Jääkiekon MM-kisojen formaatti

Kisat voisi järjestää jatkossa joka 2. vuosi ensi vuodesta lähtien. Kisat sattuisi siis aina parittomalle vuodelle, mikä tarkoittaa ettei kisat voi osua samalle vuodelle olympialaisten kanssa. Lisäksi 16 maata on aivan liikaa ottaen huomioon tasoeron parhaimpien ja huonoimpien välillä. 10 olisi passeli määrä, ei olisi niin paljon umpitylsiä murskajaisia.

Mitalienjakoa koskeva pohdiskelu yllä oli melko kummallista. Kyllä mitalit saa ja tulee säilyttää klassisena palkitsemismuotona. Tuskin sentään vievät kenenkään motivaatiota mestaruuden voittamiseen. Pronssiottelun pelaamisesta voidaan ehkä sitten keskustella - jos pronsseille ei kuitenkaan oikein löydy hyvää ratkaisutapaa, niin mielestäni ottelun voisi edelleen pelata kisojen päätöspäivänä ennen finaalia. Kisat on hyvä päättää näihin kahteen otteluun.

Muilta osin pohdinta oli varsin hyvää ja perusteltua, voisin kannattaa ehdotuksia. 12 joukkuetta on hyvä määrä, ja ehdotettu järjestelmä (2 lohkoa pudotuspelit) erittäin hyvä sen pohjalta.

Myös ajatus vähän laajemman joukkuemäärän (sijat 11-16) "alkupeleistä" ennen 12 parhaan lohkopelejä olisi harkitsemisen arvoinen (tässä tulisi tietysti miettiä myös mm. ottelumääriä ja joukkueiden kuormaa käytännön toteutuksen kannalta, mutta tuskin se mahdotonta olisi).

Kisojen harventaminen parittomiin vuosiin ja järjestäjän valinta osallistujamaiden joukosta tutkimisen arvoinen idea sekin.

Toki siis perinteen takia ymmärrän, että kolme parasta halutaan palkita. Ja alun perin itselleni oli ihan okei, että myös pronssipeli pelataan. Teemu Selänteen kommentti vuoden 2008 jääkiekon MM-pronssipelin jälkeen pisti kuitenkin miettimään. "On mielekkäämpää voittaa pronssi kuin hävitä hopea." Onhan se ilman muuta kova juttu, kun pääsee kolmen parhaan joukkoon ja sen kautta mitaleille, sitä en kiistä. Mielestäni olisi kuitenkin hyvä koittaa jotekin korostaa mitalisijojen oikeaa arvojärjestystä. Kulta olisi ykkösjuttu, hopea kakkosjuttu ja pronssi kolmosjuttu. Nykyformaatilla tämä tuntuu helposti vääristyneen ainakin hopean ja pronssin kohdalla. Jos halutaan kolme parasta noin palkita, voisi jääkiekossa suorittaa sen mieluummin sarjamuotoisena. Vaatisi kylläkin siis MM-kisoihin helposti sen, että on ylempi ja alempi lohko ja molempiin nykyjoukkuemäärällä kahdeksan maata kerrallaan. A-lohkossa kamppailtaisiin mitalisijoista ja putoamisesta B-lohkoon, jossa puolestaan kamppailtaisiin noususta A-lohkoon ja putoamisesta alemmas. Tähän kohtaan on varmasti helppo vääntää, että kyseisessä mallissa olisi vain puolella nykyiseen verrattuna mahdollisuudet mestaruuteen lähtökohtaisesti. Mielestäni sarjamuotoisesti pelaamalla voitaisiin paremmin pystyä ylläpitämään sitä mitaleiden arvojärjestystä kuin kuuluisi. Kakkossijasta pitäisi enemmän olla ylpeä kuin kolmossijasta, vaikkakin molemmat kovia sijoituksia ovatkin.

Mielessäni olen miettinyt sitä, kuinka usein jääkiekon arvokisat voitaisiin peluuttaa ainakin maajoukkueiden osalta. Parittomina vuosina MM-kisat, talviolympialaisten yhteydessä olympiaturnaus ja muina vuosina maailmancup. Ongelmaksi saattaisi tosin tulla helposti se, että maailmancup ja MM-kisat osuisivat toisinaan saman kauden kohdalle. Maailmancup mielletään kai helposti syysturnaukseksi ja MM-kisat kevätturnaukseksi. Kun jääkiekkokausi aloitetaan syksyllä ja päätetään keväällä, väkistäenkin tuo mainitsemani "ongelma" tulisi toisinaan vastaan, vaikkakin nuo turnaukset siis eri vuosien puolella pelataan.

Tuosta pronssipelistä tuli muuten mieleen se, että sen oli ilmeisesti tarkoitus poistua jo tämän vuoden MM-lätkästä. Kalervo Kummolalta oli tullut perusteluksi esimerkiksi se, että loppujen lopuksi vain mestarit muistetaan. Mutta aika näyttää, poistuuko pronssipeli MM-lätkästä joskus ja muutetaanko kolmen parhaan ratkaisemista jossain vaiheessa suuntaan tai toiseen.

Olen miettinyt sellaistakin kompromissia formaatiksi, joka tavallaan säilyttäisi myös pudotuspelit, mutta samalla saataisiin myös nuo mitalisijat ratkaistua. Tosin sen toteuttaminen voisi olla haastavaa.

Alkusarja vaikkapa niin kuin on vuodesta 2012 alkaen totuttu. Molempien lohkojen neljä parasta playoff-kierrokselle, jumbot tippuvat jääkiekon seuraaviksi MM-kisoiksi alemmalle sarjatasolle.

Playoff-kierroksella on neljä otteluparia, jotka muodostetaan lohkojen sisäisesti. Ykkönen vastaan nelonen ja kakkonen vastaan kolmonen. Jokaisessa otteluparissa pelataan yksi ottelu. Tämän perusteella otteluiden voittajat jatkavat mitalikarsintaan, kun taas hävinneiden joukkueiden turnaus päättyy.

Mitalikarsinnassa on siis kaksi joukkuetta molemmista alkulohkoista, yhteensä siis neljä maata. Maajoukkueet pelaavat kerran toisesta lohkosta mukaan tulleita maita vastaan. Saman lohkon maata vastaan ei pelata, mutta keskinäinen ottelu alkusarjassa jää voimaan. Näin ollen kukin maa pelaa mitalikarsinnassa kaksi ottelua, mutta jokaiselle maalle tulee kolme sarjataulukkoon vaikuttavaa ottelua. Tämän perusteella ykkönen pääsee suoraan finaaliin, kun taas kakkonen ja kolmonen pelaavat keskenään finaalikarsinnassa. Neljännen turnaus päättyy.

Finaalikarsinta kattaa joukkueiden välillä yhden ottelun. Sen voittaja etenee finaaliin. Tippunut maa saa pronssia.

Myös finaalissa pelataan yksi ottelu. Sen voittajalle myönnetään kultaa ja toiselle finalistille hopeaa.

Tämä formaatti olisi toisaalta ehkä vähän sekava ja siinä ottelumäärä yksittäistä maata kohtaan helposti nousisi. Finaalissa pelaavista maista toinen pelaisi 11 ottelua ja toinen 12 ottelua. Vaikka siis ottelumäärän kasvaminen ei tämän suurempaa olekaan, sitä tuskin toivotaan tämänkään vertaa. Ja muutakin sekavuutta saatetaan kokea olevan mukana, jos tällainen formaatti toteutuisi.

On ihan positiivinen yllätys, että tuohon ensimmäiseen ehdotukseeni sarjajärjestelmästä suhtaudutaan noin myötämielisesti. Ja tuota 14 joukkueen pääsarjaa on käsittääkseni kaavailtukin joskus ihan IIHF:n taholta. Vuoden 2012 kisoihin oli ilmeisesti tarkoitus tulla ehdottamasti 14 maan pääsarja, mutta jostain syystä jäi toteutumatta. Jatkoajan keskustelupalstalla puolestaan on tässä hiljattain haihateltu, että pääsarja laajenisi peräti 20 maan turnaukseksi. Varsinkin alkuvuosina tasoerot olisivat varmasti huomattavampia isompien ja pienempien välillä, mutta tiedä sitten josko ajan saatossa hännänpäät pääsisivät lähemmäksi ainakin keskikastin maita tasoeron suhteen.

