Teen aloituksen, vaikka ei ihan sinällään aiheeseen kuulu ja tuskin pitkää keskustelua tulee. Keppihevoseni aiheeseen olkoon, että me ateistit vissiin olemme enemmän aborttiin ja eutanasiaan kallellaan kuin uskovat. Ja meiltä ennemmin uupuu illuusio ihmisen erikoisasemasta lajien joukossa.
Joten tällä lähden liikkeelle: Miksi eläimiä sopii päästää päiviltään röykkiöittäin, vaikka ne ovat selkeästi paljon tietoisempia, älykkäämpiä ja tuntevampia olentoja kuin sikiöt missään vaiheessa? Tokihan nuo ovat sellaisia ominaisuuksia mitä arvostamme elävässä olennossa.
Joten tällä lähden liikkeelle: Miksi eläimiä sopii päästää päiviltään röykkiöittäin, vaikka ne ovat selkeästi paljon tietoisempia, älykkäämpiä ja tuntevampia olentoja kuin sikiöt missään vaiheessa? Tokihan nuo ovat sellaisia ominaisuuksia mitä arvostamme elävässä olennossa.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Ihminen ei siis ole meille tärkeä koska hän on noissa kaikissa eläinkunnan huippua, vaan koska hän on nimenomaan ihminen. Sitä voinee venyttää myös meitä noilla attribuuteilla ylempiin olentoihin, jotka voisimme yhtälailla laittaa lihoiksi samasta syystä: ei-ihminen.
Nälkä. Kannibalismista seuraa kurutauti.
Moraali on monelta osin aika pragmaattista. Oli kyllä ihan hyvä avaus, aihetta voisi pohtia syvällisestikin monestakin näkökulmasta. Toivottavasti kirjoittajat innostuvat aiheesta.
Emme näe nälkää.
Emme, koska syömme (muita) eläimiä.
Tarkoitin ettemme näe nälkää, että tarvetta olisi edes syödä muita eläimiä.
Niin mutta kun logiikka on evoluution tuote eikä toisin päin. Tarve ei määritä tekemistä, vaan tekeminen määrittää tarpeita.
Lihaa syömällä kasvaa nopeammin voimakkaita ja jänteviä tappelijoita, jotka voi sitten keitellä naapurivegaanit padassaan. Sen jälkeen kun naapurit on syöty, on pakko alkaa syömään eläimiä, niin epäeettistä kuin se onkin.
Sitä paitsi kyseessä saattaa olla riippuvaisuuskierre (dependency, ei addiction): metsästyksessä tarvitaan kehittynyttä lihaksistoa, joka parhaiten kasvaa syömällä riistaa. Siihen jää siis laji hyvin helposti koukkuun.
Takaisin nykypäivään. Lihassa ei ole mitään mitä tarvitsimme ja mitä muuten emme saisi – siitä faktasta en aio enempää kirjoittaa.
*tarvitsemme
Juu. Aion käristää sikaa grillissä kohta. Teen sen ilman omantunnonvaivoja. En kyllä söisi lajitoveriani. Onko sellaista eläintä joka syö omia lajitovereita?
Tietty jos on pakko hengissäselvitymisen kannalta, niin hyväkyisin sen, että syön ihmisen tai, että joku toinen syö minut.
Aivan. Tapatat ja syöt tietoisia ja tuntevia olentoja.
Jos minä tapan heitteillejätetyn alle viikon ikäisen lapsen olen hirviö ja häkki heiluu. Jos tapan aikuisen koiran, eli kaikessa vauvaa pätevämmän, ei juuri mitään. Missä ero? Oikeastaan voisin syödäkin sen vauvan ja kysyä saman kysymyksen.
"Onko sellaista eläintä joka syö omia lajitovereita?"
Useita. Kai kaikki petokalat. Nisäkkäistä lähintä sukua meille sellainen kädellinen kuin ihminen.
https://en.wikipedia.org/wiki/Cannibalism
Sanomattakin lienee selvää, että muutakin täytyy lajin edustajien syödä kuin omia lajitovereitaan, muuten koittaa lajille olemassa olemattomuus. Ihmisten parissa hieman vaikuttaisi sille, että lajitovereiden syömisestä pidättäytyminen olisi tuonut jotain etua kehityksessä. Ikäänkuin naapuriheimoista ja ilmeisesti myös omista sukulaisista saisi enemmän irti jotenkin muuten.
