Hei! Olen kolmekymppinen ja varhaiseläkkeellä. Kaipaisin elämääni lemmikkiä, joka pitäisi seuraa ja jonka kanssa leikkiessä saisi ajan kulumaan. Tilaa asunnossa on tarpeeksi elukalle tai parille.
Olen aina pitänyt sekä kissoista että koirista, mutta edessä on vaikea päätös, että kumman otan. Lemmikin on ehdottomasti oltava leikkisä, seurallinen ja ihmisläheinen. Mutta liian takertuvaa hössöttäjää en kaipaa. Tuli kumpi eläin tahansa, niin aiomme opetella temppuja ja mahdollisesti agilitya. Kykenen tarjoamaan paljon virikkeitä, laadukasta ruokaa ja läheisyyttä.
Tätä on nyt harkittu vuosia, mutta mihinkään lopputulokseen en ole päätynyt. Onko mielessä jotain kivoja kissa- tai koirarotuja, jotka olisivat kohtuullisen energisiä ja seurallisia, mutta ei pakkomielteisiä omistajaa kohtaan?
Olen aina pitänyt sekä kissoista että koirista, mutta edessä on vaikea päätös, että kumman otan. Lemmikin on ehdottomasti oltava leikkisä, seurallinen ja ihmisläheinen. Mutta liian takertuvaa hössöttäjää en kaipaa. Tuli kumpi eläin tahansa, niin aiomme opetella temppuja ja mahdollisesti agilitya. Kykenen tarjoamaan paljon virikkeitä, laadukasta ruokaa ja läheisyyttä.
Tätä on nyt harkittu vuosia, mutta mihinkään lopputulokseen en ole päätynyt. Onko mielessä jotain kivoja kissa- tai koirarotuja, jotka olisivat kohtuullisen energisiä ja seurallisia, mutta ei pakkomielteisiä omistajaa kohtaan?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Joku seurallinen, ns "koiramainen" kissa? Itämaiset ovat ainakin energisiä ja ovat todella kiintyneitä omistajaansa, mutta niillä tuo seurailu saattaa mennä överiksi. Egyptinmau on kiva rotu. Fiksu, reipas ja leikkisä.
Ihan maatiaiskissakin voisi olla sinulle hyvä. Niidenkin kanssa voi harrastaa, ja kaikki kissat ovat varmasti leikkisiä. Maatiaisista ei tosin yhtään tiedä; luonteita on laiskasta sylikissasta puheliaisiin energiapakkauksiin.
Mäkin suosittelen kissaa, ovat seurallisia ja ihmisläheisiä, mutteivat kumminkaan koko ajan ihossa kiinni niinkuin iso osa koirista, ainakin meillä koiriej pitää päästä vessaan mukaan :D
Kissatkaan eivät kyllä välttämättä anna vessarauhaa... :D Meillä itketään oven takana jos eivät pääse mukaan. Suihkuunkin täytyy päästä vaikka vesi inhottaa.
Koirilla tuo menee tosin useammin överiksi kuin kissoilla. On toki myös itsenäisiä koiriakin. Kissoistakaan ei pitäisi ajatella, että ovat itsenäisiä, sillä se ei pidä paikkaansa. On täysin yksilöllistä niin kissoilla kuin koirillakin, että kuinka paljon läheisyyttä kaipaa.