Saattaa tuntua saman asian jankuttamiselta, mutta otanpa silti vielä puheeksi. Mielestäni siis kolmen parhaan joukkueen palkitseminen sijoitustensa pohjalta toimisi paremmin silloin, kun niistä sijoituksista pelataan sarjamuotoisesti. Pudotuspelit puolestaan toimisivat varsinkin sanansa varsinaisessa merkityksessä paremmin, jos vain finaalin voittaja palkittaisiin. Mietiskelin, josko ensin pelattaisiin sarjamuotoisesti kolmen parhaan joukkoon pääsemisestä ja sen jälkeen vielä kahdeksan parasta pelaisivat keskenään pudotuspelien herruudesta. Hankala kylläkin toteuttaa ainakin MM-kisojen kaltaiseen turnaukseen, toimisi varmaan paremmin jääkiekon SM-liigan kaltaisessa sarjassa. Tosin siinäkin siis parhaiten silloin, jos joukkueet kohtaisivat toisensa runkosarjan aikana yhtä monta kertaa, ja mieluusti ihan kotona ja vieraissa yhtä monesti.

Mutta mutta, katsokaamme mielenkiinnolla, mihin suuntaan esimerkiksi jääkiekon MM-kisat ovat kehittymässä. Formaattia on siinä silloin tällöin muokkailtu, joten mahdottomuus ei ole, että se vielä jotenkin muuttuisi.

Suomella on nyt kova vire menneillään olevassa turnauksessa. Seitsemästä alkusarjapelistä seitsemän täyden pisteen voittoa on kyllä kova saavutus. Jos sama vire jatkuu ja tuomaritoiminta pysyy yhtä puhtaana kuin tähän asti turnauksessa, en ihmettele, jos Suomi vaikkapa mestaruuden nappaisi. Mutta toivotaan, että ainakin mitaleille pääsisi, sen Suomi on vähintään ansainnut ainakin tähän mennessä saatujen näyttöjen perusteella. :)

Anteeksi, mutta miksi näitä kisoja kutsutaan MM-kisoiksi? Kuulostaa juu suurelta ja on niin markkinamiesten mieleen arvokas ja myyvä nimitys, mutta urheilullisessa mielessä. Haloo.
Maailman parhaat pelaajat eivät ole edes pelaamassa, koska on tärkeämpää tekemistä... Ja vaikka oma joukkue olisi jo pudonnut amerikan sarjasta, ei välttämättä huvita lähteä "MM"-jäille.
Esim. jalkapallossa arvokisoihin varmaankin osallistuu jokainen pelaaja, jota pyydetään. Eikä ole tärkeämpiä sen lajin kinkereitä menossa samaan aikaan. Koska tärkeämpää ei fudiksessa ja futarille voi olla kuin MM-turnaus.
Jääkiekon kansainvälinen jokavuotinen Skoda-turnaus olisi sopivin nimitys.
Mun mielipide, sori siitä.

Kirjoitukseni "MM-kisojen pistelaskuleikki" liippasi läheltä aihetta. Olen testaillut formaattia laskennallisesti.

http://digitaalinenilluusio.blogspot.fi/2016/05/mm-jaakiekon-turnausformaatin.html

Päähuomio on siinä, että joukkueen ottelukohtainen tasonvaihtelu vaikuttaa hurjasti sijoitukseen. Se johtuu kai siitä, että otteluita pelataan hyvin vähän. Jos oletetaan että varianssi on 1.0, eli standardi normaalijakauma, ja jos seuraavaksi huonoin joukkue on -1 ja seuraavaksi parempi 1, niin on noin 50% todennäköistä, että turnauksen 4 parasta eivät sijoitukseltaan täysin vastaa vahvuustasojaan.

Esim. SM-liigassa ja NHL:ssä pelitapa on ihan toista: Kaikki pelaa monta kertaa kaikkia vastaan. Ja finaaleita pelataan lukuisia. Ne on kausiluontoista urheilua, joka olisi MM-kisoissa mahdotonta. Eikä se olisi ollenkaan niin viihdyttävää...

Psykogisointiin ei kannatttaisi uhrata aikaa. Kaiken maailman takki-Tammisen puheet momenttum-ilmiöistä menee kaupaksi kuin häkä. Minä pidinkin enemmän siitä Sakari Pietilästä...

Kuusi maata, juntit!

Naurettava systeemi, ku vaa kuusi maata pelaa tosissaan.

8 maata, yksinkertainen sarja pudotuspelit. Pelkkiä hyviä laatupelejä.

Ihmettelen Mikko Koskisen yhteyttä Pietarin kiekkoseuraan. Juuri tehty uusi hyväpalkkainen sopimus KHL; n kanssa. Tarkoittaako lahjontaa? Hän pyrki juuri maalivahdiksi, erityisesti tähänkin ratkaisevaan peliin Suomi- Venäjä. Jos hän päästää maaleja läpi, asia on selvä. Muistaakseni juuri niin kävi vuonna 2014 kun Suomi hopealle.
Venäjällä kaikki perustuu korruptioon, kiristykseen ja epärehelliseen juonitteluun.

Jatkoajan keskustelupalstan perusteella toisinaan kaavaillaan Eurooppaan yhtenäistä jääkiekkoliigaa, joka siis toimisi NHL:stä ja jopa KHL:stä irrallisena sarjana. Välillä näiden kaavailujen yhteydessä on uumoiltu, että NHL, KHL ja tuo Euroliiga järjestäisivät keskenään MM-kisat. Varsinkaan NHL ei välttämättä innostu ainakaan seurajoukkueiden MM-turnauksesta etenkään ensimmäisten vuosien aikana, näin ainakin uskaltaisin olettaa. Pitäisi esimerkiksi näiden kaikkien liigojen pystyä toimimaan tarpeeksi monta vuotta vakaalla pohjalla ennen kuin mahdollisesti saataisiin kaikki osapuolet kiinnostumaan tarpeeksi. Ainakin NHL saattaisi muuten suhtautua noihin otteluihin korkeintaan näytös- tai harjoitusotteluina. Jos taas puhutaan maajoukkueturnauksesta, sekään ei ehkä heti ensimmäisinä vuosina herättäisi tarpeeksi mielenkiintoa ainakaan NHL:n osalta. Samalla maajoukkueiden määrä kyseisessä MM-turnauksessa saattaisi olla huomattavasti rajallisempi kuin jääkiekon nykyisessä MM-turnauksessa. Nykyisellään pääsarja kattaa siis kerrallaan 16 maata, jonka lisäksi pelataan alempia sarjatasoja. Ja vaikka jonkinlaista hissiliikettä on tiettyjen maiden osalta nähtävissä, on maiden vaihtuvuus pääsarjassa silti todennäköisempää. Ottaen huomioon, että tuo NHL:n, KHL:n ja Euroliigan MM-turnaus kattaisi mitä todennäköisimmin pelaajia vain kyseisistä liigoista ja ehkä myös niiden farmiseuroista. Näin ollen yhtä monta maajoukkuetta tuskin saataisiin kasaan, ellei sitten haluta koota "ylijäävistä" pelaajista kokoelmajoukkueita tulevan maailmancupin tapaan.

Kisat 14 joukkuueen kisoiksi ja puolivälierät pois että alusta asti joka pelissä on panosta. Kisojen suosio on niin korkea että kisoja ei tarvitse harventaa. 2015 loppuottelussa tehtiin kaikkien aikojen tv-katseluennätys.

Alkusarjassa neljä neljän maan lohkoa. Jokaisessa lohkossa yksinkertaiset sarjat. Tämän perusteella jokaisen lohkon kaksi parasta jatkosarjaan, neloset karsimaan omista paikoistaan pääsarjassa.

Jatkosarjassa lohkojen A ja D ykköset ja kakkoset lohkoon E, lohkojen B ja C ykköset ja kakkoset lohkoon F. Molemmissa lohkoissa kertaalleen toisesta alkulohkosta mukaan tulleita vastaan. Keskinäinen kohtaaminen alkusarjassa jää voimaan. Tämän perusteella molempien lohkojen kaksi parasta loppusarjaan, muiden mukana olleiden turnaus päätökseen.

Loppusarjassa kertaalleen toisesta jatkolohkosta mukaan tulleita vastaan. Keskinäinen kohtaaminen jatko- tai alkusarjassa jää voimaan. Tämän perusteella ykköselle kultaa, kakkoselle hopeaa ja kolmoselle pronssia.

Karsintasarjassa alkulohkojen neloset sekä kaksi parasta alemman sarjatason joukkuetta. Maat kahteen kolmen joukkueen lohkoon, joiden sisäisesti yksinkertaiset sarjat. Molempien lohkojen kaksi parasta pääsarjaan, lohkojen kolmoset alemmalle sarjatasolle.

Tuollainenkin on toisinaan pyörinyt mielessä. Siinä yksittäinen maajoukkue pelaisi koko turnauksen aikana korkeintaan seitsemän ottelua, joten ottelumäärän ei sinänsä kuvittelisi olevan turhan korkea. Ainakaan siihen verrattuna, että nykymallillahan yksittäinen maajoukkue saattaa pelata pääsarjan turnauksessa sen kymmenen ottelua päästyään mitalipeleihin. Tiedä sitten olisiko se toisaalta mielekästä alkulohkoissaan kolmansiksi sijoittuneille, kun pelaisivat tässä mallissa omilla reissuillaan vain sen kolme ottelua koko turnauksen aikana.

