Neuvostoliiton sotarikoksilla tarkoitetaan Neuvostoliiton (1922–1991) armeijan suorittamia sotarikoksia. Vuosina 1918–1946 armeijan nimi oli puna-armeija ja vuonna 1946 armeijan nimi muutettiin Neuvostoliiton asevoimiksi. Armeija syyllistyi sotarikoksiin etenkin toisen maailmansodan (1939–1945) aikana.
1930-luvulla Neuvostoliitto oli solminut Suomen ja Baltian maiden kanssa hyökkäämättömyyssopimukset, joiden oli tarkoitus kestää vuoteen 1945.
Neuvostoliitto kuitenkin painosti Baltian maita vuonna 1939, ja kaikki antoivatkin Neuvostoliiton asettaa sotilaitaan heidän maaperälleen.
Suomi ei suostunut Neuvostoliiton aluevaatimuksiin, minkä vuoksi Neuvostoliitto lavasti Suomen hyökkääjäksi Mainilan laukauksilla 26. marraskuuta 1939. 30. marraskuuta 1939 Neuvostoliitto rikkoi hyökkäämättömyyssopimuksen hyökkäämällä Suomeen ilman sodanjulistusta aloittaen talvisodan. Hyökkäys rikkoi myös Tarton rauhansopimusta ja Kansainliiton peruskirjaa. Neuvostoliitto erotettiin hyökkäyksen vuoksi Kansainliitosta.
Vuoden 1940 aikana Neuvostoliitto liitti Baltian maat itseensä. Neuvostoliitto suoritti näissä maissa massiivisia väestönsiirtoja vastoin kansalaisten tahtoa.
Lisäksi Neuvostoliitto suoritti noin 20 000 puolalaisen joukkomurhan Katynissa vuonna 1940, jonne Neuvostoliitto oli hyökännyt 17. syyskuuta 1939 ilman sodanjulistusta. Neuvostoliitto myös kohteli muutenkin sotavankeja surkeasti; esimerkiksi Stalingradissa antautuneesta noin 90 000:sta akselivaltojen sotilaasta vain noin 5 000 palasi lopulta kotiin.
Josif Stalin oli myös esimerkiksi määrännyt, että saksalaisille antautumista yrittävät venäläiset sotilaat on ammuttava säälimättä. Myös ”poliittista propagandaa” levittävät tai ”epäisänmaalliseen käytökseen syyllistyneet” tuli ampua. Sodan jälkeen kotiin palanneista sotavangeista lähes kaikki teloitettiin. Sodan jälkeen liittoutuneet palauttivat ja luovuttivat operaatio Keelhaulissa Neuvostoliitolle arviolta ainakin 1 000 000 neuvostoliittolaista sotavankia ja siviiliä, joista osa oli paennut kommunismia ja osa auttaneet kansallissosialisteja.
Heistä lähes kaikki teloitettiin tai lähetettiin Siperiaan. Luovutuksesta oli sovittu Jaltassa, mutta liittoutuneet luovuttivat myös sellaisia henkilöitä, joita sopimuksen mukaan ei olisi tarvinnut luovuttaa. Neuvostoliitto syyllistyi myös siviilien tappamiseen, esimerkiksi jatkosodassa partisaanit hyökkäsivät usein suomalaisten siviilien kimppuun.
Saksaa vallatessaan puna-armeijan sotilaat syyllistyivät myös lukemattomiin sotarikoksiin, kuten lähes kahden miljoonan saksalaisnaisen raiskauksiin.
Puna-armeijan sotilaat raiskasivat myös tuhansia puolalaisia vallattuaan Puolan Saksalta. Sodan lopulla Neuvostoliitto myös rikkoi Japanin kanssa 13. huhtikuuta 1941 sovitun hyökkäämättömyyssopimuksen. Sopimus sovittiin viisivuotiseksi kestämään vuoteen 1946 saakka. Länsiliittoutuneiden painostuksesta ja Saksan antauduttua Neuvostoliitto kuitenkin siirsi vahvoja sotilasosastoja Itä-Aasiaan ja hyökkäsi elokuussa 1945 Japania vastaan Kuriileilla ja Mantšuriassa. Neuvostoliitto oli luvannut Baltian maille ja niin sanotuille itäblokin maille demokraattiset vaalit sodan jälkeen, mutta Neuvostoliitto ei pitänyt kiinni lupauksestaan vaan nosti kommunistit valtaan kaikissa itäisen Euroopan maissa.
