Nyt katsoneet Ay liike, SAK ja SDP, että olisi aika ottaa Yle taas käyttöön.
Laitetaan galluppia, ja mm Yle uutisisissa sitten pitkäjuttu gallup tuloksesta. Näin oli lauantain Yle uutisissa, näytti ettei tule loppuakaan, kun siihe Arhinmäen ja V Niinistön tyytyväiset haastattelut, jossa saivat haukkua hallitusta. Heillekkin tehtiin sopiva gallup. He moottorina Ylen propakannassa. Ja sitä levittää vielä viikollekkin, kuin myös Ylen keskuteluohjelmiin.
(Otteita Lasse Lehtisen ajatelmista.)
”Ei EEC:lle” -liike imaisi 1970-luvulla mukaansa SDP:n nuoren siiven lähes kokonaan. Koululaitoskin haluttiin kaapata sosialismille, ei ainoastaan pankit ja vakuutuslaitokset. Läntisen sosialidemokratian parhaat periaatteet olivat jo pahasti hukassa.
Tanner varoitti aikoinaan ryhtymästä huutokauppaan kommunistien kanssa. ”Ne tarjoavat aina enemmän.” Tämä unohtui, kun kilpailtiin vasemmistolaisuudella niin sisä-, talous- kuin ulkopolitiikassa. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen samaa kilpaa on käyty kommunistien perillisten, vasemmistoliiton ja vihreiden kanssa. Näin SDP on jatkanut marssia eri suuntaan kuin äänestäjien enemmistö.
Sanaradikalismin kiimassa hukattiin äänestäjäkunnasta ainakin kolme merkittävä ryhmää: sotiemme veteraanit, pienipalkkaiset virkamiehet ja pienyrittäjät. Toisen maailmansodan voittajavaltioissa veteraanien arvostus oli itsestäänselvyys, siitä ei edes keskusteltu. Samaa arvostusta ei vasemmistossa sallittu suomalaisille veteraaneille.
Pienyrittäjän arki on keskimäärin ankarampaa kuin palkkatyöläisen. Työajat eivät mahdu minkäänlaisiin yleissitoviin raameihin. Palkollisille joutuu maksamaan saman palkan työsuorituksesta riippumatta, laiskalle ja ahkeralle saman verran. Hyvä työntekijä karkaa muualle, huonosta ei tahdo päästä eroon millään.
Poliittisen voiman vähenemisen myötä SDP on siirtynyt aloitteiden tekijästä jarrumieheksi. Omia saavutuksia, kuten kansanterveysjärjestelmää ja peruskoulua, on mieluummin varjeltu kuin haluttu uudistaa ajan vaatimuksia vastaaviksi. Kun ei ajoissa tehdä remonttia, käy niin, että politiikan toisella laidalla ruvetaan tilaisuuden tullen purkamaan jopa kantavia rakenteita.
Solidaarisuus toisia tovereita kohtaan ei ole Tuomiojalle leimallinen piirre. Hän oli vuonna 2008 juuri hävinnyt Jutta Urpilaiselle ja luvannut tukensa uudelle puheenjohtajalle, kun kiusaus lorauttaa tämän kaivoon kasvoi ylivoimaiseksi.
”Tilanteessa, jossa maa huutaa selkeän sosialidemokratian ja vasemmistolaisen politiikan perään eivät unelmahöttö ja fraasit uudesta keskustasosialidemokratiasta herätä luottamusta”, Tuomioja töräytti julkisuuteen. Tuore puheenjohtaja oli nolattu heti lähdössä.
Tuomiojan tapa tehdä politiikkaa on yksinkertainen. Tietyin väliajoin hän ilmoittaa harjoitetulle talouspolitiikalle tai turvallisuuspolitiikalle vastalauseensa. Tukijoille näyttää riittävän, että vastustetaan vuoron perään EU:ta, Yhdysvaltoja, ydinvoimaa, globalisaatiota, Lipposta ja Raimo Sailasta.
