Tässä juutalaiskristityn James Jacob Praschin raamattuopetusta nykyajan maailmassa ja seurakunnassa vallitsevasta epäraamatullisesta ylistyksestä. Artikkelin suomentaja: Samuel Korhonen
Olen jo jonkin aikaa varoitellut, ettei ole sattumaa, että Raamatulle vieraista ylistyksen muodoista ja malleista käytetään hepreankielessä samaa sanaa kuin epäjumalanpalveluksesta.
Yksinkertaisesti sanottuna epäraamatullinen ylistys tuottaa lopulta väärän palvonnan ja jonkin muotoisen uskonnollisen epäjumalanpalveluksen. Tämän vuoksi, kuten odottaa saattoi, Jumala tuomitsi Aaronin pojat Naadabin ja Abihun (3. Moos. 10) ”vieraan tulen” polttamisesta. Vierasta tulta ei tarjottu pakanallisille epäjumalille, vaan Jahvelle tavalla ja sisällöllä, joita Hän ei ollut määrännyt Sanassaan.
Sekä Mooses että Paavali kuvailevat muinaisen Lähi-Idän pakanallisia jumaluuksia ”riivaajina” (käyttäen heprean ja kreikan sanoja shedim ja demonoi). Tämä on erityisen vaikeaa, kun epäjumalat tulivat ainoan totisen Jumalan nimessä. Kuten usein olemme korostaneet, Ba'al [Toim. huom: Ks. Strong H1168 – Ba`al] – joka on hepreaa tarkoittaen ”aviomies” ja ”herra” - [Ks. Strong H1167 - ba`al] on Jahven laillinen nimi heprealaisissa kirjoituksissa Israelin aviomiehenä, varsinkin Hoosean kirjassa ja UT:ssa, jossa Jeesus on seurakunnan ylkä. Myös kanaanilaisilla oli jumala, jota he kutsuivat nimellä "Ba'al", joka muissa kulttuureissa yhdistettiin eri tavoin Mardukin palvontaan, mutta jonka alkuperä on muinaisessa Babylonissa (kuten kaikki muinainen Lähi-Idän epäjumalanpalvonta).
Kanaanilaiseen Ba'aliin liittyi jopa ylösnousemusmyytti, että hän nousi kuolleista joka kevät. Maanviljelyksen rytmiä noudattaen kanaanilaisilla oli jopa juhlapyhäpäivät samoina päivinä kuin heprealaisilla juhlineen, jotka Jumala antoi Israelille, mikä palveli monoteistisena polemiikkina pakanallisia vapaapäiviä vastaan, joilla juhlittiin sadonkorjuita jne. Jumala tahtoi oman kansansa kiittävän todellista Ba'alia. Mutta koska pakanallisella Ba'alilla oli sama nimi ja se jollakin tavalla jäljitteli Häntä, niin nämä kaksi Ba'alia sekoittuivat toisiinsa.
Kuten olemme pyrkineet toistuvasti varoittamaan, niin sama saatanallinen ilmiö tulee esiin nykyajan maailmassa ja seurakunnassa. Allah ei ole sen enempää kristittyjen ja juutalaisten jumala, kuin Hare Krishna; molemmat ovat riivaajaepäjumalia. Islamilaisella Allahilla (nabatealainen kuunjumala) on vain parempi naamio; hän pukeutuu kuin Israelin Jumala, kuitenkin huonosti räätälöityyn pukuun, paljolti samoin, kuin kanaanilainen Ba'al matki oikeaa. Kun Israel alkoi palvoa Jahvea Ba'alina kanaanilaisilla kukkuloilla Siionin vuoren asemesta, nämä kaksi jumalaa kietoutuivat ja sekoittuivat yhdeksi. Viettelys alkoi väärällä palvonnalla.
Vielä parempi naamiointi on Mormonien Jeesus, joka on Jeesuksen henkiveli näytellen oikeaa, joka on Isän ainosyntyinen. Itseasiassa raamatullisesti tarkasteltuna mormonien Jeesus ei ole sen enempää Raamatun Jeesus, kuin naamiaisiin Abraham Lincoln'iksi pukeutunut lapsi on todellisuudessa 16. presidentti. Yhdennnäköisyys ja samannimisyys toisen henkilön kanssa ei merkitse, että kyseessä on sama henkilö.