Merkittävää on, että Neuvostoliiton sotarikollisia ei koskaan saatu tilille, koska Neuvostoliitto oli yksi toisen maailmansodan voittajavaltioista.
Toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliitto syyllistyi sotarikoksiin etenkin Afganistanin sodassa, joka käytiin vuosina 1979–1989.
1930-luvulla Neuvostoliitto oli solminut Suomen ja Baltian maiden kanssa hyökkäämättömyyssopimukset, joiden oli tarkoitus kestää vuoteen 1945.
Neuvostoliitto kuitenkin painosti Baltian maita vuonna 1939, ja kaikki antoivatkin Neuvostoliiton asettaa sotilaitaan heidän maaperälleen.
Suomi ei suostunut Neuvostoliiton aluevaatimuksiin, minkä vuoksi Neuvostoliitto lavasti Suomen hyökkääjäksi Mainilan laukauksilla 26. marraskuuta 1939. 30. marraskuuta 1939 Neuvostoliitto rikkoi hyökkäämättömyyssopimuksen hyökkäämällä Suomeen ilman sodanjulistusta aloittaen talvisodan. Hyökkäys rikkoi myös Tarton rauhansopimusta ja Kansainliiton peruskirjaa. Neuvostoliitto erotettiin hyökkäyksen vuoksi Kansainliitosta.
Vuoden 1940 aikana Neuvostoliitto liitti Baltian maat itseensä. Neuvostoliitto suoritti näissä maissa massiivisia väestönsiirtoja vastoin kansalaisten tahtoa.
Lisäksi Neuvostoliitto suoritti noin 20 000 puolalaisen joukkomurhan Katynissa vuonna 1940, jonne Neuvostoliitto oli hyökännyt 17. syyskuuta 1939 ilman sodanjulistusta. Neuvostoliitto myös kohteli muutenkin sotavankeja surkeasti; esimerkiksi Stalingradissa antautuneesta noin 90 000:sta akselivaltojen sotilaasta vain noin 5 000 palasi lopulta kotiin.
Josif Stalin oli myös esimerkiksi määrännyt, että saksalaisille antautumista yrittävät venäläiset sotilaat on ammuttava säälimättä. Myös ”poliittista propagandaa” levittävät tai ”epäisänmaalliseen käytökseen syyllistyneet” tuli ampua. Sodan jälkeen kotiin palanneista sotavangeista lähes kaikki teloitettiin. Sodan jälkeen liittoutuneet palauttivat ja luovuttivat operaatio Keelhaulissa Neuvostoliitolle arviolta ainakin 1 000 000 neuvostoliittolaista sotavankia ja siviiliä, joista osa oli paennut kommunismia ja osa auttaneet kansallissosialisteja.
Heistä lähes kaikki teloitettiin tai lähetettiin Siperiaan. Luovutuksesta oli sovittu Jaltassa, mutta liittoutuneet luovuttivat myös sellaisia henkilöitä, joita sopimuksen mukaan ei olisi tarvinnut luovuttaa. Neuvostoliitto syyllistyi myös siviilien tappamiseen, esimerkiksi jatkosodassa partisaanit hyökkäsivät usein suomalaisten siviilien kimppuun.
Saksaa vallatessaan puna-armeijan sotilaat syyllistyivät myös lukemattomiin sotarikoksiin, kuten lähes kahden miljoonan saksalaisnaisen raiskauksiin.
Puna-armeijan sotilaat raiskasivat myös tuhansia puolalaisia vallattuaan Puolan Saksalta. Sodan lopulla Neuvostoliitto myös rikkoi Japanin kanssa 13. huhtikuuta 1941 sovitun hyökkäämättömyyssopimuksen. Sopimus sovittiin viisivuotiseksi kestämään vuoteen 1946 saakka. Länsiliittoutuneiden painostuksesta ja Saksan antauduttua Neuvostoliitto kuitenkin siirsi vahvoja sotilasosastoja Itä-Aasiaan ja hyökkäsi elokuussa 1945 Japania vastaan Kuriileilla ja Mantšuriassa. Neuvostoliitto oli luvannut Baltian maille ja niin sanotuille itäblokin maille demokraattiset vaalit sodan jälkeen, mutta Neuvostoliitto ei pitänyt kiinni lupauksestaan vaan nosti kommunistit valtaan kaikissa itäisen Euroopan maissa.
