Jokainen ihminen on päivittäin tekemisissä Raamatun käsitteen 'synnin' kanssa. Kukaan ei voi välttyä törmäämästä syntiin. Synti rehottaa kaikkialla. Kotona, työpaikoilla, nettipalstoilla. Raamattu ilmoittaa kaikkien tehneen syntiä. Ei ole yhtään ihmistä joka ei tekisi virheitä. Ei yhden yhtäkään. Totuus on että kaikki ihmiset erehtyvät monin eri tavoin lähes päivittäin. Totuus on että me kaikki osumme harhaan puheissamme ja teoissamme vaikka kuinka yrittäisimme osua oikeaan. Ihminen ei vain tiedä kaikesta kaikkea vaikka kuinka kovasti sitä haluaisi.
Synti englanniksi on SIN, ERROR. Se on harhaanosumista maalista, joka selkokielellä yksinkertaisesti tarkoittaa:
VIRHETTÄ, EREHDYSTÄ.
On toteen näytettävissä ettei ole olemassa yhtään ihmistä joka ei erehtyisi missään tai tekisi virheitä. Virheetöntä ihmistä et löydä mistään täältä maan päältä. Jos joku väittää sellainen olevansa hän valehtelee. Mutta on olemassa paljon ihmisiä jotka eivät ikinä, koskaan kykene myöntämään olleensa missään väärässä, erehtyneensä. He osaavat kiemurrella kuin "käärmeet" ulos tilanteesta kuin tilanteesta jossa heidän olisi viisainta vain yksinkertaisesti myöntää erehtyneensä. He totisesti osaavat selittää itsensä ulos mistä tahansa itselleen epäedullisesta tilanteesta. He eivät vain voi myöntää olleensa väärässä missään. Miksi?
Jokainen tietää varmasti kokemuksesta miten vaikeaa on sellaisten ihmisten kanssa eläminen ja oleminen jotka ovat aina omasta mielestään oikeassa ja toiset aina väärässä. Sellainen tilanne voi tuntua erittäin toivottomalta jos se on työkaveri, puoliso tai joku sukulainen. Tuollainen tuntuu jonkinlaiselta henkiseltä tai tunneperäiselta sairaudelta(syntisairaus) joka kalvaa ihmissuhteita. Työyhteisössä jos virheitä ei pystytä myöntämään syitä helposti vieritetään toisten niskoille. Parisuhteessa sama juttu. Syy on aina toisessa. Ei minussa.
Raamattu neuvoo ja kehottaa kuitenkin syntien tunnustamiseen jotta asiat saataisiin korjattua ja ihmissuhteet parannettua. Se on yksinkertaista nöyrtymistä totuuden edessä ja sen myöntämistä että kaikki ihmiset ovat erehtyväisiä ja tekevät vääriä johtopäätöksiä, vääriä valintoja, erehtyvät selityksissään, käsityksissään, uskomuksissaan, motiiveissaan, toisten ihmisten suhteen ja niin edelleen. Ylpeyshän on sitä että meillä on liian suuria käsityksiä itsestämme. Nöyrä myöntää erehtyväisyytensä kun ylpeä pitää erehtymättömyydestänsä kaikin mahdollisin keinoin kiinni. Hän ei tahdo näyttää heikkoutta jota virheiden myöntäminen heille edustaa. Tämä vaatii rehellistä itsetutkistelua. On hyvä kysyä itseltään: vaellanko minä tässä asiassa totuuden tiellä vai valheen tiellä?
Raamattu kaiken aikaa kehottaa tunnustamaan tuonkin heikkouden joka riivaa niin monia ihmisiä ja ihmissuhteita: tunnustakaa erehdyksenne ja virheenne toinen toisillenne jotta parantuisitte. Sitä syntien tunnustaminen käytännössä hyvin pitkälle on. Olen nähnyt sen lukemattomissa avioliitoissa jotka ovat olleet lähes tuhon partaalla. Kumpikaan ei kykene myöntämään virheitään. Syytetään vain aina toista eikä haluta katsoa totuuteen. Se on tuhon tie jos siitä ei tee parannusta.
