Voiko tuurijuopon kanssa olla elämää?

Aina voi ehdottaa, että mitä jos et jättäiskään mua yksin vaan yrittäisit sinnitellä selvin päin mun seurassa sen ryyppyhimon yli. Ryyppääminenhän on monella myöskin vain pinttynyt elämäntapa, jonka voi tietoisesti vaihtaa johonkin toiseen, jos herää halu ja tarve kokeilla jotain uutta. Parisuhteen alku on otollinen tila kokonaisvaltaisempaan elämänasenteen muutokseen. Ja jos se kokeilu onnistuis ja hänkin sen tajuais, niin siitä olis mahis syntyä uus tapa olla ja elää täysin ilman alkoholiakin.
Mun tuttavapiirissä yks raitistui just sillä tyylillä rakastuttuaan ja nyt hän on onnellinen pienen muksun vanhempi, joka tietää ettei hän voi juoda korkillistakaan ja se on fakta, josta hän ei oo livennyt kertaakaan yli 7 vuoteen. Ei oo enää syytä juoda, koska elämällä on ihan uus suunta ja ympärillä ihmisiä, jotka tukee huononakin päivänä.
Tässä maassa on monia kanavia, joiden kautta voi hakee apua jos omat voimat/usko ei meinaa riittää tai jos menneisyydessä on asioita, jotka pitää ensin käsitellä pois tieltä. Elämänkumppanin tuella on moni raitistunu, mut se tahto raitistumiseen täytyy tietysti syntyä itsessä, muutenhan sitä vaan feikkaa toisen takia, retkahtaa ja pettyy taas kerran itteensä.

Keskeinen pointti on hänen oma suhtautumisensa asiaan. Kokeeko hän tilanteen ongelmallisena itsensä ja parisuhteenne kannalta? Haluaako hän lopettaa juomisen? Jos omaa tarvetta ja halua ei ole, juominen ei lopu. Jos on, keinoja löytyy ja niitä on käsitelty laajasti mm. tällä palstalla. "Virallisemmin" alkoholismia käsitellään Päihdelinkissä.

http://www.paihdelinkki.fi/fi/kohderyhma/laheisille

Tuurijuopon kanssa voi toki elää, lukemattomat ovat eläneet ja elävät, mutta kyllä tietoisuus juomisesta varjostaa elämää, aiheuttaa ongelmia, epätietoisuutta, häpeää ja pelkoja.

Kiitos vastauksista! Asiallisia ja hyviä molemmat.

Hän haluaisi muuttaa juomistaan, ainakin hän niin sanoo, mutta "omalla tavalla". Hän ei halua lähteä hakemaan ulkopuolista apua, en kuitenkaan usko, että hän yksin tuosta juomisesta selviää. Onko mitään ns. kotikonsteja? Kuinka minä ja muut läheiset voimme tukea tai auttaa? Onko siinä, että ne ns. isot juomiset tulevat "säännöllisin" väliajoin mitään tehtävissä? Onko se mitä hän puhuu siinä kohmelo vaiheessa muuttumisesta pelkkää sananhelinää? Tosin hänellä on ollut suunta parempaa tämän 2v. aikana. Mitä ovat ns. kokemusasiantuntijat? Miten sellaisen juttusille voisi päästä tai mikä olisi mahdollisimman matalan kynnyksen apu?

Alkoholismi on riippuvuutta alkoholista. Riippuvuuksista ei pääse eroon vain vähentämällä aineen käyttöä. Käyttö on lopetettava kokonaan. Alkoholisti, eli ihminen jolle alkoholi on ongelma, ei voi juoda alkoholia ollenkaan. Moni on yrittänyt siirtyä juomisesta kohtuukäyttöön siinä onnistumatta, koska keho on jo tottunut alkoholiin ja vaatii sitä lisää. Siksi niitä ulkopuolisia ammattiauttajia tarvitaan, jotta koko ongelmavyyhti ja vanhat rutiinit saadaan poikki ja käsiteltyä. Helppoa se ei tule olemaa, niin kuin ei mistään riippuvuudesta eroon pääseminen.

Surumieli kirjoittaa:
"Hän haluaisi muuttaa juomistaan, ainakin hän niin sanoo, mutta "omalla tavalla"."

Tuurijuoppous eli dipsomania on alkoholismin muoto. Isäni oli sellainen. Näin läheltä juomisen pakonomaisuuden vuosien ja vuosikymmenien aikana. Oma alkoholismini oli toisenlaista.

Alkoholisti ei voi "muuttaa" juomistaan, hän voi vain jatkaa sitä tai lopettaa sen. Muita mahdollisuuksia ei ole. Hän voi uskoa itse mitä vain, että hän voi muuttua kohtuujuojaksi jne. mutta se on tietoista tai tiedostamatonta itsepetosta, jolla hän yrittää ylläpitää mahdollisuutta jatkaa juomista.

Läheisten ei kannata mennä mukaan tähän peliin. Jos he menevät, he tukevat juopon mahdollisuutta juomisen jatkamiseen. Juoppo on mestari manipuloimaan läheistensä tunteita.

Juopon läheiset voivat periodin jälkeen, kun hän on huolissaan juomisestaan, pelokas ja ehkä vielä krapulassakin, kertoa hänelle, kylmästi, rehellisesti ja kaunistelematta, millainen hän on ollut juovuksissa ja miten pahalta hänen juomisensa heistä, läheisistä, on tuntunut. Vain miten he ovat juopottelun kokeneet, omia tuntemuksiaan. Siten juopolle ei anneta mahdollisuutta puolustautua kertomalla juomisen tarvettaan tai muita motiivejaan.

Moro!
Raitistuneena juoppona kerron,että otsikosta voit jättää tuon tuuri-sanan pois.
Voiko olla elämää juopon kanssa? Ei voi olla sellaista elämää,jota kutsuisin normaaliksi elämäksi.
Lähe lopullisesti toiseen suuntaan ja yritä löytää joku muu.
Voi olla hankalaa löytää muita kuin juoppoja,koska tietyt ihmiset jostain syystä haluavat suhteeseen juuri juoppojen kanssa ja sitten hämmästellään miksi taas kävi niin.
Miten lie Sinun kanssasi,toivottavasti osaat itse päättää.
Tuossa lyhyesti ammattilaisen neuvot,kyynisen kuuloiset mutta rehelliset.

Realistina,paljon kokeneena ja kaiken nähneenä odotan monen kirjoittavan,ettei se noin ole eikä mene.Se kuuluu asiaan ennen kuin todellisuus hahmottuu.Kaikilla sitä hetkeä ei tule koskaan.

Tsemppiä ja realismia siihenkin.Elämä voi olla hyvää jos uskoo oikeita ihmisiä ja uskaltaa tehdä oikeita ratkaisuja.

Voi, mutta kannattaako? Aika harva tuurijuoppo tulee luopumaan harrastuksestaan, sinä saat sopeutua hänen harrastuksiinsa. Itse en suostuisi tähän - joku ja aika moni suostuu. Valitettavasti aika monen parisuhteen ongelmat juontavat alkoholista, kannattaa miettiä aika tarkkaan haluaako paristuhteen ilman alkoholiongelmia vai niiden kera. Itsekkäämpää ihmistä kuin alkoholisti ei ole maailmassa.

Pelkät puheet eivät riitä, siitä kannattaa lähteä. Mitä tahansa voi luvata, mutta teot ovat ne jotka näkyvät.