Merkittävää on, että Neuvostoliiton sotarikollisia ei koskaan saatu tilille, koska Neuvostoliitto oli yksi toisen maailmansodan voittajavaltioista.
Toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliitto syyllistyi sotarikoksiin etenkin Afganistanin sodassa, joka käytiin vuosina 1979–1989.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Voi tollo sinua. Suomi hyökkäsi Venäjälle osana Hitlerin Barbarossaa!
Venäjä hyökkäsi Suomeen talvisodassa. Kuvitteli valtavaansa maamme helposti. Nyt yrittää samaa mm. MV-lehdellään.
Suomi EI hyökännyt edes jatkosodassa Venäjälle.
Neuvostoliiton hyökkäykset Suomea vastaan alkoivat 22. kesäkuuta kello 06:05, jolloin Neuvostoliitto pommitti suomalaista laivasto-osastoa merellä. Tämän jälkeen samana päivänä Suomi osallistui eteläisen Suomenlahden miinoittamiseen. Samana päivänä Saksa aloitti hyökkäyksen Neuvostoliittoon. Pommituslennolta palanneita saksalaiskoneita pysähtyi Suomen alueella tankkaukseen. Neuvostoliitto vastasi pommittamalla lentokoneilla ja tykeillä suomalaisia sotilaskohteita Suomessa. Suomi pidättäytyi vastaamasta tuleen ja yritti vakuutella puolueettomuutta uudessa sodassa. Suomen ja Neuvostoliiton välillä vältyttiinkin merkittäviltä sotatoimilta muutaman päivän ajan. 24. kesäkuuta 1941 Neuvostoliitto evakuoi lähetystönsä Helsingissä.[8]
Kun puna-armeijan ilmavoimat pommitti 25. kesäkuuta Helsinkiä, Turkua ja Porvoota sekä tusinaa muuta paikkakuntaa noin 500 koneella, joista ammuttiin alas Suomen alueelle 27 konetta, pääministeri Jukka Rangell totesi radiossa että Suomi oli jälleen sodassa Neuvostoliiton kanssa.
Suomi oli liitossa Saksan kanssa tai vähintäänkin löysässä hirressä Saksaan reilusti jo ennen sodan alkua. Suomessa oltiin tietoisia Saksan suunnitelmista hyökätä Venäjälle. Suomi ja Saksa olivat sopineet sotilaallisesta yhteistyöstä. 15.6 kenraali Heinrichs ilmoittaa saksalaisille Suomen mukanaolosta operaatio Barbarossassa. Hitler teki lopullisen päätöksen hyökkäämisestä 17.6 ja kas kummaa Suomessa määrättiin samana päivänä yleinen liikekannallepano. Jo ennen 22.6 Saksa miinoitti lentokoneillaan Venäjän rannikoita käyttäen hyväksi Suomen ilmatilaa ja saksalaisia miinalaivoja piiloutui Suomen rannikoille ja osallistuivat miinoitukseen.
Venäjä lienee saanut vihiä Saksan suunnitelmista ja viimeistään sen miinoitustoimista, jotka siis tapahtuivat jo ennen varsinaista Hitlerin Barbarossa-puhetta 22.6. Venäjän toimet jatkosodan aloittamiseksi olivat lähinnä vastausta siihen, että Saksa liittolaisineen suunnitteli hyökkäystä. Venäjä ei jäänyt odottamaan siis varsinaista hyökkäystä vaan halusi toimia ennen sitä. Venäjän näkökulmasta Suomi ei ollut mikään sen päävihollinen vaan Saksa, joka selvästi suunnitteli hyökkäystä Venäjälle. Suomi vaan sattui olemaan varsin alisteissa suhteessa Saksaan ja koettiin varmaankin Saksan liittolaiseksi sotaa edeltävien toimien suhteen, mikä olikin jälkikäteen saatujen tietojen valossa oikea arvio.
