Kunniallisen naisen taakka
Huuda ja tule kuulluksi
Kirsti Härkönen: Kunniallisen naisen taakka, Like 2004
http://www.kiiltomato.net/?rcat=Tietokirjallisuus&rid=8 09
Kunniallisen naisen taakka
Neitsyyskokeet ovat hyväksyttyjä, insesti tavallista, 75% naimisissa olevista naisista joutuu väkivallan uhriksi avioliitossa, feministit pitäytyvät aviomiehettöminä. Mitä voidaan pitää luonnollisena järjestyksenä, kysyy Kirsti Härkönen teoksessaan Kunniallisen naisen taakka. Hän vastaa itse: On huikeaa ironiaa, että luonnollisuus on aina kulttuurisesti määräytynyttä. Ihmisyys löytää oikeutuksia väkivallalle, kidutukselle, häpäisylle ja raiskauksille mitä moninaisimmista syistä.
Turkissa naisen raiskaamisen, häpäisemisen tai murhaamisen syyksi käy vankeus, kauneus, häpeän tunne, ideologia, asuinpaikka, kieli tai peräti oma tahto. Kuvaavaa on, että siellä missä naisen oikeudet ovat laajalti hukassa myös miehen osa on koetuksella. Kunniallisen naisen taakka on Härkösen teoksessa selkeästi myös kunniallisen miehen taakka, sillä kunnian nimissä uhrataan tarpeen tullen vaikka omat lapset tai omaiset. Pidätykset tai vangituksi tuleminen tekee myös miltei poikkeuksetta naisesta seksuaalisen väkivallan uhrin. Kiduttaminen on yleistä vaikka mikään lakiteksti tai oikeuslaitos ei anna siihen valtuuksia. Moninaiset väkivallantekojen syyt sekä yhtäläiset seuraukset – inhimillinen kärsimys ja ihmisoikeuksien loukkaukset – tuovat näytteille Turkin, joka ei onnistu tehtävässään oikeusvaltiona.
Tapauskertomukset ovat äärimmäisen tuskallista luettavaa. On sanottava, että kuvauksina niitä vaivaa raportinomainen niukkuus, joka paitsi tainnuttaa hirvittävyydellään, myös turruttaa asiallisuudellaan. ”Myöhemmin C otettiin sellistä ja vietiin metsään. Poliisi riisui hänet alasti, sitoi hänet puuhun ja paineli, repi ja nuoli kaikkia hänen kehonosiaan. Jonkin ajan kuluttua C vietiin takaisin poliisilaitokselle, jossa häntä kidutettiin rajusti. Hänen hampaansa revittiin irti. Poliisit ripustivat hänet kattoon ja antoivat sähköshokkeja rintoihin ja sukuelimiin. […] Tämän kidutuksen jälkeen kolme poliisia vei hänet huoneeseen ja kaikki kolme raiskasivat hänet ensin genitaalisesti, sitten anaalisesti. […] Kun hän palasi tajuihinsa, hän huomasi olevansa yltä päältä veressä.”
Uhri on C. Uhri on nuori kurdinainen. Uhri jää kuvauksessa kaukaiseksi. On selvää, että jos tuntisimme C:n henkilönä, inhimillisenä olentona ja sen lisäksi hänen kasvonpiirteensä, elämäntarinansa, ystävät, sukulaiset, elinpiirin ja tavat, olisi hänen tapauksensa inhimillisyydessään niin traaginen, että myötätunto tuskin riittäisi.
Etäännyttäminen ei ole hyväksi myötätunnolle. Kiduttajallekin on tärkeää pitää kidutettu määritelmässä, jossa hän edustaa ”toista”; vihollinen, väline, toisarvoinen, mitätön. Näin myös kidutetuille annetaan neuvo: vaikeroi, tuo itsesi ilmi, sure. Myötäelämisen tunteet vaativat samaistumista, toisen näkemistä ihmisenä, jollaisia itsekin olemme. Huuda ja tule kuulluksi on samalla vaatimus oikeudesta minuuteen. Siinä missä kyynisimmät meistä puhuvat halveksien lapsellisesta maailmantuskasta on toisten tehtävä muistuttaa, että jokainen kidutettu todella elää kaiken kokemansa koko lopun elämänsä kaikkine inhimillisine seurauksineen, joista ei puutu viheliäisyyttä tai surua, apatiaa, masennusta, kostonhimoa, työkyvyttömyyttä, hedelmättömyyttä, invalidisoitumista, traumaattisia oireita ja mielen järkkymistä. Itsemurhia, unettomuutta, rakkaudettomuutta, painajaisia.
Huuda ja tule kuulluksi
Kirsti Härkönen: Kunniallisen naisen taakka, Like 2004
http://www.kiiltomato.net/?rcat=Tietokirjallisuus&rid=8 09
Kunniallisen naisen taakka
Neitsyyskokeet ovat hyväksyttyjä, insesti tavallista, 75% naimisissa olevista naisista joutuu väkivallan uhriksi avioliitossa, feministit pitäytyvät aviomiehettöminä. Mitä voidaan pitää luonnollisena järjestyksenä, kysyy Kirsti Härkönen teoksessaan Kunniallisen naisen taakka. Hän vastaa itse: On huikeaa ironiaa, että luonnollisuus on aina kulttuurisesti määräytynyttä. Ihmisyys löytää oikeutuksia väkivallalle, kidutukselle, häpäisylle ja raiskauksille mitä moninaisimmista syistä.
