1. Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole.
2. Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu.
3. Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: "Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa; "

Nämä ovat niin rohkaisevia lauseita!

Ajattelin, että ehkä taas jossain vaiheessa olisi parempi kirjoitella johonkin toiseen ketjuun. Tästä tulee aika pitkä ja niin paljon tietoa meistä samaan ketjuun ja samoille nimimerkeille. Jotenkin tuntuisi mukavammalta taas vähän myöhemmin kirjoitella eri kohdassa ja ainakin minä silloin eri nimimerkillä varmaan taas juttelen. Välillä saatan pitää taukojakin täällä kirjoittelusta, joten älä ihmettele, jos minusta ei yhtäkkiä kuulu mitään. Mitä luultavammin putkahdan taas esiin jossain vaiheessa. Jos käyn tällä, mutta en jaksa kirjoitella, luen kuitenkin sinun juttusi aina kiinnostuneena, jos vain löydän ne.

Tänään on illemalla tulossa vähän porukkaakin kylään, joten täytyy käyttää vähän enemmän aikaa paikkojen järjestelyyn ym. Se on nyt tosi hidasta tällä jalalla. Saan varmaan muilta perheenjäseniltä hieman apuakin. Miehellä on tosin tänään tentti, joten hän on poissa osan päivää. Edellinen tentti meni hänellä hienosti, vitonen tuli (asteikolla nollasta viiteen). Nytkin hän on lukenut ahkerasti, joten uskon, että tentti menee hyvin.

Täytyykin näköjään mennä herättelemään lapsia kouluun. Yksi jo kömpikin esiin. Antoisaa päivää sinulle! :)

Hei! Sopii mainiosti. Voi hyvin!

Ole hiljaa suupaltti!

että valittelet ruumiillisia vaivojasi ; .."
Härttinen , Jos sitä istuu kokouspenkillä sen sijaan , että menee salille tai ulos, niin kyllä siinä on kipee kylki jos käpäläkin , Minä kuulun noihin varttuneimpiin nuorukaisiin , vasta ensi v, on 80 täynnä , ja en tiedä mitä sitä vanhempana kolottaa, mutta nyt , tässä elämän keväässä kävellään sellainen tunnin pikalenkki, ja mennään salille toinen tunti , jona aikana nostan 50 kilosta alkaen levytankoo aina 5 tai - kiloo lisää , ja joka kerta _6-10 nostoo , niinkauan ettei nouse , -ja kauhee kiroominen kun ei enää nouse , en saa ylös enää kun vaivaset -130 kg , mutta kun ei oo pillereitä, niin saa vain näitä surkutuloksia ,
mutta salin jälkeen vois kyllä kokoustaa vaikka illan ;
Jouduin kerran vatsakrampin takia ambulanssilla sairaalaan , ja ensihoitaja kaivoi ison vihkon kun kuuli minun luettelevan kaikkien karwanaamojen nimiä , sanoi että he kerää polilaiden rumat sanat , ja on niitä jo vihkossa aika monta , että kiroo vaan ,
että Kiroominenkin kasvattaa , tuota luonnetta ,

Ei sisar oikein Lemminkäiseltä neuvoa kysy vastatakseen, kiertää kysymykset kuin poliitikko, vaikkei politiikkaa saisi harrastaa lahkossa

Paipai kirjoitti:

että valittelet ruumiillisia vaivojasi ; .."
Härttinen , Jos sitä istuu kokouspenkillä sen sijaan , että menee salille tai ulos, niin kyllä siinä on kipee kylki jos käpäläkin , Minä kuulun noihin varttuneimpiin nuorukaisiin , vasta ensi v, on 80 täynnä , ja en tiedä mitä sitä vanhempana kolottaa, mutta nyt , tässä elämän keväässä kävellään sellainen tunnin pikalenkki, ja mennään salille toinen tunti , jona aikana nostan 50 kilosta alkaen levytankoo aina 5 tai - kiloo lisää , ja joka kerta _6-10 nostoo , niinkauan ettei nouse , -ja kauhee kiroominen kun ei enää nouse , en saa ylös enää kun vaivaset -130 kg , mutta kun ei oo pillereitä, niin saa vain näitä surkutuloksia ,
mutta salin jälkeen vois kyllä kokoustaa vaikka illan ;
Jouduin kerran vatsakrampin takia ambulanssilla sairaalaan , ja ensihoitaja kaivoi ison vihkon kun kuuli minun luettelevan kaikkien karwanaamojen nimiä , sanoi että he kerää polilaiden rumat sanat , ja on niitä jo vihkossa aika monta , että kiroo vaan ,
että Kiroominenkin kasvattaa , tuota luonnetta ,