Tilanne siis kehittyi vähä kerrallaan siihen suuntaan, että todellinen hyökkäyssodan suunnittelija eli Saksa veisi tilanteen siihen, että Suomen on valittava jo sen vapaaehtoinen Saksan kumppaninaolo tai sitten altistuminen kahden vihamielisen osapuolen taistelutrantereeksi joutuminen. Saksahan oli jo talvisodan edellä luvannut Suomelle välirauhan menetykset korkojen kera takaisin, kunhan Suomi siinä tilanteessa vaan suostuisi rauhaan, mikä pitäisi länsiliittoutuneet poissa Suomen alueelta.
Kun tarkastellaan sitä, kuka mihinkin hyökkäsi, asia kannattaa nähdä kokonaisuutena. Saksa aloitti hyökkäyksen valmistelun ja varsinaisen suurhyökkäyksen. Suomi oli sitoutunut osallistumaan operaatio Barbarossaan. Kyllä tästä on vaikea tehdä muuta päätelmää kuin se, että Suomi oli varsin halukas osallistumaan Saksan hyökkäykseen.
>>Tilanne siis kehittyi vähä kerrallaan siihen suuntaan, että todellinen hyökkäyssodan suunnittelija eli Saksa veisi tilanteen siihen, että Suomen on valittava jo sen vapaaehtoinen Saksan kumppaninaolo tai sitten altistuminen kahden vihamielisen osapuolen taistelutrantereeksi joutuminen.<<
Kyllä Neuvostoliitto oli ihan yhtä todellinen hyökkäyssodan suunnittelija jakaessaan Euroopan Saksan kanssa paperilla vuonna 1939 huolimatta siitä, että Stalin ja Hitler tiestivät, että molempien maiden armeijat tulevat ennen pitkään kohtaamaan toisensa.
Suomen vaihtoehdot olivat nuo, jotka totesit. Jos itse olisin ollut päättämässä, olisin välirauhan aikana lähestynyt Isoa-Britanniaa tiedostaen, että Yhdysvallat tulee ennen pitkää sen tueksi jo yksin siitäkin syystä, ettei se halua kauppasuhteita idässä yksin Saksan varaan.
Kumppanuus Ison-Britannian ja Yhdysvaltojen kanssa olisi ollut varmemmalla pohjalla kuin kumppanuus typerästi kahden rintaman sotaa käyvän Saksan kanssa. Ja vaikka Neuvostoliitto olisi liittoutunutkin länsivaltojen kanssa (kuten kävi), sen parempi meille.
Neuvostoliitti hyökkösi Suomeen marraskuussa 1939. Tuon nyt ei pitäis olla edes tiltulle epäselvää.
Välirauha solmittiin maaliskuulla 1940 ,mutta rauhasta silloin ei voitu puhua sanan varsinaisessa merkityksessä.
Neuvostoliitto telki jatkuvia rajaloukkauksi maalla merellä ja ilmassa.Ampui mm alas suomalaisen matkustajakoneen 1940 kesäkuussa.Talvisodan saavuttamatta jääneet tavoitteet kaihersivat Stalinia. Mitään tarkoitustakaan ei ollut jättää Suomea eauhaan.
Jostaki oli turvaa saatava,muualta sitä ei ollut saatavissa kun Hitlerin Saksalta.
Kun on hirttoköysi kaulassa,silloin liittoudutaan vaikka pirun kanssa ,että saatais köysi pois kurkulta.
Saksa ja NL jakoivat maidensa väliin jäävät alueet etupiireihin ja hyökkäisivät niihin. Tästä ei ole kahta sanaa. Stalin käsitti, että Venäjän armeija on liian heikko kohtaamaan Saksan liian aikaisin. Hän toivoi, että Saksa ja länsivallat tappelisivat ensin keskenään ja NL korjaisi sitten kypsät hedelmät koriinsa. Se tarkoitti sitä, että NL pyrkisi välttämään yhteenottoa Saksan kanssa. Saksa puolestaan aktiivisesti suunnitteli hyökkäämistä Venäjälle.
