Sanni Grahn-Laasosen vastauksessa kirjalliseen kysymykseen kielikokeilun aikataulusta ilmenee kielipolitiikan määräävä rooli kielikoulutuspolitiikkaan.
Kielikoulutuspolitiikan prioriteetti on ruotsinkielisten kielelliset oikeudet,yksiselitteisesti. Esim. Sveitsissä ei tällaista kansalliskielten hierarkiaa ole:
Ranskankielinen ei opiskele saksaa, jotta voisi palvella saksankielisiä eli kieliopintojen perusteena ei ole toiskielisten oikeuksien turvaaminen.
Vain suomenkielisillä on tällainen peruslähtökohta kieltenopiskeluun:
pienen vähemmistön tarpeiden tyydyttäminen.
Vuonna 1998 tehtiin perustuslakiin 121 § muutos, jonka seurauksena suomenkielisen velvollisuutta suhteessa ruotsin kieleen kovennettiin. Velvollisuutta ei kirjattu kielilakiin, vaan kielitaitolakiin, jonka lisäksi se sementoitiin opetuslakeihin 100 %:na velvollisuutena. Kielikokeilun dokumenteissa todetaan tämä velvollisuuden olemassaolo erittäin selvästi.
Ruotsinkielisen kielelliset oikeudet turvataan perustuslailla, kielilailla, kielitaitolailla, perusopetuslailla, lukiolailla, yliopistoasetuksella. Suomenkielistä velvoittavat opetuslait siis kytketään erottamattomaksi osaksi vähemmistön kielellisiä oikeuksia.
Asia ilmenee Grahn-Laasosen vastauksesta yksiselitteisesti.
Kieliopintoja koskevassa asiassa mainitaan kielelliset perusoikeudet perustuslain tasolla, sitten kielilain kielelliset oikeudet, minkä jälkeen kielitaitolain velvollisuudet, jotka vyörytetään opetuslakeihin koskemaan myös niitä, joita kielitaitolaki ei koske! Näin saadaan aikaan ruotsinkielisten oikeuksien muuttaminen suomenkielisten suomalaisten kielelliseksi velvollisuudeksi - ja jopa jokaikisen suomenkielisen henkilökohtaiseksi velvollisuudeksi, perustuslain hengen vastaisesti!
Ruotsinkielisillä ei vastaavaa velvollisuus-oikeus asetelmaa ole.
Suomen kielilainsäädännölle alistettu kielikoulutuslainsäädäntö on siis velvoittavuudessaan ainutlaatuinen koko maailmassa.
Asian korjaamiseksi velvoittavuus on rajoitettava kielelliset oikeudet takaaviin lakeihin, pidettävä kielelliset oikeudet kyseisten lakien sisällä eli perustuslain, kielilain ja kielitaitolain pykälissä-- eikä sekoittaa kielellisten oikeuksien turvaamista opetuslakeihin!
https://www.eduskunta.fi/SV/vaski/JulkaisuMetatieto/Documents/SSS_136 2016.pdf
https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Kysymys/Documents/KKV_136 2016.pdf
Kielikoulutuspolitiikan prioriteetti on ruotsinkielisten kielelliset oikeudet,yksiselitteisesti. Esim. Sveitsissä ei tällaista kansalliskielten hierarkiaa ole:
Ranskankielinen ei opiskele saksaa, jotta voisi palvella saksankielisiä eli kieliopintojen perusteena ei ole toiskielisten oikeuksien turvaaminen.
Vain suomenkielisillä on tällainen peruslähtökohta kieltenopiskeluun:
pienen vähemmistön tarpeiden tyydyttäminen.
Vuonna 1998 tehtiin perustuslakiin 121 § muutos, jonka seurauksena suomenkielisen velvollisuutta suhteessa ruotsin kieleen kovennettiin. Velvollisuutta ei kirjattu kielilakiin, vaan kielitaitolakiin, jonka lisäksi se sementoitiin opetuslakeihin 100 %:na velvollisuutena. Kielikokeilun dokumenteissa todetaan tämä velvollisuuden olemassaolo erittäin selvästi.
Ruotsinkielisen kielelliset oikeudet turvataan perustuslailla, kielilailla, kielitaitolailla, perusopetuslailla, lukiolailla, yliopistoasetuksella. Suomenkielistä velvoittavat opetuslait siis kytketään erottamattomaksi osaksi vähemmistön kielellisiä oikeuksia.
Asia ilmenee Grahn-Laasosen vastauksesta yksiselitteisesti.
Kieliopintoja koskevassa asiassa mainitaan kielelliset perusoikeudet perustuslain tasolla, sitten kielilain kielelliset oikeudet, minkä jälkeen kielitaitolain velvollisuudet, jotka vyörytetään opetuslakeihin koskemaan myös niitä, joita kielitaitolaki ei koske! Näin saadaan aikaan ruotsinkielisten oikeuksien muuttaminen suomenkielisten suomalaisten kielelliseksi velvollisuudeksi - ja jopa jokaikisen suomenkielisen henkilökohtaiseksi velvollisuudeksi, perustuslain hengen vastaisesti!
Ruotsinkielisillä ei vastaavaa velvollisuus-oikeus asetelmaa ole.
Suomen kielilainsäädännölle alistettu kielikoulutuslainsäädäntö on siis velvoittavuudessaan ainutlaatuinen koko maailmassa.
Asian korjaamiseksi velvoittavuus on rajoitettava kielelliset oikeudet takaaviin lakeihin, pidettävä kielelliset oikeudet kyseisten lakien sisällä eli perustuslain, kielilain ja kielitaitolain pykälissä-- eikä sekoittaa kielellisten oikeuksien turvaamista opetuslakeihin!
https://www.eduskunta.fi/SV/vaski/JulkaisuMetatieto/Documents/SSS_136 2016.pdf
https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Kysymys/Documents/KKV_136 2016.pdf
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Suomenkielistä velvoittavat opetuslait siis kytketään erottamattomaksi osaksi vähemmistön kielellisiä oikeuksia. --- Suomen kielilainsäädännölle alistettu kielikoulutuslainsäädäntö on siis velvoittavuudessaan ainutlaatuinen koko maailmassa."
Aivan, näin on. Tästä vain ei puhuta. Ihmisten on annettu ymmärtää, että vastaavia rakennelmia nyt on pilvin pimein - vaan ei ole, ei missään!
Kuten olen monesti kirjoittanut, Suomi ei ole normaali demokratia vaan svekokratia.
Tuokin linjaus ja päätös todistaa väitteeni oikeaksi. Siksi me kieliaktiivit olemme todella suurella ja tärkeällä asialla, kun yritämme palauttaa rakkaan maamme takaisin demokratiaksi.
Nykyhallitus vähentää opiskelumahdollisuuksia ja opiskeluavustuksia koska suomenkielisille ei saa antaa korkeakouluopetusta liian laajalla rintamalla. Vain sopivat henkilöt pääsevät opiskelemaan. Ruotsin kielen hallinta voi olla suurikin kriteeri valinnan kannalta.