Toinen esimerkki on roomalaiskatolinen eukaristinen Jeesus, joka voidaan johtaa vain täydellisellä vääristelyllä, joka on koko Joh. 6. luvun eksegeettisen kontekstin ulkopuolella. Leipä ja viini, jotka raamatullisesti ovat tarkoitetut muistoksi, tulevat fyysisesti läsnäolevaksi taivaaseen astuneen Jeesuksen reinkarnaatioksi, joka uhrataan uudelleen vastoin Pietarin ja Heprealaiskirjeen opetuksia ja kannibalistisesti syödään hänen kuvitellun verensä vampyyrisen juomisen kera, minkä apostolit ovat suorin sanoin tuominneet Apt. 15. luvussa.
Israelilaisten pääsiäisateria oli torjunta ja vaihtoehto muinaisen Rooman itäisten alusmaiden liitonaterioille. The Israelite Paschal meal was a refutation and alternative to the covenant meals of ancient Near Eastern Suzerainty. Kaikki Herran ehtoollisen raamatullinen ymmärtäminen tulee Paschal Haggadah'ista, joka tekee selväksi, että se on muisto- ja todistusateria, jolla muistellaan Kristuksen kuolemaa ja ylösnousemusta, mutta joka valaisee uskonjulistusta koskien Hänen paluutaan (”julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kuin hän tulee” - 1. Kor. 11:26).
Silti mormonismi ja Rooman kirkko, vaikka niillä on jeesus, joka on raamatullisen ja historiallisen Jeesuksen täydellinen vastakohta, onnistuvat, ei vain pettämään itsensä saatanallisella viettelyksellä, että heillä on sama Jeesus kuin pelastetuilla kristityillä, vaan ovat myös todistaneet omaavansa luontaisen kyvyn pettää pelastettuja kristittyjä uskomaan sellaiseen demoniseen valheeseen. Se kaikki alkaa huomaamattomista ylistämisen perversioista.
Lue lisää..
http://nokialainen.blogspot.fi/2010/06/ylistys-saatanan-tarkein-maali.html
Olen jo jonkin aikaa varoitellut, ettei ole sattumaa, että Raamatulle vieraista ylistyksen muodoista ja malleista käytetään hepreankielessä samaa sanaa kuin epäjumalanpalveluksesta.
Yksinkertaisesti sanottuna epäraamatullinen ylistys tuottaa lopulta väärän palvonnan ja jonkin muotoisen uskonnollisen epäjumalanpalveluksen. Tämän vuoksi, kuten odottaa saattoi, Jumala tuomitsi Aaronin pojat Naadabin ja Abihun (3. Moos. 10) ”vieraan tulen” polttamisesta. Vierasta tulta ei tarjottu pakanallisille epäjumalille, vaan Jahvelle tavalla ja sisällöllä, joita Hän ei ollut määrännyt Sanassaan.
Sekä Mooses että Paavali kuvailevat muinaisen Lähi-Idän pakanallisia jumaluuksia ”riivaajina” (käyttäen heprean ja kreikan sanoja shedim ja demonoi). Tämä on erityisen vaikeaa, kun epäjumalat tulivat ainoan totisen Jumalan nimessä. Kuten usein olemme korostaneet, Ba'al [Toim. huom: Ks. Strong H1168 – Ba`al] – joka on hepreaa tarkoittaen ”aviomies” ja ”herra” - [Ks. Strong H1167 - ba`al] on Jahven laillinen nimi heprealaisissa kirjoituksissa Israelin aviomiehenä, varsinkin Hoosean kirjassa ja UT:ssa, jossa Jeesus on seurakunnan ylkä. Myös kanaanilaisilla oli jumala, jota he kutsuivat nimellä "Ba'al", joka muissa kulttuureissa yhdistettiin eri tavoin Mardukin palvontaan, mutta jonka alkuperä on muinaisessa Babylonissa (kuten kaikki muinainen Lähi-Idän epäjumalanpalvonta).