Samaa lippua liehuttaa Halonen, joka presidenttinäkään ei malttanut nousta aatteidensa yläpuolelle. Kyhnääminen Vladimir Putinin kyljessä oli monelle suomalaiselle kiusallista katseltavaa."
Laitetaan galluppia, ja mm Yle uutisisissa sitten pitkäjuttu gallup tuloksesta. Näin oli lauantain Yle uutisissa, näytti ettei tule loppuakaan, kun siihe Arhinmäen ja V Niinistön tyytyväiset haastattelut, jossa saivat haukkua hallitusta. Heillekkin tehtiin sopiva gallup. He moottorina Ylen propakannassa. Ja sitä levittää vielä viikollekkin, kuin myös Ylen keskuteluohjelmiin.
(Otteita Lasse Lehtisen ajatelmista.)
”Ei EEC:lle” -liike imaisi 1970-luvulla mukaansa SDP:n nuoren siiven lähes kokonaan. Koululaitoskin haluttiin kaapata sosialismille, ei ainoastaan pankit ja vakuutuslaitokset. Läntisen sosialidemokratian parhaat periaatteet olivat jo pahasti hukassa.
Tanner varoitti aikoinaan ryhtymästä huutokauppaan kommunistien kanssa. ”Ne tarjoavat aina enemmän.” Tämä unohtui, kun kilpailtiin vasemmistolaisuudella niin sisä-, talous- kuin ulkopolitiikassa. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen samaa kilpaa on käyty kommunistien perillisten, vasemmistoliiton ja vihreiden kanssa. Näin SDP on jatkanut marssia eri suuntaan kuin äänestäjien enemmistö.
Sanaradikalismin kiimassa hukattiin äänestäjäkunnasta ainakin kolme merkittävä ryhmää: sotiemme veteraanit, pienipalkkaiset virkamiehet ja pienyrittäjät. Toisen maailmansodan voittajavaltioissa veteraanien arvostus oli itsestäänselvyys, siitä ei edes keskusteltu. Samaa arvostusta ei vasemmistossa sallittu suomalaisille veteraaneille.
Pienyrittäjän arki on keskimäärin ankarampaa kuin palkkatyöläisen. Työajat eivät mahdu minkäänlaisiin yleissitoviin raameihin. Palkollisille joutuu maksamaan saman palkan työsuorituksesta riippumatta, laiskalle ja ahkeralle saman verran. Hyvä työntekijä karkaa muualle, huonosta ei tahdo päästä eroon millään.
Poliittisen voiman vähenemisen myötä SDP on siirtynyt aloitteiden tekijästä jarrumieheksi. Omia saavutuksia, kuten kansanterveysjärjestelmää ja peruskoulua, on mieluummin varjeltu kuin haluttu uudistaa ajan vaatimuksia vastaaviksi. Kun ei ajoissa tehdä remonttia, käy niin, että politiikan toisella laidalla ruvetaan tilaisuuden tullen purkamaan jopa kantavia rakenteita.
Solidaarisuus toisia tovereita kohtaan ei ole Tuomiojalle leimallinen piirre. Hän oli vuonna 2008 juuri hävinnyt Jutta Urpilaiselle ja luvannut tukensa uudelle puheenjohtajalle, kun kiusaus lorauttaa tämän kaivoon kasvoi ylivoimaiseksi.
”Tilanteessa, jossa maa huutaa selkeän sosialidemokratian ja vasemmistolaisen politiikan perään eivät unelmahöttö ja fraasit uudesta keskustasosialidemokratiasta herätä luottamusta”, Tuomioja töräytti julkisuuteen. Tuore puheenjohtaja oli nolattu heti lähdössä.
Tuomiojan tapa tehdä politiikkaa on yksinkertainen. Tietyin väliajoin hän ilmoittaa harjoitetulle talouspolitiikalle tai turvallisuuspolitiikalle vastalauseensa. Tukijoille näyttää riittävän, että vastustetaan vuoron perään EU:ta, Yhdysvaltoja, ydinvoimaa, globalisaatiota, Lipposta ja Raimo Sailasta.