Kuulostaako tämä tutulta? Synti on todellakin syvällä ihmisessä ja ainut keino mikä meidät voi parantaa on tuon syntisyyden tunnustaminen ja myöntäminen meissä itsessämme toinen toisillemme. Heikkouden tunnustaminen joka on jokaisessa ihmisessä. Voi sanoa, että vain synnin näkeminen ja sen olemassa olon myöntäminen voi vapauttaa meidät synnistä. Niin kauan kuin me kieltäydymme sitä näkemästä se sitoo ja pitää meitä vankinaan ja me pysymme synnin orjina. Ja näin valheellinen minä kuvamme hallitsee meidän elämäämme ja kaikkea tekemäämme.
Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi on edelleen ajankohtainen kohoitus. Se vaatii että me muutamme mielemme ja käsityksemme itsestämme. Se vaatii että me tahdomme vaeltaa kaikessa totuudessa. Se vaatii että me tahdomme tulla yhä totuudellisimmiksi kaikessa elämässämme.
Totuus on että Jumala rakastaa meitä heikkouksistamme ja virheistämme huolimatta. Jumalaa meidän ei tarvitse pelätä jos me myönnämme hänelle heikkoutemme. Hän ei saa niiden tunnustamisesta raivokohtauksia niinkuin ehkä joidenkin isät ovat saattaneet saada. Hän ei mene niistä shokkiin niinkuin ehkä joidenkin äidit ovat saattaneet mennä. Hän ei halveksi heikkoutta niinkuin meidän lihalliset vanhempamme ovat ehkä saattaneet halveksia. Hän ymmärtää meidän heikkouksimme. Hän on armollinen ja anteeksiantavainen Taivaallinen Isä. Johannes sanoo Jumalaamme rakkaudeksi. Ja sitä hän on. Hän on rakastavampi ja ymmärtäväisempi Isä kuin yksikään maanpäällä olevista isistä tai äideistä on. Hän kurittaa meitä vain meidän omaksi parhaaksemme. Ja se kurittaminen on rakkaudellista, pitkämielistä ja armollista. Hän haluaa että jokainen meistä parantuisi ja pelastuisi kaikista vaaroista mihin maailma meitä koettaa saattaa.
Synti englanniksi on SIN, ERROR. Se on harhaanosumista maalista, joka selkokielellä yksinkertaisesti tarkoittaa:
VIRHETTÄ, EREHDYSTÄ.
On toteen näytettävissä ettei ole olemassa yhtään ihmistä joka ei erehtyisi missään tai tekisi virheitä. Virheetöntä ihmistä et löydä mistään täältä maan päältä. Jos joku väittää sellainen olevansa hän valehtelee. Mutta on olemassa paljon ihmisiä jotka eivät ikinä, koskaan kykene myöntämään olleensa missään väärässä, erehtyneensä. He osaavat kiemurrella kuin "käärmeet" ulos tilanteesta kuin tilanteesta jossa heidän olisi viisainta vain yksinkertaisesti myöntää erehtyneensä. He totisesti osaavat selittää itsensä ulos mistä tahansa itselleen epäedullisesta tilanteesta. He eivät vain voi myöntää olleensa väärässä missään. Miksi?
Jokainen tietää varmasti kokemuksesta miten vaikeaa on sellaisten ihmisten kanssa eläminen ja oleminen jotka ovat aina omasta mielestään oikeassa ja toiset aina väärässä. Sellainen tilanne voi tuntua erittäin toivottomalta jos se on työkaveri, puoliso tai joku sukulainen. Tuollainen tuntuu jonkinlaiselta henkiseltä tai tunneperäiselta sairaudelta(syntisairaus) joka kalvaa ihmissuhteita. Työyhteisössä jos virheitä ei pystytä myöntämään syitä helposti vieritetään toisten niskoille. Parisuhteessa sama juttu. Syy on aina toisessa. Ei minussa.
Raamattu neuvoo ja kehottaa kuitenkin syntien tunnustamiseen jotta asiat saataisiin korjattua ja ihmissuhteet parannettua. Se on yksinkertaista nöyrtymistä totuuden edessä ja sen myöntämistä että kaikki ihmiset ovat erehtyväisiä ja tekevät vääriä johtopäätöksiä, vääriä valintoja, erehtyvät selityksissään, käsityksissään, uskomuksissaan, motiiveissaan, toisten ihmisten suhteen ja niin edelleen. Ylpeyshän on sitä että meillä on liian suuria käsityksiä itsestämme. Nöyrä myöntää erehtyväisyytensä kun ylpeä pitää erehtymättömyydestänsä kaikin mahdollisin keinoin kiinni. Hän ei tahdo näyttää heikkoutta jota virheiden myöntäminen heille edustaa. Tämä vaatii rehellistä itsetutkistelua. On hyvä kysyä itseltään: vaellanko minä tässä asiassa totuuden tiellä vai valheen tiellä?