Suomi oli Saksan ja NL:n kesken sovittu kuuluvaksi NL:n etupiiriin. Kaksi asiaa esti NL:a toteuttamasta tavoitteitaan Suomen suhteen. Ensimmäinen este ilmaantui helmi-maaliskuussa 1940. Se oli länsivaltojen avuntarjous Suomelle. Stalin ei halunnut länsivaltojen sekaantuvan asiaan vaan pyrki mieluummin rauhaan. Länsivaltojen avuntarjous siis pelasti meidät siinä vaiheessa. Toinen este oli sitten myöhemmin loppuvuonna Saksa. Molotov kävi neuvotteluja Saksan kanssa siitä, että NL aikoisi ja halusi vallata Suomen kokonaan ja saattaa siten etupiirisopimuksen loppuun. Tässä vaiheessa Hitler ilmoitti, ettei Saksa enää hyväksy Suomen valtausta. Saksahan oli luvannut Suomelle väljän takuun Suomen etujen turvaamisesta, jos Suomi suostuu välirauhaan, koska myöskään Saksa ei halunnut länsivaltoja alueellemme.
Se ei siis pidä paikkansa, etteikö Suomi olisi saanut apua muualta kuin Saksasta. Englanti ja Ranska suorastaan tyrkyttivät sotilaallista apua Suomelle. Englanti suunnitteli siihen liittyen jopa Bakun öljykenttien pommittamista. Ruotsi asettui poikkiteloin näille suunnitelmille epäämällä kauttakulun Suomeen, mutta se tuskin olisi ollut mikään voittamaton este, jos vain Suomi olisi ottanut avun vastaan. Suomeen olisi ensi vaiheessa lennätetty brittiläisiä lentokoneita ja näin saatu tarpeellinen ilmatuki puolustuksellemme. Joukkoja olisi voitu tuoda lentäen tai pohjoisen kautta, jos Ruotsi olisi asettunut aseelliseen vastarintaan. Suomi oli kuienkin tehnyt valintansa ja arpa osui Saksaan. Suomen valinta perustui siihen spekulaatioon, että Saksa voittaisi lopulta maailmansodan. Se oli täydellinen virhearvio. Koko maailmansodan tilanne olisi voinut muuttua hyvin olennaisesti, jos Suomi olisi jatkanut puolustautumistaan länsivaltojen tuella. Suomen ei siten ollut välttämätöntä liittoutua pirun kanssa, kun vaihtoehtona olivat länsivallat ja siihen liittyen vielä Kansainliiton tuki ja hyväksyntä, koska se oli tuominnut NL:n hyökkäyksen Suomeen. Ja Suomi siis teki tämän valinnan jo reilu vuosi ennen jatkosodan alkamista.
>>Jostaki oli turvaa saatava,muualta sitä ei ollut saatavissa kun Hitlerin Saksalta.<<
Olisi kuitenkin pitänyt ymmärtää, että tuollainen turva on vain väliaikainen, koska historiakin oli opettanut, ettei mikään maa voi voittaa sotaa käymällä sitä samaan aikaan monissa ilmansuunnissa.
Järkevämpi strategia olisi ollut päästää Saksa maahamme Puolan, Norjan ja Tanskan tavoin MUTTA VASTA, kun ensin olisi varmistettu länsivaltojen tuki Neuvostoliiton varalta. Siihen oli hyvät mahdollisuudet talvisodassa saamamme sympatian jälkeen. Näin Iso-Britannia ja Yhdysvallat olisivat olleet takaamassa itsenäisyytemme toisin kuin ne tekivät liittoutumattomien Itä-Euroopan maiden osalta. Länsiliittoutuneet olisivat todennäköisesti asettaneet Neuvostoliitolle antamansa tuen ehdoksi jo etukäteen, että Suomeen ei sitten kosketa.
Armeijat ovat noin yleensäkin raiskaavia, ryösteleviä ja ennen kaikkea tappavia roskajoukkoja. Puna-armeija ei tässä suhteessä ole ollut kovin poikkeava muista.
Historiasta tunnemme aika hyvin Saksan ja Japanin armeijoiden ja vallanpitäjien hirmutyöt sotien aikana. Eivät ne taida jäädä jälkeen puna-armeijasta. Melkoista piittaamattomuutta ihmiselämää kohtaan ovat olleet myös kahden japanilaiskaupungin siviiliväestön tuhoaminen atomipommeilla sekä Dresdenin kaupungin ja sen siviiliväestön tuhoaminen suurpommituksin. Puna-armeija pommitti myös Helsinkiä, mikä on puhdas ja törkeä sotarikos. Yhdysvallat pommitti koko Vietnamin ja kylvi kaiken lisäksi kemiallista tuhoa maan viidakkoihin.