16 maata on kyllä hyvä läppä lätkän mm-kisoissa :D

Todellisuudessa mm-kisat pitäisi järjestää 4 maan kesken. Korkeintaan kuuden. Tämä nostaisi turnauksen tasoa ja ennen kaikkea sen ilmettä ja arvostusta. Ei ole mikään ihme, että mm-kisat ovat yleinen huumorin aihe Pohjois-Amerikassa. Niiden harvojen keskuudessa, jotka siitä ylipäätään mitään tietävät. On nimittäin melko käsittämätöntä, että Kanadassa, joka on jääkiekon ylivoimainen suurmaa, hyvin harva tietää mm-kisoista yhtään mitään.

Toki tuota alun perin ehdottamaani kuuden maan karsintasarjaa voitaisiin niinkin soveltaa, että kyseiset maat pelaisivat keskenään yksinkertaisen sarjan. Näin ollen minkään maajoukkueen ei tarvitsisi olla läsnä vain kahden ottelunsa tähden eikä sellainen karsintasarja välttämättä tarvitsisi hyvällä tuurilla kuin vain pari lisäpäivää kahteen kolmen maan lohkoon verrattuna. Kuuden maan karsintasarjasta siis kaksi parasta etenisivät turnauksen viralliseen alkusarjaan, kolmas ja neljäs pelaisivat jääkiekon seuraavan MM-turnauksen karsintasarjassa sekä viides ja kuudes tippuisivat seuraavaksi kerraksi alemmalle sarjatasolle sen kahden parhaan maan noustessa tilalle. Tässä mallissa tosin nousisi rasitus niille maajoukkueille, jotka onnistuvat kampeamaan itsensä mukaan turnauksen viralliseen alkusarjaan. Varsinkin, jos onnistuvat etenemään vieläpä lohkonsa neljän parhaan maajoukkueen joukkoon. Molemmissa ehdotelmissa on toki sinänsä puolensa.

Käsittääkseni sellaistakin formaattia on ehdotettu MM-lätkän pääsarjaan, joka osaltaan muotoutuisi sen alempien sarjatasojen tyylistä. Tarkoittaen siis sitä, että lohko A olisi ylempi lohko ja B olisi alempi. Molemmissa lohkoissa olisi yksinkertainen sarja, jonka perusteella lohkon A kuusi parasta jatkaisivat suoraan puolivälieriin ja villi kortti -kierrokselle jatkaisivat saman lohkon seitsemäs ja kahdeksas B-lohkon kahden parhaan kanssa. Lohkon B kaksi viimeisintä puolestaan putoaisivat alemmalle sarjatasolle, jonka kaksi parasta nousisivat ylös. Sitä en muista, olisiko B-lohkon kahden parhaan edetä puolivälieriin, jotta nousu A-lohkoon olisi toteutunut. Panoksen B-lohkon pohjalla saattaisi olla sinänsä ehkä riski jäädä pieneksi, mikäli sen kahdeksas sija selviää ennen kuin sen varmistanut maa olisi pelannut kaikkia ottelujaan kyseisen vuoden turnauksessa. Jos kyseinen maa ei ole vielä pelannut sijalla seitsemän olevaa maata vastaan, jolla kenties olisi vielä panosta välttää putoaminen alas, saattaisi se olla tavallaan koominen tilanne.

Muistaakseni kyseessä oli Jatkoajan keskustelupalsta, jolta kyseisen ehdotuksen joskus bongasin. Toki siinä oma kiehtovuutensa olisi sinänsä, että maajoukkueet todennäköisemmin voisivat kohdata tasonsa vastustajia. Tällöin jäisi vähemmän sijaa sille, että ottelut olisivat kyseisessä turnauksessa "lällyslää, me vain läpsytellään tää turhakeottelu alta pois" -tyylisiä. En tiedä, onko mainittua formaattia IIHF:ssä harkittu tai tullut kellekään siellä mieleen. Sinänsä ihan harkitsemisen arvoinen, vaikkakin vähän kyseenalaistin tuon panoksen varsinkin B-lohkon pohjalla.

Mun mielestä tämä nykyinen on vikoineenkin aika hyvä. Saksahan halutaan pitää a-sarjassa, koska rahoittaa tämän lystin. Tässä on mahdollisuuksa yllätyksiinkin. No, en tedä. En ole mikään asiantuntija. Kuitenkin kahdeksan parasta pääsee jatkoon.

Tuli sellainenkin mieleen tuosta alun perin tässä ketjussa ehdottamastani mallia, että jos turnaus pelattaisiin vain joka toinen vuosi, voitaisiin ehdottamani kuuden maan karsintasarja järjestää niinä välivuosina. Tällöin pelattaisiin siis yksinkertaisesti kuuden maan yksinkertainen sarja, jonka perusteella kaksi parasta pelaavat seuraavana vuonna pääsarjassa ja kaksi viimeistä putoavat jääkiekon seuraaviksi MM-kisoiksi alemmalle sarjatasolle. Tai no, siinähän sitä odottamista kyllä riittäisi näillä pudonneilla mailla ennen kuin pääsevät taas pelaamaan MM-lätkää.

http://keskustelu.jatkoaika.com/threads/jääkiekon-mm-kisojen-laajentaminen.63952/

Ilmeisesti pääsarjan laajentamistakin on ehdotettu jääkiekon MM-kisoihin. Jos laajennettaisiin, maltillisesti sen voisi tehdä nostamalla sarjatason vuosittaista joukkuemäärää kahdeksaantoista maahan. Luonnollisin lohkojako tosin olisi varmaan kolme kuuden maan lohkoa, joiden sisäisesti olisi perinteisesti yksinkertainen sarja. Ellei kolmea maata haluta kerralla pudottaa ja nostaa, pelaisivat lohkojen kuudennet oman karsintasarjansa seuraavan vuoden MM-paikoista pääsarjaan ja divisioonaan I. Kunkin lohkon kaksi parasta ja kaksi parasta lohkokolmosta menisivät pudotuspeleihin, tai vaihtoehtoisesti jokaisen lohkon neljä parasta. Jälkimmäisessä vaihtoehdossa lohkovoittajat ja paras lohkokakkonen saisivat suoran paikan puolivälieriin ja muut kahdeksan playoff-maata pelaisivat otteluparein neljästä muusta puolivälieräpaikasta.

Näitä ideoita näyttää kyllä tulvivan, vaikka niihin ei pääsisikään vaikuttamaan. Tai no, tiedä sitten vaikka se siitä jossain määrin johtuisikin. Eikä siinä käsittääkseni mitään tuomittavaa ole, kunhan kirjoittelu pysyy asiallisella tasolla.

Voisikohan ehdottamaani mallia, jossa pelataan ensin kuuden maan karsinta ja sen jälkeen 12 maan (10 viimeksi parasta suoraan 2 karsinnasta) virallinen alkusarja ja kisojen päätteeksi pudotuspelit, soveltaa lajin olympiaturnaukseen? Toki jos olympiaturnaus aloitettaisiin kuuden maan karsinnoilla ennen kuin 10 suoran paikan saavaa maata aloittaisivat turnaustaipaleensa, venyttäisi turnauksen kestoa entisestään. Ja edellyttäihisän se sitä, että alkusarjan 12 maata jaettaisiin Torinon tapaan kahteen kuuden maan lohkoon ja sitä, että molemmille lohkoille olisi omat areenat käytettävissä. Tällöin kummankin lohkon kaksi viimeisintä jatkaisivat seuraavan vuoden MM-kisojen karsintasarjaan, kun taas muut 10 saisivat suoran paikan kyseisen turnauksen viralliseen alkusarjaan. Ja erilliset areenat lohkoille mahdollistaisi turnauksen keston pysyvän mahdollisimman suppeana. Malli mahdollistaisi entistä paremmin sen, että MM-kisoja ei välttämättä tarvitsisi järjestää erikseen ainakaan samana vuonna lajin olympiaturnauksen kanssa. Kyseinen turnaus tosin poikii IIHF:lle sen verran isot rahasummat, että helpolla ei varmaan lähdettäisi harventamaan edes joka toiseen vuoteen.

Tässä ketjussa tuli ehdotettua sellaistakin mallia, johon kuuluisi neljän maan mitalikarsinta. Voittaja jatkaisi suoraan finaaliin, kun taas kakkonen ja kolmonen karsisivat toisesta finaalipaikasta. Voittaja finaaliin, hävinneelle pronssia. Tällainen malli toimisi varmaan paremmin, jos alkusarja pelattaisiin kahdeksan maan kesken. Kahdesta alkulhkosta kaksi parasta mitalikarsintaan, lohkojen neljännet alemmalle sarjatasolle. Vastaavasti alemman tason kaksi parasta nousisivat pääsarjaan.