Raamattu kaiken aikaa kehottaa tunnustamaan tuonkin heikkouden joka riivaa niin monia ihmisiä ja ihmissuhteita: tunnustakaa erehdyksenne ja virheenne toinen toisillenne jotta parantuisitte. Sitä syntien tunnustaminen käytännössä hyvin pitkälle on. Olen nähnyt sen lukemattomissa avioliitoissa jotka ovat olleet lähes tuhon partaalla. Kumpikaan ei kykene myöntämään virheitään. Syytetään vain aina toista eikä haluta katsoa totuuteen. Se on tuhon tie jos siitä ei tee parannusta.
Kuulostaako tämä tutulta? Synti on todellakin syvällä ihmisessä ja ainut keino mikä meidät voi parantaa on tuon syntisyyden tunnustaminen ja myöntäminen meissä itsessämme toinen toisillemme. Heikkouden tunnustaminen joka on jokaisessa ihmisessä. Voi sanoa, että vain synnin näkeminen ja sen olemassa olon myöntäminen voi vapauttaa meidät synnistä. Niin kauan kuin me kieltäydymme sitä näkemästä se sitoo ja pitää meitä vankinaan ja me pysymme synnin orjina. Ja näin valheellinen minä kuvamme hallitsee meidän elämäämme ja kaikkea tekemäämme.
Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi on edelleen ajankohtainen kohoitus. Se vaatii että me muutamme mielemme ja käsityksemme itsestämme. Se vaatii että me tahdomme vaeltaa kaikessa totuudessa. Se vaatii että me tahdomme tulla yhä totuudellisimmiksi kaikessa elämässämme.
Totuus on että Jumala rakastaa meitä heikkouksistamme ja virheistämme huolimatta. Jumalaa meidän ei tarvitse pelätä jos me myönnämme hänelle heikkoutemme. Hän ei saa niiden tunnustamisesta raivokohtauksia niinkuin ehkä joidenkin isät ovat saattaneet saada. Hän ei mene niistä shokkiin niinkuin ehkä joidenkin äidit ovat saattaneet mennä. Hän ei halveksi heikkoutta niinkuin meidän lihalliset vanhempamme ovat ehkä saattaneet halveksia. Hän ymmärtää meidän heikkouksimme. Hän on armollinen ja anteeksiantavainen Taivaallinen Isä. Johannes sanoo Jumalaamme rakkaudeksi. Ja sitä hän on. Hän on rakastavampi ja ymmärtäväisempi Isä kuin yksikään maanpäällä olevista isistä tai äideistä on. Hän kurittaa meitä vain meidän omaksi parhaaksemme. Ja se kurittaminen on rakkaudellista, pitkämielistä ja armollista. Hän haluaa että jokainen meistä parantuisi ja pelastuisi kaikista vaaroista mihin maailma meitä koettaa saattaa.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Itse koin henkisen sekä fyysisen taivaan ja helvetin jonka jälkeen aloin henkisen kamppailun kohti totuutta, nöyrtyminen vaatii ihmiseltä paljon ja tapahtuukin yleensä tapaturmien "pysähtymisen" kautta mutta onneksi tämä kaikki tuli koettua ja herättyä juurikin siihen mitä ylhäällä kirjoitat:)
Hyvä kirjoitus kaikenkaikkiaan :) Hallelujah! :)
Maailma on Babylon kuten mormonipojat sen minulle kertoi myös :D
Vaikka maailma tarjoaakin kaikkea huvia , turvaa ja lohtua jne , ei siihen tule tarttua muuta kuin ottaa sen minkä todella tarvitsee tai minkä Jumala sinulle tarjoaa.
Asenne "otan kaiken minkä haluan" on täyttä paskaa ja myöskin suurta eksytystä.
Ihmisen luonnollinen ja puhdas olotila on mielenrauha Jumalan tuntemuksessa , se alkuperäinen olotila josta nykyihminen on erkaantunut jota ihminen myöskin nykyään vierastaa ja pitää sairaana.
