Te kärkytte kunniaa toisiltanne ettekä etsi sitä kunniaa, joka tulee yhdeltä ja ainoalta Jumalalta.” (Joh. 5:44)
Se on kutsu elämään elävää uskoa Kristuksessa. Jeesuksen sanat muistuttavat kuulijaa elävän uskon luonteesta. Se ei ole kuollutta järjen uskoa eikä tekoja uskon ruokkimiseksi. Usko Jeesukseen on elävää uskoa, joka laittaa kaiken toivon ja koko elämän yhden kortin varaan – Herran Jeesuksen.
Elävä usko Kristukseen on itsessään puhdas aarre. Se ei etsi kiitosta eikä kunniaa ihmisiltä. Se ei tarvitse ihmisvetoista tukea, koska kaikessa se etsii Kristuksen kunniaa ja kunnia on yksin ”yhdeltä ja ainoalta Jumalalta”. Elävä usko Kristuksessa on elämistä hänessä. Se nojautuu elämän valinnoissa yksin häneen.
Elävä usko on kyllin suuri lahja itsessään, minkä vuoksi se ei etsi tuekseen mitään muuta. Elävä usko Kristukseen ei ole ajatus tai järjen sana; se on uskon synnyttämä elämä, joka kestää ja kukoistaa, vaikka olosuhteet olisivat sitä vastaan. Elävä usko kutsuu meitä astumaan sen varaan ja nojautumaan sen kannateltavaksi. Se on kutsu heittää pois turhat tukirakenteet ja ottaa askelia uskon varassa.
Elävä usko tuottaa Jumalan omissa rakkauden hedelmää, jota apostoli Paavali kuvaa sanoilla, joita me ehkä pidämme usein jopa ylisanoina.
”Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa; kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.” (1. Kor. 13:4-7)
Tahdon vielä kuvata kahdella esimerkillä ihmisen suurinta aarretta: elävän uskon ihmettä. Yritän tapailla sitä, mitä tarkoitan uskolla, joka antaa ja luottaa koko elämän yksin Herran Jeesuksen varaan. Se on uskoa, joka ”ei etsi omaansa”, vaan iloitsee siitä, että saa ”laulaa hänen laulujaan, jonka leipää syö”.
Yritän avata asiaa yhdellä esimerkillä Raamatusta ja pienen havainnollistuksella.
Esimerkkinä Hanok
Nostan esimerkiksi Raamatusta muinaisen ajan pyhän, josta sana antaa varsin hyvän todistuksen. Hän jos kuka vaelsi elämänsä Jumalan yhteydessä, eli luottaen hänelle koko elämänsä ja eläen hänen tahtonsa ja arvojensa mukaan maailmassa, joka oli kadotuksen ja tuomion alainen. Hän näet vaelsi pyhää elämää tekemättä itsestään sen suurempaa numeroa vedenpaisumusta edeltäneessä maailmassa. Hänen nimensä on Hanok (tai Henok, KR1992) – Adamista seitsemäs (Juud. 1:14).
Mitä sinä muistat Hanokin elämästä? Mitä suuria vanhurskauden tekoja hän teki? Entä muistatko, millä tavoin Herra häntä erityisesti siunasi? Jos ei nyt satu muistumaan, niin luetaanpa koko kertomus, mitä Vanha testamentti meille Hanokin elämästä opettaa.
”Hanokin koko elinaika oli kolmesataakuusikymmentäviisi vuotta. Hanok vaelsi Jumalan yhteydessä. Sitten häntä ei enää ollut, sillä Jumala otti hänet pois.” (1. Moos. 5:23-24)
Se oli siinä. Siinä on kaikki, mitä Hanokin elämästä meille on kerrottu. Joku voi sanoa, ettei siinä paljoa ollut, mutta minä sanon, että siinä oli enemmän, mitä harva meistä uskaltaa elämältään odottaa. Uudessa testamentissa heprealaiskirjeen kirjoittaja antaa Hanokin elämästä melkoisen todistuksen.
”Uskonsa perusteella otettiin Hanok pois, eikä hän nähnyt kuolemaa. ’Häntä ei enää löydetty, koska Jumala oli ottanut hänet pois.’ Ennen poisottamistaan hän näet oli saanut todistuksen, että hän oli kelvollinen Jumalalle. Mutta ilman uskoa on mahdotonta olla kelvollinen, sillä sen, joka tulee Jumalan luo, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.” (Hepr. 11:5-6)
jatkuu
http://www.brander.name/?p=1132
Se on kutsu elämään elävää uskoa Kristuksessa. Jeesuksen sanat muistuttavat kuulijaa elävän uskon luonteesta. Se ei ole kuollutta järjen uskoa eikä tekoja uskon ruokkimiseksi. Usko Jeesukseen on elävää uskoa, joka laittaa kaiken toivon ja koko elämän yhden kortin varaan – Herran Jeesuksen.
