Huomenna Yle Radio Ykkosessä ohjelmassa Ykkösaamu klo 8.10-9.00. Yksi aiheista siis kirkon haasteet yhteiskunnallisessa muutoksessa. En tiedä mihin aikaan tarkalleen ja monesko juttu ohjelmassa, yleensä ohjelmassa on aiheita noin 4 kappaletta.
Voi toki kuunnella myöhemmin Areenasta.
Voi toki kuunnella myöhemmin Areenasta.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kirkon edustaja Jyri Komulainen perusteli kirkon kielteistä kantaa homoavioliittoon mm. eskumenialla, Ruotsin kirkolla kuulemma kärsi suhteet muihin luterilaisiin kirkkoihin, mm. Afrikassa.
Voi hyvät hyssykät, Afrikan luterilaiset kirkotko määräävät Suomen evlut. kirkon kannan avioliittoinstituutioon ja ties mihin muuhun, ilmeisesti kaikkeen. Typeryyden huippu.
Kirjassa jota tässäkin ohjelmassa mainostettiin, on monia kirjoittajia. Yksi epäili myös kirkon lähentymistä islamin kanssa, koska se hänen mukaansa tapahtuu muslimien ehdoilla, jos yhteisiä linjauksia erinäisistä kysymyksistä muotoillaan. Muslimit kyllä pitävät kiinni omasta uskostaan ja opistaa viimeisen päälle.
Kumma kun muiden luterilaisten, protestanttisten, kristillisten liikkeiden ja jopa muslimien suuntaan riittää joustoa, mutta esim. kirkon jäsenistön enemmistön mukaiselle homoavioliittokannalle ei.
Komulainen korosti korostamasta päästyäänkin kuinka luterilainen maa Suomi on. Ateistitkin ovat täällä hänen mielestää "luterilaisia ateisteja" - hohhhoijjakkaa.
Ja kun 70% väestöstä kuulluu evlut. kirkkoon, niin väkisinkin sinne mahtuu monenlaista mielipidettä. Komulainen ei edelleenkään myönnä että Suomessa on edelleen tosiasiallisesti valtiokirkkojärjestelmä, ja yrittää pitää kynsin hampain kiinni kansakirkko-termistä.
Ja mitenköhän Suomesta tuli näin luterilainen maa että ateistitkin ovat tällä luterilaisia? Pakolla väkivaltaa myöten.
Täkäläiset ihmisoikeuskäsitykset jäävät Komulaisen mielestä kakkoseksi afrikkalaisten luterilaisten kirkkojen kanssa, ja niiden ehdoilla, tehtävälle ekumenialle.
Mutta tässäkin on vain kyse siitä että Komulainen on keksinyt tässä vain tavan ajaa omaa käsitystään avioliiton olemuksesta, että se on vain mihen ja naisen välinen liitto.
Ateistit ovat luterilaisia. Luterilaiset ovat kristittyjä. Kristityt ovat juutalaisuudesta irtaantunut lahko. Ateistit ovat siis juutalaisia.
Meille on myös kerrottu, että Suomi on ruotsalainen. Ja että jokaisessa heterossa on potentiaalia myös homoksi...
Luulin olevani suomalainen hetero ateisti. Mutta kun tarkemmin ajattelen, olenkin siis ruotsalainen juutalaishomo.
Jatkoa vielä siitä mitä tuosta Ykkösaamun jutusta jäi mieleen.
Taas nousi esiin, toimittajan suulla, kirkon perusongelmat - muutos, maailma muuttuu, ja käsitykset, tarve tulkita raamattua, sitäa on täysin mahdoton välttää, joten tulkintojakin on kuin Vilkkilässä kissoja.
Komulainenkin oikein innostui, enemmän kuin julkisesti kannattaisi, siitä että raamatustahan löytyy ihan mitä vaan. Pitää katsoa taaksepäin kristinuskon ja raamatun perusteisiin, mainitsi vain UT:n, halusi siis vähätellä VT:n merkitystä, hyvin ymmärrettävään sen väkivaltaisen, raa'an luonteen takia. Mutta pitää katsoa myös eteenpäin.
Ongelma on se että Komulainen ja muut vanhoilliset kristityt, jotka ovat vähemmistö kansasta ja kirkon jäsenistäkin, mutta jotka kuitenkin määrävähemmistösäännosten avulla kontrolloivat kirkon virallista kantaa, katsovat liikaa menneisyyteen, tukeutuvat menneisiin käsityksiin ja raamatun tulkintoihin.
