Usein on keskusteltu siitä, mikä motovoi uskovia ja ateisteja hyviin tekoihin. Motivaatiot ovat täysin erilaiset.
Uskovaa motivoi toisaalta pelko siitä että jumala rankaisee häntä jos hän ei ole hyvä, toisaalta ahneus hyvistä teoista saatavaa palkkiota kohtaan. Ateistilla ei ole tällaisia ylimaallisia motivaattoreita, joten hän tekee hyvää omien valintojensa perusteella. Tällainen hyvä on pyyteetöntä ja näin ollen korkeampaa kuin uskovan ahneudesta kimmokkeen saava omanedun tavoittelu.
Ateisti siis valitsee itse sen millainen ihminen hänen tulisi olla. Uskova ulkoistaa valinnan muualle, tavoitteenaan saada palkinto jumalaltaan. Toisaalta, uskova tekee hyvää vain koska odottaa saavansa siitä palkkion tulevassa, no sanotaan elämässään. Hän myös pelkää rangaistusta jos hän ei tee hyvää. Ateisti ei odota tällaista kuolemanjälkeistä palkkiota, eikä tee hyvää rangaistuksen pelossa. Hänen tekonsa lähtevät siis aidosti epäitsekkäistä lähtökohdista, toisin kuin uskovalla.
Ateisti on siis altruistinen ja empaattinen koska hän näin itse valitsee, eikä koska hänen olisi pakko olla. Näin ollen ateisti on uskovaa parempi ja moraalisempi ihminen. Tämä koskee myös kristittyjä, aiemmin mainituista syistä.
On myös otettava huomioon, ettei uskonnollinen argumentti ole tarpeen hyvän määrittelemisessä tai tekemisessä. Moraalifilosofia antaa meille loistavia sekulaareja argumentteja siitä miksi ihmisen tulisi tehdä hyvää.
Ateisti on vastuussa sekä yhteiskunnalle että itselleen teoistaan, mutta uskova voi aina syyttää jotain yliluonnollista entiteettiä. Osamotiivina uskovaisuudelle onkin siis vastuun väistely ja pyrkimys kieltää omat tekonsa. Tämän motivaattorin näkee erityisen hyvin nimimerkin Mark5 teksteissä.
Uskovaa motivoi toisaalta pelko siitä että jumala rankaisee häntä jos hän ei ole hyvä, toisaalta ahneus hyvistä teoista saatavaa palkkiota kohtaan. Ateistilla ei ole tällaisia ylimaallisia motivaattoreita, joten hän tekee hyvää omien valintojensa perusteella. Tällainen hyvä on pyyteetöntä ja näin ollen korkeampaa kuin uskovan ahneudesta kimmokkeen saava omanedun tavoittelu.
Ateisti siis valitsee itse sen millainen ihminen hänen tulisi olla. Uskova ulkoistaa valinnan muualle, tavoitteenaan saada palkinto jumalaltaan. Toisaalta, uskova tekee hyvää vain koska odottaa saavansa siitä palkkion tulevassa, no sanotaan elämässään. Hän myös pelkää rangaistusta jos hän ei tee hyvää. Ateisti ei odota tällaista kuolemanjälkeistä palkkiota, eikä tee hyvää rangaistuksen pelossa. Hänen tekonsa lähtevät siis aidosti epäitsekkäistä lähtökohdista, toisin kuin uskovalla.
Ateisti on siis altruistinen ja empaattinen koska hän näin itse valitsee, eikä koska hänen olisi pakko olla. Näin ollen ateisti on uskovaa parempi ja moraalisempi ihminen. Tämä koskee myös kristittyjä, aiemmin mainituista syistä.
On myös otettava huomioon, ettei uskonnollinen argumentti ole tarpeen hyvän määrittelemisessä tai tekemisessä. Moraalifilosofia antaa meille loistavia sekulaareja argumentteja siitä miksi ihmisen tulisi tehdä hyvää.
Ateisti on vastuussa sekä yhteiskunnalle että itselleen teoistaan, mutta uskova voi aina syyttää jotain yliluonnollista entiteettiä. Osamotiivina uskovaisuudelle onkin siis vastuun väistely ja pyrkimys kieltää omat tekonsa. Tämän motivaattorin näkee erityisen hyvin nimimerkin Mark5 teksteissä.
Vastaukset 16
Vanhimmat
amen, totta totta puhut puhut
Mihin ihmeen hyviin tekoihin ??
Niin. Olet oikeassa. Uskovaisen hyvät teot ovat harvinaisempia kuin kanan hampaat...
