"Jeesus kulki kerran sapattina viljapellon laitaa, ja hänen opetuslapsensa alkoivat kulkiessaan katkoa tähkäpäitä. Silloin fariseukset sanoivat hänelle: 'Katso nyt! Miksi opetuslapsesi tekevät sellaista, mitä sapattina ei ole lupa tehdä?'
Mutta Jeesus vastasi heille: 'Ettekö ole koskaan lukeneet, mitä Daavid teki, kun hänen ja hänen miestensä tuli nälkä eikä heillä ollut ruokaa? Hän meni, Abjatarin ollessa ylipappina, Jumalan huoneeseen ja otti uhrileivät, söi ja antoi miehilleenkin, vaikka niiden syöminen on sallittua ainoastaan papeille.'
Ja Jeesus sanoi heille: 'Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten. Niinpä Ihmisen Poika on myös sapatin herra.'"
Mark. 2:23-28 [kr92] [kr38]
On tunnettu tosiasia, että ikävät ja pahat uutiset leviävät kulovalkean tavoin. Ei ole lainkaan vaikea kuvitella tilannetta, jossa kahvipöydässä suomitaan jonkun ihmisen tekemiä virheitä ja kauhistellaan hänen tekojensa seurauksia. Pöydän äärestä löytyy monta viisasta tietäjää, jotka olivat jo etukäteen osanneet aavistella tapahtunutta ja nyt tuntuvat tasan tarkkaan tietävän jopa syyt tapahtuneeseen. Ja tietenkin porukasta löytyy myös selkeä viisaus siihen, miten henkilön olisi pitänyt menetellä, että kaikelta olisi onnellisesti vältytty.
Sormella osoittelijoita ja jälkiviisaita löytyy aina. Löytyypä niitäkin, jotka eivät saa kyllikseen selän takana supattamisesta, vaan käyvät lyömään lyötyä sanan säilällä vasten kasvoja. Sen sijaan harvassa ovat ne kyllin rohkeat, jotka käyvät epäonnistuneen lähimmäisen vierelle tarjoamaan auttavaa kättä tai olkapäätä.
Sormella osoittelijat seurakunnassa
Seurakuntakontekstissa sormella osoittelua esiintyy etenkin silloin, kun sisar tai veli on langennut syntiin. Tosin läheskään aina ei tarvitse olla kyse edes synnistä, vaan syyksi supatteluun riittää erilaisuus, poikkeava näkemys tai tulkinta jostain seurakunnallisesta käytännöstä.
Jos 'sormella osoittelun' motiivi olisi lähimmäisen ennaltaehkäisevä tai hänen hengellisestä tilastaan huolehtiminen, olisi toiminta kunnioitettavaa ja kaikin puolin jopa suotavaa, kunhan sydämen asenne on kohdallaan. Ennaltaehkäisevä rakkauden hengessä annettu neuvo - kovempikin - on aina toivottu ja tervetullut, jälkiviisas sättiminen ei taas auta ketään.
Lähestymistapaan vaikuttaa paljon myös se, millä tavoin Raamatun säädöksiä ylipäätään tulkitaan ja sovelletaan. Jos pidämme Raamattua kylmäkiskoisena laki- ja säädöskokoelmana, on sieltä arkeen ammennetut ohjeet samalla tavoin kylmiä 'pakkoja' ja ehdottomia kieltoja. Jos näemme Raamatun elämää suojelevana ja kunnioittavana Jumalan ilmoituksena, maltamme todennäköisesti pohtia syitä, miksi jokin säädös on annettu ja mihin sillä tähdätään. Ehkäpä tällöin myös arkeen tuotu sovellus osuu paremmin siihen tavoitteeseen, minkä Jumala on säädökselle alun perin asettanut.