Vaikka tiedetään kehityksen suunta, joka ei takulla tule muuttumaan. Edes jumalan ihme ei tule muuttamaan sitä että tässä avioliittoasiassakin, Suomen kirkko tulee seuraamaan Ruotsin kirkkoa, ilmeisesti muutaman vuosikymmenen siitä jäljessä.
Onhan se nähty niin monta kertaa muissakin asioissa - esim. naispappeus.
Miksi aina pitää mennä vuosikymmneten kitinän kautta, eikö kerta pieraisulla olisi parempi? Miksi taistellä vääjäämättömyyttä vastaa viivytystaistelua, kun kuitenkin tietää lopulta häviävänsä. Mitä nuoremmista ikäluokista kyse, sitä suurempi kannatus homojen kohtelemiselle tasavertaisina kansalaisina. Koko kansasta noin 2/3, nuorista 3/4.
Hyvät suhteet Afrikan luterilaisiin tärkeämmät kuin luterilaisuuden sisältö ja arvot? Ruotsin kirkko "kärsii" ilmeisen tyynesti ekumeenisen takapakin. Ihmisoikeudet sille tärkeämpiä kuin ekumenia. Jos jomman kumman kärsittäv,. olkoon se sitten ekumenia.
"Voi hyvät hyssykät, Afrikan luterilaiset kirkotko määräävät Suomen evlut. kirkon kannan avioliittoinstituutioon ja ties mihin muuhun, ilmeisesti kaikkeen."
Kristinuskosta on hyvää vauhtia tulossa mustan miehen uskonto.
>> Komulainen ja muut vanhoilliset kristityt... katsovat liikaa menneisyyteen <<
Konservatiivisuus on muutoksen vastustamista, vanhassa pitäytymistä.
>> Komulainen ja muut vanhoilliset kristityt... ovat vähemmistö kansasta ja kirkon jäsenistäkin <<
Totta. Mutta srk-vaaleissa äänestäneistä konservatiivit eivät ole vähemmistö.
Kirkon omantiedotuksen mukaan liberaalit voittiviimeiset srk-vaalit muutamassa pääkaupnkiseudun seurakunnassa ja kaikissa muissa Suomen seurakunnissa konservatiivit sai enemmistön. Kirkko on konservatiivien ikioma hiekkalaatikko.
>> Komulainen ja muut vanhoilliset kristityt... kuitenkin määrävähemmistösäännosten avulla kontrolloivat kirkon virallista kantaa <<
Mikä lie lib/kons-jakauma kirkolliskokouksessa tänäpäivänä. Olisiko suurin piirtein puolet ja puolet. Mitään suunanmuutoksia ei tullanäkemään, jos kirkossa ei oteta käyttöön nettiäänestystä eli srk-vaalit nettiin ja lisäksi selkeä kanta jokaiselta ehdokkaalta. Nykyisellään srk-vaalit on pelkkää pelleilyä, konservatiivien pussiin.
Komulainen jaksoi iloita siitä että katolisetkin ovat alkaneet korostaa armoa pelastuksessa - eivätkä enää myy aneita? Tuleet Lutherin linjoille.
Kuinka korostetusti raamatussa sanotaan että ei ne teot vaan usko ja armo? Lisäsikö Luther kuinka oleellisesti tätä painotusta?
Komulainen sanoi että kun jossain kirkon opuksessa, olikohan se nyt vuodelta 1995, mikä lie kirkkokäsikirja, ei mainita avioliiton yhteydessä mitään puolisoiden sukupuolesta, niin se johtuu siitä, että silloin nykyinen keskustelu homoavioliitoista ei ollut mitenkään tapetilla, ajankohtainen. Siksi ei mainittu sukupuolista mitään, koska oli itsestään selvää, että tarkoitetaan miehen ja naisen välistä liittoa.
Mutta nytpä on ajankohtaista puhua ja päättää suhtautumisesta homoavioliittoihin, maalllinen valta on jo tehnyt oman päätöksensä, joka mukailee kansan enemmistön tahtoa.
Nyt olisi tarpeen kirkonkin päättää asiasta, mutta kirkolliskokous päätti vain alkaa selvittä asiaa, ja sen tietää että se selvitysprosessi on piiitkä kuin nälkävuosi.