Mutta joo, onhan niitä kaikkia virotelmiä. :)

Se, että turnauksen järjestäjämaa päätetään vuosia ennen kunkin vuoden turnausta, sopii mielestäni sellaiseen järjestelmään paremmin, jossa eri sarjatasojen sijaan paikat viralliseen lopputurnaukseen karsittaisiin. Vastaavanlainen siis kuin esimerkiksi jääkiekon olympiaturnauksessa. Suoran paikan mestaruudesta pelattavaan turnaukseen saisivat riittävän hyvin viimeksi sijoittuneet maat sekä järjestäjämaa. Tämä saattaa tosin kyseenalaistaa sen, miksi järjestäjämaa saisi suoran paikan ohitse sellaisten maiden, jotka ovat pärjänneet sitä paremmin mutta eivät ole kuitenkaan muuten parhaiten sijoittuneiden joukossa. Lajin ollessa suht tuntematon olisi toki sen puoleen mielekästä jakaa turnauksen järjestäjyyttä sen pienemmillekin maille. Oma haasteensa siinä siis toki myös olisi. Kuitenkin siis turnausta pitäisi pelata sen verran harvoin, että sen järjestäjäoikeuksia ja -vastuita voitaisiin mielestäni jakaa vuosikausia ennen kunkin vuoden kilpailua. Ja saattaisi ehkä toimia paremmin juuri silloin, kun eri sarjatasojen sijaan pelattaisiin karsintoja lopputurnaukseen pääsemisestä. Mutta tämä oli jälleen eräänlainen heitto asian suhteen.

Ottelutahti MM-lätkässä tuntuu olevan ainakin nykyisellään sellainen, että ainakin pelaajat uupuvat. Tämä on ymmärrettävää. Kun nykyinen jako kahteen kahdeksan maan lohkoon tuli, se miellettiin edeltävää paremmaksi ainakin siksi, että se antaisi varaa totutella turnaukseen. Tosin edeltävässä mallissa taisivat ottelupäivät ja huilipäivät rytmittyä nykyistä paremmin. Meni todennäköisemmin niin, että jokaisella maalla olisi paremmin joka toinen päivä matsi ja joka toinen päivä huilia. Samalla se toi varmasti paremmin arvoa myös turnauksen alkupään peleille ainakin eräinä vuosina. Ainakin vuonna 2010, kun Tanska yllättäen voitti historian ensimmäistä kertaa Suomen jääkiekossa, oli tiukkaa taistoa jatkosarjaan pääsemisestä ja karsintasarjaan joutumisesta. Vasta D-lohkon päättävässä ottelussa Suomen ja Yhdysvaltojen välillä ratkesi, että ottelun voittajana Suomi nousi lohkon kärkeen ja jatkosarjaan ja ottelun hävinnyt Yhdysvallat sijoittui lohkon viimeiseksi päätyen karsintasarjaan. Ainakin tällainen esimerkki tuo esille sen, että kyseinen sarjajärjestelmä korosti helpommin myös turnauksen alkupään pelien arvoa.

Nykymallissa toki on se etu edelliseen verrattuna, että maajoukkueilla on paremmin aikaa totutella joukkueisiinsa ja hioa peliään paremmin turnauksen loppupäätä kohden. Ja toki se on Suomen maajoukkueen osalta koettu, että nykymallissakin on panosta. Muistakaamme vuodet 2014 ja 2017, jolloin liippasi läheltä, että Suomi olisi joutunut päättämään turnaustaipaleensa pudotuspelien sijaan jo alkusarjaan. Tosin rytmi ottelupäivien ja huilipäivien välillä oli ehkä edeltävässä luontevampi. Otteluiden ruuhkautuminen usein peräkkäisille päiville ei uuvuttaisi esimerkiksi pelaajia niin paljon, ja otteluiden peluttamiselta peräkkäisinä päivinä vältyttiin edeltävässä mallissa paremmin. Tarkoittaen, että siis samalla maajoukkueella ei ollut niin usein montaa huili- tai ottelupäivää peräkkäin.

Mutta mutta, onhan varmasti jokaisessa mallissa omat puolensa, ei siinä mitään. Tällainen pläräys tuli tällä kertaa mieleen, kun turnauksesta on tullut kommenttia monesta ottelusta lyhyen ajan sisällä ja tätä kautta Suomi on kokenut tappiot tämän vuoden MM-lätkässä ennakkoon Tanskalle ja Saksalle, joita jääkiekossa ei koeta ainakaan niin helpolla lajin mahtimaiksi kuin Suomea.

Minun puolestani voitaisiin palata takaisin 70- ja 80-luvun systeemiin, eli 8 maata ja kaksinkertainen sarja, tai yksinkertainen sarja ylempi ja alempi loppusarja erikseen (4 maata siis kummassakin). Huonoin maa putoaa, ja divarin voittaja tulee seuraavana vuonna tilalle.

Aishoki, aishoki, viisi maata pelaa tosissaan, siinä on se jokin!

Sellaistakin sarjajärjestelmää on ehdotettu, että turnaus pelattaisiin kerrallaan vain viidentoista maan voimin. Kolmessa viiden maan lohkossa olisi yksinkertaiset ottelusarjat, jonka perusteella tapahtuisi jako playoff-joukkueisiin, tippuviin maihin ja niiden väliin sijoittuviin maajoukkueisiin. Ainakin Jatkoajan keskustelupalstalla on joku käyttäjä joskus ehdottanut. Vaihtoehtoisesti samainen käyttäjä ehdotti mallia, jossa kuusitoista maata jaettaisiin kolmeen lohkoon. Yhdessä lohkossa olisi kuusi maata, ja kahdessa muussa lohkossa olisi molemmissa viisi maata. Kuuden maan lohkon viimeinen tippuisi suoraan pääsarjasta, kun taas viiden maan lohkojen viimeiset karsisivat keskenään tippumisesta pääsarjasta ja pääsarjassa pysymisestä. Itselleni juolahti tuosta viidentoista maan mallista seuraavanlainen skenaario:

Alkusarja pelattaisiin siis kolmessa viiden maan lohkossa, joissa jokaisessa olisi yksinkertainen ottelusarja. Tämän perusteella jokaisen lohkon kolme parasta maata jatkaisivat jatkosarjaan, kun taas lohkojen viidennet pelaisivat pääsarjan karsinnoissa.

Jatkosarjassa olisi kolme kolmen maan lohkoa. Lohkot jakautuisivat niin, että jokaisessa jatkolohkossa olisi yksi lohkoykkönen, yksi lohkokakkonen ja yksi lohkokolmonen. Lohkojako olisi toteutettava niin, että saman jatkolohkon maat tulisivat keskenään eri alkulohkoista. Myös jatkolohkojen sisällä pelattaisiin yksinkertaiset ottelusarjat, jonka perusteella jokaisen jatkolohkon kaksi parasta jatkaisivat turnauksen pudotuspeleihin. Jatkolohkojen kolmannet päättäisivät turnaustaipaleensa jatkosarjaan.

Pudotuspelejä varten mukana olevat kuusi maata sijoitettaisiin väliaikataulukkoon. Ensisijaisena sijoittelukriteerinä olisivat maajoukkueiden keräämät pisteet koko tähän asti pelatusta turnauksesta. Jos ollaan tasapisteissä, haetaan ratkaisua keskinäisestä kohtaamisesta kyseisen turnauksen ajalta. Mikäli maat eivät ole toisiaan kohdanneet kyseisessä turnauksessa, haetaan ratkaisua kolmen pisteen voitoista. Tarvittaessa haetaan ratkaisua vielä maalieroista, ja sen jälkeen vielä tarpeen vaatiessa tehdyistä maaleista. Jos ei vieläkään ole ratkaisua löytynyt, haetaan se lajin tuoreimman maailmanrankingin kautta.

Kun maat on sijoitettu tuohon väliaikataulukkoon, jatkaisivat sen kaksi parasta suoraan välieriin. Muut neljä jatkaisivat puolivälieriin. Otteluparit muodostettaisiin väliaikataulukon perusteella. Mitä parempi sijoitus, sitä heikommin sijoittuneen saa muista mukana olevista vastaansa puolivälierissä ja välierissä. Yksittäisessä turnauksessa olisi tosin kaksi playoff-maata vähemmän, ja siinä olisi ainakin yksi huilipäivä enemmän suoraan välieriin päässeillä mailla verrattuna puolivälieristä välieriin eteneviin maihin. Mutta onhan jääkiekon SM-liigassakin nykyisellään sellainen formaatti, missä kuusi parasta jatkavat suoraan puolivälieriin ja seuraavat neljä jatkavat sitä edeltävälle playoff-kierrokselle. Lisäksi jääkiekon olympiaturnaustakin on nyt kolmesti pelattu niin, että neljä parasta saavat suoran paikan puolivälieriin ja kahdeksan muuta maata jatkavat alkusarjan jälkeen puolivälieriä edeltävälle playoff-kierrokselle.