Terveisiä hullujenhuoneelta. (Potilas)
Mukava kuulla että olet parantumisen ja eheytymisen tiellä jonne Jumala on sinua vetänyt. Joillekin meille se tie voi olla todellakin tuskallisen pitkä ja vaikea. Toiset meistä vain ovat enemmän rikottuja kuin toiset. Jo pieninä taimina muserrettuja ja jalkoihin tallattuja.
Nöyrtyminen voi vaatia todellakin paljon, koska useasti ylpeyskin voi olla loppujen lopuksi vain itsen suojaksi rakennettu suojarakennelma, jonka turviin ollaan pikku hiljaa juostu, kun tuska on äitynyt sietämättömän kovaksi kestää.
Jos nuo suojamuurit poistetaan niin on taas altis haavoittuvaisuudelle. Monethan eivät uskalla itsestään paljastaa enää juurikaan mitään koska ilkeät ihmiset ovat joskus saattaneet häikäilemättömästi hyväksi käyttää kaikkea sitä tietoa mitä he ovat heistä saaneet tietää. Heidän heikkoutensa, arkuutensa, pelkonsa, virheensä, rikkeensä, eronsa ja surunsa, tyhmät tekonsa, heidän menneisyytensä, heidän tuskansa ja kipunsa. Motto joillekkin onkin: mitä vähämmän toinen tietää sen pienemmät mahdollisuudet on satuttaa. Täysin ymmärrettävää. Jokaisella on rajansa ja kun ne ylittyy ihminen tekee mitä tahansa suojellakseen itseään. "Petetty veli on vaikeampi voittaa kuin vahva kaupunki" pitää todellakin paikkansa niinkuin Raamatussa lukee.
Kun luottamus ihmisiin menee vain Jumala voi sen korjata kun tietää että Jumala ei ainakaan tahdo kenellekään mitään pahaa. Jumala on hyvä Jumala. Jumala ei myöskään kiusaa meitä meidän virheistämme, niinkuin jotkut ihmiset tekevät. On turvallista ja lohdullista tietää että on ainakin yksi joka ei käytä meitä hyväkseen kun tietää heikkouksistamme. Jumala on rakkaus, eikä rakkaus tee lähimmäiselleen mitään pahaa. Jumala tahtoo vain auttaa meitä meidän epäluuloistamme ja vastusteluistamme huolimatta.
Kirjoitat ajatuksiani, kiitos veli ...Hienoa tietää että on "muitakin" :)))
Ei muuta kun ajatukset paperille ja ryhmä kasaan!!! ;D
Ja mä vaan kiusaan Teuvoa tuolla.....tulee ihan paha mieli sun kirjoituksien jälkeen:) mutta hienoa että kirjoitat....Kirjoita lisää :)?
Elän onneni kukkuloilla, kun sain sinusta, TMarko, itselleni halujeni mukaisen opettajan.
Älä jätä minua koskaan!
Nikkivaras penteles :( en nyt ihan niin onneni kukkuloilla ole :) iloinen vaan että on muitakin kenen pää pelaan toisin kuin massavirtojen pollat:)
Täällä Raamattu palstallakin sitä voi tapahtua kaikenlaista yllättävää ja jännää :) Kaikenlaisia heikkouksia meistä itsekustakin näyttää löytyvän. Meidän kaikkien onneksi Jumala kuitenkin rakastaa meitä jokaista loppuun asti. Jos Jumala jaksaa meitä sietää niin koetetaan mekin sietää toisiamme :) Nikkivarkaitakin.
Etkö koe että "herääminen" on välttämättömyys pelastukselle?
Jumala rakastaa kyllä kaikkia mutta mielestäni uudestisyntyminen ylhäältä tai valaistuminen maailmasta sekä itsestä on välttämätön asia Jumalan yhteyteen pääsemiseksi .
Onko mielestäsi "sokella" syntisellä mahdollisuus päästä pelastuksen piiriin?
Pakko kyllä nyt laittaa sen verta jarrua että ei Jumala meitä jokaista syntiä tekevää rakasta.