Hyvä, Paipai, kun muistutit kuntoilusta!
Olen nyt saanut 3m*4m suuruisen teltan pihalle ja kerännyt sinne voimistelu'välineitä ja muuta, että saisin kehoni toimimaan.
Jos ei varaa aikaa itsestään huolehtimiseen, niin sitten voi tilata arkun sinne teltan suojiin. Siivous ei ole kuntoilua riittävästi.
Onko tanssi'partnerisi mukana kuntosalilla?
Osta ceriisit trikoot hänelle, niin tulee yhtä hauskaa kuin tanssi'salilla.

Onko tuo 3 krt 4 m sama mitta mikä lahkon emolahkon perustaja Russellin haudalla olevassa pyramidissa on pohjan laajuus ?
Kysyn siksi kun kerrot odottelevasi innoissasi sitä järjestelmäasioiten päättäjäistä, ja Russellilla oli pyrmidimittojen yhteenlasku ja muuttaminen vuosiksi (1 tuuma = 1 vuosi) se pohja jolle hän rakensi loppunsa.
Tosin se loppu tuli sitten v. 1916 junamatkalla Teksasissa, taisi olla sellainen vuosi, jolle hän ei itse ollut loppua povannut, mutta onko se sitten jo eri asia ?

Kuinka muuten käyttäisit aikasi jos et odottelisi sitä "loppua" tai "harmaa" ?

1914 oli tosiaan lopun vuosi, sitten neuvottiin odottamaan 1915:ttä ja sitten hyppy 1918:een, jos oikein muistan, todistajat, tarkistakaa, teillähän kirjahylly sisältää lähinnä vanhoja vartiotorneja.

1918 perusteltiin vielä, että kehotettiin vanhoissa vartiotorneissa oleva 1914 muttamaan 1918:ksi ja "uskomaan" (ihan totta, tässä oli muutos 1916:een "unohdettu")

Kanttus kirjoitti:

Onko tuo 3 krt 4 m sama mitta mikä lahkon emolahkon perustaja Russellin haudalla olevassa pyramidissa on pohjan laajuus ?
Kysyn siksi kun kerrot odottelevasi innoissasi sitä järjestelmäasioiten päättäjäistä, ja Russellilla oli pyrmidimittojen yhteenlasku ja muuttaminen vuosiksi (1 tuuma = 1 vuosi) se pohja jolle hän rakensi loppunsa.
Tosin se loppu tuli sitten v. 1916 junamatkalla Teksasissa, taisi olla sellainen vuosi, jolle hän ei itse ollut loppua povannut, mutta onko se sitten jo eri asia ?

Kuinka muuten käyttäisit aikasi jos et odottelisi sitä "loppua" tai "harmaa" ?

Hyvä Kanttus!
Ettepä tiedä, mistä olette säästyneet!
Jos ja nyt kun minä en odota "loppua" ihan ensi viikolla, niin alan luomaan omaa uskontoani sen saman Raamatun pohjalta, josta on niitä vuoltu tuhansia!
Alan lukea Raamattua, kirjoittaa ajatuksia muistiin, niin että koko Itämeri tyrskyää!
Ekös ole hyvä, että olen odottanut "Harmaata" sydän syrjälläni kuin hiiri?

"olen odottanut "Harmaata" sydän syrjälläni kuin hiiri?"

-Se on vartiotornin vika ja syy.
Jeesus sanoi: Mene ja iloitse Herrassa, uskosi on sinut pelastanut.
Tässä meillä on nämä valinnan vaihtoehdot: Sydän syrjällään / iloitseminen.

Toinen on Jeesukselta. Toinen on lahkolta.