Annan protestanttisille kirkoille pisteen siitä että ne ovat edistäneet lukutaitoa jo aika aikaisin. Vielä 1930-luvullakin oli joissakin Euroopankin katolisissa maissa puolet aikuisista lukutaidottomia.
Tosin matematiikkaa eivät halunneet Suomessa kansakoulun ohjelmaan. Tästä on luettavissa mielenkiintoinen teksti kirjasta Kansa seisoi loitompana.
Kiitos vinkistä, pitääpä hakea tuo kirjastosta.
Anteeksi, mille, ja kenen yhteiskunnalle?
Pohjois-Koreassa on paljon ateistisuudesta johtuvaa empatiaa, ilmeni mm. suuren johtajan kuoleman jälkeen nähdyn kansalaisten surun yhteydessä. Neukkula oli myös miltei ateistinen valtio, jossa empatia näytteli suurta osaa ihmisten elämässä.
Toista kuin palstahihhuleilla, jossa oma palli ja uskonto on vain itselle tärkeintä. Lähimmäisistä 5veisataan. TOSIkristillisyyttä :(
P-Koreassa uskonnollinen kultti on voimakkaampi kuin yhdessäkään länsimaassa. Montako kymmentä kertaa tätäkin pitää hokea?
"Politiikan tutkija Han S. Park teoksessaan Juche: The Politics of Unconventional Wisdom (2002) ja teologi Thomas J. Belke teoksessaan Juche: A Christian Study of North Korea's State Religion (1999) ovat todenneet, että juche-aate on ”itse asiassa uskonnollinen liike”, vaikka sen kannattajat eivät sitä sellaiseksi tunnusta."
https://fi.wikipedia.org/wiki/Juche
Ja natsi-saksa oli oikein kristillisen empatian ja armon mallimaa, jossa kristinuskolla perusteltiin muutamat joukkomurhat. Ja sama koskee koko maailmaa. Kristityt ja kristinusko ovat vastuussa suoraan ainakin seuraavista (sekalaisessa järjestyksessä):
Srebrenican kansanmurha
Pogromit
Hererojen kansanmurha
Ruandan kansanmurha
Keski-Afrikan tasavallan kansanmurha
Aboriginaalien kansanmurha
Kataarien kansanmurha
Holokausti
Amerikkojen kansanmurhat
Kristityt ovatkin usein noudattaneet paavin legaatti Arnaud Amalricin sanoja:
Caedite eos. Novit enim Dominus qui sunt eius
Tai suomeksi:
Tappakaa kaikki, Jumala tuntee kyllä omansa.
DRHouse,
No ei se nyt ihan noin mustavalkoista ole. Kristityissä on hyviäkin ihmisiä ja pohjimmiltaan kristinuskossa ei ole kyse teoista vaan ihmisen asenteista ja tavasta olla suhteessa kanssaihmisiin. Toisaalta jokainen ymmärtää sen uskon ihan omalla yksilöllisellä tavallaan, mutta näin itse sen viimeisimpinä uskon aikoinani käsitin ja samoin lähimmät hyvät ystäväni. Samoin on varmasti ateisteissa/agnostikoissa, ihmisiä joka lähtöön. Heitä kuitenkin tunnen vähemmän.
No, tiedänhän minä sen. Tämä aloitus oli tarkoitettu kommentaariksi Mark5:den aloituksia kohtaan.
Toivo palkkiosta taivaassa on hyvä, jos tekee hyvää.
Pohjois - Korea on empaattisuuden eturintama, mutta kyseessä on enemmänkin palvontariitti joka on hyvin primitiivinen eli alkukantainen ihmisen käyttäytymismalli. Johtajakin haluaa näyttää toteemilta. Jos kaikki se energia ja voima, empaattisuus mikä kansassa on sisäsyntyisenä... saataisiin ohjattua oikeaan suuntaan, pois diktatuurista (vrt.Saksa) kohti kristillisiä arvoja, niin löytyisi huikeita uusia ulottuvuuksia ja salaisuuksia, keksintöjä mitä maa pitää sisällään. Valitettavasti rajat ovat kiinni ja maa, sekä ihminen on motitettu ja saarrettu, vaikka kansassa olisi voimaa, niin valta, hengellinenkin valta pysyy edelleen yksissä ja ihmisen käsissä.
Monilla ateisteilla on uskoakseni hyvä sydän. Nähdäkseni he myös tekevät suuria uhrauksia omassa elämässään. Heille pitäisi antaa erityistä tunnustusta.