Mitä enemmän irrottaudut maailmasta sitä suuremmaksi tämä kadotettu yhteys kasvaa , Lähennyt siis Jumalaa enemmän ja enemmän mitä kauemmaksi tämä syntinen maailma sinulle jää henkisesti varsinkin joka puolestaan väkisinkin vaikuttaa fyysiseen elämään.
Meillä jokaisella ihmisellä on Jumalainen pohja jos näin voi sanoa mutta se ei pelasta maailmalta jos olet siihen mieltynyt eli syntinen sokea sekä langennut.
Raamatussa ilmoitettu Ilouutinenhan on juuri se että Jumala rakastaa meitä jokaista ihmistä ihan yhtä paljon. On aina rakastanut ja tulee aina rakastamaan. Meistä jokaisesta on maksettu sama kallis hinta. Jumala tulee rakastamaan meitä meidän viimeiseen hengenvetoomme asti. Se on totuus. Hänen tahtonsa on että jokainen pelastuisi.
Voisi myös kysyä: vai onko hän sellainen että kun yksi päivä me ei jaksetakkaan olla "kunnolla" niin hänen rakkautensa loppuukin sitten siihen paikkaan. Eikö hänen rakkautensa kärsi tai kestä yhtään mitään? Tehdään pikku moka niin alkaako hän heti raivoamaan ja lyömään meitä? Miksi meiltä sitten edes vaadittaisiin sitä että meidän tulisi kärsiä ja kestää toisimme jos Jumalakaan ei siihen pystyisi?
Jos Jumala kärsii meidän vajavaisuuksiamme koska hänen rakkautensa kestää meitä niin silloin meilläkin on toivoa jäljitellä hänen käytöstänsä ja me muutumme hänen kaltaisekseen. Kristuksen kaltaisiksi. Hänen rakkautensa kaltaisiksi.
http://keskustelu.suomi24.fi/t/14264326/jeesus-on-kaikkien-vapahtaja
Eli nyt kun olen "herännyt" Totuudelle ja päässyt Jumalan tuntemukseen niin Väitätkö että saan tehdä syntiä niin paljon kun sielu sietää ja suhteeni Jumalaan pysyy?
Tulee mieleeni ihan se pappi joka yritti miellyttää minua valheilla :(
Uudestisyntyminen ylhäältä pitää tapahtua että pääsee Jumalan armon alle .
Armo ei koske kaikkia valitan .
Ainahan ihminen voi elää itseään miellyttävimmässä olotilassa jossa pahoin pelkään sinäkin olet :(
Täällä oikeasti on ihmisiä jotka ovat kokeneet suuren ymmärryksen kaiken kanssa ja silloin tiedetään että ihmiset ovat matkalla kohti kadotusta. ...
Sinun kirjoituksien perusteella minun sopisi lähteä huoraamaan ja juopottelemaan vaikka jopa tappamaankin joku koska olenhan Jumalan rakastama.....ei se kuule niin mene valitan .
En minä mitään tuollaista mitä kirjoitit ole missään milloinkaan väittänyt :)
Minä puhun meidän kasvamisestamme aivan samoin kuin lapsikin kasvaa. Ei kai me vaikkapa venhempina omia lapsiamme kielletä ja hylätä sen tähden kun meidän lapsemme opettelee sitä mikä oikein on ja tekevät virheitä tai ovat huonoja/hitaita oppimaan vaan päin vastoin me haluamme kaikin mahdollisin keinoin olla hänelle esimerkkeinä siitä mitä se oikea vaellus on.
Jeesus antoi tästä meille myös esimerkin kun puhui tuhlaaja pojasta tai kadonneesta lampaasta. Jumala rakasti meitä ensin jo silloin kun me ryvimme synnissä. Eihän se joka herää näkemään vaikkapa että nikkivarkaus on typerää pilailua enää sellaista halua enää jatkaa kun on sitä katunut ja on tajunnut että se on voinut aiheutta paljonkin toisille vahinkoa. Sama kaikessa muussakin typeryydessä ja hölmöydessä. Siitä vain kasvetaan pois.
Mutta tuhlaaja pojan on itse tultava takaisin kotiin ... ja jos ei palaa niin kadotus jatkuu jos näin asian voi ilmaista.
Oletko lapsen kaltainen joksi Jeesus meistä halusi?
Hetkessä eläjä ilman huolia maailmasta , menneestä taikka tulevasta?
Kuinka takertunut olet maailmaan?