Kanaanilaiseen Ba'aliin liittyi jopa ylösnousemusmyytti, että hän nousi kuolleista joka kevät. Maanviljelyksen rytmiä noudattaen kanaanilaisilla oli jopa juhlapyhäpäivät samoina päivinä kuin heprealaisilla juhlineen, jotka Jumala antoi Israelille, mikä palveli monoteistisena polemiikkina pakanallisia vapaapäiviä vastaan, joilla juhlittiin sadonkorjuita jne. Jumala tahtoi oman kansansa kiittävän todellista Ba'alia. Mutta koska pakanallisella Ba'alilla oli sama nimi ja se jollakin tavalla jäljitteli Häntä, niin nämä kaksi Ba'alia sekoittuivat toisiinsa.
Kuten olemme pyrkineet toistuvasti varoittamaan, niin sama saatanallinen ilmiö tulee esiin nykyajan maailmassa ja seurakunnassa. Allah ei ole sen enempää kristittyjen ja juutalaisten jumala, kuin Hare Krishna; molemmat ovat riivaajaepäjumalia. Islamilaisella Allahilla (nabatealainen kuunjumala) on vain parempi naamio; hän pukeutuu kuin Israelin Jumala, kuitenkin huonosti räätälöityyn pukuun, paljolti samoin, kuin kanaanilainen Ba'al matki oikeaa. Kun Israel alkoi palvoa Jahvea Ba'alina kanaanilaisilla kukkuloilla Siionin vuoren asemesta, nämä kaksi jumalaa kietoutuivat ja sekoittuivat yhdeksi. Viettelys alkoi väärällä palvonnalla.
Vielä parempi naamiointi on Mormonien Jeesus, joka on Jeesuksen henkiveli näytellen oikeaa, joka on Isän ainosyntyinen. Itseasiassa raamatullisesti tarkasteltuna mormonien Jeesus ei ole sen enempää Raamatun Jeesus, kuin naamiaisiin Abraham Lincoln'iksi pukeutunut lapsi on todellisuudessa 16. presidentti. Yhdennnäköisyys ja samannimisyys toisen henkilön kanssa ei merkitse, että kyseessä on sama henkilö.
Toinen esimerkki on roomalaiskatolinen eukaristinen Jeesus, joka voidaan johtaa vain täydellisellä vääristelyllä, joka on koko Joh. 6. luvun eksegeettisen kontekstin ulkopuolella. Leipä ja viini, jotka raamatullisesti ovat tarkoitetut muistoksi, tulevat fyysisesti läsnäolevaksi taivaaseen astuneen Jeesuksen reinkarnaatioksi, joka uhrataan uudelleen vastoin Pietarin ja Heprealaiskirjeen opetuksia ja kannibalistisesti syödään hänen kuvitellun verensä vampyyrisen juomisen kera, minkä apostolit ovat suorin sanoin tuominneet Apt. 15. luvussa.
Israelilaisten pääsiäisateria oli torjunta ja vaihtoehto muinaisen Rooman itäisten alusmaiden liitonaterioille. The Israelite Paschal meal was a refutation and alternative to the covenant meals of ancient Near Eastern Suzerainty. Kaikki Herran ehtoollisen raamatullinen ymmärtäminen tulee Paschal Haggadah'ista, joka tekee selväksi, että se on muisto- ja todistusateria, jolla muistellaan Kristuksen kuolemaa ja ylösnousemusta, mutta joka valaisee uskonjulistusta koskien Hänen paluutaan (”julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kuin hän tulee” - 1. Kor. 11:26).
Silti mormonismi ja Rooman kirkko, vaikka niillä on jeesus, joka on raamatullisen ja historiallisen Jeesuksen täydellinen vastakohta, onnistuvat, ei vain pettämään itsensä saatanallisella viettelyksellä, että heillä on sama Jeesus kuin pelastetuilla kristityillä, vaan ovat myös todistaneet omaavansa luontaisen kyvyn pettää pelastettuja kristittyjä uskomaan sellaiseen demoniseen valheeseen. Se kaikki alkaa huomaamattomista ylistämisen perversioista.
Lue lisää..
http://nokialainen.blogspot.fi/2010/06/ylistys-saatanan-tarkein-maali.html
Vastaukset 4
Vanhimmat
ja linkistä lisää...
Ja täyttä asiaa.
Kunnia Jumalalle.
ok.