Joo, ainakin tuo ehdotettu sarjajärjestelmä saattaa vaikuttaa sekavalta eikä siihen varmaan ole helppo samaistua. Mutta tulipahan tuollaistakin nyt esitettyä.

Joo ihan liian tiuhaan on turnauksia, wi noita enää jaksa katsoa edes. Suomenkaan ei kannata verorahoilla lähettää joukkuetta jos menee samanlaiseksi kisaturismin harrastamiseksi kuin menneet kisat. Oli kyllä semmoista rahan hukkaamista laittaa joku piirikunnallinen joukkue häviämään tuonne kisoihin.

Lukiessani Jatkoajan keskustelupalstaa hoksasin myös, että Valko-Venäjän tiputtua tänä vuonna turnauksen pääsarjasta ollaan melko mielenkiintoisessa tilanteessa. Vuoden 2021 pääsarjan turnaus olisi tarkoitus peluuttaa Latviassa ja Valko-Venäjällä, joten sen puoleen Valko-Venäjällä olisi vain kaksi vuotta aikaa nousta kakkostasolta takaisin pääsarjatasolle. Tosin kyseinen maa on onnistunut olemaan yllättävän kiusallinen vastus myös lajin suurmaille, esimerkiksi Suomelle, joten sen puoleen maalla ei välttämättä ole hankaluuksia päästä vain pelaamalla takaisin pääsarjaan kyseiseksi vuodeksi. Mutta jos ei kuitenkaan niin mitä todennäköisimmin maa tultaisiin nostamaan kyseiseksi vuodeksi takaisin pääsarjaan, vaikka ei sijoittuisikaan kakkostasolla kahden parhaan joukkoon kuten normaalisti edellytyksenä on. Tämä olisi sinänsä epäreilua muita I-divisioonan A-lohkossa pelaavia maita kohtaan, mikäli kahden parhaan joukkoon sijoittuneista jompikumpi ei pääsisikään normaaliin tapaan nousemaan pääsarjaan. Mutta periaatteessahan vastaava tilanne oli tosiaan vuonna 2009, jolloin Saksa sai toiseksi viimeisestä sijastaan huolimatta pitää pääsarjapaikkansa oltuaan vuonna 2010 pääsarjakisojen järjestäjämaa. Pääsarjasta putosikin sitten tosiaan vuonna 2009 Itävalta ja Unkari, jotka sijoittuivat tuona vuonna pääsarjan sijoille 14 ja 16.

Jatkoajan keskustelupalstalla eräs käyttäjä ehdotti, että tarvittaessa pääsarjakisoja voitaisiin pidentää viikolla. Tällöin ensimmäinen viikko olisi karsintaturnaus, johon ottaisivat osaa sekä pääsarjan kuusi viimeistä edeltävältä vuodelta sekä I-divisioonan A-lohkossa pelaavat kuusi maata. Kahdesta kuuden maan lohkosta pääsisi molemmista kolme parasta viralliseen alkusarjaan, kun taas karsintoihin jääneet jäisivät pelaamaan I-divisioonan A-lohkon turnausta Valko-Venäjälle. Mutta tiedä häntä, mitä todennäköisimmin Valko-Venäjä nostettaisiin kabinettipäätöksellä, jos ei pelaamalla kerkeä nousemaan tarpeeksi ajoissa. Urheilullisesti ei siis tosiaan olisi reilua, mutta sillä tavoin päästäisiin mahdollisimman vähällä pelaamisella.

Muistaakseni jollain keskustelupalstalla joku käyttäjä ehdotti sellaista mallia, jossa pääsarjan turnaus aloitettaisiin suoraan kahdentoista maan alkusarjalla. Tällöin maat jaettaisiin kolmeen neljän maan lohkoon, joiden perusteella jaoteltaisiin playoff-maat ja tippuvat maat. ehdottaja ei kuitenkaan muistaakseni maininnut, kuinka erottelisi tuossa mallissa playoff-maat ja tippuvat maat. Yksi vaihtoehto voisi olla, että jokaisen lohkon kaksi parasta sekä kaksi parasta lohkokolmosta jatkaisivat pudotuspeleihin ja lohkojen neljännet putoaisivat suoraan alemman tason kolmen parhaan tieltä. Kun joukkuemäärä olisi tuon verran pudotettu nykyisestä, tuskin sen puoleen olisi varmaan ongelmaa, jos kerralla peräti kuusi maata vaihtaisivat keskenään sarjatasoa kyseisessä turnauksessa. Mutta olisiko se kuitenkin liikaa?

Tältä pohjalta olen miettinyt sellaista vaihtoehtoa, josko alkusarjan jälkeen jokaisen lohkon kolme parasta jatkaisivat jatkosarjaan ja neljännet karsintasarjaan. Jatkosarjassa olisi kolme kolmen maan lohkoa niin, että jokaisessa lohkossa olisi yksi lohkoykkönen, yksi lohkokakkonen ja yksi lohkokolmonen kuitenkin niin, että saman alkulohkon maat olisivat keskenään eri jatkolohkoissa. Näissä lohkoissa pelattaisiin yksinkertaiset ottelusarjat, jonka perusteella jokaisen lohkon kaksi parasta jatkaisivat turnauksen pudotuspeleihin. Lohkojen kolmannet päättäisivät turnaustaipaleensa jatkosarjaan.

Pudotuspeleissä kuusi mukana olevaa maata sijoitettaisiin väliaikataulukkoon, jonka tilastoihin vaikuttaisivat maiden kaikki joukkuekohtaiset tilastot koko turnauksen ajalta. Näin saadun taulukon kaksi parasta jatkaisivat suoraan välieriin, kun taas neljä muuta jatkaisivat puolivälieriin. Puolivälierissä väliaikataulukon kolmas kohtaisi kuudennen ja neljäs viidennen. Parien voittajat jatkaisivat välieriin, jolloin väliaikataulukon ykkönen kohtaisi heikommin sijoittuneen pve-voittajan. Väliaikataulukon kakkonen kohtaisi puolestaan paremmin sijoittuneen pve-voittajan.

Karsintasarjassa pelattaisiin kolmen maan yksinkertainen sarja. Sarjan voittaja varmistaisi saman tien paikkansa turnauksen seuraavaan pääsarjaan, kun taas toinen karsisi paikastaan alemman tason kakkosen kanssa. Karsintasarjan kolmas puolestaan vaihtaisi suoraan sarjatasoa alemman tason voittajan kanssa.

Ehdotukseni jatkosarjasta ja pudotuspeleistä tässä kommentissa on toki tuttu jo eräästä aiemmasta viestistäni, mutta tulipa sitä nyt tähänkin ehdotettua. Todennäköisesti tällaisen sarjajärjestelmän toteuttaminen olisi niin monimutkainen, että tuskinpa sitä helposti oltaisiin ottamassa. Mutta tällainen tuli kuitenkin tällä kertaa mieleen.

Jos turnaukseen haluttaisiin saada mahdollisimman paljon panosta, pitäisi formaatin olla varmaankin tällainen:

Pääsarjan turnaus pelataan kerrallaan kymmenen maajoukkueen voimin, jotka jaetaan kahteen viiden maan lohkoon. Kummassakin lohkossa pelattaisiin yksinkertainen ottelusarja, jonka perusteella molempien lohkojen kolme parasta jatkavat turnaustaivaltaan pudotuspeleihin. Lohkojen viidennet joko putoavat molemmat suoraan alemman tason kahden parhaan edeltä tai karsivat keskenään siitä, kumpi vaihtaa kakkostason voittajan kanssa suoraan sarjatasoa.

Pudotuspeleissä pelattaisiin kolme kierrosta. Lohkojen voittajat saisivat suoran paikan välieriin, kun taas lohkojen kakkoset ja kolmoset aloittavat playoff-taipaleensa puolivälieristä. Otteluparit menisivät ristiin niin, että lohkokakkoset kohtaavat vastakkaisen lohkon kolmannen. Jos molemmat kakkoset tai molemmat kolmoset jatkavat välieriin, kohtaavat lohkovoittajat vastakkaisesta lohkosta välieriin edenneen joukkueen. Tällä pyrittäisiin siihen, että turnauksen aikana mahdollisimman moni maa kohtaisivat toisensa. Välierien jälkeen olisivat mitalipelit.

Mutta tuskinpa joukkuemääriä lähdetään vähentämään ainakaan kovin helpolla, vaikka se kuinka koettaisiin urheilullisesti tai muuten paremmaksi. Joukkuemäärien kasvattamisten on kaiketi koettu kasvattaneen jääkiekon tasoa lajin pienemmissä maissa, joten todennäköisimmin joukkuemäärä tulee joko pysymään nykyisessä tai mahdollisesti jopa kasvamaan, mikäli kansainvälinen lajiliitto kokee sen joskus tulevaisuudessa tarpeelliseksi.

https://yle.fi/urheilu/3-10542680

Tuollainen muutos. Mieluummin voisi ehkä olla viidellä viittä vastaan, jos ei siis pelata jäähyjen takia tasavajaalla eikä kummallakaan ole yli- tai alivoimaa käynnissä. Luulisi uuvuttavan yksittäisiä pelaajia rutkasti enemmän tällainen malli, että jatkoaikoja pelattaisiin normaalissa tilanteessa kolmella kolmea vastaan. Sellainen riski siinä kuitenkin olisi.

