Vaalilupaukset vs. hallitusohjelma

Hallitukseen mennessä on puolueen katsottava onko sillä mahdollisuutta tulevalla hallitus kombinaatiolla toteuttaa omaa puolue ohjelmaa ja ajaa tavoitteitaan läpi.Mikäli ei ole ,ei hallitukseen mennä.Sinne ei mennä ehdoitahdoin omaa egoa kohottamaan ja asemaasa parantamaa,vaan ajamaan asioita joita on politiikan kautta lähtenyt läpi ajamaan. Jos se ei ole mahdollista haastetaan sitten oppositiosta käsin hallitusta ja kritisoidaan toimia niiltä osin kuin tarpeelliseksi nähdään.

Hallitus ohjelma on aina tai anakin pitäisi olla hallituspuolueiden kesken tehty kompromissi ratkaistu joka luodaan hallituksen toimipohjaksi. Tuosat hallitusohjelmasta pitäisi kunkin hallituspuolueen kyllä kyetä osoittamaan ne kohdat joitka ovat saaneet hallitusohjemaan vietyä. Hallitusohjelma ei kylläkään ole kokonaisratkaisu kaikkeen ,vaan pikemionkin pääsääntöinen runko, jota pyritään sovitusti noudattamaan.

Kaikki ei ole kuitenkaan ennakoitavissa, joten on todennäköistä että uusia asioita tai asioihin vaikuttavia seikkoja, jotka ovat käytännön vaikutteiltaan sellaisia,että ne on taloudellisesti tai muuton huomioitava nousee esiin. Nuo saattaa vaikuttaa hallitusohjelman toteuttamiseen poikkeuksellisesti ja jopa siten ,että politiikan tekeminen muuttuu jonkin puolueen suhteen siinämäärin sen periaatteiden ja ihanteiden vastaiseksi ,mikäli linjoja ei ole tarkasteltavissä, että puolueen olisi jätettävä paikkansa hallituksessa ,säilyttääkseen ideologiansa ja kannattajakuntansa.

Mikäli toimittaisiin ehdoin tahdoin vain ja ainoastaan paikkansa säilyttääkseen,menettäisi siten toimiva puolue ideeologiansa ja todennäköisesti myös kannattajakuntansa. Tuolla tyylillä taapertaminen hallituksessa tarkoittaisi tarkoittaisi viimeistä kautta hallituksessa , sellaiselle puolueelle,joka ehdoin tahdoin vastoin periaatteitaan hallituksessa roikkuisi,mitätöiden kannattajiensa antamaien äänien vaikutusvallan ja mahdollisuuden saada äänensä kuuluviin. Kuka sellaiselle puolueelle enää äänensä antaisi vain toiselle työpaikkaa ja asemaa taatakseen jos asioihin ei voisi vaikuttaa.

Persut kääntyivät hallituksessa jostain syystä omia peruskannattajiaan vastaan. Kaikki mielikuvat vähäosaisia puolustavasta puolueesta ovat karsiutuneet viimeistään tämän ilakoivan diplomilaborantin yrittäessä suunnata leikkaukset pienipalkkaisten työehtoihin. Samaan aikaan petos-Mäntylä hehkuttaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevien tukien leikkausten välttämättömyyttä.

Petos on järkyttävä, sillä kaikki muistavat Soinin mölinät alle tuhat euroa ansaitsevien jättämisestä leikkausten ulkopuolelle. Kreikka-tuillekin piti tulla stoppi puhumattakaan uhoamisesta maahanmuuton muuttamisesta työperäiseksi. Persuja ei hetkauta lainkaan se, että vaalien jälkeen Kreikka-tuet jatkuvat ennallaan ja maahanmuutto on kymmenkertaistunut.

Jos Soini laskelmoi kansan unohtavan persujen vaalilupaukset, hän laski väärin. Persujen kannalta alamäkeä vauhdittaa se, että ministereiksi valittiin ö-luokan porukkaa, mikä osoittaa persuilta todellista demokratian halveksuntaa. Todellakin: pystyikö kukaan ennen vaaleja kuvittelemaan, että persujen valintoihin sisältyisi mm. ex-paperimies johtamassa kahta ministeriötä muutaman vuoden paikallispolitiikan harrastamisen ja yhden kansanedustajakauden jälkeen? Persut ovat saamassa mitä ovat tilanneetkin.