Niinhän ne sanoo, että venäläinen on venäläinen vaikka voissa paistaisi. En ole maistanut, edes päältä päin. (Häpeäkseni tunnustan kun ei venäläiset naiset rumia kyllä ole, vaikka tietenkin suomalaiset naiset, jopa feministit, ovat ne maailman ihanimmat)
"Oikeastaan voisin syödäkin sen vauvan ja kysyä saman kysymyksen."
Minä en, jos tietäisin, että se on se vauva.
En minäkään sitä(enkä tuskin koiraakaan) pystyisi syömään, mutta jos pystyisin, niin miksi en ennemmin sitä kuin koiraa? Unohtaen kaiken ulkopuolelta tulevan palautteen.
Sinua estäisi ajatus siitä, että olisitko siinä, jos joku olisi syönyt sinut, kun olit sikiö. Samaistuminen samankaltaiseen juuri suojaa lajia kuten myös alipopulaatioita tuhoamasta itseään (silloin kun suojaa). Se aiheuttaa myös ulkoapäin tulevan palautteen.
Sama perustunne ajaa abortinkieltäjiä.
Sanoin jos pystyisin. Tiedän jo miksi en syö ihmislapsia: ei nappaa. Mutta etsn järkiperäisiä syitä miksi en niin tekisi ellei nämä olemassaolevat tunnepohjaiset syyt olisi tiellä.
"Mutta etsn järkiperäisiä syitä"
Olet tuomittu epäonnistumaan, sillä järkiperäisyys on pelkkä harha. Ihmisen looginen ajattelu lähtee liikkeelle tunnetilasta, joka määrittelee tavoiteltavan lopputuloksen ja kutoo sinne johtavan syiden ja selitysten verkon.
Toisinaan se on riittävästi yhdenmukainen ympäröivän todellisuuden kanssa johtaakseen myös käytännön toiminnaksi muutettuna tavoiteltuun lopputulemaan. Arkielämä, varsinkin hektinen sellainen, on niin yksinkertaista ja rutiininomaista, että loogisen päättelyn ei tarvitse olla edes kovin lähellekään oikein kun sillä siitä huolimatta pärjää oikein mainiosti.
No niin. Emme syö ylimääräisiä lapsia koska meitä ei huvita, vaikka mitään järjellistä perustetta sille ei löydy. Oikeastaan pitkälti vain järkeviä selityksiä puolesta löytyy.
En lähde tätä vapaasta tahdosta asti ruotimaan, mutta kiellämme itseltämme paljon asioita järkiperusteihin vedoten jokaisella kauppareissulla esimerkiksi.
Hyvä kysymys.
Sikiössä on kuitenkin mahdollisuus ihmisen kehittymiseen.
Jos löydän vaikka Suomi24 Treffeistä mukavalta ja kauniilta vaikuttavan naisen, mutta sitten hukkaan salasanani enkä saa häneen koskaan yhteyttä, en sure sitä että hukkasin ihmisen jonka kanssa olin vaihtanut pari chat-viestiä, vaan sitä että meni sivu suun mahdollinen treffikumppani ehkä jopa mahdollinen tyttöystävä. Loogisestihan minun pitäisi vain laskea treffien oletusarvo, ja todeta että koska todennäköisesti siitä ei olisi kuitenkaan tulluyt mitään, kuten nettideittailusta ei yleensä tule, niin en menettänyt juuri mitään. Mutta ei ajattelu niin mene.
Täysin mitätöntä solumöykkyä ajatellaan ihmisen potentian kantajana, ei solumöykkynä. Sen sijaan koirasta ei koskaan tule ihminen.
Oli taas aika randomi analogia kyllä.
Siittiö on potentiaalinen ihminen.
Ateistit vs uskovaiset eli eläimet.
Vanha sairas mummo vai elinvoimainen sikiö.