Samaa lippua liehuttaa Halonen, joka presidenttinäkään ei malttanut nousta aatteidensa yläpuolelle. Kyhnääminen Vladimir Putinin kyljessä oli monelle suomalaiselle kiusallista katseltavaa."
Vastaukset 24
Vanhimmat
Ammattiyhdistysliike on oma lukunsa. Sillä on globalisaation ristiaallokossa enimmäkseen vanhoja ja hätääntyneitä vastauksia uusiin ongelmiin. Suomalainen työ kilpailee jo koko maailman kanssa mutta työntekijä ei saa itse päättää työnsä hinnasta. Koska köyhtynyt SDP on entistä enemmän riippuvainen ay-liikkeen rahallisesta tuesta, se kaventaa oleellisella tavalla puolueen itsenäisyyttä.
http://areena.yle.fi/1-3065647#autoplay=true
Näin Yle meitä ruoskii propakannallaan.
Toimittaja Nisulalla tämä käy propakanta esitys.
Eikä ole ainoa mieliaiheensa. Sitä harrastaa.
Eiköhän olsi aika laittaa tuollaiset pihalle kansanradiosta.
Tuossa samassa viime viikonlopun Ilta-Sanomien jutussa Lehtinen haluaisi SDP:n olevan Pragmaattinen laajan kannattajakunnan Työväenpuolue. Ideologisen Puhdasoppisuuden sijaan.
Lehtinen myös aivan oikein muistutti Länsi-Euroopan "Neuvostovastaisten" Työväenpuolueiden myönteisestä NATO kannasta. Jollainen myös SDP oli vuoteen 1966.
Asiaahan Lasse taas kerran puhui. Vaikka vähän vanhoja juttujaankin kierrätti.
Tuo Yle ihmeellinen, edelleen vasemmiston käsikassara.
Näkee jo ennakkoon mitä juttua tulossa, kun toimittajan näkee.
Ei tehnyt tämä aamukaan poikkeusta. Kun toimittaja Nisula näkyy, heti arvaa, että nyt tulee vasemmistosta positiivistä.
Ja tulihan sitä, Arhinmäki ja vihreä Niinistö kehuttavana. Mitä ihmettä hekin Ylen katsonnan mukaan hyvää tuoneet ?
http://areena.yle.fi/1-3065647#autoplay=true
Noin kauan Yle uutinen näistä, pääuutinen?
onneksi menossa..
Sotaveteraanien arvostukseen 1970-luvulla puuttuisin muistuttamalla, että veteraanithan olivat yleisesti vasta noin 50-vuotiaita ja suuri päättäjäryhmä eduskunnassa ja kunnanvaltuustoissa. Jos he itse eivät säätäneet asemaansa koskevia lakeja, niin ketkä sitten. Todennäköisesti eivät nuorina ja voimakkaina miehinä tunteneet, että sellaiset olisivat tärkeitäkään. Riitti kun pistivät sotainvalidien asiat jo aika lailla kuntoon.
Samaa lippua liehuttaa Halonen, joka presidenttinäkään ei malttanut nousta aatteidensa yläpuolelle. Kyhnääminen Vladimir Putinin kyljessä oli monelle suomalaiselle kiusallista katseltavaa."
”Tilanteessa, jossa maa huutaa selkeän sosialidemokratian ja vasemmistolaisen politiikan perään eivät unelmahöttö ja fraasit uudesta keskustasosialidemokratiasta herätä luottamusta”, Tuomioja töräytti julkisuuteen. Tuore puheenjohtaja oli nolattu heti lähdössä....
Pienyrittäjän arki on keskimäärin ankarampaa kuin palkkatyöläisen. Työajat eivät mahdu minkäänlaisiin yleissitoviin raameihin. Palkollisille joutuu maksamaan saman palkan työsuorituksesta riippumatta, laiskalle ja ahkeralle saman verran. Hyvä työntekijä karkaa muualle, huonosta ei tahdo päästä eroon millään...
Miten Homelius-juniorimajurin miljoonabisnekset sujuvat? Sinullahan on se Homelius-seniorilta perinnöksi saatu laitos tms., jossa on satoja työntekijöitä.