Toisaalta olen miettinyt, voisiko runkosarjoihin ja alkusarjoihin miettiä sellaista tasapelin ratkaisua, että pelattaisiin vain yksi 20 peliminuutin jatkoaika viidellä viittä vastaan. Ottaen siis huomioon, mikäli kummallakaan joukkueella ei ole jäähy käynnissä. Jos tuon jatkoajan aikana kiekko saadaan sallituin keinoin jommankumman joukkueen vartioimaan maaliin, ottelu päättyisi. Voittaja olisi se, kumman vastustajan vartioimaan maaliin kiekko sallituin keinoin meni. Jos tuon 20 minuutin peliajan aikana kiekkoa ei saataisi kummankaan joukkueen vartioimaan maaliin, ottelu päättyisi tasan. Varsinaisen peliajan voitosta saisi kolme pistettä, jatkoaikavoitosta kaksi ja tasapelistä yhden. Ottelun häviämisestä ei saisi pistettäkään, toteutuisi se sitten jatkoajalla tai varsinaisella peliajalla. Vähintäänkin näennäinen ongelma saattaisi tosin olla se, että eri otteluista jaettaisiin tällä tavoin eri määrä sarjapisteitä. Mutta tuo kolmen pisteen saalis varsinaisen peliajan voitosta voisi toimia houkuttimena sille, että mieluummin yritettäisiin saada voitto jo varsinaisella peliajalla. Ja kun häviöstä ei saisi edes jatkoajalla pistettäkään, sillä pyrittäisiin siihen, että varsinaisen peliajan lopussa ei koitettaisi vain läpsyttelemällä varmistamaan sitä yhtä pistettä. Ja kun jatkoaikaa varten varataan ennakkoon saman verran peliaikaa kuin normaaliinkin erään, pyrittäisiin sillä vähentämään läpsyttelyn riskiä myös jatkoajalla. Mitä nopeammin saat kiekon vastustajan vartioimaan maaliin, sitä nopeammin pääset voittajana huilimaan. Riskinsä tosin olisi myös tässä mallissa, koska jos pelataan vaikkapa se 80 peliminuuttia maaleitta, saattaisi se tuntua turhauttavalta. Ja mikäli molemmat joukkueet olisivat jostain syystä tyytyväisiä yhteenkin sarjapisteeseen ottelusta, tiedä sitten menisikö jatkoaika tässäkin tapauksessa läpsyttelyksi pidemmästä peliajasta huolimatta. Mutta tulipa tällaistakin ehdotettua.

Ja mainittakoon vielä, että jos vaikkapa jääkiekon MM-kisojen pääsarjassa siirryttäisiin takaisin formaattiin alkusarja --> jatkosarja --> pudotuspelit, olisi tuo ehdottamani tasapelin ratkaisu myös jatkosarjassa siinä määrin kuin alkusarjassakin.

Pitää huomioida se että jääkiekko on pelkkä marginaalilaji ja tämä ”mm-turnaus” pelkkä vitsi koska pelataan joka vuosi ja parhaat pelaa samaan aikaan NHL:aa. Eli ei mitään järkeä tässä eikä millään tavoin tärkeä.

Kenties jääkiekon MM-kisoihin ja olympiaturnaukseen voitaisiin laatia sellainen yhtenäinen sarjajärjestelmä, missä ensin olisi kuuden maan kesken karsintasarja varsinaiseen alkusarjaan pääsemisestä ja sen jälkeen pelattaisiin se varsinainen alkusarja. Mahdollistaisi sen, että erillisiä MM-kisoja ei tarvitsisi pelata samana vuonna lajin olympiaturnauksen kanssa ja MM-titteli voitaisiin jakaa olympiaturnauksen yhteydessä. Suoran paikan viralliseen alkusarjaan saisivat maat, jotka viimeksi sijoittuivat turnauksessa kymmenen parhaan joukkoon ja niiden lisäksi mukana olisi kaksi lohkovoittajaa kyseisen turnauksen karsintasarjasta. Karsintasarjassa siis kaksi kolmen maan lohkoa, joiden sisällä yksinkertaiset ottelusarjat ja sen perusteella lohkovoittajat tosiaan viralliseen alkusarjaan. Karsintalohkojen kolmoset puolestaan vaihtaisivat sarjatasoa alemman tason kahden parhaan kanssa.

Virallisessa alkusarjassa olisi kaksi kuuden maan lohkoa, joiden sisällä pelattaisiin yksinkertaiset ottelusarjat. Tämän perusteella lohkojen kuudennet aloittaisivat jääkiekon seuraavat pääsarjan karsinnoista. Siihen, kuinka turnausta muuten tästä jatkettaisiin, löytyisi ainakin kolme vaihtoehtoa. Yksi olisi peluuttaa pudotuspelejä niin, että mukana olisi neljä parasta maata kummastakin lohkosta. Tällöin saataisiin playoff-huumaa heti alusta alkaen myös lohkojen voittajille. Tosin jos olisi kuuden maan pudotuspelit, saataisiin alkusarjaan paremmin panosta myös lohkojen kärkipäähän ja keskikastiin. Lohkonsa voitolla saisi suoran paikan välieriin eikä olisi niin suurta riskiä joutua sellaisen spekulaation kohteeksi kuin Ruotsi vuoden 2006 olympiaturnauksen yhteydessä liittyen alkusarjan Slovakia-otteluunsa.

Toisaalta jos haluttaisiin joka tapauksessa jokaiselle neljän parhaan joukkoon sijoittuneelle yhtä monta ottelua välieriin mentäessä, voitaisiin myös pelata kuuden maan jatkosarjaa. Tällöin kummastakin alkulohkosta kolme parasta jatkaisivat jatkosarjaan, missä vastakkaisesta lohkosta mukaan tulleita vastaan pelattaisiin kerran. Samalla samasta lohkosta tulleita vastaan pelatut alkusarjan ottelut vaikuttaisivat myös jatkosarjan sarjataulukkoon. Jatkosarjassa jokainen maa siis pelaisi kolme ottelua, mutta sen päätyttyä jokaisella olisi viisi sen sarjataulukkoon vaikuttavaa ottelua. Tämän perusteella neljä parasta jatkaisivat välieriin ja siitä voittajat edelleen loppuotteluun. Pronssiottelun ollessa ohjelmassa jatkaisivat välierien häviäjät turnaustaan sinne. Tällä mallilla saattaisi turnauksessa eteneminen olla ehkä tosin uuvuttavampi kuin se, että heti alkusarjan jälkeen alettaisiin pelata jatkosarjan sijaan pudotuspelejä. Mutta tulipahan ehdotettua.

Ongelmaksi tulisi toki se, kuinka alemmilla sarjatasoilla järjestettäisiin omat "MM"-kisat, kun aletaan karsia paikkoja kuudentoista maan olympiaturnaukseen. Pitäisi soveltaa niitä olympiakarsintoja niin, että ne soveltuisivat myös MM-kisojen alempien sarjatasojen peluuttamiseen. Mutta tulipahan ehdotettua. Jos mielenkiinto riittäisi tai jos älynväläys tulisi muuten, voisihan sitä ehdottaa, kuinka olympiakarsintoja voisi soveltaa alempien tasojen MM-kisoihin. Mutta eipä siitä mitään paineita kannata ottaa, varsinkaan jos IIHF ei tällaiseen suostuisi. Taitanevat MM-kisat olla sellainen rahasampo kyseiselle järjestölle, että ainakaan sen takia ei helpolla harvennettaisi turnauksen peluuttamista esimerkiksi joka toiseen vuoteen.

Toki tällainenkin pähkähullu idea on käynyt mielessä:

Kuusitoista maata jaettaisiin neljään lohkoon, joissa jokaisessa olisi neljä maata. Jokainen maa isännöisi koko jääkiekkokauden aikana yhtä MM-kisojen osaturnausta, mihin osallistuisivat myös muut saman lohkon maat. Kun jokaisessa osaturnauksessa olisi yksinkertainen ottelusarja ja näitä osaturnauksia olisi jokaisella maalla siis neljä koko jääkiekkokauden aikana, pelaisi jokainen osallistuva maajoukkue 12 ottelua koko runkosarjan aikana. Sen perusteella jokaisen lohkon kaksi parasta jatkaisivat pudotuspeleihin ja neljännet karsintoihin. Lohkojen kolmansien MM-turnaus päättyisi suoraan alkusarjaan.