Hieno auto?hyvä työ? Materiaa ympärillä yllin kyllin?
Itselläni omaisuus mahtuu muovikassiin ja se vasta vapauttavaa onkin, ei ole hienoja autoja taikka töitä koska en lähde enään syöttämään tätä sairasta maailmaa elämälläni.
Materialla ei ole minulle mitään merkitystä...Olen kiitollinen kehostani jonka olen saanut lainaan täällä ollessani mutta sekään ei minun omaisuuttani ole :)
olen luovuttanut kaiken Jumalan haltuun...ja tätä kutsutaan nykypäivänä mielisairaudeksi.
Tuhlaaja poika tulee sitten kun sen aika on, kun hän herää näkemään tilansa. Jumala kuitenkin rakastaa häntäkin kaiken aikaa vaikkei tuhlaaja poika enää uskoisikaan isän rakkauteen.
Kyllähän se on testattu minunkin osaltani mikä minun suhteeni materiaan on :) Muutamaankin kertaan on elämän varrella kaikki omaisuus miltei reppuun mahtunut(patja ja makuupussi ei sinne mahdu). Toisaalta tavara ei ole ollut minulle koskaan se rakkain asia tässä maailmassa. Ei koulutus eikä hyvä asemakaan.
Silloin kun vielä elin poikamies elämää kolmetoista vuotta sitten, niin opin kyllä siinä koulussa elämään tässä hetkessä. Menneitä en murehtinut enkä tulevista ollut huolissani. Siitä sitten seurasikin että Jumala toi elämääni naisen ja perhe-elämän. Se oli aivan uusi koulu jossa oli paljon opittavaa ja on vieläkin.
Kysyit tuossa vielä että olenko lapsen kaltainen. Siinä mielessä ainakin olen lapsen kaltainen että Jumalan rakkauteen ja huolenpitoon minä luotan kuin lapsi vain isäänsä voi luottaa. Mulla on maailman paras isä taivaassa! :) Ja Jeesus on tässä asiassa varmasti samaa mieltä minun kanssani ;)
Jos kerran olet kokenut Totuuden niin miksi ihmeessä otat maailmalta vastaan sen mitä se sinulle tarjoaa?
Sitäkään en ymmärrä miksi lapsia kokemuksesi jälkeen?
Itsellänikin on lapsia mutta koettuani Jumalan ei mieleeni tulisi enään lapsia tänne "babyloniin" tehdä .
Sen verran sairas tämä maailma nykyään on ja sairaammaksi pahan näyttämöksi tämä on rakentumassa :( lopun aikoja elämme ja toivon mukaan Jeesus todellakin tulisi toistamiseen fyysisesti ja toisi mukanaan lupaamansa tuomion...tai sitten asia on käsiteltävä henkiseksi henkilökohtaiseksi tulemiseksi, silloinhan olen jo tuomion kokenut ja kokenut myöskin taivaan ja helvetin portit.
Jaloin tekohan olisi viettää askeesi elämää kuten Buddha teki ja kuten monet muutkin suuret opettajat.
Onko Krisnamurti tuttu?
Uskotko kadotukseen?
Maailma on paikka missä me voimme oppia erittäin paljon asioita. Jotkut voivat vältellä oppimisen mahdollisuuksia koettamalla eristäytyä maailmasta, mutta minä en näe sitä välttämättä oikeana ratkaisuna itselleni.
Minä itse halusin kokea tämänkin elämän puolen. Avioliitto. Ja Jumala tämän sitten minulle salli. Tosin kyllä Jumala minua tästä varoitti. Ja siitä tulikin vaikein ja kipein kouluni koskaan. Se on kuitenkin tuonut uutta ymmärryksen valoa elämääni jota en olisi voinut ilman tätä kokemusta saada. Kirjoja lukemalla en olisi näitä juttuja oppinut mitä olen viimeisen kolmentoista vuoden aikana oppinut asumalla saman katon alla täysin eriasioista kiinnostuneen ihmisen kanssa kuin mistä minä olen kiinnostunut. Olemme kaksi täysin eritavoin ajattelevaa ihmistä ja silti tämä että asumme yhdessä on mahdollista Jumalan armossa ja totuudessa.