Joko SDP ja Halonen ovat iskeneet näppinsä firman rahoihin?
Taas keksit kansaneläkeläinen Ope Oulusta.
Kohta kerrot totena, itse uskoen.
Sanaradikalismin kiimassa hukattiin äänestäjäkunnasta ainakin kolme merkittävä ryhmää: sotiemme veteraanit, pienipalkkaiset virkamiehet ja pienyrittäjät. Toisen maailmansodan voittajavaltioissa veteraanien arvostus oli itsestäänselvyys, siitä ei edes keskusteltu. Samaa arvostusta ei vasemmistossa sallittu suomalaisille veteraaneille...
Urho Kekkonen, alias Rupla - Urho yllytti ja lietsoi osaa nuorisoamme kekkoslaisen stalinismin mukaan ja esimerkiksi Kekkosen suuri luomus, Reporadio, toimi kekkosstalinismin hengessä.
Eino S. Repo puhdisti koko Ylen TV-teatterin, vanhojen hyvien näyttelijöiden välikirjoja, siis työsopimuksia, ei Rupla - Urhon ja hänen kätyrinsä uusineet, vaan luunkova stalinisti Timo Bergholm tuli ohjaajaksi ja näyttelijät Komteatterista, kuten Kaisa Korhonen ja kumppanit.
Kekkoslaiset stalinistit siellä olivat johdosa JA NÄYTTELIJÖINÄ, MISTÄ TYHMYYDEN TYNNYRISTÄ te "totuutenne-" nostatte? Tolliskojen Totuudentorvesta ja Keskisyöpäläisestä ja muista kepuänkyrä- ja tolliskolehdistäkö?
Eikö siellä loppumattoman vihan, kaunan ja kateuden keskelle koskaan näy edes pienen pientä oikean totuuden ja rehellisyyden valoa?
Rupla-Urhon kantti ei kestänyt tukea K.A.Fagerholmin enemmistöhallitusta 1958. Rupla-Urho kehoitti "ansaitsemaan Ryssän luottamuksen päivittäin".
heti laskuun kun saatiin ei miehet pois puikoista..
Siis piiloittamalla työttömät. Odottavatko nerokkaat porvarit, että kuolevat piiloitetut työttömät, ennen kuin taas "pullahtavat" pinnalle :)
Tuossa hallituskauden loppupäässä alkaa näkymään hallituksen toimet.
Voikin sanoa 2019 vaaleihin, että kuka hullu äänestää demareita, taas maa laskuun.
Niin no totas nuin, porvarihallituksethan maan ovat ajaneet laskuun, ja maksattavat kansalla "suuret ja kannattavat pisniksensä".
Porvarihallitusten aikana tullut enemmän velkaa kuin on koskaan ollut, porvarihallitus on yli kaksnikertaistanut Suomen velan.
Miten edes typerinkään persaukinen työtön porvarihallituksen kannataja, voi edes leikillään koettaa tuupata tätä katastrofia demareiden piikkiin?
Liikennekaari yksin riittää tappamaan kannatuksen..., kun ihmisille selviää mitä se oikeasti tarkoittaa.
Ensi vuonna joka päivä muistaa KepuSipilän lisäpäivät, omat toimenpiteet onkin aloitettu ja menetetty vapaa-aika otetaan sitten työnantajalta tuplaten takaisin, koska ilmaista vapaa-aikaa ei ole.
SDP SAK AY-liike Yle
Voi vielä lisätä SETA Sexpo...Siellä haarassa suuniteltu tämä peräaukon huvikäyttö.
Sanaradikalismin kiimassa hukattiin äänestäjäkunnasta ainakin kolme merkittävä ryhmää: sotiemme veteraanit, pienipalkkaiset virkamiehet ja pienyrittäjät. Toisen maailmansodan voittajavaltioissa veteraanien arvostus oli itsestäänselvyys, siitä ei edes keskusteltu. Samaa arvostusta ei vasemmistossa sallittu suomalaisille veteraaneille.....
????????
Halonen oli punikki !