Tuli tästä mielle eilen telkussa tullut ohjelma sarjassa Kielletty rakkaus. Nuori homopari. Toisella ei ongelmia perheensä kanssa, hänellä on vanhempi sisko joka on lesbo, ja sitä kautta oli veljellekin selvä että heidän perheessään homous ei ole ongelma, vaan se hyväksytään.
Toisen miehen vanhemmat sensijaan suuri ongelma. Äiti saattaisi kenties olla edelleenkin läheisissä väleissä poikansa kanssa, mutta isä on ehdoton, kuin hänellä ei tuota poikaa enää olisikaan, ja ilmeisesti isän takia äitikin pitää suurta etäisyyttä poikkaansa, tod.näk pitempää etäisyyttä kuin itse tahtoisi.
Kun poika kysyi eikä äiti voisi iloita siitä että pikansa on onnellinen, niin äiti vastasi, että etkö voisi olla onnellinen mormaalilla talvalla? Äiti kuitenkin edelleen sanoo rakastavansa poikaansa.
Mutta poika ei voi mennä perhejuhliin, koska jos hän menee, isä ei mene, ja suuri osa perheestä antaa isälle periksi. Näin ei homoveli voinut mennä esim. veljensä häihin. Pelkona että lapset menettävät yhteyden isovanhempiinsa. Siksi kärsijäksi valitaan homoveli, ja siedetään isän kiukuttelu, pomottelu, hän määrää kaapin paikan.
Ei kerrottu onko uskonnolisella vakaumusella tässä tapauksessa jotain tekemistä, en yhtään ihmettelisi.
Mutta tällaisia perhe/sukudraamoja Suomen evlut. kirkkokin siis välillisesti tukee homovastaisuudellaan.
Luin eilen lainaamaani osaa Raamatun sanakirjasta...oikeastaan "opiskelen", koska iästäni huolimatta olen vielä lapsi ja jopa uudelleen langennut sellainen (päihteet)...uskovana itseäni pidän ja siksi suurella vakavuudella uskonasioihin suhtaudun. Eilisiltainen hakusana oli synti, josta riitti monta sivua lukuisine raamatunkohtineen. Synti on kaikissa meidän syvimmissä tunnekeskuksissa asuva kiusa ruumiilliseen kuolemaan asti; olemme sitten uskossa, uskonnollisia tai "ei-uskovia". Erityisesti Paavali (myös monet muut raamatunkohdat) antaa neuvoja, miten meidän tulee kuolla synnille (vastustaa sitä) ja elää Hengessä Jumalalle. Tärkeimmät elämämme päämäärät ovat siis taivaallisia. Synti on ahdistava asia ja siihen liittyy myös Jumalan viha, minkä lopullisen seurauksen jokainen kristitty tietää. Siitä varoitetaan monessa kohdin Raamattua, joten siihen ei pidä suhtautua kevyesti. Vastapainona on tietysti Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, sijaiskärsimys, sovintoveri sekä ylösnousemus. Se antaa voiman synnin voittamiseen ja armon meille kaikille, koska jokainen meistä on syntiä tehnyt kunhan tätä armoa sydämestämmme katuvina anomme.
Mitä kirkkoon tulee (tai muihinkin hengellisiin yhteisöihin), sen tulee seurata Jumalan tahtoa Raamatun pohjalta, eikä mukautua "trendien" yms. mukaan. Haluavatko ihmiset kuulla vain mukavalta kuullostavaa julistusta, mikä ei vaadi uhrauksia ja luopumista synnillisistä taipumuksista yleensäkään? Jokainen ihminen (kirkko mukaanlukien) tutkikoon, mikä on oikein Jumalan edessä...mikä on syntiä ja mitä Jumala yleensäkin meiltä odottaa (esim. "vuorisaarna"). Kun k o k o huomiomme kiinnittyy taivaallisiin asioihin, huomaamme paremmin mikä on oikein ja mikä on todella tärkeää kristityn elämässä. Minä en ole tuomari, vaan Jeesus Kristus, jonka omia haluamme olla. "Kilvoitelkaa päästäksenne ahtaasta portista sisälle...". Jumalan lapsina olemme turvassa, vaikka maailma ympäriltämme sortuisi.
Mikä on älykkyysosamäärä ihmisellä, jonka mielikuvituksessa sadutkin muuttuvat todeksi?