Elävä usko Kristukseen on itsessään puhdas aarre. Se ei etsi kiitosta eikä kunniaa ihmisiltä. Se ei tarvitse ihmisvetoista tukea, koska kaikessa se etsii Kristuksen kunniaa ja kunnia on yksin ”yhdeltä ja ainoalta Jumalalta”. Elävä usko Kristuksessa on elämistä hänessä. Se nojautuu elämän valinnoissa yksin häneen.
Elävä usko on kyllin suuri lahja itsessään, minkä vuoksi se ei etsi tuekseen mitään muuta. Elävä usko Kristukseen ei ole ajatus tai järjen sana; se on uskon synnyttämä elämä, joka kestää ja kukoistaa, vaikka olosuhteet olisivat sitä vastaan. Elävä usko kutsuu meitä astumaan sen varaan ja nojautumaan sen kannateltavaksi. Se on kutsu heittää pois turhat tukirakenteet ja ottaa askelia uskon varassa.
Elävä usko tuottaa Jumalan omissa rakkauden hedelmää, jota apostoli Paavali kuvaa sanoilla, joita me ehkä pidämme usein jopa ylisanoina.
”Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa; kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.” (1. Kor. 13:4-7)
Tahdon vielä kuvata kahdella esimerkillä ihmisen suurinta aarretta: elävän uskon ihmettä. Yritän tapailla sitä, mitä tarkoitan uskolla, joka antaa ja luottaa koko elämän yksin Herran Jeesuksen varaan. Se on uskoa, joka ”ei etsi omaansa”, vaan iloitsee siitä, että saa ”laulaa hänen laulujaan, jonka leipää syö”.
Yritän avata asiaa yhdellä esimerkillä Raamatusta ja pienen havainnollistuksella.
Esimerkkinä Hanok
Nostan esimerkiksi Raamatusta muinaisen ajan pyhän, josta sana antaa varsin hyvän todistuksen. Hän jos kuka vaelsi elämänsä Jumalan yhteydessä, eli luottaen hänelle koko elämänsä ja eläen hänen tahtonsa ja arvojensa mukaan maailmassa, joka oli kadotuksen ja tuomion alainen. Hän näet vaelsi pyhää elämää tekemättä itsestään sen suurempaa numeroa vedenpaisumusta edeltäneessä maailmassa. Hänen nimensä on Hanok (tai Henok, KR1992) – Adamista seitsemäs (Juud. 1:14).
Mitä sinä muistat Hanokin elämästä? Mitä suuria vanhurskauden tekoja hän teki? Entä muistatko, millä tavoin Herra häntä erityisesti siunasi? Jos ei nyt satu muistumaan, niin luetaanpa koko kertomus, mitä Vanha testamentti meille Hanokin elämästä opettaa.
”Hanokin koko elinaika oli kolmesataakuusikymmentäviisi vuotta. Hanok vaelsi Jumalan yhteydessä. Sitten häntä ei enää ollut, sillä Jumala otti hänet pois.” (1. Moos. 5:23-24)
Se oli siinä. Siinä on kaikki, mitä Hanokin elämästä meille on kerrottu. Joku voi sanoa, ettei siinä paljoa ollut, mutta minä sanon, että siinä oli enemmän, mitä harva meistä uskaltaa elämältään odottaa. Uudessa testamentissa heprealaiskirjeen kirjoittaja antaa Hanokin elämästä melkoisen todistuksen.
”Uskonsa perusteella otettiin Hanok pois, eikä hän nähnyt kuolemaa. ’Häntä ei enää löydetty, koska Jumala oli ottanut hänet pois.’ Ennen poisottamistaan hän näet oli saanut todistuksen, että hän oli kelvollinen Jumalalle. Mutta ilman uskoa on mahdotonta olla kelvollinen, sillä sen, joka tulee Jumalan luo, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.” (Hepr. 11:5-6)
jatkuu
http://www.brander.name/?p=1132
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kunnia Jumalalle.
ok.
Kannattaa lukaista kirjoitus.
ok.
Suosittelen.
=K.
OK-
Jumala on.
''Elävä usko Kristukseen on itsessään puhdas aarre. Se ei etsi kiitosta eikä kunniaa ihmisiltä. Se ei tarvitse ihmisvetoista tukea, koska kaikessa se etsii Kristuksen kunniaa ja kunnia on yksin ”yhdeltä ja ainoalta Jumalalta”. Elävä usko Kristuksessa on elämistä hänessä. Se nojautuu elämän valinnoissa yksin häneen.''
Lukaiskaapa aloitus.
Antaa ahaa elämyksen.