Pudotuspeleissä pelattaisiin otteluparein puolivälierät, välierät ja finaali paras seitsemästä -tyyliin niin, että ottelusarjojen sisällä ottelut 1, 2, 5 ja 7 pelattaisiin omassa alkulohkossaan paremmin pärjänneiden kotikentillä. Siihen, kuinka otteluparit muodostettaisiin, löytyisi varmaan toki useampiakin eri vaihtoehtoja. Selkeintä olisi varmaan tehdä niin, että puolivälierissä lohkovoittajat kohtaisivat aina jonkun tietyn lohkon kakkosen. Otteluparit olisi hyvä kuitenkin tehdä niin, että välierissäkin toisensa kohtaisivat joka tapauksessa myös keskenään eri alkulohkoissa olleet maat. Ja jos pronssista halutaan turnauksessa pelata, olisi se varmaan selkeintä ratkaista yksittäisen ottelun perusteella välierissä tippuneiden kesken. Mutta joka tapauksessa puolivälierissä tippuneiden kausi päättyisi puolivälieriin, ja välieräparien voittajat kohtaisivat toisensa finaalissa. Jos pronssista ei pelata, palkittaisiin finaalisarjan voittaja mestaruusmitalein ja -pokaalilla ja kenties myös jonkinlaisella rahapalkinnollakin. Mutta pronssipelin ollessa ohjelmassa mukana saisi finaalisarjan voittaja totuttuun tapaan kultaa, toinen finalisti hopeaa ja pronssipelin voittaja pronssia.

Karsintasarjaankin olisi varmaan monta eri vaihtoehtoa. Yksi vaihtoehto olisi peluuttaa näiden pääsarjasta tulleiden neljän maan kesken vaikkapa yksin- tai kaksinkertaista sarjaa, minkä perusteella kaksi viimeistä vaihtaisivat sarjatasoa kakkostason kahden parhaan kanssa. Toinen vaihtoehto olisi se, että kakkostasolta mukaan tulisivat vaikkapa kaksi parasta. Tällöin olisi mahdollista peluuttaa vaikkapa joko kahdessa kolmen maan lohkossa kaksinkertaiset ottelusarjat tai peluuttaa kaikkien kuuden maan kesken sovitun kaltainen karsintasarja. Otteluparitkin voisivat olla mahdollisia, jos ne koettaisiin luontevimmiksi.

Tällä tavoin saataisiin sattumalle pienempi mahdollisuus vaikuttaa turnauksen kulkuun, mikä sinänsä olisi nykyisen kaltaisissa turnausmalleissa enemmän läsnä. Tosin siinä olisi niin monta ongelmakohtaa, minkä takia tähän tuskin on kannattavaa siirtyä. Jääkiekkokalenterit kun ovat muutenkin niin täynnä, ja tällainen malli edellyttäisi mielellään Euro Hockey Tour -peleistä luopumista. Ja siinä tulisi matkusteluja rutkasti enemmän, mihin nähden olisi suotavaa pysytellä nykyisen kaltaisessa mallissa. Ainakin siis sikäli, että pelejä olisi mahdollisimman vähän ja mahdollisimman harvassa paikassa kerrallaan turnausta peluutettaisiin. Mitä vähemmän olisi tällaisia matkustuksia, sitä vähemmän tulisi rahallisia kuluja ja sitä enemmän myös ympäristökin kiittäisi. Mutta tulipa tällainenkin ehdotus tuotua esille joka tapauksessa.

Mitkä MM-kisat? Ei turnaus, jossa pelaa kourallinen joukkueita voi olla MM-kisat. Maailmassa on noin 200 valtiota.

Nyt Ukrainan sodan johdosta on heitelty ilmoille, pitäisikö Venäjä ja mahdollisesti Valko-Venäjäkin sulkea pois jääkiekon MM-kisoista. Tämä on tietenkin mitätön asia verrattuna sotaan, mutta yhden maan sulkeminen pois ottamatta ketään tilalle tarkoittaisi 15 maan turnausta. Luontevinta olisi jakaa maat lajin tuoreimman maailmanrankingin perusteella kolmeen viiden maan lohkoon. Lohkossa A olisivat maat sijoilta 1, 4, 7, 10 ja 13, lohkossa B sijoilta 2, 5, 8, 11 ja 14 sekä lohkossa C sijoilta 3, 6, 9, 12 ja 15. Näissä lohkoissa pelattaisiin yksinkertaiset ottelusarjat, eli jokainen osallistuva maa pelaisi alkusarjassa neljä ottelua. Mutta miten tästä eteenpäin? Varmaan lohkojen viidennet jatkaisivat jonkinlaisiin karsintoihin siitä, kuka tai ketkä vaihtaisivat sarjatasoa seuraavaksi korkeimman parhaan tai parhaiden kanssa. Mutta mitens pleijareihin menevät maat ratkaistaisiin? Jokaisen lohkon kaksi parasta ja kaksi parasta lohkokolmosta olisi ehkä muuten läpihuutojuttu, mutta en tiedä olisiko reilua ottaa vain osa samoille lohkosijoille sijoittuneista mukaan ilman erillisiä karsintoja. Olympiakisoissa varmaan toimisi, mutta MM-kisoissa ei ehkä kun on sarjaportainen järjestelmä. Ja jos lohkokolmoset karsisivat kahdesta viimeisestä playoff-paikasta, olisi tuollainen karsinta ehkä suhteutettuna turnauksen muihin vaiheisiin pitkähkö.

Yksi vaihtoehto olisi, että jokaisen lohkon kolme parasta jatkaisivat jatkosarjaan. Tuolloin olisi kolme kolmen maan lohkoa niin, että yhdessa lohkossa on eri alkulohkoista yksi ykkönen, yksi kakkonen ja yksi kolmonen. Näissä lohkoissa pelattaisiin yksinkertaiset ottelusarjat, eli jokainen mukana oleva pelaisi kaksi ottelua. Tämän perusteella jokaisen jatkolohkon kaksi parasta jatkaisivat pleijareihin.

Pleijareita varten kuusi mukana olevaa maata sijoitettaisiin sekä alku- että jatkosarjojen maakohtaisten tilastojen perusteella yhteiseen taulukkoon. Jos haluttaisiin nykyiseen tapaan palkita kolme parhaiten sijoittunutta omista sijoituksistaan, menisi ykköseksi sijoittunut suoraan finaaliin kakkosen ja kolmosen karsiessa toisesta finaalipaikasta. Finaalikarsinnan voittaja jatkaisi finaaliin, toinen näistä karsineista saisi pronssia. Finaalista voittaja saisi kultaa ja toinen finalisti hopeaa.

Jos taas haluttaisiin pitää kiinni perinteisemmistä pleijareista, saisi tuon yhteistaulukon kaksi parasta suoran paikan välieriin. Muut neljä jatkaisivat puolivälieriin. Otteluparit määräytyisivät tuon yhteistaulukon mukaan. Puolivälieristä voittajat jatkaisivat välieriin, hävinneiden turnaus päättyisi puolivälieriin. Välieristä voittajat jatkaisivat finaaliin, hävinneiden turnaus päättyisi välieriin. Finaalista voittaja palkittaisiin mestaruusmitaleilla ja -pokaalilla sekä mahdollisella osuudella turnauksen pääpotista. Mahdollinen osuus pääpotista muillekin maille sijoitusten mukaan.

Mutta tällainen pohdinta on toki tarpeetonta sotatilanteisiin verrattuna. Täytyy toivoa että saadaan rauha aikaiseksi!

Tämmönen ehdotus tuli mieleen siltä pohjalta, että kolmen parhaan palkitsemisesta ei haluta luopua ja pleijarihuumaa halutaan silti pitää edes jotenkin läsnä. Malli voi tuntua alkuun sekavalta, mutta koitan kirjoittaa sen mahdollisimman selväksi. Pääsarjan maamäärä nousisi nykyisestä kuudestatoista kahdeksaantoista, mikä sinänsä pistäisi varmaan alempienkin sarjatasojen maamääriä jonkin verran uusiksi.

Alkusarjassa 18 maata jaetaan tuoreimman maailmanrankingin perusteella kolmeen kuuden maan lohkoon, joiden sisällä pelataan yksinkertaiset sarjat. Näin jokainen maa pelaa alkusarjassa viisi ottelua. Tämän perusteella jokaisen alkulohkon neljä parasta jatkavat turnauksen jatkosarjaan, kun taas kuudennet vaihtaisivat suoraan sarjatasoa toiseksi korkeimman sarjatason kolmen parhaan kanssa. Asiaa tietysti helpottaisi, mikäli kakkostason 12 maata jaettaisiin kolmeen ennakolta mahdollisimman tasaiseen neljän maan lohkoon. Tällöin lohkovoittajat nousisivat pääsarjaan sen kolmen viimeiseksi jääneiden tilalle.