Lue lisää
http://www.kotisatama.net/fi/raamattujasana/viikonsana/sana.php?paivays=2006-10-23
Mutta Jeesus vastasi heille: 'Ettekö ole koskaan lukeneet, mitä Daavid teki, kun hänen ja hänen miestensä tuli nälkä eikä heillä ollut ruokaa? Hän meni, Abjatarin ollessa ylipappina, Jumalan huoneeseen ja otti uhrileivät, söi ja antoi miehilleenkin, vaikka niiden syöminen on sallittua ainoastaan papeille.'
Ja Jeesus sanoi heille: 'Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten. Niinpä Ihmisen Poika on myös sapatin herra.'"
Mark. 2:23-28 [kr92] [kr38]
On tunnettu tosiasia, että ikävät ja pahat uutiset leviävät kulovalkean tavoin. Ei ole lainkaan vaikea kuvitella tilannetta, jossa kahvipöydässä suomitaan jonkun ihmisen tekemiä virheitä ja kauhistellaan hänen tekojensa seurauksia. Pöydän äärestä löytyy monta viisasta tietäjää, jotka olivat jo etukäteen osanneet aavistella tapahtunutta ja nyt tuntuvat tasan tarkkaan tietävän jopa syyt tapahtuneeseen. Ja tietenkin porukasta löytyy myös selkeä viisaus siihen, miten henkilön olisi pitänyt menetellä, että kaikelta olisi onnellisesti vältytty.
Sormella osoittelijoita ja jälkiviisaita löytyy aina. Löytyypä niitäkin, jotka eivät saa kyllikseen selän takana supattamisesta, vaan käyvät lyömään lyötyä sanan säilällä vasten kasvoja. Sen sijaan harvassa ovat ne kyllin rohkeat, jotka käyvät epäonnistuneen lähimmäisen vierelle tarjoamaan auttavaa kättä tai olkapäätä.
Sormella osoittelijat seurakunnassa
Seurakuntakontekstissa sormella osoittelua esiintyy etenkin silloin, kun sisar tai veli on langennut syntiin. Tosin läheskään aina ei tarvitse olla kyse edes synnistä, vaan syyksi supatteluun riittää erilaisuus, poikkeava näkemys tai tulkinta jostain seurakunnallisesta käytännöstä.
Jos 'sormella osoittelun' motiivi olisi lähimmäisen ennaltaehkäisevä tai hänen hengellisestä tilastaan huolehtiminen, olisi toiminta kunnioitettavaa ja kaikin puolin jopa suotavaa, kunhan sydämen asenne on kohdallaan. Ennaltaehkäisevä rakkauden hengessä annettu neuvo - kovempikin - on aina toivottu ja tervetullut, jälkiviisas sättiminen ei taas auta ketään.
Lähestymistapaan vaikuttaa paljon myös se, millä tavoin Raamatun säädöksiä ylipäätään tulkitaan ja sovelletaan. Jos pidämme Raamattua kylmäkiskoisena laki- ja säädöskokoelmana, on sieltä arkeen ammennetut ohjeet samalla tavoin kylmiä 'pakkoja' ja ehdottomia kieltoja. Jos näemme Raamatun elämää suojelevana ja kunnioittavana Jumalan ilmoituksena, maltamme todennäköisesti pohtia syitä, miksi jokin säädös on annettu ja mihin sillä tähdätään. Ehkäpä tällöin myös arkeen tuotu sovellus osuu paremmin siihen tavoitteeseen, minkä Jumala on säädökselle alun perin asettanut.
Lue lisää
http://www.kotisatama.net/fi/raamattujasana/viikonsana/sana.php?paivays=2006-10-23
Vastaukset 4
Vanhimmat
''Ja Jeesus sanoi heille: 'Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten. Niinpä Ihmisen Poika on myös sapatin herra.'"
Sietäisi vaan lukea Raamattua, niin viisastuisi monessa asiassa.
Juutalaisten lauantaisapatti ei kuulu meille kristityille.
Ei kuulu, ei.