Mutta olihan se poikamies koulukin täynnä kipuilua ja tuskaa ennenkuin opin täysin luottamaan Jumalan huolenpitoon, että kaikki on loppujen lopuksi hänen käsissään. Vasta sitten kun läksy on opittu tulee Jumalan lepo ja rauha.
Vain sen kokemuksen perusteella mikä minulla itselläni on siitä. Minä olin kadoksissa mutta sisäinen tuskani ja kipuni johdatti minut etsimään ja kolkuttamaan ja lopulta löysin takaisin paikkaan jossa en tuntenut olevani enää kadoksissa. Olin löytänyt tien Jumalan luokse Kristuksen Jeesuksen kautta. Näin yksinkertaisesti sanottuna.
Kuoleman jälkeinen elämä?
Kun koin tämän herätyksen on kuin vanha elämä olisi ollut sumua vain ...hyvät ja pahat asiat ovat kadonneet ja minusta on tullut uusi luomus ilman takertumista maailmaan...Olen päättänyt ristiinnaulita loputkin pahat asiat itsestäni joita ainakin muutamia on kiitos elämäni opettajien.
Itse olen opiskellut elämää jo aikalailla; lapsi,nuori juominkeja ja parisuhteita, naimisiin ja lapsia, ero ja monia vakavia suhteita töissä käyden kokoajan ja lopulta rikollinen elämä jonka kautta "Herääminen" tuli mahdolliseksi:) olen nähnyt erilaisten ihmisten käytöstavat ja sen vapauden ja myöskin sidonnaisuuden. ..Tulen kaikkien ihmisten kanssa toimeen ....Olen elämää opiskellut jo sen verran että nyt oli kiitos Jumalan minun vuoroni herätä:) ja kokea vapaus maailman kahleista vapaana :)
"Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen."
Mukava edelleen kuulla että olet päässyt Kristuksen vapauteen :) Itse olen tietoisesti valinnut tämän avioliittoni "kahleet" ja kannat siihen liittyvät vastuut nytten niin hyvin kuin pystyn. Helpommalla tietysti olisin päässyt jos toisin olisi valinnut ja olisin pysynyt siinä asemassa missä olin.
Kyllähän tuo Paavalikin asiasta jotain aikoinaan sanoi ja oikeassa oli:
"Mutta jos menetkin naimisiin, et tee väärin. Naimisissa olevat joutuvat kuitenkin elämässään ahtaalle, mistä haluaisin teitä säästää."
Nikkivarkaalla on luultavasti ollut ankea lapsuus ja liian vähän leluja, kun hänellä on niin kova tarve leikkiä aikuisena.
Netti tarjoaa erittäin hyvät mahdollisuudet leikkiä kaikenlaisia pelejä. Huvinsa kullakin.
Poliisi pyytää havaintoja Kuopion Niuvanniemen psykiatrisesta sairaalasta lähteneestä potilaasta, jota pidetään vaarallisena itselleen ja muille.
Väärä sairaala sekä erilainen kohdehenkilö näet en ole vaarallinen kenellekkään:)
Onko Tommi sairaalssa? Voi voi. Meidän pitää auttaa Tommia matkallaan tiellä ja ainoaan totuuteen. Tommi tule alas puusta, ota vuoteesi ja käy matkaan.
En tarvitse muuta apua kuin se mikä jo on :)
Totuus on se rakas ystäväni että materialistinen maailma on paha , pohjimmiltasi olet aineeton sielu :)
Sitten kun koet Jumalan joskus tulet tämän tajuamaan ja monta muutakin asiaa elämästä , mitä se ei todellakaan ole mitä meille yritetään maailman puolesta syöttää :)
Maailmaa vallitsee pahat henkivallat ja se on otettu ihmisten puolelta vastaan ...
Sotia taikka suurempia ongelmia ei olisi maan päällä jos kaikki tämän sielu/Jumala asian tietäisivät/ kokisivat:)
Että hop hop sinullekkin sinne kadotuksen meininkeihin :P
Kerrankin asiallista keskustelua tällä palstalla.
Kiitos. Ja tervetuloa itse kullekin rakentamaan asiallista ja rakentavaa keskustelua. Me jokainenhan voidaan vaikuttaa siihen erittäin paljon millainen henki täälläkin vaikuttaa.
Tervettä ajattelua! Ja Raamatun mukaista myös!
Hieno juttu että maistuu tälläinenkin "kaurapuuro".