Jatkosarjassa on siis mukana kerrallaan 12 maata, jotka jaetaan kolmeen neljän maan lohkoon. Saman alkulohkon ykkönen ja nelonen ovat keskenään samassa jatkolohkossa, johon sijoitetaan myös seuraavan alkulohkon toinen ja sitä seuraavan alkulohkon kolmas. Näissä lohkoissa pelataan kerran muista alkulohkoista mukaan tulleita kahta maata vastaan. Tämän lisäksi alkulohkojen ykköset kohtaavat yksittäisissä otteluissa seuraavaan jatkolohkoon sijoitetun alkulohkonsa neljännen ja alkulohkojen kakkoset seuraavaan jatkolohkoon sijoitetun alkulohkonsa kolmannen. Näin jokainen maa pelaa jatkosarjassa kolme ottelua. Sen lisäksi keskinäinen ottelu samasta alkulohkosta samaan jatkolohkoon tullutta maata vastaan jää voimaan. Näin jokaisella maalla on jatkosarjan päätyttyä neljä omaan lohkotaulukkoon vaikuttavaa ottelua. Tämän perusteella jatkolohkojen voittajat ja paras jatkolohkonsa kakkonen jatkavat mitaliotteluita varten kerättävään vertailutaulukkoon.

Mitaliotteluita varten verrataan siis kerrallaan neljää maata. Kyseiseen vertailutaulukkoon kerätään maakohtaiset tilastot kaikista otteluista, jotka kyseiset maat ovat pelanneet kyseisessä turnauksessa siihen asti. Näin jokaisella maalla on yhteensä 8 vertailuun vaikuttavaa ottelua. Tämän perusteella ykköseksi sijoittunut maa saa suoran paikan finaaliin, kun taas toinen ja kolmas karsivat toisesta finaalipaikasta. Neljännen ottelut päättyvät jatkosarjaan.

Sekä finaali että finaalikarsinta kattaisivat kumpikin yhden ottelun, kotiedun ollessa paremmin vertailussa sijoittuneella maalla. Finaalikarsinnasta voittaja jatkaisi finaaliin, kun taas toinen karsineista palkittaisiin pronssimitalein. Finaalista voittaja puolestaan palkitaan kultamitalein ja mestaruuspokaalilla, kun taas toinen finalisteista palkitaan hopeamitalein. Ja mikäli turnauksen sijoituksista on tarkoitus jakaa rahapalkintoja, niin mitä parempi sijoitus, sitä isomman osuuden saa näistä palkintorahoista.

Tällä siis pyrittäisiin yhdistämään edes jollain tasolla kolmen parhaan palkitseminen ja pleijarihuuman ylläpitäminen yhtäaikaisesti mahdollisimman hyvin. Tosin pleijarihuuma jäisi mallissa varsin vähäiselle nykyisin totuttuun verrattuna. Mutta jos kolme parhaiten sijoittunutta haluttaisiin sijoituksistaan palkita, mielestäni nykyistä luontevampaa olisi ensin karsia maita ensin neljästä kuuteen ja verrata siihen asti pelatun turnauksen perusteella suora finalisti ja kaksi toisesta finaalipaikasta karsivaa. Jos taas haluttaisiin pelata mahdollisimman paljon nykymallisia pudotuspelejä, pitäisi mielestäni omasta sijoituksestaan palkita pelkästään finaalin voittaja mestaruusmitalein ja mestaruuspokaalilla. Toki sitten sarjaportaisessa mallissa kolmen lohkon tyyli olisi tavallaan epärehti tapa ratkaista pleijareihin menijät nykyisessä pudotuspelimallissa. Siinä tapauksessa pitäisi mieluummin olla kaksi tai neljällä jaollinen määrä olevia lohkoja.

Edellisestä kommentista tässä keskustelussa on ilmeisesti vierähtänyt vuosi ja kaksi kuukautta. En muista onko tämmöstä vielä ehdotettu, mutta tämäkin nostaisi yksittäisen pääsarjaturnauksen maamäärän kahdeksaantoista nykyisestä kuudestatoista.

Pääsarjaturnaus aloitettaisiin yhdeksän maan karsintasarjalla. Siihen osallistuisivat maat, jotka viimeksi sijoittuivat pääsarjassa sijoille 10-16 ja ne kaksi maata, jotka edellisen kerran päätteeksi nousivat turnauksen pääsarjaan. Maat jaettaisiin kolmeen kolmen maan lohkoon, joiden sisällä pelattaisiin yksinkertaiset ottelusarjat. Näin jokainen osallistuva maa pelaisi kaksi ottelua. Tämän perusteella lohkojen voittajat jatkaisivat turnauksen viralliseen alkusarjaan ja muut karsintojen toiseen vaiheeseen.

Karsintasarjan toisessa vaiheessa kuusi maata jaetaan kahteen kolmen maan lohkoon. Toisessa olisi väkisinkin edellisen vaiheen kaksi lohkoykköstä ja yksi lohkokakkonen ja vastakkaisessa yksi lohkoykkönen ja kaksi lohkokakkosta. Samasta lohkosta tulleet ovat nyt eri lohkoissa keskenään. Näissä lohkoissa pelattaisiin yksinkertaiset ottelusarjat eli jokainen osallistuva maa pelaisi kaksi ottelua. Tämän perusteella kummankin lohkon kaksi parasta säilyttäisivät paikan pääsarjassa ja kolmoset vaihtaisivat sarjatasoa toiseksi korkeimman sarjatason kahden parhaan kanssa.

Suoran paikan viralliseen alkusarjaan saisivat maat, jotka viimeksi sijoittuivat pääsarjassa yhdeksän parhaan joukkoon. Mukana ovat myös maat, jotka kyseisellä kerralla voittivat karsintasarjan ensimmäisen vaiheen lohkot. Nämä 12 maata jaettaisiin kolmeen neljän maan lohkoihin, joiden sisällä pelattaisiin yksinkertaiset ottelusarjat. Näin jokainen mukana oleva maa pelaisi kolme ottelua. Tämän perusteella jokaisen lohkon kaksi parasta jatkaisivat jatkosarjaan ja neljännet aloittaisivat seuraavan jääkiekon MM-kisat pääsarjan karsintasarjasta.

Jatkosarjassa kuusi maata jaettaisiin kahteen kolmen maan lohkoon. Toisessa olisi kaksi alkulohkoykköstä ja yksi alkulohkokakkonen ja vastakkaisessa yksi alkulohkoykkönen ja kaksi alkulohkokakkosta. Samasta alkulohkosta tulleet sijoitetaan eri jatkolohkoihin. Kummassakin jatkolohkossa pelataan yksinkertaiset ottelusarjat eli jokainen mukana oleva maa pelaisi kaksi ottelua. Tämän perusteella kummankin lohkon kaksi parasta jatkaisivat mitaliotteluita varten listattavaan vertailutaulukkoon.

Mitaliotteluiden vertailutaulukkoon vaikuttavat ensisijaisesti maiden pelaamat ottelut kyseisen turnauksen alkusarjassa ja jatkosarjassa. Näin jokaisella neljällä maalla olisi viisi vaikuttavaa ottelua. Jos sijoitukset eivät ratkea vertailukelpoisten joukkuetilastojen kautta, haetaan ratkaisua vertailukelpoisen maailmanrankingin kautta. Vertailutaulukon ykkönen saisi suoran paikan finaaliin, kun taas toinen ja kolmas karsisivat toisesta finaalipaikasta.

Sekä finaali että finaalikarsinta kattaisivat yhdet ottelut kotiedun ollessa paremmin vertailussa sijoittuneilla mailla. Finaalikarsinnasta voittaja jatkaisi finaaliin ja toinen finaaliin karsineista saisi pronssia. Finaalista voittaja saisi kultaa ja mestaruuspokaalin ja toinen finalisti hopeaa.

Toki jos alkusarjan jälkeen pelattaisiin perinteisemmät pudotuspelit, kenties sitä kautta saataisiin paremmin jännitystä mukaan. Mene ja tiedä, kun tätä ehdotusta jatkosarjoineen, finaalikarsintoineen ja finaaleineen ei ole kokeiltu. Mutta tämän mallin kautta meinasin, josko mitaleiden oikeampi arvojärjestys korostuisi paremmin jo tuoreeltaan. Yksi vaihtoehto voisi olla siinäkin, että nykyiset pudotuspelit pronssipeliä lukuun ottamatta säilytettäsiin. Tällöin vain finaalin voittaja saisi palkinnon pudotuspelien kautta tulleen sijoituksen perusteella. Toinen finalisti ei saisi tästä suorituksesta palkintoa eivätkä myöskään välierissä tippuneet saisi mahdollisuutta saada palkintoa kyseisestä suorituksesta. Mutta tulipahan nyt jotain ehdotettua ajankuluksi.