Yhteistä näille tuhovoimille ei ole jokin kansallisuus. Yhteistä on nationalismin, hullujen johtajien ja sodan ja muun väkivallan kolmiliitto.
Koska Saksanarmeujan tuli Lappiin? Mannerheim kehui, että nyt hyökätään Saksanarmeujan turvin Venäjälle! Nyt lökäpöksyillä on isopoika,Nato!
Puna-armeija raiskasi saman naisen usempaan kertaa. Koko joukkue osallistui.
Ne on sitten olleet samanlaisia kuin suomen lahtarit 1918.
No joo, olipa lapsellista vastata typeryyteen typeryydellä, mutta onpa tuossa asiallista asiaakin, kun pari rekisteröitynyttä kirjoittajaa on asiasta kirjoittanet.
Tuskin tuollainenkaan on ollut mitenkään ainutlaatuista maailmanhistoriassa.
Jaa, moista ei muut tehnyt Kosovossa, Vietnamissa ja muualla,,
"2. maailmansodan jälkimainingeissa raiskattiin ainakin 860 000 naista ja melkoinen määrä miehiäkin. Heistä vähintään 190 000, mahdollisesti suurempikin osa, joutui amerikkalaissotilaiden uhriksi, ja monien raiskaaja oli britti, belgialainen tai ranskalainen. Näistä uhreista ei ole koskaan puhuttu. Samoin kuin DDR lakaisi "isoveljensä" hirmutyöt maton alle, samoin myös länsisaksalainen yhteiskunta vaikenee demokraattisten vapauttajiensa laittomuuksista." Näin kirjoittaa saksalainen historioitsija, Konstanzin yliopistossa historiaa opettava Miriam Gebhardt uusimman teoksensa 'Als die Soldaten kamen' johdannossa. (Ja sitten tulivat sotilaat - saksalaisnaisten kohtalo 2. maailmansodan voittajien käsissä. kust. Minerva, 2006)
Anyway, entistä iloisempaa eurooppa-päivää ja voiton(?)päivää... :-( :-(
Kirja on siis uusi, suomennos tänä vuonna v. 2016 eikä 2006.
Puna-armeija on maailman historian rikollisin joukkio. Naisten joukkoraiskaukset eivät olleet poikkeuksia. Se oli puna-armeijan toimintamalli. Itse Stalin käskytti tähän.
Puna-armeija raiskasi myös miehiä. Homoseksuaalisuus kukoisti Puna-armeijassa.
Natsit kätyreineen ja surkeine liitolaisineen saivat juuri sitä mitä olivat ansaineetkin toisessa maailmansodassa Euroopassa. Erityisesti vielä Suomi mukaan lukien eikä mitenkään syyttä.
Ryssän Rikoksiin on vielä lisättävä maailmanhistorian hirvittävin "Yhteiskuntakokeilu" Euroopassa 1945-1990. Tuskin Saksalaisista niin hirveästi pidettiin mutta ilman heitä emme olisi selvinneet Jatkosodasta.
Miten kylätörppö me Saksan avulla selvittiin jatkosodassa?
Kiltit jenkkisotilaat ennättivät raiskata siis vain "190 000" saksalaisnaista ja alaikäistä tyttöä. Tieto perustuu uusimpaan saksalaiseen tutkimukseen. Kilttejä setiähän jenkit olivat varsinkin Vietnamissa eikä jenkkien naissotilaat tunnu hävinneen sotavankien kohtelussa yhtään esim. Abu Ghraibissa sivistysmaailman muille kiduttajille:
https://en.wikipedia.org/wiki/Abu_Ghraib_torture_and_prisoner_abuse
Neuvostoliiton ja Venäjän sotarikokset on nostettava näyttävästi julkiseen keskusteluun.
Keput ja puna-armeija viettävät ikiomaa itsenäisyyspäiväänsä 19. Syyskuuta. K-linjan hymy-eikka teki vaikeasti alitettavan flopin.