Turkissa naisen raiskaamisen, häpäisemisen tai murhaamisen syyksi käy vankeus, kauneus, häpeän tunne, ideologia, asuinpaikka, kieli tai peräti oma tahto. Kuvaavaa on, että siellä missä naisen oikeudet ovat laajalti hukassa myös miehen osa on koetuksella. Kunniallisen naisen taakka on Härkösen teoksessa selkeästi myös kunniallisen miehen taakka, sillä kunnian nimissä uhrataan tarpeen tullen vaikka omat lapset tai omaiset. Pidätykset tai vangituksi tuleminen tekee myös miltei poikkeuksetta naisesta seksuaalisen väkivallan uhrin. Kiduttaminen on yleistä vaikka mikään lakiteksti tai oikeuslaitos ei anna siihen valtuuksia. Moninaiset väkivallantekojen syyt sekä yhtäläiset seuraukset – inhimillinen kärsimys ja ihmisoikeuksien loukkaukset – tuovat näytteille Turkin, joka ei onnistu tehtävässään oikeusvaltiona.
Tapauskertomukset ovat äärimmäisen tuskallista luettavaa. On sanottava, että kuvauksina niitä vaivaa raportinomainen niukkuus, joka paitsi tainnuttaa hirvittävyydellään, myös turruttaa asiallisuudellaan. ”Myöhemmin C otettiin sellistä ja vietiin metsään. Poliisi riisui hänet alasti, sitoi hänet puuhun ja paineli, repi ja nuoli kaikkia hänen kehonosiaan. Jonkin ajan kuluttua C vietiin takaisin poliisilaitokselle, jossa häntä kidutettiin rajusti. Hänen hampaansa revittiin irti. Poliisit ripustivat hänet kattoon ja antoivat sähköshokkeja rintoihin ja sukuelimiin. […] Tämän kidutuksen jälkeen kolme poliisia vei hänet huoneeseen ja kaikki kolme raiskasivat hänet ensin genitaalisesti, sitten anaalisesti. […] Kun hän palasi tajuihinsa, hän huomasi olevansa yltä päältä veressä.”
Uhri on C. Uhri on nuori kurdinainen. Uhri jää kuvauksessa kaukaiseksi. On selvää, että jos tuntisimme C:n henkilönä, inhimillisenä olentona ja sen lisäksi hänen kasvonpiirteensä, elämäntarinansa, ystävät, sukulaiset, elinpiirin ja tavat, olisi hänen tapauksensa inhimillisyydessään niin traaginen, että myötätunto tuskin riittäisi.
Etäännyttäminen ei ole hyväksi myötätunnolle. Kiduttajallekin on tärkeää pitää kidutettu määritelmässä, jossa hän edustaa ”toista”; vihollinen, väline, toisarvoinen, mitätön. Näin myös kidutetuille annetaan neuvo: vaikeroi, tuo itsesi ilmi, sure. Myötäelämisen tunteet vaativat samaistumista, toisen näkemistä ihmisenä, jollaisia itsekin olemme. Huuda ja tule kuulluksi on samalla vaatimus oikeudesta minuuteen. Siinä missä kyynisimmät meistä puhuvat halveksien lapsellisesta maailmantuskasta on toisten tehtävä muistuttaa, että jokainen kidutettu todella elää kaiken kokemansa koko lopun elämänsä kaikkine inhimillisine seurauksineen, joista ei puutu viheliäisyyttä tai surua, apatiaa, masennusta, kostonhimoa, työkyvyttömyyttä, hedelmättömyyttä, invalidisoitumista, traumaattisia oireita ja mielen järkkymistä. Itsemurhia, unettomuutta, rakkaudettomuutta, painajaisia.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tällaisten tarinoiden funktio on yrittää pitää femmareiden sisäpiirin myyttejä hengissä. Ilmankos niitä ei muilla palstoilla näykään. Tarinoihin saa toki uskoa, jos haluaa :D
Olen asunut Turkissa ja totta se on, että kurdinaisia raiskataan, kidutetaan ja tapetaan!
Turkin vankiloissa naisia raiskataan poliisien toimesta.
Oletkos paljonkin maailmaa nähnyt einstein, kun väität tosiasiaa tarinaksi? tosiasia ei muutu tekemättömäksi vain siksi kun valopää ei halua uskoa totuutta. Miksi kiellät totuuden?
no arvaahan sen....
Mikä sinusta on tuossa epäuskottavaa?
Hyvin tyypillistä toimintaa missä hyvänsä muslimiyhteisössä. Epäilemättä naisten pahoinpitelyitä 'kunnian' vuoksi tapahtuu myös länsimaiden muslimiyhteisöissä.